Olen 25-vuotias nainen ja ongelmani on avomieheni haluttomuus. Olemme olleet 2 vuotta yhdessä, joista jälkimmäinen vuosi on ollut melko lailla seksitöntä. Koko suhteen aikana lisäksi mieheni ei ole tehnyt aloitetta seksin suhteen kuin max 2kertaa - kieltäytynyt sitäkin useammin. Usein hän on jopa työntänyt minut pois, mikä on tuntunut uskomattoman pahalta. Hän ei myöskään ole halunnut puhua aiheesta ja terapiaa hän kammoksuu.
Loppujen lopuksi n. vuoden hiljaiselon jälkeen, päädyin syrjähyppyyn, minkä tunnustin miehelleni. Tunteita minulla ei tätä toista kohtaan ollut, olin vain niin uskomattoman katkeroitunut läheisyyden puutteesta suhteessamme.
Nyt tilanne on se, että mieheni on ymmärrettävästi entistä vetäytyneempi omiin oloihinsa. Olen yrittänyt puhua tilannetta auki, mutta nykyään emme edes puhu asiasta. Ehdotin eroa, mutta mieheni haluaa jatkaa yhdessä. Meillä menee edelleen joidenkin asioiden suhteen tosi hyvin, esim. huumorintaju. Kuitenkin nyt on taas monta seksitöntä kuukautta takana (nykyään ei edes pusuja), mitä mies perustelee syrjähypystä toipumisella, minkä ymmärrän, mutta palautuukohan tämä koskaan enää ennalleen... Tiedän että katkeroidun suhteessa, jossa minua ei kosketa enkä koskaan olisi uskonut kykeneväni syrjähyppyyn...
Olo on kamala omasta syyllisyydestä johtuen ja toisaalta pelosta tulevien aikojen suhteemme tilasta. Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia haluttomuudesta? Voiko sellaisesta parantua ja mitä se vaatisi?
Loppujen lopuksi n. vuoden hiljaiselon jälkeen, päädyin syrjähyppyyn, minkä tunnustin miehelleni. Tunteita minulla ei tätä toista kohtaan ollut, olin vain niin uskomattoman katkeroitunut läheisyyden puutteesta suhteessamme.
Nyt tilanne on se, että mieheni on ymmärrettävästi entistä vetäytyneempi omiin oloihinsa. Olen yrittänyt puhua tilannetta auki, mutta nykyään emme edes puhu asiasta. Ehdotin eroa, mutta mieheni haluaa jatkaa yhdessä. Meillä menee edelleen joidenkin asioiden suhteen tosi hyvin, esim. huumorintaju. Kuitenkin nyt on taas monta seksitöntä kuukautta takana (nykyään ei edes pusuja), mitä mies perustelee syrjähypystä toipumisella, minkä ymmärrän, mutta palautuukohan tämä koskaan enää ennalleen... Tiedän että katkeroidun suhteessa, jossa minua ei kosketa enkä koskaan olisi uskonut kykeneväni syrjähyppyyn...
Olo on kamala omasta syyllisyydestä johtuen ja toisaalta pelosta tulevien aikojen suhteemme tilasta. Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia haluttomuudesta? Voiko sellaisesta parantua ja mitä se vaatisi?
Vastaukset 8
Vanhimmat
gay...kaapissa.
Sinuna jättäisin miehen koska ette ole edes naimisissa. Olet vielä niin nuorikin, et kai halua elää tuollaista elämää tulevat 50 vuotta tai enemmänkin? Varmasti sinullekin löytyy mies joka arvostaa sinua ja haluaa kanssasi seksiä. Älä pilaa elämääsi miehen kanssa joka ei nähtävästi edes rakasta sinua. Hän on vain jämähtänyt paikalleen eikä siksi osaa päättää erostakaan.
Lisäksi kerroit viestissäsi että miehesi vetoaa nyt siihen että käytöksensä on tuollaista SIKSI että menit vieraisiin! Hah hah! Hänhän oli tuollainen jo ENNEN syrjähyppyäsi. Hän sai siitä vain hyvän tekosyyn!!!
Jos hän ei suostu puhumaan asioita "halki" niin parasta on että eroatte. Tätä mieltä minä olen.
