Olen nainen ja kaljoittelen joka ilta. Tiedän jo sairastavani alkoholismia.Joka päivä teen päätöksen loppettamisesta, mutta illan tullen on taas pakko ottaa.... Nyt on jalat alkaneet vaivaamaan, Paikallaan ollessa ne sirisevät, ihan kuin niissä raivaisi "muurahaisia". Polvet ovat myös tosi kipeät, ei meinaa päästä lattialta ylös! Liityykö tähän kaljoitteluun? Antakaa myös vinkkejä kaljasta irtipääsyyn!
kaljottelia
kyselee
383262
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Soita 09-750200 ja kysy missä kokoontuu lähin AA-ryhmä ja mene illalla sinne. Jos et pääse tänään, jätä huomenna kaljat ottamatta. On yksinkertaista.
Ei Kuule tunne kovinkaan yksinkertaiselta. Kun on ahdistus ja masennuskin päällä. Mutta eniten nyt kuitenkin vaivaa nuo jalkaoireilut, ovatkohan vakavakin juttu vai vieroitusoireita?
tiedät jo, että omat voimat = oma päätös ei pidä niin vaihtoehdoksi jäänee hakea ulkopuolista apua.
A-klinikka on yksi vaihtoehto (www.a-klinikka.fi), varaa aika sinne. Jos kotipaikkakunnallasi ei ole A-klinikkaa niin tk-lääkäri osaa auttaa alkuun.
Ilman ajanvarausta pääset juttelemaan toisen alkoholistin kanssa vaikka heti rimpauttamalla tuohon aiemmin mainittuun numeroon tai numeroon 040 8484000 (AA Vastauspalvelu). Sielläkin sinulle vastaa toipuva alkoholisti, joka on itse joskus ollut samanlaisessa tilanteessa. Puhelu ei velvoita sinua mihinkään, mutta parhaassa tapauksessa löydät sitä kautta itsellesi vertaistukea ja toipumisohjelman jonka avulla elämä maistuu täydeltä ilman alkoholia tai juomishimoa.
teet lattialla? Illalla jo pakko ottaa,kuka pakottaa?
Monesti päivän aikana touhuan lasten kanssa lattialla ihan normaaleja touhuja ja sieltä siis vaikea nousta ylös.Ja sairaus nimeltä alkoholismi vaivaa ja pakottaa ottaamaann...
voi ja kannattaa hoitaa. Hoitamattomana alkoholismi on tappava sairaus.
Olet hyvässä alussa kun tiedostat, että kyseessä on sairaus. Seuraavaksi pitäisi ottaa vastuu omasta hoidostaan, koska kukaan muu sitä ei ota.
Alkoholismista toipumisen ennuste on huono. Tämän palstan kirjoittajista moni tulee kuolemaan alkoholismiin. Toivon, etten itse ole yksi heistä. Toivottavasti et sinäkään.
Niin tiedän olevani sairas...vielä en ole kauheasti murehtinut kuolemaa...nämä fyysiset oireilut ihmetyttää. Onko sinun tilanteesi mikä juotko edelleen vai oletko jo päässyyt eroon juomisesta?
Alkoholismista niin kuin lääkeriippuvuudestakin voi *parantua* pitämällä korkin tai purkin kiinni, selvittämällä ne ongelmat, joihin on juonut tai rouskinut jyviä, ja opettelemalla kohtaamaan elämä ilman kemiaa. Se tapahtuu mm. putsaamalla ajatusratoja ja kohdistamalla huomiota itsestä muihin.
Kolmesta neljään kertaa enemmän ihmisiä kuolee tupakkatauteihin kuin alkoholiin. Eli ei viitsitä tehdä alkoholista ruumiillistunutta Saatanaa. Ei kenenkään tarvitse *toivoa* olla kuolematta alkoholiin sen enempää kuin tupakkaankaan. Se ei ole korkammassa vaan omassa kädessä.
Ja eiku persettä penkkiin!
