Lähisukulainen on alkoholisti. Ei tosin itse myönnä asiaa, selvinpäin (päivisin) kun kaikki on aina niin hyvin eikä suostu asiasta edes keskustelemaan. Iltaisin vetää pöntön sekaisin, soittelee (en asu lähistöllä), puhuu täysin sekavia, on harhainen, uhkailee jne. On vihjaillut popsivansa myös "venäläisiä pillereitä". Selvinpäin ollessaan kieltää kaiken, ja kuten sanoin, ei suostu keskustelemaan asioista.
Mitä helvettiä tässä voi tehdä? Käsittääkseni ihmistä ei suomessa saa pakolla hoitoon mutta pitääkö tässä nyt vain toimettomana vierestä katsoa kun ihminen tuhoaa itsensä? Onko siis mitään tehtävissä jos ihminen itse ei halua myöntää ongelmaansa?
Voimat alkaa loppua niin minulla kun muillakin läheisillä. Pelko ja huoli on jatkuvaa ja musertavaa. Oma pää alkaa sanoa sopimusta irti, oma elämä alkaa mennä sekaisin kun en pysty enää keskittymään mihinkään kun olen niin huolissani.
Mistä saa apua?
Mitä helvettiä tässä voi tehdä? Käsittääkseni ihmistä ei suomessa saa pakolla hoitoon mutta pitääkö tässä nyt vain toimettomana vierestä katsoa kun ihminen tuhoaa itsensä? Onko siis mitään tehtävissä jos ihminen itse ei halua myöntää ongelmaansa?
Voimat alkaa loppua niin minulla kun muillakin läheisillä. Pelko ja huoli on jatkuvaa ja musertavaa. Oma pää alkaa sanoa sopimusta irti, oma elämä alkaa mennä sekaisin kun en pysty enää keskittymään mihinkään kun olen niin huolissani.
Mistä saa apua?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sulla on hätä ja suru päihdeläheisestäsi mulla on sama huumeläheisestäni. Mikään ei auta. Ensin vedettiin pilveä, luultiin pitkään että asia pysyy hallinnassa, sitten alkoi kuitenkin amfetamiini ja muidenkin aineiden sekakäyttö. Parissa vuodessa tämä kiva tyyppi on muuttunut ihmisraunioksi joka tappelee demonien, kipujen ja vaihtelevien sekotilojen välissä. Sitä on oltu päivystyksessä monet kerrat. Mutta aina jostain ilmestyy se vanha kunnon "tuttava" joka on tarjoamassa ja antamassa lisää pillereitä ja kamaa. Ei voi mitään. Ei ole ihmishenki minkään arvoinen. Kuolema tuo armahduksen. Suru on melkein jo surtu. Me läheiset olemme voimattomia kuningas huumeen edessä.
on ollut sama ongelma jo yli 20 vuotta. Ei alkoholistille oikeastaan voi mitään tehdä. Lähisukulaiseni on ollut mielisairaalassa, hoidoissa ym. mikään ei ole tehonnut. Me ollaan saatu kärsiä lukuisista itsemurhayrityksistä,uhkailuista, autolla kännissä ajot,ym. hyvin paljon on pahaa saanut aikaan. Hän myös käyttää kaiken maailman pillereitä. Itse ei tajua sitä,eikä vieläkään myönnä olevansa riippuvainen alkoholista, vaikka kaikki työpaikat, lapset, suhteet on menneet tämän takia pieleen. Nyt olen sanonut sukulaissuhteeni häneen irti, kun oma pää alkoi jo viiraamaan.
Toivon sinulle kaikke hyvää ja että pystyisit tekemään jotakin alkoholisti läheisellesi.Minä kaikkeni olen yrittänyt, huonoin tuloksin.
On myös olemassa ryhmä alkoholistin omaisille, sieltä sinä saat apua!!
Ei sitä tuohon saa suoranaisesti keneltäkään. Itsestään sen on lähdettävä. Kyseinen henkilö on saatava jollain tavalla, selvänä olleessaan jos vain mahdollista myöntämään oma ongelmansa. Tämän jälkeen hän itse hakeutuu AA-kerhoon, tai tarvittaessa sairaalaan katkaisuhoitoon. Tätä koko prosessia täytyy tukea koko ihmisen lähipiiri.
Homma ei siis voi edetä ennenkuin saatte häne jollain keinolla myöntämään itselleen ongelmansa. Se on avain tähän lukkoon.
Voit olla ja elää siinä toivossa että ongelman aiheuttaja näkee sinussa muutoksen joka ei enään sovi sinun entiseen tapaasi käyttäytyä.
Kun haet itsellesi apua ja se apu on Al-Anon Perheryhmä.
Voit auttaa itseäsi elämään läheisesi ongelman vaikutus piirissä.
Sinä et saa alistua, jokaisella on oikeus elää niin että ei tarvitse tuntea syyllisyyttä ja tuskaa toisen aiheuttamasta ongelmasta.
Sinun pitää hakea voimaa ryhmästä jossa sinua ymmärretään ja sinä ymmärrät myös heitä.