Yksinäisyys vai huono suhde?

Moro

Mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa.

Löytää löytää tasavertaisia kumppaneita, niitä on vaan hemmetin vaikea löytää. Itse pidän naisystävääni tasavertaisena.

Paras asia suhteessani on että teemme juuri kaikennäköistä yhdessä.

Mie vaa

,,,

Huonossa suhteessa ne hellyydetkin oli kortilla,
joten hyvin olen pärjännyt ilmankin kun olotilaan
oli jo sopeutunut.

Viihdyn omissa ajatuksissa, ja teen ja toimin itsenäisesti. Joskus olisi kiva harrastaa ja
illastaa tasavertaisen kumppanin kanssa.
Mutta huonossa suhteessa sekään ei ole mahdollista, joten

Mieluummin itsenäinen, kuin parisuhteessa yksinäinen : )

Luulen, että yksi syy, miksi pysytään huonossakin suhteessa on se, että sulla on niin huono käsitys itsestäsi, että ajattelet: "Kukaan muukaan ei "huoli", joten ollaan tässä" tai "Ei ole kiva olla yksin/ en pärjää yksin" tms.

Voi jukranpujut, jos tulis joku joka yhdistelis meidät hiukka toisenlaiset toisiimme. Kohtalo vaikka ;) Tai Napakymppi :) No, ei vaiskaan...

vaan vapaa, itsenäinen, onnellinen elämä. Jesh!

Mielestäni on elämän tuhlausta, elää ja kitua huonossa suhteessa. Tarkoitan nimenomaan pitempää suhdetta, jota ei syystä tai toisesta saada toimivaksi ja molempia tyydyttäväksi, vaikka päällä seistäis.
Silloin on parempi jatkaa matkaa yksin, kohti uusia seikkailuja :)

Kuten joka asiassa, on yksin elämisessäkin hyvät puolensa, vaikka se välillä vetääkin
mielen maahan. Erityisesti ehkä suuri näin keväällä tuntuu joskus kurjalta, kun ei ole
”häntä” jonka kanssa aikaa ja kokemuksia jakaa.

Asia, jota kysyt onkin aika kinkkinen.

Vaikka nainen olisi kuinka houkutteleva, ei hänen elämäntilanne sitä välttämättä ole.
Varsinkin, kun on kyse toisien miehen lapsista ei yhdistelmä ole houkuttelevuudeltaan
paras mahdollinen…. Tässä ikäluokassa lapsista vapaat sinkut rules.

Silti uskon vakaasti, että joku päivä kohtaan miehen, jolle myös elämäntilanteeni
sopii. Kaikella on aikansa :)

no huonoo suhdetta en ainakaan valitse, mitä järkee siinä nyt olisi. Tosin onhan niissä suhteissa aina ylä- ja alamäkiä ja pidempiäkin suvantokausia, joten ei pitä sekoittaa siihen.

Yksin olen lasteni kanssa elellyt jo useamman vuoden. Suurimmaksi osaksi oikein mukavaa on ollut, mutta jos mahdollista olisi, niin sopivan miehen tähän vielä lisäksi haluaisin. Muutava sopivalta tuntuva on näinä vuosina vastaakin tullut, mutta he ovat vielä halunneet lapsia (kun ei heillä omia vielä ollut) ja minä en enää siihen halua ryhtyä ja on tuota ikääkin, joten ei varmaan onnistuisikaan.

Yksin tai ilman suhdetta eläviä on tosi paljon, sun odotukset ei kuullosta epärealistisilta.

Hellyyden/läheisyyden kaipuu on välillä sitten suurempi. Lasten kautta tietysti saa jonkin verran läheisyyttä ja käymällä tanssimassa paritansseja.

on hyvä viettää aikaa itsensä kanssa...
Kevät kyllä on jo tehnyt tepposensa. Alkaa kainalon kaipuu olla pahimmoillaan. Tasavertaisuus on kuitenkin tärkeää parisuhteessa... Toivonkin sellaisen miehen eteeni tupsahtavan, joka kykenee ja haluaa hyvää parisuhdetta...
Siihen asti tyynyä halaillen....