...pilkallista vastahyökkäystä (jos alennut tälle tasolle) lisään, että itse (ja muutama muu tuntemani henkilö) olen ottanut asenteen, jonka mukaan
EN OLE voimaton alkoholiin nähden.
En siis pidä itseäni heikkouden tilassa enkä PELKÄÄ alkoholia.
raittiina reilut kolme vuotta. Hain aikoinaan apua tk-lääkäriltä, psykiatrilta, A-klinikalta, naistenryhmästä (Novat); olin sekä katkolla että päihdekuntoutuksessa (yksinhuoltajana sain käydä päihdehuollon kotoa käsin, mikä ei tosin omalla kohdallani ollut hyvä ratkaisu). Kahden itsariyrityksen jälkeen sain raittiuden AA:n avulla, mutta sitä ennen piti kompuroida tosi pahasti ja melkein menettää kaikki. Työpaikka meni, tosin en tiedä vieläkään johtuiko se alkoholista, ja lastensuojelukin otti jo yhteyttä, mutta onneksi onnistuin säilyttämään kotini ja lapseni. Ja lemmikkieläimeni.
Minulle juominen muuttui kuolettavaksi siinä vaiheessa, kun opin nappaamaan päälle "pameja" (Diapam, Oxepam), joita lääkärit kirjoittivat huolettomasti vielä senkin jälkeen kun ensimmäisen kerran olin niitä yliannostuksen vetänyt.
Tuttavani, ei erityisen läheinen mutta läheisen läheinen kuitenkin, lähti viime kesänä jälleen kerran kaljoittelemaan, kun ei mielestään ollut vielä niin pahassa kunnossa, että tarvitsisi minkään AA:n apua. Hän ei ole tavallaan palannut siltä reissulta vieläkään: on kyllä hengissä mutta aivovamman saanut eikä enää koskaan pysty itsenäiseen elämään.
Voihan sitä selvällekin ihmiselle sattua mitä tahansa kun astuu ovesta ulos, ja ihan astumattakin, mutta minua tuo tuttavan tapaus muistuttaa siitä, että mikä tahansa retkahdus saattaa olla se viimeinen.
Ja eiku persettä penkkiin!
oletko jo alkanut nähdä,kuulla ja aistia outoja?? Oliks joku aa:lainen taas hyökkäämässä pilkallisesti provosoiden sun kimppuus?? Varmaan jonkun nurkan takaa ja nimettömänä, kuten niillä kunnottomilla on tapana??!!!!!!!!!
Kävin silmälääkärissä ja sanoi rouva tri mulla olevan hyvät ja nuorekkaat silmät ja huono näkö, siis näkökyky - tästä rohkaistuneena taidan uskaltautua repäisemään - MINÄKIN OLEN V A H V A JA NUORI ( 55 ) ja VAPAA JA KAUNISKIN MINÄ OLEN!!!!!!!!!!!!
selviää!!!!!
en tiedä voisiko vaiva liittyä tähän:
http://www.ktl.fi/portal/suomi/osastot/mielenterveys_ja_alkoholitutkimus/alkoholi_ja_terveys/alkoli_ja_hermosto/?ord=4
Olen alkoholisti, mutta en ole vielä löytänyt omaa pohjaani vaikka ulkopuolisin silmin se on tullut jo aikoja sitten. Pari työpaikkaa, 6 naista, asunto, rahat/velat suossa, poliisi tullut tutuksi jne. Ihmeen kaupalla ainoastaan ajokorttia en ole koskaan menettänyt. Tämä taustaksi, ei ylpeilyksi tosiaankaan...
Nonnih. 15 vuotta kaljan tissuttelua lähes päivittäin. Määrät 50-100 viikossa. Silti työkykyinen ja ulospäin "normaalin" oloinen. Mulle ei krapuloita juuri tule, paitsi kauhean putken jälkeen ne tavalliset koomapäivät kalkkunaihoineen ja horkkineen, 3-4 kertaa vuodessa.