Vajaa viiden vuoden suhde nyt takana, erosimme viime viikolla. Miesystäväni ei ollut kiinnostunut seksistä, yritin ymmärtää ja auttaa. Ehdotin ammattiauttajaa ei halunnut. Rakastan häntä vielä, mutta ei ollut vaihtoehtoa. En jaksanut enää sitä, että jatkuvasti tulee torjutuksi. Ei hänkään varmaan jaksanut sitä, koska kommentoi, että haluaa antaa minulle vapauden mennä. Päätös tavallaan yhteinen, minä vain otin sen esille. Nyt tuntuu pahalta, olisiko sittenkin pitänyt menetellä toisin. En ollut ensimmäinen nainen joka on hänet jättänyt seksittömyyden takia. Onhan parisuhteessa paljon muutakin, mutta jos ei kaikki osa-alueet toimi on vaikea jatkaa. Paha mieli kuitenkin jäi ja ikäväkin on.
heips!
Mulla vähä samankaltanen tilanne,paitsi ollan oltu vähä yli vuosi yhessä.Muutettiin just yhteen ja se oli miehen ehdotus,että hän haluis muuttaa yhteen.NO kaikki hyvin tähän asti ja mies sanoo olevansa onnellinen jos alan keskustelemaan jotain suhteeseen liittyvistä asoista.No sit täs muutama päivä sitte tapahtu:mä olisin halunnu seksiä ja se torjui mut aivan täysin.Vähä se siinä alux oli mukana suuteli,mut sit se loppu siihen ku tykin suusta.Kyllä otti päähän!No ei siin si muu auttanu.Mä siirryin pois makkarista ja mies alkas nukkuun ku oli aikanen herätys töihin.Mulla vapaata joten en jaksanu mennä viel nii aikasi nukkuun.Tää on tosi jännä tilanne siinä mieles,että yleensä mies on meistä ollu se halukkaampi osapuoli aina.No se selitti kyllä kuinka kurjaa on olla töissä ku vanhempi työn tekijä on kokoajan "puuttumassa " asioihin joita mun miehen pitäis töissä tehä,joten on miehellä vähä pinna kireällä ja sit se purkaa ne mulle ku tulee kotiin.Siinä mieles kai jokseeki ymmärrettävää,et on vitutus menos.No joka tapaukses täs yx päivä si otin sellasenki asian esille et parisuhdetta pitää hoitaa et se pysyy kasassa.No samana iltana yllätin sen koneelta kattomasta jotai Baltian kylpylälomamatkoja ja se itte sano et haluaa panostaa tähän suhteeseen ja et rakastaa mua vielä.Mä ymmärrän sun tilanteen paremmin ku hyvin on aika neuvoton olo eikä oikee tie mitä piäis tehä...Meillä ny kuintenki menee muuten tosi hyvin ja tää juttu tää haluttomuus on tapahtunu vasta kerran tai pari mut silti se vaivaa.muuta neuvoa en kai osaa antaa,että puhuminen kai sen sanotaan olevan paras lääke...mut mitäs jos mies ei suostu puhumaan asiasta,hmmm....sit onki vähä kinkkisempi juttu,mut voimia ja tsemppiä sulle:-)!!
Mulla on ihan lähes sama tilanne. Olemme olleet kohta 2 ja puoli vuotta yhdessä. Tästä ajasta puolitoista vuotta seksiongelmia. Petin miestäni, kun seksiongelmia oli kestänyt noin puolivuotta. Uskon, että tähän päivään mennessä mieheni on varmasti antanut tekoni anteeksi( tosin suutelin vain paria miestä) Syrjähypystä on nyt aikaa vajaa vuosi. Rakkautta on muuten, hellyttelyjä ja pusuja riittää, mutta seksi puuttuu. Pahimmat tauot ovat olleet kolme kuukautta. Yleensä tauot kestävät noin 1- 1½ kuukautta.
Ennen turhauduin tilanteesta enemmän ja otin asiaa enemmän puheeksi, mutta nyt en enää vaan jaksa. Tavallaan sitä kyllästyy siihen riitelyyn ja kuulemma sillä painostuksella ei saa mitään aikaiseksi ja nyt on jo niin tottunut saamaan pakit, että en vaan enää jaksa yrittää. Pakko vaan keksiä muuta mietittävää.
