Laitoin 50-palstalle seuraavan, kerran Valituista Paloista löytämäni määritelmän nuoruudesta ja mielestäni se sopii tännekin!
"Nuoruus ei ole elämänvaihe, vaan mielentila.
Se ei tarkoita rusottavia poskia, punaisia huulia eikä norjia polvia,
vaan tahtoa, mielikuvitusta ja tunteiden voimaa;
Se on elämän syvien lähteiden raikkautta.
Nuoruus merkitsee mielenlaatua, jossa rohkeus voittaa arkuuden,
seikkailunhalu mukavuudenhalun.
Kukaan ei vanhene pelkästään ikävuosien karttuessa.
Me vanhenemme pettämällä ihanteemme.
Vuodet voivat tuoda ryppyjä ihoon, mutta innostuksesta luopuminen rypistää sielun.
Huoli, pelko ja itseluottamuksen puute painavat
sydämen kumaraan ja hengen takaisin maan tomuun.
Olipa ihminen 60- tai 16-vuotias,
hänen sydämessään piilee houkutus etsiä ihmettä,
lapsenomainen halu tietää, mitä tapahtuu seuraavaksi
ja ilo pelistä nimeltä ELÄMÄ.
Sinun sydämesi ja minun sydämeni sisimmässä sopukassa
on vastaanotin: Niin kauan kun se ottaa vastaan kauneuden, toivon, ilon,
rohkeuden ja voiman sanomia ihmisiltä ja Jumalalta,
niin kauan olet nuori.
Kun antennisi ovat alhaalla ja sieluasi peittävät
kyynisyyden hanki ja pessimismin jää,
silloin olet tullut vanhaksi, vaikka olisit vasta kahdenkymmenen.
Mutta niin kauan kuin antennisi ovat ylhäällä sieppaamassa optimismin aaltoja,
sinulla on toiveita kuolla nuorena yhdeksänkymmenen iässä."
"Nuoruus ei ole elämänvaihe, vaan mielentila.
Se ei tarkoita rusottavia poskia, punaisia huulia eikä norjia polvia,
vaan tahtoa, mielikuvitusta ja tunteiden voimaa;
Se on elämän syvien lähteiden raikkautta.
Nuoruus merkitsee mielenlaatua, jossa rohkeus voittaa arkuuden,
seikkailunhalu mukavuudenhalun.
Kukaan ei vanhene pelkästään ikävuosien karttuessa.
Me vanhenemme pettämällä ihanteemme.
Vuodet voivat tuoda ryppyjä ihoon, mutta innostuksesta luopuminen rypistää sielun.
Huoli, pelko ja itseluottamuksen puute painavat
sydämen kumaraan ja hengen takaisin maan tomuun.
Olipa ihminen 60- tai 16-vuotias,
hänen sydämessään piilee houkutus etsiä ihmettä,
lapsenomainen halu tietää, mitä tapahtuu seuraavaksi
ja ilo pelistä nimeltä ELÄMÄ.
Sinun sydämesi ja minun sydämeni sisimmässä sopukassa
on vastaanotin: Niin kauan kun se ottaa vastaan kauneuden, toivon, ilon,
rohkeuden ja voiman sanomia ihmisiltä ja Jumalalta,
niin kauan olet nuori.
Kun antennisi ovat alhaalla ja sieluasi peittävät
kyynisyyden hanki ja pessimismin jää,
silloin olet tullut vanhaksi, vaikka olisit vasta kahdenkymmenen.
Mutta niin kauan kuin antennisi ovat ylhäällä sieppaamassa optimismin aaltoja,
sinulla on toiveita kuolla nuorena yhdeksänkymmenen iässä."
Vastaukset 16
Vanhimmat
laitoit. Ei jaksa lukea. Mutta olet varmaan oikeassa.
Elämä päättyy vasta sitten kun se lopuu.
Yksi p jäi pois. Se on nyt tässää 'p'.
hitaasti ja ajankanssa.nuoruus,keskiikä,vanheneminen,niin elämä menee eteenpäin ei sille voida mitään.Harrastukset,hyväparisuhde,terveys,ja niin edelleen,tässä omani ajattelu elämästä.
Tuo oli tärkeä muistutus meille. Sopii vanhemmillekin. Asenteistamme on paljolti kiinni elämänmenossa.
edelleen se pieni poika,joka kerran lähti arkana
maailmalle. Arkuus tosin on jonkinverran vähentynyt.