Vaan nyt: kaksi viikkoa sitten, viikon kuurin päätteeksi, jalat turposivat elefanttijaloiksi ja paino nousi noin 10 kiloa yhdessä vuorokaudessa. Pelästyin ja menin heti tervariin päivystykseen. Ottivat laajan verenkuvan, ja kas kummaa kaikki arvot kohdallaan paitsi maksan GT oli 242 ja hemoglobiini 113. GT-yläraja lienee joku 70-90?
Lekuri piti asiallisen luennon maksakirroosin kehittymisestä, ja toivoi että mulle alkaisi tulla järki päähän kun nyt oli ensimmäinen todellinen juomisesta aiheutunut fyysinen oire (siis muu kuin krapula). Jalat olivat todella arat, nilkan niveliä särki jne. Turvotus laski parissa-kolmessa päivässä kun en juonut kuin vettä, liikuin ja söin vitamiineja ja rautaa. Mulla oli myös keripukin oireita, huulet halki ja suu kuivana. Juopotellessa kun kaikki syöminen jää pois.
AA:ta olen koittanut, mutta kiihkouskovaisen papin poikana asia on minulle todella vaikea. En pysty uskomaan yhtään mihinkän korkeampaan voimaan. Hyvä etten saanut AA:ssa köniin kun aloin väittelemään erään vanhemman jäsenen kanssa elämän perusasioista.
Minusta ei saa kuin raivoraittiin, oltava pakolla juomatta tai sitten jatkan tällä uralla loppuun saakka.
Masentavaa tekstiä, sorry. Piti vaan suoltaa jonnekin, jos joku jaksaa vaikka tän lukea.
väiteltävän jumalasta. Siellä jaetaan kokemus, voima ja toivo. Riittää, kun tuot esille juomiskokemuksesi, ei tarvitse eikä tulekaan esitellä käsityksiään jumalasta. Uudelleen vaan mukaan, käy monissa eri ryhmissä ja katso ympärilläsi olevia ihmisiä. He ovat minun laillani selvinneet. Sama mahdollisuus on sinullakin. Olet ehkä kuullut, että ei ole toivottomia tapauksia, on vain toivottomia ihmisiä. Ryhmä on aina suurempi voima kuin yksilö. Kokouksissa ei ole pakko puhua. Onhan sinulla ryhmäluettelo ja jotain kirjallisuutta?
Kirjoittele: [email protected]
reilut kolme vuotta raittiina AA:n avulla enkä edelleenkään ole kokenut tarvetta liittyä takaisin kirkkoon, eli korkeamman tai suuremman voiman käsitteen ei todellakaan tarvitse tuottaa ongelmia.
Kömpelö vertauskuva: joka kerta kun menen bussin kyytiin, annan terveyteni ja elämäni bussikuskin käsiin, hän on tavallaan minua suurempi voima siinä tilanteessa. AA:n bussi on kuljettanut muutaman miljoona ihmistä raittiuteen joten sen kyytiin uskaltaa aika huoletta hypätä. Ja jos kyyti ei miellytä niin poishan pääsee koska tahansa.
Minä köröttelen tänäänkin tässä bussissa. Raskastahan se olisi olla itse ratissa ympäri vuorokauden joka ikinen päivä.
"viinakirppuja". Ne häviävät kyllä, kun juominen loppuu.Itsellänikin oli hirveät kutinat päällä, varsinkin kun oli illalla rauhoittunut ja kömpi sänkyyn.En juonut joka ilta, en edes joka viikkokaan.Kyllä kutisi ja sirisi. Ei enää nykyään. Olen raittiina kolmatta vuotta.
Sit kun alkaa jalat jo alta lähteä, on syyt kyllä hermostollisia ja ne ei sit enää helpolla palaudukaan toimiviksi.Tsemppiä irtipääsyysi!
Naisen pikkuaivot kärsivät herkemmin alkoholinkäytöstä kuin miesten. Pikkuaivot säätelevät mm. liikkumista ja tasapainoa. Tuntuu tietysti jaloissa...
