eli tästä antabuksesta ei ole mitään hyötyä minulle. Tätä menoa teen itsemurhan,olen sitä yrittänytkin joskus. Ei ihminen kaikkea yksin jaksa,en minä ainakaan!!
antabus ei auta
äiti71..
233499
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
jaksa kovin kauan viinaa vastaan taistella. Mulla meni antabusvaiheesta tosin vielä 3 - 4 vuotta mutta oli kyllä jo koko ajan itkuviinaa ja itsariajatukset ja kännipäissä yrityksetkin.
Hae apua. A-klinikka, lääkärisi (kerro hänelle totuus), MTT, AA....
Itse kokeilin ensksi kaikkea mahdollista ja mahdotonta mutta lopullisen avun sain AAsta.
Voimia sinulle!!
kaikissa mainitsemissa paikoissa,minua ei oteta tosissaan! Minusta ei päälle päin näy mitään. Olen kertonut lääkäreille totuuden,mutta kun ei uskota niin ei! Antabuksesta oluen tai siiderin kans alkaa sydän hakkaa ja naama punoittaa,mut se menee ohi hetkessä.Eli mulle ei tästä ole mitään hyötyä,pitäis varmaan syödä purkillinen päivässä...
Niitä ovat rotat, liikalihavuus, hyttyset, muslimit, juoppous ja salajuoppous ja mitä niitä onkaan.
Olen yrittänyt saada apua juoppouteeni lääkäriltä. He luetuttava vihkosia, joita on jokaisen lääkärin odotushuoneessa. Ja "jämittävät" että se on jokaisesta itsestään kiinni. Ei paljoa huvita pyydellä lääkäreiltä apua.
tarkoitettu jonkinlaiseksi vitsiksi??? Aukko??!!
Jos oli, niin olet tosi huvittava!! En tosin tiedä, pitäskö itkeä vaiko nauraa??!!??
Toistanpa tähän kuitenkin lyhyesti itseäni eli avun alkoholismiini ( tätähän ei kukaan mielellään myönnä, vaikka merkit ovat selvään olemassa olleetkin ) sain vasta AA:ssa, kun ei enää tarvinnut näytellä mitään eikä yrittää keplotella ja valehdella, kun kaikki oli mennyt ja loppu oli käsillä. Ei tarvinnut olla enää yksin eikä ole tarvinnut siitä lähtien yli 15 vuoteen.
Harkitkaa.
vielä sen verran, että jos olet käynyt AA:ssa eikä sinua sielläkään ole otettu todesta kuulostaa aika uskomattomalta. Olen itse ollut ottamassa satoja tulokkaita vastaan ja viimeisin asia, mitä siellä tapaa on se, että ihmistä joka tulee henkensä hädässä, ei otettaisi tosissaan ja uskottaisi. Kaikista puheenvuoroista siellä ei välttämättä tarvitse välittää, vaan kannattaa käydä alussa useita kertoja, jotta oppii näkemään mistä on kysymys ja sen jälkeen voi tehdä jotain vertailua esim entiseen elämään tai mahdollisesti muihin kokeilemiinsaa konsteihin. Teilata sitä ei kannata ennenkuin on kokeillut, koska muuten siitä ei tiedä muuta kuin asenteellisten ja ymmärtämättömien arvostelun ja panettelun ja näistäkin suurin osa ei ole itse edes tutstunut koko hommaan.
Olin osa-aikaeläkkeellä, kun ensi kerran yritin hakea apua juoppouteeni. Alkoholipoliklinikalla minut otti vastaan alle kolmikymppinen psykologi. Hän luetutti niitä vihkosia ja varasi uuden ajan 10 päivän päähän.
Kun sitten saavuin ja kerroin, että olen hieman pettynyt saamaani apuun ja toivoin intensiivisempää otetta ongelmani ratkaisuun. Nuori psykologi kuunteli minua ja varasi ajan puolentoista viikon päähän akupunktiohoitajalle.
Tulin sitten akuhoitoon ja kysyin mihin hoito tähtää. Sanoi, että vierotusoireisiin.
