Olin kerran "hää"juhlissa, jotka eivät edes olleet
heti vihkimisen jälkeen vaan vasta ainakin 2 viikkoa kirkkovihkimisen jälkeen. Eli erikseen oli vihkiminen ja senperään pikkuruiset häät sukulaisille, ja parin viikon päästä pieni vastaanotto ystäville pariskunnan kotona. Aika arkista. eiköhän olisi kannattanut odottaa, että olisi ollut rahaa hieman hienompiin häihin? Tarkoitan,e ttä itse en haluaisi tuollaisia häitä - onpa ankeata muistella loppuikä noin vesitettyä versiota. Morsiankin vaihtoi vihkisormuksensa myöhemmin suurempaan, vaikka vanha oli tallella - taisi jotenkin hävettää se rahattomuus. Tuo viimeksi mainittu oli kaikkein mauttominta koko jutussa! KUKA helvetissä vaihtaa vihkisormuksensa, vaikka alkuperäinenkään eiole hukkunut tai vahingoittunut.....?..
heti vihkimisen jälkeen vaan vasta ainakin 2 viikkoa kirkkovihkimisen jälkeen. Eli erikseen oli vihkiminen ja senperään pikkuruiset häät sukulaisille, ja parin viikon päästä pieni vastaanotto ystäville pariskunnan kotona. Aika arkista. eiköhän olisi kannattanut odottaa, että olisi ollut rahaa hieman hienompiin häihin? Tarkoitan,e ttä itse en haluaisi tuollaisia häitä - onpa ankeata muistella loppuikä noin vesitettyä versiota. Morsiankin vaihtoi vihkisormuksensa myöhemmin suurempaan, vaikka vanha oli tallella - taisi jotenkin hävettää se rahattomuus. Tuo viimeksi mainittu oli kaikkein mauttominta koko jutussa! KUKA helvetissä vaihtaa vihkisormuksensa, vaikka alkuperäinenkään eiole hukkunut tai vahingoittunut.....?..
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ei uusien sormusten hankkimisessa mitään pahaa ole. Eräs tuttavapariskunta osti uudet sormukset oltuaan naimissa jotain 25-30 vuotta. Ei siinä minusta mitään pahaa ollut. Mutta en ehkä itse tekisi sellaista. Alkuperäiseen vihkisormukseen liittyy niin paljon muistoja, joita se hienompi ja modernimpi versio ei sisällä.
!
Kirjoitit: "eiköhän olisi kannattanut odottaa, että olisi ollut rahaa hieman hienompiin häihin?" ja viestin lopussa: "Morsiankin vaihtoi vihkisormuksensa myöhemmin suurempaan, vaikka vanha oli tallella - taisi jotenkin hävettää se rahattomuus. Tuo viimeksi mainittu oli kaikkein mauttominta koko jutussa!"
Kuinka edes kehtaat puhua mauttomasta, jos sinun mielestäsi häissä on tärkeintä se, että niihin on upotettu paljon rahaa? Häpeäisit, saakeli!!! Suurin virhe häissä taisi olla se, että sinut oli kutsuttu, jos et osannut iloita kavereittesi onnea ilman isoa kestitystä. Häpeäisit uudelleen!!!
Kun minä menen naimisiin, tärkeintä on se, että saan elämäni naisen virallisestikin omakseni. Tunnustamme yhteiskunnan edessä, että haluamme elää yhdessä koko loppuelämämme. Se on tärkeintä. Kaikki muu on vain rekvisiittaa. On aivan sama, paljonko rahaa kuluu, vai kuluuko ollenkaan.
Kuka oletkaan, mutta pidän kommenteistasi. Tämä koskee tuota edellistä, mutta myös muilla palstoilla olevia. Hienoa huomata, että edes joku täällä käyttää aivoja myös ajatteluun. Kiitos sinulle!
Kiitos positiivisesta palautteesta :-) Negatiivistahan on jo tullukin, joten onhan se kiva, kun välillä kehutaan.
Ajatteletpa sinä alkuperäinen viestin kirjoittaja yksioikoisesti ja rahanahneesti. Häpeäisit!
Miksi ihmeessä kaikilla pitäisi olla suuret ja kalliit häät? Minä menin viime kesänä naimisiin pienellä budjetilla, mutta ei hävetä tippaakaan! Saimme 50 vierasta kestittyä halvalla hinnalla, koska kaikki tehtiin itse alusta loppuun, ihanien ystävien avustuksella. Tärkeintä oli, että saimme mennä naimisiin silloin kun siltä tuntui. Sitä paitsi emme me kaikki välttämättä nauti suurista prinsessahäistä. Kukin tyylillään.
Ise olisin aikanaan halunnut pienet häät. Kirkossa, morsiain kauniissa valkoisessa puvussa ja kaikki muutenkin kuin tavalisesti. Paikalle ns seurakunnaksi en kuitenkaan olisi halunnut kuin yhden ystäväpariskunnan. Näin tilaisuus olisi ollut intiimi vain meidän juttu. Kuinka kaunista se olisikaan voinut olla. Tämä kaikki olisi saattanut sopia myös vaimolleni ja syynä tähän oli lähinnä "pienet" erimielisyydet hänen vanhempiensa kanssa. Vaimon vanhemmat kuitenkin järjestivät pienet häät, vain 600 ihmistä. Siihen katosi intiimi tilaisuus, mutta tulihan kuitenkin tärkein asia hoidetuksi, eli sanottiin tahdon. Tahdotaan myös edelleen ja lapsiakin on tullut kaksi, tosin häävideo on saanut jäädä kaappiin pölyttymään.