Yksinäisyyden kestäminen oli tosiaan aluksi vaikeaa. Sittemmin - ajattelun, kirjoittamisen ja keskustelujen kautta - selkeni mahdollisuus jatkaa yksinoloa pidempäänkin.

Eläpä heittäydy epätoivoon... Jos oikein järkeilyttää, voi miettiä sitäkin, että sumentaako rakastuminen "ensi silmäyksellä" vain ajattelun, viemällä jalat alta ja kaatamalla sänkyyn...? Jos kuvitellaan että kyseessä on elämänkumppanin etsintä/valinta, ja mielellään mahdollisimman pitkällä sopimuksella, on ehkä hyvä tiedostaa riski ja miettiä valintaperusteita? Sen sijaan, että vaatisi Romantiikkaa ja Suuria Tunteita hetimullekaikkitännenyt, voisi yrittää luottaa sen suurimman ihanuuden kehittymiseen ystävyyden kautta, harmonian muodossa. Luulen että parisuhteet lähtevät kehittymään meidän iässämme ja ajassamme eri tavalla kuin silloin nuorena, tavallaan paljon luonnollisemmin.

Ehdottaisin: Sosiaalisessa yksinäisyydessä kasvamisen kautta hyvään parisuhteeseen. Oot vielä ihan sujuvasanainenkin - kirjottele jonkun kanssa?

...mutta kun en huoli niin en. Ei kai se toinen vaihtoehto ole yksinäisyys, en nimittäin tunne itteeni yksinäiseks...;) Huono on pääsääntöisesti puolialkkis sohvaperuna mtn.

Mä luulen että kannattaa muokata omasta itsenäisestä elämästä niin mukava että yksinkin viihtyy ja voi kaikinpuolin mainiosti. Sitten kun/jos tapaa jonkun mukavan ihmisen, on se vaan pelkkää plussaa....?

aikanaan asiat kärjistyi siihen pisteeseen ettei valinnan varaa ei enää ollut joten minun oli pakko tehdä päätös ja ottaa se riski että tuleva elämä olisi mahdollisesti yksinäistä.
yksinäistähän se nyt sitten ajoittain on ollut mutta silti näin on parempi.

lapsihommaan sen verran että on varmasti olemassa joukko miehiä jotka vierastavat ajatusta toisen miehen lapsista mutta toisaalta on myös niitä joille "vieraat" lapset ei ole kynnyskysymys. ja lienee tosiasia että monella tässä ikäryhmässä olevalla eronneella niitä lapsia on joten itse ainakin ajattelen että jos äiti kiinnostaa niin lapset tulee sitten siihen samaan "pakettiin".

ei mitenkään, kas siinäpä pulma. mukava olisi saada ajoittain "vierihoitoa"... ;)

olla yksin ja terve kuin sairaana parisuhteessa.

Kaikki on kiinni omasta asenteesta. Me on hävitty tää peli, jos lähtee maristen ja alahuuli väpättäen liikkeelle.

Itsevarmuutta vaan peliin. Maailma on pullollaan sopivia miehiä sinullekin. Se oikea tulee vastaan ihan missä tahansa. Aloitat jo huomenna pää pystyssä kulkemisen, siis olet oma itsesi, niin lupaan asioiden järjestyvän. Niillä on aina tapana järjestyä.

jossa asiat eivät ole kunnossa, niin miksette tekisi niille jotain? Uuden suhteen aloittaminen ei ole mikään ratkaisu. Keskustelkaa siitä mitä haluatte tai ette halua ja etsikää yhteinen hyvä tie. Aina se ei tietenkään onnistu, joten silloin on parempi erota, kuin jatkaa suhdetta, jossa ei ole tyytyväinen. Mieluumin yksin kuin huonossa suhteessa.

