Kolmas viikko tupakkalakossa, ylipainoa noin 10 kg. Sattui päivä että oli kiirutta enkä ehtinyt syömään ennenku nyt klo 22 tuli mieleen. Jääkaapissa oli tyhjää.
Nyt tekee mieli tupakkaa ja nyt on nälkä. Ja jos nyt tulis "jokunen tyyppi" näkösälle, niin eivät minua entisekseen tuntisi...
Siis tajusin juuri henkilökohtaisesti sen mistä monesti olen lukenut: addiktiot syntyvät liiallisesta kiltteydestä, narsismista kärsivien tyyppien paapomisesta ja maailmanrauhan ylläpitämisestä. Itse asiassa tekis todella hyvää, jos me kaikki rauhanrakentajat revettäisiin kerralla :) Siin ois Suomen kansa ihmeissään.
Nyt tekee mieli tupakkaa ja nyt on nälkä. Ja jos nyt tulis "jokunen tyyppi" näkösälle, niin eivät minua entisekseen tuntisi...
Siis tajusin juuri henkilökohtaisesti sen mistä monesti olen lukenut: addiktiot syntyvät liiallisesta kiltteydestä, narsismista kärsivien tyyppien paapomisesta ja maailmanrauhan ylläpitämisestä. Itse asiassa tekis todella hyvää, jos me kaikki rauhanrakentajat revettäisiin kerralla :) Siin ois Suomen kansa ihmeissään.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Liiallinen kiltteys on helposti sitä, että on huono itsetunto, ei tunne itseään (ts ei tiedä mistä itse pitää, kuka/ millainen itse on jne), kun on aina elänyt muien kautta ja muiden toiveiden mukaan. Sitten sitä omaa sisäistä tyhjyyttä yrittää täyttää jollain toisarvoisella, jolla sisäinen tyhjyys ei tietenkään koskaan täyty.
Mistä pääsemme taas siihen, että vain ymmärtämällä itseään ja tutustumalla itseensä pääsee eteenpäin. Hyväksymällä itsensä ihmisenä. Pitäisi tutkia omaa historiaa ja tulla sinuiksi sen kanssa, miten kaikki mennyt on tehnyt meistä sen mitä me olemme.
Rohkaisuksi: sen prosessin kautta itse pääsin syömishäiriöstä (ja 20 liikakilosta), röökistä ja alkoholista. Kesti kokonaisuudessaan ajatuksen tasolta konkreettisempiin ajatuksiin ja lopullisiin tekoihin noin 6 vuotta. Mutta kyllä kannatti.
Olen kirjoittanut muissa avauksissa tarinaani siitä, kuinka myös minä olen oivaltanut että itsensä tunteminen on kilojen karistamisessa a ja o. Ei ole mitään hyötyä pisteiden ja kaloreiden laskemisesta, ellei ymmärrä historiaansa, syytä siihen miksi kilot ovat nousseet. Uskon, että hetkessä se ei tapahdu vaikka silmät olisivat auenneet, mutta varmasti on sen arvoinen, koko elämän laatua parantava tekijä.
niin, että itsetunto ei niinkään ole huono kuin että on vaan opetettu liian kiltiksi, hyville tavoille ja huomioimaan ja hyvittelemään muita, ettei kenenkään vaan olis paha mieli... Kyllä minä itseänikin arvostan, vaan sitähän ei sovi tuodan julki. Sitten sitä syö tai vetää tupakkaa nieleskellessään omaa turhautumistaan.
Tuo eilinen kiukku ja kihinä tuntui aikas makealle - joskin kiukuttelin vain itsekseni. Tänään taas hyvätapainen, etteivät kanssaihmiset järkyty :)
Kokeile vaan kiukkuisena olemista :) Huomasin meinaan semmoisen jännän jutun, että kun läheiset oli järkytyksestään päässeet (että minulla oli mielipiteitä enkä aina suostu kaikkeen) niin ne alkoivat puhua minulle kuin aikuiselle, kysyivät mielipidettä ja kohtelivat kaikin puolin paremmin. Ja pitivät minusta enemmän! Minusta tuli paljon suositumpi sen jälkeen, kun lakkasin hyvittelemästä olemassaoloani! Kannattaa siis.
Se on ainakin taattu, että jos en itseäni tasoita (tämän hetken tasoittajat tupakka ja ruoka), niin kiukkua löytyy :) Mutta en välttämättä pidä itsestäni tasoittamattomana ihan silkkana - kuitenkin uskon että monelle on tärkeää se tuki ja rohkaisu jota kykenen antamaan. Täytynee löytää jokin kompromissi.