Ei ole olemassa mitään määräystä, miten häät pitää viettää tai viettääkö niitä lainkaan. Kuinka ihmeessä kuvittelet jotakin muuta?
Kaverini meni naimisiin vain yhden tuttavapariskunnan läsnäollessa maistraatissa arkipäivänä tavallisissa kuteissa. Sen jälkeen nämä neljä kävivät vähän paremmassa ravintolassa syömässä.
Seuraavana lauantaina kaverini järjesti lähimmille sukulaisille pullakahvit ja se siitä.
Teet omista häistäsi sitten sellaiset, kun niiden sinun mielestä pitää olla, mutta anna toisten juhlia, niin kuin he haluavat. Mitä sanomista sinulla muka siihen on?
Ihmiset kiinnittivät täällä huomionsa keskustelun aloittaneen meilisssä vain raha-asioihin. En jaksa sitä kommentoida, koska se ei ollut tuossa oleellisinta. Minustakin on hassua jos hääjuhla on viikkokausia vihkimisen jälkeen. Ei se tunnelma ole sama. Mutta pöyristyttävää oli tuo uuden sormuksen ostaminen!! Sehän todistaa ettei rouva (olihan se se nainen eikä mies?) hyväksynyt jotakin omassa ratkaisussaan itsekään. Kuka vaihtaa sormuksensa, uskomatonta. Eihän se ole "korvattavissa", JA MIKSI PITÄISIKÄÄN!?!
sormusta jo monta kertaa tai me mieheni kanssa, olemme ostaneet muutamina vihkipäivinä uudet sormukset, kun vanhat ovat niin kuluneet ja jotenkin ajan syömät, ruman näköiset, ei kai siinä mitään pahaa ole, naimisissa olemme olleet 30v.
On eri asia olla naimisissa 30 v ja vaihtta sormusta. kyseinen morsian vaihtoi sormuksen jo muutaman kuukauden kuluttua vihkimisestä. Että en todellakaan pitänyt sitä raha juttua nyt tässä asiassa tärkeimpänä!
Miksi ihmeessä joku vaihtaa sormuksensa? Tuossa on kyllä jotakin outoa, vaikken tunne tapausta. Olen samaa mieltä siitä että olisivat sitten odottaneet parempaa ekonomista tilannetta jos kerran, sormus oli liian "vaatimaton" heidän makuunsa tai jotain! Mutta että vaihtaa sen sormuksen jolla valat on vannottu ja vihkiminen siunattu... Surullista.
Mun mielestä sormusten vaihtamisessa ei ole mitään outoa. Esimerkiksi äitini tykkääntyi valkokultaan, ja uusi kaikki sormuksensa. Tosin joskus pitää sitten kultaisia, joten saattaa jopa eri viikkoina pitää eri vihkisormusta, huihui. Ei ole ketään häirinnyt... Isä osti eräänä synttärinä lahjaksi nätin valkokultaisen sormuksen, jota äiti joskus pitää vihkisormuksen (siis niiden kummankin, valko- tai keltakultaisen) tilalla... Eli vaihtelee kolmea sormusta. Teidän mielestä ei varmaan ole edes kunnolla naimisissa :)
Jokin siinä on. Psykologinen puoli kuitekin!
Pitää korjata jotakin suhteessa, ja se projisoidaan sormustenvaihtoon.
"Teidän mielestä ei varmaan ole edes kunnolla naimisissa :)" - sehän oli sinun tulkintasi, ei kenenkään muun.
Valitettavasti täältä juuri tuommoisia kommentteja saa (Eivät varmaan ole edes naimisissa, eivät ole onnellisia ym. ym.)... Sitäpaitsi psykologinen juttu on sinun mielipiteesi, hyväksy, että se ei välttämättä ole jonkun toisen mielipide... Hyväksykää ihmiset muiden ihmisten erilaisia mielipiteitä ja hyväksykää erilaisia ihmisiä! Hyvää jatkoa ja suvaitsevuutta kaikille ;)
ehkä noi vaihto aika aikaisin mutta me olemme vaihtaneet sormuksia jo useamman kerran, ja en kyllä näe siinä mitään outoa, päinvastoin sehän kuvaa suhteen lujittumista kun yhdesä päätetään ostaa uudet kauniit sormukset ja itse en edes aina pidä kihla-ja vihkisormuksia vaan vaihtelen välillä mieleni ja tilanteiden mukaan sormuksia, kesällä valkokultaa ja talvella keltakultaa.
Oli sormuksia tai ei silti voi elää onnellista elämää yhdessä, ei ne sormukset tee siitä onnellisempaa.
mistä lähtien häiden pitäisi olla kalliit ja hienot? vieraiden takia vai? eikö nyt olla unohdettu se pääasia.eli kaksi rakastunutta ihmistä haluavat jakaa elämänsä keskenään,siinä ei pitäisi vierailla olla pankkitiliin puuttumista! pienet ja tunnelmalliset häät voivat olla paljon mukavammat kuin häät joita maksat vielä eläkevuosina siksi ettei vaan kukaan pääse sanomaan ettei ole varaa mennä naimisiin..hohhoijaa..
Minäpä en usko että kukaan haluaisi pikkuruisia mitättömiä häitä jos todella olisi mahdollisuus valita.
että monet valitsee pienet häät vaikka olisi varaa isompiinkin, minä tei niin ja oli kiva kun ei ollut sitä hössötystä ja pelejä sun muuta hömppää, vain vihkiminen ja yhdessä seurustelu pienellä porukalla.