ajattele eroa, ainakaan helpottajaksi tahi viemään sinua eteenpäin elämässä.
Eronneet ja karanneet ovat suurimpia katkeruuden ja pahansuovaisuuden aiheuttajia lähipiirilleen.
Uskottelevat voivansa hyvin vaan hermolomathan ne yleensä ottavat paikkakunnan ravintolassa....etsien parempaa kuin exänsä oli.
Tajuamatta, että vapaana olevat ovat jonkun ex kumppaneita.

Kerroit, että sinulla on vielä alaikäisiä lapsia. Omasta kokemuksestani tiedän, että parempi lastenkin kannalta on olla yksin ja elää vain lasten kanssa, kuin huonossa suhteessa jossa kärsivät niin sinä ja varsinkin nuo lapset, koska lapset vaistoavat niin mielettömän hyvin ne "pinnan alla kuohuvat tunteet", vaikka eivät ääneen sen huomaamista julki toisikaan.

Lapset kasvavat ja sinä heidän mukana! Sellaisia ihan kunnollisiakin miehiä on olemassa (löytäis vaan ;D

Olin itse samassa tilanteessa pari vuotta sitten,valitsin yksinäisyyden.Itsekkin olen kahden alaikäisen lapsen äiti.En ole katunut eroani vaikka kieltämättä joskus tuntuukin yksinäiseltä.Sitä kaipaa toisen ihmisen läheisyyttä, yhdessä olemista,tekemistä...
Kieltämättä itsekkin toivon löytäväni jonkun, mutta ei ole kohdalle vielä osunut.Niinhän sitä sanotaan, ettei etsimällä löydy mutta...

Pääse selville siitä tosiasiasta, että onko niitä naisten toivomia "kunnon miehiä" olemassa.

Luulen että ei ole, naiset haluavat vain täydellisyttä.
Ylipäätään tälläkään palstalla en ole monesti lukenut siitä että, naiset olisivat tyytyvisiä kumppaniinsa.
Aina vain valitusta, ehkä juuri siitä tyytymättömyydestä johtuu se, että ko. naiset täällä purkavat sydäntään.

Jotenkin tuntuu että, naiset eivät itse kykenekään sen paremmin hoitamaan ihmis-suhteita kuin miehetkään. Vaikka miehiä aina arvostelaan siitä että, he eivät kykene sitoutumaan eikä rakentamaan ihms-suhteita.

Oletteko koskaan kuuleet nasien tunnustavan, mokasi hyvän suhteen, petin reilunkaveri, tjms.

on sen kaltainen että, on pakko huomauttaa se seikka että, vaihtoehtoja on enemmän.

Kukaan ei halua elää huonossa suhteessa, se on selvää, mutta yksinäisyys ei ole sen vastakohta.

Tosin meitä joiden on vaikea löytää uuttaystävää on paljon ja silloin yksinäisyys kyllä pelottaa.

Pitäisi ensin määritellä huonosuhde, ennen kuin oikeasti voisi tähän vastata.

Minulle huonosuhde on sellainen, jossa jompikumpi on epärehellinen. Rehellisyys on hirveän tärkeää.

Onko mahdollista löytää tasavertaista kumppania?? se riippuu miten sen määrität.

Minulle tasavertaisuus tarkoitaa lähinnä, suht saman suuruista kiinnostusta toisen elämään, sekä toisen arvostusta.
Mainitakoon varmuudenvuoksi että; varallisuus,,ammattinimike yms. ei määritä tasavertaisuutta.

Minä olen löytänyt rakkaan josta pidän, arvosta ja olen valmis kasvamaan suhteen vaatimissa asioissa.
Toivottavasti ystäväni tuntee samoin sillä en ole "super-mies" en voi vastata kaikesta yksin.