Onx kellään ollut "kriisiä" liittyen ei-niin-selkeästi mies/nais-normeihin kuuluvan r-elämänsä kanssa?Mä taidan olla queer-väestön femmejä, koska olen nainen, mutta en ole koskaan ollut "norminainen" (1 poikaystävä viim. lukion 2lk., opiskeluelämässä muutama miessuhde lisää ja avioon 25v-NÄITÄ EI OLLUT!).Sovin hyvin "sekaväestön" piireihin oman unisexmäisyyteni takia, olen feminiininen unisex-nainen. Jos muhun rakastutaan, täytyy huomioida se että en ole selkeästi Kerttu joka etsii Hannua.Olen Hertta-Hanna ;)Mielipiteitä?
Queerit, femmet + ihastumiset :)
Seaweed
4457
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kriisiä voi tulla sellaisistakin asioista, joiden ajatellaan nykyään olevan ns. helppoja hyväksyä. Ymmärsinkö oikein, että kriisisi tuli siitä, että tajusit olevasi lesbo? Mulla ei ole siitä varsinaista kriisiä tullut, mutta eipä se elämästä kamalan helppoa ole tehnyt. Kenelle kertoa ja milloin yms...? Esim. työ ja opiskelupaikassa olen päättänyt olla kertoilematta, kun nyt en seurustele kenenkään kanssa. Jos seurustelisin, niin tilanne voisi olla toinen. Mikä sua eniten ahdistaa tai mietityttää tässä asiassa?
Olen bi, ja eniten ongelmia on sopeutumisessa niin että myös asenteellisimmat periaate-heteromiehet hyväksyisivät persoonani sellaisena kuin se on.Jos en ajattelisi/pelkäisi muiden "vihaa",eläisin huoletonta elämää.Olen suht sitkeä pärjääjä heikoillakin hetkillä, näen asioita moniulotteisesti enkä tiukan neulanreiän läpi..Olen liian levoton kykkimään ompelukoneen ääressä,etsin intohimoa, pakonomaisestikin-ja ainahan jonkun syliin päädyn, naisen TAI miehen.On olemassa militantteja sovinisteja, jotka tarkkailevat tällaista säheltämistä hyvinkin ahdasmielisellä suurennuslasilla.Mitä mä voin sille, että naiselta saan enemmän empatiaa, tuntaita, lämpöä jne..MieheltäKIN voi ne saada, mutta tuntuu että miehille pitää maksaa siitä mekaanisin palveluin.On kyllä liuta ongelmia, patologisten ihmisten vihan kohteena olemisessa.Pahinta:tekevät piiloutumisen ja matalan profiilin pitämisen vaikeaksi.
Huom., en koske tikullakaan naiseen TAI mieheen, joka ei ensin koske muhun.
hyväksyä sun elämäntapa? Ethän sä kaikelle tarvitse miesten hyväksyntää, vai mitä! Riittää, että itse tiedät mikä on sulle hyväksi. Näin mä ainakin ajattelen. Keiden miesten hyväksyntää haluat? Onko ne töistä vai perhe/kaveripiiristä?
Mulla taas on ehkä se vaikeinta, etten tapaa
ketään, tai siis tapaan, mutta en saa ikinä mitään suhdetta aikaiseksi. Se ei kyllä johdu aina vaan itsestäni. Nytkin olisi eräs, jonka niin haluaisin. Yhden yön suhteita en kauheasti kaipaa, mutta nyt kun olen ollut niin kauan yksin, niin ehkä sellainenkin kelpaisi. Olen omasta mielestäni nyt jo niin sinut itseni kanssa, että huomaan, etten enää loukkaannu niin helposti rasisitisista kommenteista. Aikaisemmin olin hyvinkin herkkä asian suhteen. Nykyisin ajattelen, että ne ihmiset, jotka katsovat asioita vain omasta näkökulmastaan, ovat säälittäviä. He joutuvat kohtaamaan vielä paljon enemmän vaikeuksia kuin minä!
Ei ole olut kriisiä oikeastaan; ehkä mä olen kohdannut vain hyvä ihmisiä? Poikaystävien mielestä bi-seksiuaalisuus on ollut ihan jees, naisten kanssa en ole varsinaisesti seurustellut.
Poikaystäväehdokkaille olen tutustumisvaiheessa tosin pamautanut muuutamia muitakin "ei niin yleisesti hyväksyttyjä" faktoja itsestäni, joten herkemmät ovat juosseet karkuun jo ennen kuin ollaan vakavampaan vaiheeseen ehditty.
Voisin kyllä olla jollekin naiselle se Hannu.. ;)