Itselläni ei ole elämäni päivinä ollut vierotusoireita eli krapulaa. Olen vain ollut huolissani terveydestäni sen takia, että ryyppään alkoholia 6...10 ravintola-annosta joka päivä. En ole oikeastaan koskaan humalassa. Viinaryyppy tuntuu palkitsevalta aina välillä.
Kyllä minussa voi löytyä särmää. Lopetin tupakoinnin tupakkalain myötä, 45 vuotta tupakoituani. Viinasta nyt en vain taida päästä eroon.
anteeksi tuota edellistä, taisin ymmärtää jotain väärin.
Näytät käyvän omaa kamppailuasi juuri jossain niissä vaiheissa, joissa itse olin noin 20 vuoden jatkuvan juomisen jälkeen eli jo itsekin huolestuneena terveydestäni jaksamisestani, kaikki merkit kun näyttivät vievän elämääni alamäkeen. Pyörin myös aikani erilaisissa terveys- päihde-mielenterveys"hoidoissa" en kuitenkaan laitoksissa ja mistään en saanut mitään apua. Enpä tosin kyllä missään kertonutkaan todellista tilannettani, paljonko juon, mitä juominen minulle aiheuttaa, kuinka huonosti todellisuudessa voin ..jne. Vasta juotuani itseni pohjalle sain sellaista apua, jota olisin tarvinnut jo kauan aikaisemmin.
Viinaongelmaanhan on olemassa hyvin helppo ja yksinkertainen ratkaisu.
kokemuksista rehellisesti AA:n palaverissa, kyllä sinua uskotaan. Lue myös AA-kirjallisuutta voidaksesi tutustua kotona kaikessa rauhassa ohjelmaan. Nimettömät Alkoholistit kirjassa on myös stooreja eli selviytymishistorioita. Jos olet alkoholisti, sieltä löydät samaistumiskohteita ja toivon. Käy useissa ryhmissä.
Jos sinusta ei nyt näy päällepäin merkkejä alkoholin liikakäytöstä, voit olla varma että jonain päivänä näkyy, jos jatkat. Raittiutta sinulle, päivä kerrallaan toivoo AA:n avun kokenut.
vastaanotolla ei ole mahdollista käydä joka päivä. AA-ryhmiä on eri puolilla Suomea joka päivä ja jos asut kaukana ryhmistä, AA-tovereille voit soittaa tai voit pitää heidän kanssaan ylimääräisiä palavereja.
Antabusta ei käsittääkseni voi nauttia vuosikausia, kun AA-kokouksissa voi käydä koko loppuikänsä vaikka vuosikymmeniä.
Raittiutta sinulle päivä kerrallaan!
???
siihen, että vertaistuki on hyvin monissa sairauksissa ja ihmisen muissakin kriisitilanteissa sitä parasta ja konkreettisinta apua ja tukea = syöpäpotilaat jakavat kokemustaan, toivoaan ja uskoaan toisten syöpäpotilaiden kanssa, lapsensa menettäneitä ymmärtävät parhaiten toiset lapsensa menettäneet jne..
Ratkaisu alkoholiongelmaan ( = useimmilla alkoholismi eli riippuvuussairaus) on alkoholin käytön lopettaminen ja pidättäytyminen kokonaan juomisesta ja muista mielialaan vaikuttavista aineista ja tässä auttaa parhaiten vertaisten kokemukset ja tuki = AA
http://www.seksologinenseura.net/Koulutus/Ilkka_Helamo_riippuvuuksista.doc
????????????????
Olin itsetuhoinen ja toiviton tapaus 6viikoa sitten.avohoitia en halunnut,en pystynyt siihen.Ongelmana keskiolut ja rauhoittavat.Pääsin katkolle ja kuntoutuksen,sain alkuohjeita.itsestähän loppu on kii.AA-ryhmät tärkeitä ja A-klinikan palvelut.Antabus aloitettiin etelän matkan ajaksi.Päivä kerrallaan menetelmä ja sehän pitää tapahtua pääosin itsensä takia.toivotan tsemppiä ja vahvuutta.