Toinen selitys voi olla se, että alkoholi lamaannuttaa hermostoa ja hermosto pyrkii vastustamaan alkoholin lamaannuttavaa vaikutusta tulemalla entistä herkemmäksi, ts. lisäämällä ärtyvyyttään. Tätä kutsutaan kansanomaisesti viinakirpuiksi, ts. pistelee, kutisee ja sirisee eikä pysty olemaan paikallaan.
Nimimerkin sAAmari vastaus sirinöistä voi myös olla osuva selitys.
No Kyllä Nyt on aika lopettaa juominen.... olen sentää veilä alle 40-kymppinen ja kolmen pienen lapsen äiti... haluan kyllä pitää jalat ja aivot kunnossa.. muistihäiriöitä kyllä on ...jokohan sen osalta peli menetetty???
kunhan muistat olla juomatta tänään. Raittiuden aloittaminen huomenna voi olla pelin menettämisen alku.
Alkoholin vaikutukset ovat yksilöllisiä, mutta valitettavasti on niin, että naisen elimistö kestää alkoholia huonosti verrattuna miehiin, eipä se miehillekään hyväksi ole.
Jos pikkuaivot ovat surkastuneet, ne eivät palaudu ennalleen. Mutta alkoholinkäytön lopettaminen parantaa muuta toimintakykyä ja se voi korvata pikkuaivojen puutteita. Koska olet noin nuori, on mahdollista, että mitään korjautumatonta ei ehkä vielä ole tapahtunut.
Alkoholista on vaikea päästä eroon ilman tukea. Sitä voi saada omasta Terveyskeskuksesta, A-klinikalta tai AA:sta, joka on vertaistukiryhmä. Kaiki mahdollinen apu ja tuki kannattaa ottaa vastaan. Itse pitää haluta muutosta ja monen alkoholistisesti juovan kohdalla ei ole muita vaihtoehtoja kuin lopettaa alkoholinkäyttö kokonaan.
Olen ajatuksissa mukana, minullakin on lapsia... Mutta vaikka kuinka rakastatkin lapsiasi, on sinun haluttava raittiutta vain itsesi takia. Jos sinä voit hyvin, voivat sitten kyllä lapsetkin.
Voimia!
Nyt olen tyytyväinen itseeni, kello on illalla melkein puoli kymmenen ja en alkanut ottamaan kaljaa tuntuu hyvältä. Menen kohta nukkumaan, sirisevien jalkojen kanssa... teidän kyllä,että uni on katkonaista. Ja tuo on kyllä totta, että kun itse jaksaa, niin se vaikuttaa lapsiin..Nyt mun on pystyttävä lopettamaan kaljottelu..itseni takia, jos vielä voin pelastaa jotain. Kiitos kannustavista sanoista.
"Liskojen" yö takana.... Unta ei nimeksikään ja kauheita painajaisia, jalat aivan hirveät,levottomat, sirinät ja nyt on jokapaikan vapinaa.... Onko tää nyt niitä vieroitusoireita??? Apua.... Mutta enpäs jounut eilen......
Lämmin tunne kuulla, että sait raittiin päivän päätteeksi mennä selvin päin nukkumaan.
Uskon, että ensi yönä jo nukut paremmin ilman puudutusta.
Teetkö tänään viikonloppusiivousta? Ainakin roskapussi ulos ja joku mukava pienen pieni yllätys lapsille. Ei liian suurta, että eivät tule epäluuloiseksi. Vaikkapa hyvät voileivät kaljasta säästyneillä rahoilla. Maistuisivat sinullekin. Raitista päivää tänäänkin!
Päivä on päässyt yli puolen päivän,kaupassa käyty,ruot laitettu, pyykkiä pesty yms.... mutta olo on ihan kauhia.. huimaa, pistelee, jaloissa, sormissa, tuntuu kuin olisi tulossa paniikkikohtaus, mitä tää on? Täytyy käydä kyllä vähän pötkölleen ennen kuin pökrään...
Fyysiset vieroitusoireet jyllää.. Pari ekaa päivää ovat pahimmat. Viikossa olet taatusti potenut pahimmat pois. Puuhaile, kun jaksat. Makaile, kun et jaksa. Kyllä se siitä. Parempaa kohti olet koko ajan menossa.
