Taustaa: n. 40 vuotta sitten alkoi buumi nimeltä tiilikatto ja kaikkienhan sellainen piti rakentaa.
No sitten kului aikaa 25v. ja yllätys yllätys kaikki samat henkilöt huomasivat katon vuotavan ja lohjenneiden tiilien vaihtaminen alkoi rasittamaan.
Nyt näillä henkilöillä onkin peltikatto joka ei vuoda eli ny mä kysynkin miksi ihmiset(92% rakentajista) tekevät taas saman virheen vai onko laatu/tekniikka parantunut merkittävästi?
No sitten kului aikaa 25v. ja yllätys yllätys kaikki samat henkilöt huomasivat katon vuotavan ja lohjenneiden tiilien vaihtaminen alkoi rasittamaan.
Nyt näillä henkilöillä onkin peltikatto joka ei vuoda eli ny mä kysynkin miksi ihmiset(92% rakentajista) tekevät taas saman virheen vai onko laatu/tekniikka parantunut merkittävästi?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itsellä 50 v.vanha betonitiilikatto ja vielä pitää.
ehkä ne peltikatot on vaihdettu 10 vuoden välein
ja tukirakenteet kondenssiveden vuoksi 20 vuoden välein?
Kaikkien kattojen uusiminen on tehtävä määrätyin välein, ihan sama mitä laitat.
Kotitalon 25 vuotta vanha peltikatto on kyllä jo vaihdon tarpeessa, kiinnitysreijät ovat aikojen saatossa kuluneet suuriksi ja katto vuotta hieman sieltä sun täältä.
Naapurin saman ikäinen huopakate on kyllä jo vedetty täysin uusiksi jo aikoja sitten.
Saman ikäisiä tiilikatteita ei tuttava piirissä satu olemaan. Mutta käytettiinkö siihen aikaan jo betonitiiliä vai oliko ne oikeita savitiiliä? Betonitiilen kestävyys lienee paljon parempi.
Luulisin, että betonikattotiili yleistyi 1950-luvulla. Seuraavan vuosikymmenen alussa olivat hetken suosiossa mineriittikattolevyt, sitten taas 1970-luvun lopulle asti jylläsivät tasakatoilla huopa ja viistoilla katoilla saumapeltikatto. Sitten tulivat muotiin profiilipellit ja toisaalta uudentyyliset tiilikatot.
Omistamassani rintamamiestalossa on betonitiilikatto, kuulemma ladottu vuonna 1955 nyt aluskattona toimivan päreen päälle. Kaikki tiilet ovat yhä ehjiä ja kokemukseni mukaan kovaa tavaraa kaupunkiolosuhteista huolimatta. Ainoastaan ulkonäkö on kärsinyt, alkuperäistä punaista väriä ei juuri ole jäljellä. Lisäksi varjoisilla paikoilla tahtoo sammal viihtyä tiilen kosteassa alasyrjässä. Olen kyllä nähnyt näitä vanhoja kattotiiliä maalatun, tosin vaihtelevalla menestyksellä. Painepesurilla sammal irtoaa.
Se mitä tässä haluan sanoa, on että kattomateriaalin vaihtaminen kannattaa vain jos katto todella vuotaa tai jos haluaa vaikuttaa talon ulkonäköön. Omaa kattoani en aio lähteä uusimaan, ehkä kuitenkin maalaamaan.
Ei muuten kannata lähteä painepesurilla kattoansa rikkomaan. Sammal on kaivautunut pienen pieniin rakosiin tiilissä, ja paineperurilla saat aikaiseksi vain tiilen haurastumisen ja särkymisen. Särkymisriski kasvaa myös katolla kulkiessa. Paras on antaa olla koskematta. Ainoastaan sammaleen aiheuttaja, joka on mitä ilmeisimmin talon vieressä oleva puu, kannattaa poistaa. Sammal siitä sitten kuivaa tarpeeksi ja irtoavat osat pöllyävät tai valuvat pois jos ovat lähteäkseen. Siis lyhyesti: Älä koske. Jo rikkoutuneet tiilet on tietysti syytä vaihtaa uusiin, jos yksittäisiä. Ja seurata yöäpohjasta mahdollisia vuotoja.