Meillä asuu isän sisko maalla perheensä kanssa. Mukavaa! Niin on ollutkin kiva päästä aina kaupungista tuulettuun landelle arkisten askareiden pariin.
Nyt vaan on niin, että emme ole päässeet tädin tykö, kun muutimme kauemmaksi, ja matkantekoon uhrautuu niin kauheasti aina aikaa. Enään ei voi käydä arki-iltaisin morjestamassa ja auttamassa navetan loppuaskareissa, vaan käynnit ajoittuu vkonlopuille. Nyt vaan haluaisi viettää vkonloppunsa jo vapaalla, kun on oma arki juoksua täynnä.
Olemme uppoutuneet tutustumaan uuteen kotopaikkaan, emmekä ole muutamaan viikkoon ottaneet yhteyttä sukulaisiin maalla. Nyt kun me emme ole enään hoitaneet tätä sukulaisuussuhdetta, niin tädistäni perheineen ei ole kuulunut pihaustakaan koko keväänä!!! Soitin tädilleni joulun jälkeen ja toivottelin koko poppoolle hyvät uudet vuodet ja häneltä sain vain tiuskauksen siitä kun "ette enään tännekään ehdi auttelemaan"! Tunsin itseni todella petetyksi. Eivätkö he enään halua tietää edes kuulumisiamme.
Lähetettiin vielä kutsu isän 50-vuotispäville, joihin ilmoittautuminen päättyi tämän vkon maanataina, kun juhlat olisi tarkoitus pitää huomenna. Juhlat pidetään oman kylän (missä tätini perheineen asuu) seuraintalolla ja ne on vielä ajoitettu alkavaksi niin että täti, setä ja serkut pääsevät osallistumaan. Mitään ei heistä ole kuulunut ja närästys meidän perheessä kasvaa. Noin sitä vaan jotkut viitsii heittää monen vuoden ystävyyden ja avunannon menemään.
Mitä tästä pitäisi ajatella?
Nyt vaan on niin, että emme ole päässeet tädin tykö, kun muutimme kauemmaksi, ja matkantekoon uhrautuu niin kauheasti aina aikaa. Enään ei voi käydä arki-iltaisin morjestamassa ja auttamassa navetan loppuaskareissa, vaan käynnit ajoittuu vkonlopuille. Nyt vaan haluaisi viettää vkonloppunsa jo vapaalla, kun on oma arki juoksua täynnä.
Olemme uppoutuneet tutustumaan uuteen kotopaikkaan, emmekä ole muutamaan viikkoon ottaneet yhteyttä sukulaisiin maalla. Nyt kun me emme ole enään hoitaneet tätä sukulaisuussuhdetta, niin tädistäni perheineen ei ole kuulunut pihaustakaan koko keväänä!!! Soitin tädilleni joulun jälkeen ja toivottelin koko poppoolle hyvät uudet vuodet ja häneltä sain vain tiuskauksen siitä kun "ette enään tännekään ehdi auttelemaan"! Tunsin itseni todella petetyksi. Eivätkö he enään halua tietää edes kuulumisiamme.
Lähetettiin vielä kutsu isän 50-vuotispäville, joihin ilmoittautuminen päättyi tämän vkon maanataina, kun juhlat olisi tarkoitus pitää huomenna. Juhlat pidetään oman kylän (missä tätini perheineen asuu) seuraintalolla ja ne on vielä ajoitettu alkavaksi niin että täti, setä ja serkut pääsevät osallistumaan. Mitään ei heistä ole kuulunut ja närästys meidän perheessä kasvaa. Noin sitä vaan jotkut viitsii heittää monen vuoden ystävyyden ja avunannon menemään.
Mitä tästä pitäisi ajatella?
Vastaukset 4
Vanhimmat
palkka.
OK, en nauti suurta kansalaisluottamusta näiden maaseutupalstojen kävijöiden keskuudessa, mutta voin silti kokeilla vastata.
Ensimmäinen ongelma voi olla siinä että tätisi mies on ilmeisesti ns. kotivävy. Eli mikäli se tädin kotipaikka on tätisi ja sinun isäsi vanha kotitalo.
Tällöin isäsi kuvitellaan helposti kuuluvan edelleenkin tilan työvälineistöön. Nyt sitten kun isäsi on hankkinut vaikkapa uuden talon, alkaa tämä tädin mies kadehtimaan isääsi ja luulee maksaneensa liikaa sisarosuuksia tätisi kanssa. Tällaisista asioista tulee helposti kitkaa kun kuviot ovat liian pienet. Nämä ns. kotivävyt kovin usein tuntuvat kokevan jonkinlaista alemmuuden tunnetta. Pienessä piirissä elävä ihminen alkaa helposti uskoa puolisonsa pimeän puolen juttuja ja on pian niissä itsekin mukana.
Yksi ratkaisu voisi olla kutsua tätisi perhe pikapuoliin kylään teille. Tällöin tädin perheelle tulisi realistinen kuva tilanteestanne uudessa paikassa ja heidän turhat kuvitelmansa särkyisivät. Mikäli he kieltäytyvät kutsusta, on tilanne jo todella paha.
Ehkä on vain hyvä jos siteet menneisyyteen menevät poikki. Maataloudella kun ei enää koskaan tule menemään kovin hyvin Suomessa. Nyt voitte viettää oikeaa vapaa-aikaa ilman että isäsi joutuu tekemään ilmaistyötä tädillesi. Elämässä kyllä on hauskaa ilman navettatöitäkin!
Taidat olla juuri sellainen "serkku" joka meille kävi aina poikkeilemassa kun olin pieni.
Mukamas navetan lopputöihin tulemassa.
Tulit kyllä omasta tahdostasi "lopputöihin", saatoit katsella kun lehmät ajettiin ulos ja jos oikein töihin aloit niin voit ne joskus ihan risulla ajaen laitumelle viedäkkin.
tai sitten veit pestyt maitoastiat telineeseen kuivumaan. Siinä oli työsi.
Mutta joka kerta piti olla sitten kahvit ja jotain purtavaa tarjottavana. Kun olisi ollut saunakin lämpimänä että olisi voinut mennä pesasemaan itsensä niin ei onnistunut vaan oli kiireen vilkkaan mentävä niitä kahveita keittämään avustajalle.
Tiedän että äitiäni harmitti varmasti välillä kovinkin passata tuota ihmistä.
Ettäs se niistä apureista.
Kyllä vaan, serkkutyttö olen! Mutten ihan tuon kaltainen kuitenkaan. Autoin kyllä tätiäni ihan hyvää hyvyyttäni, odottamatta vastapalveluksia. Eikä avunanto todellakaan loppunut pieniin palveluksiin.
Kahvit kyllä keitettiin monesti, mutta vuoron perään serkusten kanssa. Sauna oli juu lämpimänä emännälle, kun minä sen lämmitin ennen kotiini lähtöä.
Passaamisesta puheen ollen. Maalla kun on se sisäänrakennettu tapa, että siellä juotetaan ja syötetään koko ajan. Olen monesti itse ajatellut, että oliko minun nyt välttämättä taas lomittajallekin keitettävä kahvit ja vielä perään kalakauppiaalle. Mutta talossa talon tavalla. Tosin jos itsellä on tapa tuputtaa sitä kahvia ja pullaa koko ajan, ei siitä kai voi vierastakaan, saati työmiestä syyttää.