Vaikkakin olen jo turtunut tähän tilanteeseen, niin ei se seksittömyys tietenkään ole unohtunut. Tulee vieläkin niitä päiviä, jlloin muistuttelen miehelleni kuinka kauan on viime kerrasta. No, ainakin kotini on erittäin puhdas ja siisti, koska sillä saan aika hyvin mieleni pois seksistä.
Tottakai tämä tilanne harmittaa, koska rakastamme toisiamme todella paljon ja tiedän, että kuulumme yhteen. Lähes kaikki muut asiat ovat kunnossa suhteessamme paitsi toi seksi.
Mut tämmöstä tää elämä joskus on, ei kai sille mitään voi... Olen kyllä muuten sanonut miehelleni, että en aijo katsella tätä tilannetta ikuisesti, joten hän kyllä tietää, että jos tilanne ei muutu, niin saatan jättää hänet. Vielä ei ole tämä asia muuttanut mitään. kai sitä pitäis muistuttaa asiasta uudestaan. Kurjaa "uhkailla", mutta jos muu ei auta, niin sitten ei auta.
Voimia sulle!! Kirjoittele jos siltä tuntuu, mä oon täällä!!
Omasta kokemuksesta voin kertoa, että tilanne meni varkain huonommaksi. Nyt ollaan oltu ilman seksiä 13 kuukautta. Sitä ennen tauko oli 9 kuukautta, 8 kk ja sitä ennen 3 - 5 kuukautta pidemmän aikaa. Aloitteentekijänä olin aina itse ja tuntui, että mies suostui vähän niinkuin pakolla. Yritin ottaa asiaa puheeksi, mutta ilmeisesti olisi pitänyt ottaa jo paljon aiemmin. Jotenkin ehkä itsekin olin niin väsynyt, että en jaksanut kovasti yrittää puhumista. Varsinkin, kun toinen ei suostunut asiasta puhumaan. Valitteli vain väsymystä ja sanoi, että kyllä se siitä. Kun vuoden tauko tuli täyteen, hän viimein suostui sen verran puhumaan, että totesi itse olevansa tyytyväinen elämäämme eikä kaipaa seksiä. Ainoa haittaava asia on se, että kyselen ja ehdotan välillä seksiä. Itselleni taas seksi olisi tärkeää.
Olen miettinyt mistä moinen johtuu ja miettinyt sitäkin vaihtoehtoa, että onko mieheni homo. Meillä on mukava kaverisuhde ja ollaan ikäänkuin kämppäkavereita. Se vain ei minulle riitä. Toisaalta en lapsen takia haluaisi erotakaan, koska isä on hänelle tärkeä.
Miehelleni olen selittänyt, että itse tarvitsen hellyyttä, huomiota ja seksiä ja hän ajaa minut tilanteeseen, jossa petän häntä. Niinhän siinä kävikin vähän aikaa sitten. Nyt on olo hämmentynyt, kun toisaalta tunnen syyllisyyttä, mutta toisaalta katkeruutta siitä mistä jään paitsi. Kuitenkin tekisin saman uudestaan, sillä ymmärtämiselläkin on rajansa. Olisin valmis odottamaan, jos näkisin toisen tekevän jotain asian eteen.
Tapasin reilu 3kk sitten miehen, joka vei jalat alta ja olin myyty aivan välittömästi. Ollaan oltu kuin paita ja peppu siitä asti ja kaikki muu toimii ja menee yksiin loistavasti, meillä on maailman parasta yhdessä - mutta seksi... ei sitten millään.
Miksi mies ei halua???
Tulee hulluksi kun itse haluaa toista ja toiselle on taas aivan sama. Pussaillaan ja halaillaan kyllä kovasti, mutta eipä sitten muuta! Ihan kuin oltaisiin kavereita ja haloo juuri nyt pitäisi olla se pupujussi-vaihe päällä kun ei saa toisesta tarpeekseen.
Olen todella ymmälläni...
Asiasta on keskusteltu ja riitahan siitä joka kerta tulee. Kun ei tee mieli niin ei.
Kannattaako tätä jäädä kattomaan?
Olen kovasti rakastunut tähän miekkoseen, mutta miten saan hänet innostumaan myös fyysisestä rakkaudesta?