Ulkopuoliset keinot tai mitkään lääkkeet eivät viinanhimon tuskaa poista. Alkoholismiin ei auta kuin sairautensa ja voimattomuutensa täydellinen toteaminen. Vasta sitten on valmis luopumaan itsepäisestä taisteluasenteesta ja toiveesta päästä vielä itse viinan herraksi. Kun ihminen on valmis vastaanottamaan kaiken mahdollisen avun ilman ylpeyden suojapanssaria alkaa toipuminen, ja silloin ei tarvitse enää yrittää yksin. Apua löydät AA.n auttavasta puhelimesta ja numeron keltaisilta sivuilta.
että alkoholi ei ole minulle terveellistä. Olen sotkenut paljon asioitani sen takia. Silti en sanoisi, että "olen täysin voimaton ja sairastaisin alkoholismia".
Minua ei vain huvita enää juoda. Kännäämisestä tulee enemmän kielteisiä kuin myönteisiä tuntemuksia. Siksi en juo. Ja koska olen varmaankin riskiryhmää, mutta en alkoholisti, käytän Antabusta varmistaaakseni ettei lipsahduksia tule.
Varsinaista juomahimoa en siis tunne.
Huomennakin on kymmenen asiaa, jotka pitää hoitaa ja juopotellessa siitä ei tulisi mitään.
pystyt hallitsemaan alkoholin kanssa kohtaamasi vaikeudet antabuksen ja oman tahdon avulla. Siksi en minäkään kyllä pidä Sinua alkoholistina, vaikka se ei olekaan minun asiani sitä arvioida. Minä olen oman kokemukseni mukaan alkoholisti, ja olen varmasti sitä myös koko loppuelämäni. Antabus ei mielestäni pidä ketään raittiina kuten ei mikään muu ulkopuolinen lääkeaine tai vastaava hoito. Halun pysyä raittiina täytyy lähteä itsestä, samoin kuin Sinun tapauksessasi tuon halun ottaa antabusta ja olla juomatta sen kanssa. Sen kanssakin pystyy juomaan, jos on pakko juoda, olen itsekin sen kokenut ja tässä ketjussa sen kokemuksen taas muidenkin kautta nähnyt.
Minä en kuitenkaan koe "sairastavani" tällä hetkellä. Olen toipuva alkoholisti, ja lääkkeeni olen löytänyt vertaisryhmistä ja sitä kautta saadusta luottamuksesta toipumiseen ja sen takana vaikuttavaan voimaan. Mutta tiedän, että muutama alkoholiryyppy voi kääntää tieni taas kohti elämän helvettiä. Siksi muistutan itseäni joka päivä, että tänään raittiina pysyessäni saan elää.
Kaikkea hyvää Sinulle!
Kukin mennään tyylillämme, tavoite sama.
Hyvää elämää sinullekin!
ei tarvitsekaan jaksaa.
Olen sinua vanhempi, äiti minäkin, ja ehdin tehdä tarpeeksi paljon vahinkoa lapselleni juomisellani.
Tk-lääkärini otti minut tosissaan, koska hänen luokseen menin ihan romuna ja itkin koko vastaanoton ajan. Tosin menin masennuksen takia ja olin tyrmistynyt kun hän kehtasi ehdottaakin, että minulla muka olisi alkoholiongelma.
Sitten kun aloin käydä A-klinikalla niin olinkin jo ehtinyt koota itseni niin, ettei varmasti näkynyt päällepäin että olisin juoppo. Pistin päälle liituraitaa ja jakkupukua aina käydessäni. Ihmekös tuo, että tarjosivat vain juomispäiväkirjaa ja ratkaisukeskeisiä menetelmiä. Romahdin kyllä sielläkin sitten, kun olin ehtinyt menettää työpaikkani, mutta vasta sitten.