Olo Kyllä jatkuu kurjana, mutta että viikko, no lyhyt aikahan se kun vertaa juotuun aikaan. Kävin kävelyllä ja valmistaudumme saunaan ilman kaljoja. Jospa huomenna tärinät jo vähenisivät....
Päivä on yli puolen.Eilen ei Yhtään kaljaa..JES
Tänään aamulla lenkkeily ja sitten lasten kaappien siivoilua ja ruoannlaittoa, nyt pienet päivälevot ja sitten kuravaateostoksille. Viime yön nukuin jo aika hyvin, mutta jalat vaan särisee erityisesti jalkapohjat..... Olo vielä huikan epmääräinen, mutta jospa se tästä....
Aamulla luultavasti sait mukavan väliaikaraportin alkoholin jättämisestä: Ei krapulaa!!!
Viikonloppuna sinun on varmaan paras keskittyä pääasiaan ja jos suinkin lykätä jalkojesi murehtimista ensi viikolle.
Löytyikö sopivia kuravaatteita? Kuraa ja loskaa ainakin riittää.
Toivon Sulle ja lapsille mukavan rauhallista tavallista viikonloppua, huomenna voi virpojiakin näkyä.
Jalat voisivat tykätä suolavesikylvystä, jos edelleen vaivaavat. Lämmintä vettä pesuvatiin ja siihen muutama ruokalusikallinen merisuolaa, tavallinenkin käy. Jalkoja pidetään vedessä sellainen 5-15 minuuttia, kuivataan ja rasvataan, lopuksi puetaan jalkaan lämpimät sukat. Tämä on mukava iltarituaali.
Hyvän unen niin lapsille kuin aikuisillekin antaa iso mukillinen lämmintä maitokaakaota tai hunajamaitoa ja kenties voileipä tai grahamkorppu sen kanssa.
Hengessä mukana.
Joo löytyi kuravaatteet. Jalka oireet vähenemässä. Lapsetkin jo uinuvat 7v., 5v, ja 2v. Ja kohta minäkin menen uinumaan. Huomenna se kupla vasta puhkee kun mies tulee kotiin ja tuputtaa sitä juomaa... mutta oon päättänny pysyä tiukkana, kun nyt olo on jo aika mukava, hyviä öitä muillekkin!
Aamulla mennään kuitenkin virpomaan...
huomiseksi voimia kieltäytyä kaljaoista.
Oli ihana aamu herätä tähän auringon paisteeseen. Odottelemme virpojia ja lapset myös lähtevät virpomaan. Nyt ainakin on semmonen olo, että en juo kaljaa vaikka mies tarjoaisi... on hyviä vinkkejä miten sen toiselle ilmaisen?
täällä ei näy auringon pilkahdustakaan. Päätin tänään nukkua just niin pitkään kuin nukuttaa, ja ilmeisesti tuossa 8:30 aikoihin katsoin kännykän kelloa tihrusilmilläni ja minusta se näytti olevan 10:30, joten ajattelin että eiköhän nyt ole tullut univelat kuitattua. Niinpä sitten nousin ylös vähän niin kuin vahingossa liian aikaisin. No, tänään voi nukkua vaikka pitkät päiväunet. Aion käyttää koko päivän ihan itsekkäästi torkkumalla, lukemalla, syömällä, katselemalla tv:tä, ulkoilemalla... olemalla tekemättä yhtään mitään töihin viittaavaakaan! :-)
Tuohon toiselle sanomiseen: kyllä aikuiselle ihmiselle pitäisi pelkkä "ei" riittää, mutta jos ei mene sillä perille niin voihan siihen lisätä pyynnön että "toivoisin, että kunnioittaisit päätöstäni etkä tyrkyttäisi". Yleensä "minä-kielellä" puhuminen toimii muissakin asioissa parhaiten.
On ollut, muuten, mukava lukea kuluneesta viikostasi!
uskon, että selviät raittiina tämänkin päivän.
" ei tehrä tästä ny numeroo" Noppolan kirjan sanoin.