Heips!
Meillä lapsettomuutta takana 2vuotta ja oon aika rikki ollu viimesen puol vuotta.
Oon saanu tukea mun parhaalta ystävältä ja perheeltä enemmän ku vois toivoa mutta eilen mun paras ystävä ilmotti olevansa raskaana! Se oli vahinko mutta ovat miehensä kanssa menossa naimisiin eli lapsi on tervetullut.
Ite oon pettyny niin monta kertaa että vauvan ajatteleminenkin sattuu. Nyt ollaan menossa ekaan ivf-hoitoon ja mieli on ihan sekaisin!!
En halua menettää ystävääni mutta tuntuu niin epäreilulta että toisille käy vauvanteko liiankin helposti. Tunteet on tosi ristiriitaiset kun tietää että omat hoidot on edessä, toisaalta on toiveikas olo mutta toisaalta niin katkera! =(
Kertokaa miten ootte selviytyny parhaan ystävän raskausuutisesta.
Kaikille voimia ja haleja!
Meillä lapsettomuutta takana 2vuotta ja oon aika rikki ollu viimesen puol vuotta.
Oon saanu tukea mun parhaalta ystävältä ja perheeltä enemmän ku vois toivoa mutta eilen mun paras ystävä ilmotti olevansa raskaana! Se oli vahinko mutta ovat miehensä kanssa menossa naimisiin eli lapsi on tervetullut.
Ite oon pettyny niin monta kertaa että vauvan ajatteleminenkin sattuu. Nyt ollaan menossa ekaan ivf-hoitoon ja mieli on ihan sekaisin!!
En halua menettää ystävääni mutta tuntuu niin epäreilulta että toisille käy vauvanteko liiankin helposti. Tunteet on tosi ristiriitaiset kun tietää että omat hoidot on edessä, toisaalta on toiveikas olo mutta toisaalta niin katkera! =(
Kertokaa miten ootte selviytyny parhaan ystävän raskausuutisesta.
Kaikille voimia ja haleja!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ootko koskaan ajatellu että kokeilisit jotakin muuta kun lapsettomuushoitoa? Kaverini yritti miehensä kanssa 3v ja ei tullu raskaaksi. Sitten kun kaveri oli käynyt muissa asioissa vyöhyketerapiassa niin oli sielä jutellut että ovat yrittäneet vauvaa mutta ei oo vaan tullut. noh sieltä hän sai avun ja nyt heillä on kaksos pojat jotka on tullu vyöhyketerapiahoidon ansiosta.
Kannattaa koittaa muutakin :)
viiru kijotti tämän ja edellisen
Itsellä takana lapsettomuutta jo yli 3 vuotta. Tänä aikana ns. paras kaverini on tullut raskaaksi 2 kertaa, tahtomattaan. Ensimmäisellä kerralla hän halusi tehdä abortin, mutta keskenmeno "pelasti". Toisella kerralla raskaus johti lääketieteelliseen keskeytykseen. Ja kyseessä ei tosiaan ole mikään nuori teinityttö, vaan kahden lapsen äiti, joka lähentelee iältään 40 ja ei edelleenkään tiedä kuinka ehkäisyä käytetään.... ole siinä sitten "tukena"...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000005&conference=3000000000000009&posting=22000000015353419
Miten toi linkki liittyy aloittajan viestiin!!?
taas tää kumma linkittäjä.
Täytyyhän sitä iloa jostain repiä elämään..
Hulluilla halvat huvit, idiooteilla ilmaiset.
Ymmärrän täysin tunteesi. Itse jäin lapsettomaksi ja seuraan vierestä, kun omat sisaret ja hyvät ystävät sikiävät kuin kanit. Monta ystävyyssuhdetta on kaatunut asian vuoksi, mutta onneksi ne kaikkein parhaat ystävät ovat säilyneet. Se, säilyykö ystävyys vai ei, varmaan riippuu suuresti tämän raskaana olevan naisen suhtautumisesta asiaan. Jos ajatuksiin ei mahdu mitään muuta kuin oma laajeneva navanseutu, jää lapseton ystävätär kipuilemaan itsekseen ja ystävyys kuihtuu.
Jos taas raskaana oleva ystävä jaksaa jutella muustakin kuin raskaudestaan ja vauvoista, olla kiinnostunut lapsettoman elämästä AIDOSTI, ja ehkä kuunnella muutamat katkerat itkut ja itsesäälikohtaukset, on ystävyydellä jatkumismahdollisuuksia.