Kirjoitit kokeilleesi AA:ta. Kokeilleesi millä tavalla? Minuun ei ensimmäinen kerta napannut. Jos olisin sen perusteella tuominnut AA:n niin en olisi koskaan sinne palannut. Onneksi oli pakko, kun elämä pisti polvilleen. Toinen palaveri olikin jo hieman parempi. Sitten seurasi sarja huonoja palavereita yhdessä tietyssä ryhmässä, ennen kuin uskaltauduin kokeilemaan uusia ryhmiä. Vähitellen löysin omani. Opin uskomaan iskulauseeseen "seuraa voittajia", eli kävin ryhmissä joissa oli ihmisiä, joiden kaltaiseksi minäkin halusin tulla. Kuuntelin heidän puheenvuorojaan saadakseni tietää miten he ovat saaneet raittiuden.
Se, miten raittiuteni sain, liittyy kolmanteen askeleeseen ja on oma stoorinsa, mutta halusin vain omana kokemuksenani kertoa, että AA:ta kannattaa kokeilla enemmän kuin kerran.
"Voittajista" vielä sen verran, että yksi tärkeä oivalluksen hetki minulle oli se, kun kuulin yhden voittajan, hieman itseäni vanhemman naisen, kertovan palaverissa Karibian risteilystään, jolla hän oli juuri ollut pari viikkoa. Silloin tajusin ensimmäisen kerran sen, että AA:n avulla on mahdollisuus saavuttaa raittius, joka taas mahdollistaa ihan mitä tahansa. En ole itse vielä Karibialle päässyt, mutta kun katson ikkunasta ulos niin kyllä mieli tekisi...
Lopuksi: muitakin vaihtoehtoja on kuin antabus, mutta jos haluat apua niin kerro rehellisesti auttajille missä mennään.
minä kun menin ensimmäistä kertaa kyseiseen paikkaan,siel oli sairaanhoitaja joka sanoi todella töykeästi tule tänne osastolle katkaisuun. Helvetti mulla lapset,eläimet,työ,opiskelu jne... Juuri näistä syistä haluan päästä eroon kokonaan! Välil olen juomatta pari viikkoa,sitten taas alkaa... Vituttaa ja tämä tilanne. Lääkärit on työntämässä vaan masennuslääkkeitä,eivätkä ota asiaa siten kuten asia on. Minä en mitään pillereitä ala popsimaan,se on varma se. Sittenhän tämä pahenisi vielä entisestään.No lähden tästä oluelle. Päätin että tänään otan,huomenna jatkan taas antabusta eli neljällä varmaan aloitan,kun ei tuo 1 per päivä vaikuta mitenkään.
toivottavasti sinulla jatkossakin on lapset, eläimet, työ ja opiskelu. Minulta meinasi mennä kaikki ennen kuin havahduin.
Jos olet päättänyt tänään lähteä oluelle niin mikäs siinä. Pidä kuitenkin huolta turvallisuudestasi, jotta voit sitten huomenna jatkaa taas antabusta.
on silloin juotava. Kun ihmiselle ei mikään hoitomuoto tunnu sopivan ja kaikki ovat vain epäystävällisiä eivätkä ymmärrä herkkää ihmistä, on paras juoda siihen vielä lisää. Ota juomattomat viinat pois, kyllä se sitten joskus alkaa jokin hoitomuoto kelvata. Muista pitää hauskaa!
näin.
mullekin heräs taas kerran kysymys.
mitä tuolle äidille lääkärin pitäis / olis pitäny tarjota ,jotta olis tyytyväinen ?
hokkuspokkus-elämä ,josta viinan tuomat haitat poistetaan mutta kännäys sallitaan ?
ei kai sentään, vain itse pystyy tekemään päätöksen tulevan elämän laadusta ja siihen päätökseen saa tukea vaikka kuinka paljon.
kännäykseen saa sympatiaa lähipubista ja alkottomaan elämään löytyy neuvot,osoitteet ja puhelin-numeroita tältäki palstalta.
voimia ymmärrykseen ja rehellisyyttä ekaks itseä kohtaan toivon.kaikki on mahdollista, jos tahtoa on.