Noniin. Näin sitten kävi, että viikkojen 250kcal-ruokavalion jälkeen kävin tänään ostamassa herkkuja, ahmin ja oksensin. Tätä tapahtuu noin kerran tai kaksi kuussa. Vituttaa. Vituttaa niin paljon, että silmissä sumenee ja päässä kohisee. Söin jotain 2500kcal. Ihanaa, lihoin ainakin 100g vaikka oksensin. Tai enemmänkin, ihan varmasti.
Turha viesti, mutta SAATANA! Maha on turvoksissa, kurkkuun sattuu, pakko aloittaa muutaman päivän vesipaasto että pääsee tästä jaloilleen. Ahdistaa.
Turha viesti, mutta SAATANA! Maha on turvoksissa, kurkkuun sattuu, pakko aloittaa muutaman päivän vesipaasto että pääsee tästä jaloilleen. Ahdistaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuttu tunne. On muuten todella ärsyttävää >:(
Repsahdin tänään ja ahmin 2500 kcal oksentamatta. Olo on sanoinkuvaamattoman hirveä. Oon vetänyt 6 rauhottavaa pilleriä, että pysyisin koossa. Laihtumienn oli just päässy hyvään vauhtiin, kun tää tapahtui. Oon niin pettynyt itseeni.
..se oli neurofysiologiasi.
Meidät on rakennettu niin, ettemme voi tappaa itseämme
- juomalla liikaa vettä, koska pyörrymme
- suolamyrkytykseen, koska oksennamme
emmekä
- olemalla syömättä, koska aivot kääntävät itsekurisäätimen off-asentoon ja ohjaavat jääkaapille/kauppaan.
Jos olet syönyt pitkän aikaa noin mitättömän minimaalisesti, ahmiminen vain tapahtuu sinulle. Toki terveestikin syövä voi joskus tulla herkutelleeksi liikaa tai mässyttää ahdistukseensa, suruunsa tms. mutta itseltäni sellainen päätön ahmiminen jäi täysin pois, kun ravitsemustilanne normalisoitui.
Nykyään jos tekee mieli mässyttää koko ajan, koetan kysyä elimistöltäni, mitä se tarvitsee ja antaa sille ravintoa pelkkien herkkujen sijasta.
Ja tarkoitukseni ei ollut syyllistää/mestaroida, päinvastoin. Haluan muistuttaa, että itsesyytökset ja paastoaminen vain pahentavat asiaa ja pohjustavat uutta ahmimiskohtausta.
oon kokenu ton ihan saman, aina joka kerralla yhtä hirveetä eikä onnistu eroon pääseminen..juuri äskenkin ahmin neljä leipää, pari jugurttia ja banaanin ja nyt on sanoin kuvaamattoman hirvee olo. mutta jos yhtään lohduttaa, niin et ole ainut.
Itelläni on kanssa välillä ongelmii syömisen kanssa, ja pyrin elämään jatkuvasti aliravitsemuksessa. Vaikka se onkin ihanaa elää muutama päivä pelkällä salaatilla, niin omalla kohdallani ainakin se repsahtaminen tai ahmiminen joka siitä väistämättä jossain vaiheessa seuraa, tekee pitkänkin paaston tuoman mielihyvän tyhjäksi. Siksi pakotan itseni syömään tasapainoisesti, välillä pidän salaattipäiviä mutta syön usein kuituja (hedelmiä tai leipää) vaikkei olisi nälkäkään. Syöminen voi vituttaa hetken, mutta tasapainoinen syöminen ehkäisee ylettömiä ahmimiskohtauksia ja minulla ainakin on nykyisen käytännön seurauksena paljon kevyempi ja parempi sekä myös itseeni tyytyväisempi olo kuin aikoina, jolloin elin pidempiä kausia vedellä ja salaatilla ja ahmin sitten itseni sairaaksi. Kokeile tasapainottaa ruokailuasi! Kärsivällisyyttä siinä tarvitaan sekä hitunen rationaalisuutta!