Kaiken kaikkiaan tällaisessa tilanteessa jyvät kyllä varmasti erottuvat akanoista. Opit tietämään, kuka on OIKEA ystäväsi. Varaudu pettymyksiin, niitäkin varmasti joudut kohtaamaan :'(
minäkin ja samaa mieltä olen, että katkeruus on myrkkyä. kyllä ystävyyssuhde mielestäni on kahdensuuntaista, eli molemmilla on oma roolinsa ystävyyden vuorovaikutussuhteessa, kuunnellaan ja keskustellan ja ymmärretään molemminpuolisesti, annetaan tilaa ja aikaa sitä juuri tarvitsevalle. eikä tosiystävyydessä voi verrata kumpi saa ja kumpi antaa enemmän. ja totta jyvät erottuvat akanoista, on sitten kyse lapsettomuudesta tai jostakin muusta elämän kriisistä. ja pettymyksiä tulee aina, onhan tämä elämä on niin monimutkaista.
t.ystävistään vielä onnellinen
Ystäväni tiesi lapsettomuudestamme ja hän kertoi raskaudestaan hyvin minua ymmärtäen. Hän sanoi, että hänellä on minulle uutinen, jonka hän haluaa kertoa minulle ennen kuin toisille ystävilleen ja hän sanoi ymmärtävänsä kaikki reaktioni ja haluavansa puhua kaikista ajatuksistani siihen liittyen.
Kysyin, oletko raskaana ja hän sanoi olevansa.
Ensireaktio oli minulle luontainen, eli hyppäsin hänen kaulaansa ja onnittelin sydämestäni suuresta ihmeestä! Kuitenkin vain muutaman sekunnin kuluttua murruin täysin ja aloin itkeä.
Ystäväni piti minua koko ajan kädestä ja sanoi olevansa pahoillaan puolestani ja yrittävänsä ymmärtää tuskaani parhaansa mukaan.
Pahoittelin, etten halua itkeä kun häntä on kohdannut tällainen ihme, vaan haluaisin oikeasti iloita hänen kanssaan, mutta en kykene, sillä oma tuska on vielä niin pinnalla. Halasimme toisiamme ja keskustelimme tuntikaupalla ja hän jäi jopa luokseni yöksi!
Aluksi tieto ystäväni raskaudesta oli toki jonkilainen shokki ja raivosin murheissani miehelleni, ja kyselin "Miksi ystäväni? Miksemme me?" jne. Ystäväni on nyt 4. kuukaudella raskaana ja sain tietää asiasta kun hän oli vasta 1. kuukaudella. Hän oli itsekin tuolloin pelokas ja epävarma mitä tuleman pitää. Kaikki on kuitenkin mennyt hyvin ja minulle tämä mukana olo ja raskauden vierestä seuraaminen on ollut todella terapeuttista ja olen joutunut käsittelemään tunteitani kunnolla. Itkenyt olen paljon ja murehtinut maailman epäreiluutta, mutta olen myös ymmärtänyt kuinka asiat eivät ole omissa käsissämme.
Tällä hetkellä tuntuu kuin alkaisin vapautua omasta tuskastani ja kykenen aiempaa enemmän ottamaan osaa ystäväni iloon ja vein hänet jopa itse vauvanvaateosastolle, jossa meillä oli todella hauskaa ja söpöstelimme pikkuvaatteita! Aiemmin en olisi kyennyt tähän.
Katkeruus ja sydämensä kovettaminen ja kohtalonsa surkuttelu masentaa ja saa ihmisen kadottamaan toimintakykynsä sekä elämänmyönteisen asenteensa. Asioiden kanssa on tehtävä töitä ja työstettävä omia ajatuksiaan. Jokaisella on kohtalonsa ja sen kanssa on vain elettävä.
Voimaa ammennan asioista, jotka minulla on hyvin, eli upeasta ja maailman parhaasta aviomiehestäni, yhteisistä harrastuksistamme ja retkistä sekä matkoista, ihanista ystävistä ja opiskeluistani sekä ennen kaikkea pienistä asioista, kuten lenkillä ihmettelen kevään tulon merkkejä yms. Vaikka antaisinkin heti kaiken omaisuutemme pois pienestä vauvaihmeestä, on minun ja meidän vain keskityttävä iloitsemaan siitä mitä meillä on. Se on olennaista elämässä.
Jaksamista sinulle, joka painiskelet lapsettomuusasioiden kanssa. Onneksi nämä keskustelupalstat muun muassa lohduttavat ja auttavat jakamaan ajatuksia ja tunteita.
todella hyvä ystävä=).
Jaksamisia ja onnea yrityksiinne teillekin.