Mutta ollessani esim tanssipaikoilla on minulla
silmäänaiskauneudelle.Innokkaasti osallistun tannsiin ja saatollepyrkijöitä on aina vaikka minulla on sormus nimettömässäni merkkinä siitä,että
olen varattu.Nämä saatillepyynnöt lisäävät särmää
nuorekkuuteeni.
Nyt herätit uteliaisuuteni. Sisimmässäsi olet vielä se pieni poika... silmää naiskauneudelle...
mutta saatillepyynnöt lisäävät särmää nuorekkuuteesi!! Tottakai lisäävät. Ettäkö naiset pyytävät sinua saatille? Niinkö se nykyisin menee? Vaiko vain todella sinun kohdallasi?
ihmettelemään. Onko nykyään ikäihmisnaiset niin päälle käypiä, että saatille tulevat pyytämään? Haluaako he saatella sinut kotiin vai sinunko pitäisi saatella nämä "mummelit"?
Minun ukkoni varmaan juoksisi karkuun niin että hippulat vinkuisivat. Vai kuinkahan tuossa kävisi?
Onneksi tuo ukkoni on niin laiska tanssija, että tokkopa tuonne tyrkylle lähtisi.
En minä ainakaan tunne iseäni ikinuoreksi en ainakaan jatkuvasti.Olo pääasiassa kuin keski-ikäisellä.Joskus tulee vähän kurja olo,kun ajattelee, että senkin asian olisi voinut tehdä toisin.Monelle syksy ja kevät ovat vähän vaikeita.
Radiossa puhuttiin,että varhaisperunan istutus alkaa.Se tietää kesän tuloa.
olevani nuori missään mielessä. En ulkonaisesti, enkä oikeastaan henkisestikään, sillä hyvin usein huomaan pikkuisen itseiroonisesti, että olen aika jämähtänyt ajatuksiltani. Esm Suomen Euroviisukappaletta en voi ymmärtää yhtään, vaikka virkeämmät äänestivät sen ehdokkaista parhaaksi.
Kaunotarhan minä olin vielä pari kuukautta sitten, mutta sitten hain optikolta silmälääkärin minulle määräämät lasit, enkä niiden läpi peilikuvaani katsellessani ollut uskoa näkemääni - onko minulla noin paljon ryppyjä?!
Ja muita voikin sitten tarkastella raa'assa päivänvalossa ja auringonpaisteessa.
Älä ota ulos peiliä mukaan!
on peiliin vilkaistava. Voi jopa tuntea itsensä ikinuoreksi. Vielä kun on semmoinen hämäränhyssykkä, niin vielä paremmalta tuntuu.
Joskus kun sattuu lasien kanssa peilin ohi kulkemaan, niin äkkiä kääntää pään pois, ettei mieltänsä pahoita.
Ei niitä ryppyjä kannata sen enempää pohtia, unohtaa vain tämä oma persoonansa ja eteenpäin painella kuin ennenvanhaan.
Kokeilepas, miltä näyttää kun peilin edessä hymyilet lämpimästi itsellesi. Mitä näet?
Myönnä pois: Olet vieläkin kaunis ja rypytkin pukevat sinua!
Hymyile enemmän - se on parasta kasvojenkohotusta eikä maksa mitään! :) Ja sillä on usein "maaginen" vaikutus: muutkin hymyilevät sinulle!
luovuutta elämässä ja iloa.
Ystävät on tärkeitä.
Mutta paras ystävä olet sinä itse itsellesi.
Sitä elä unohda.
Todella pahassa tilanteessa ei ole muita ystäviä.
En todellakaan ole enkä halua olla ikinuori. Olen aina ollut sopivan ikäinen. Nykyinen ikä on aivan erinomainen.
Kyllähän se ikuinen lapsi ja nuori tuolla sisällä on ja seuraa läpi koko elämän.Sitä unohtaa niin mielellään vanhenevan kehonsa ja sen mukanaan tuomat rajoitukset.Hyvä niin.Mutta emmehän ole ikipissiksiä.Sellaisia kuin Emmerdalen kauppiasrouva tai Hyasintin sisko Rose.Teemme itsemme vain naurunalaisiksi.