saisimme puolisoni "ex avokin" ymmärtämään, että hän on todellakin entinen? Tämän kaunaisen ihmisen elämäntehtävänä tuntuu olevan toisten asioiden penkominen, valehtelu ja kieroilu. Kohta menee hermot!!! Yhteisen lapsensa takia kumppanini joutuu olemaan jonkin verran tekemisissä hänen kanssaan mutta jostain syystä hän kuitenkin kuvittelee, että saisi juoniteltua itsensä takaisin kuvioihin. Kauniisti olemme asiasta maininneet, mutta sekään ei tunnu tehoavan.. Olisiko jollakin kokemusta vastaavasta?
Hyvät neuvot tarpeen!
Miten ihmeessä
111572
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mieheni exä on tehnyt kiusaa kohta 3 vuotta, siis niin kauan kuin olemme yhdessä olleet.
Haukkuu, riekkuu, rukoilee miestä takaisin, terrorisoi tekstiviestein.
Mikään ei käy ja lapsen tapaamisia yritetään
estää ja hankaloittaa kaikin tavoin.
Ollaan oltu lastenvalvojan kanssa tekemisissä,
sosiaalityöntekijöiden kanssa ja oikeudessakin ollaan asioista jo oltu.
Mikään ei kuitenkaan saa tuota exää rauhoittumaan.
Jos ei muuten pysty enää kiusaa tekemään , niin sitten kiusataan lasta , siis omaa lastansa.
Uhkailee 7 vuotiaalle tappavansa itsensä ja sanoo, että jos menet isän luo niin pysy siellä
kokonaan, seuraavaksi kääntää kelkan ja kieltää menemästä ollenkaan isälle.
Sosiaalihuolto vaan pyörittää peukaloitaan ja ymmärtää äitiä, jolla on niin vaikeaa.
Siis mikä siinä on vaikeaa, jos ajaa ensin miehen häädön uhalla pois ja haluaa avioeron, niin sitten kun huomaa, ettei saakaan samaa elintasoa pelkillä omilla tuloillaan, niin alkaa
miehen takaisin ruikutus.
Minä ja mieheni olemme tavanneet heidän eronsa jälkeen, joten mitään toinen nainen kuviota ei tässä ole.
Jotenkin tuntuu, ettei tuo ihminen lopeta ikinä
tai ehkä sitten jos löytää uuden kumppanin.
Mutta ei katkera exmiehestään koko ajan jauhava
ihminen löydä kovin herkästi uutta.
Sosiaalityöntekijöihin olemme todella pettyneitä, eikö lapsen edun tulisi mennä aikuisen ihmisen edelle?
Suomessa on niin,että äiti saa tehdä melkein mitä vaan ja isän tehtävä on vaan maksaa elareita.
Eipä tämä vastaus sinua auta, mutta on varmaan lohduttavaa kuulla, ettette ole ainoita exän
terrorisoinnin alla eläviä pareja.
Mitä siinä ruikutat! Muuta kuin lähdet. Siinä yksinkertainen neuvo. Uusperheet hajoo enemmin tai myöhemmin ja turhaan taistelet vastaan!
minähän en kodistani mihinkään lähde.
Ei minun tarvitse muuttaa elämääni jonkun hullun ja katkeran exän vuoksi.
Minäkin olen oman exäni exä, eikä ole tullut mieleenkään omaa exääni kiusata tai vainota,
saati sitten lapsilla kiristää.
Jos uusperheeni hajoaa, niin sitten hajoaa, tällä hetkellä yhteiselämä sujuu hyvin ja lapset
ja aikuiset viihtyvät keskenään.
Miehenikin lapsi on onnellinen ja nauravainen meillä ja leikkii minun lasten kanssa tyytyväisenä.
Ja jos tästä joku lähtisi, olisi se kyllä mies joka muutti minun luokseni, en minä.
Mutta mies haluaa olla luonani ja sanoo ,että tukeni on tärkeää ja auttaa ongelmien yli.
Totuushan on se, että ei mieheni palaa ikinä exänsä luo, se tie on jo käyty loppuun.
Olenko ehkä kirjoittanut tänne unissani...? Enpä ole ennen tuntenut tarvetta käydä tällä palstalla, mutta ajattelin että josko täällä olisi joku jolla on samanlaisia ongelmia!! Vau, opin jopa uuden "suomenkielisen" sanan kuvaamaan itseäni! (=nyxä) Toistaiseksi ollaan selvitty "exän" tempauksista huumorilla, mutta nyt alkaa ihmisellä olla jo skitsofreenisia oireita. Hiljaa toivomme, että hän löytäisi itselleen jostain uuden rakkauden johon voisi keskittyä ja jättäisi meidän perheemme rauhaan.. Oma exäni on aina(ja tulee olemaan) lapsieni isä, kiusanteko häntä kohtaan olisi raukkamaista!!
Ykköset ovat lapset
kakkoset ovat ex vaimot
kolmoset ovat sukulaiset
neloset ovat tutut ja ystävät
vitoset ovat työkaverit
kutoset on sitten ns. uudet kumppanit.. että häntäpäätä pitelet.
Nauraako se miehen lapsi sulle? Heh...
kenelle täällä nauretaan....
itsetunto olla aika korkealla, jos on todella tota mieltä.. Onko sulla paha olla itsesi kanssa??? Tai sitten taisi sattua arkaan paikkaan..AUTS!!! (naurua...)
Miehen lapsi saa nauraa minulle , jos siltä tuntuu.
Onni on lapsi,
onni on nauru,
onni on lapsen nauru.
Mieheni lapsi istuu kainalossani, kun luen iltasatua.Hakee turvaa ja hellyyttä, on aika
liikuttava ja ihana pieni ihminen.
Suuri on suru, kun isältä kysyy, joko on mentävä
äidin luo, miksen saa jäädä sinun luo.
Mitä siihen vastaisi, sossu päättää, sossu on
jumala ja aina äidin puolella.
Ei ole väliä, jos äidin jääkaapissa on vain valo,
ei väliä kun äiti ei osaa huolehtia aina edes
itsestään, saati sitten lapsestaan.
Ei haittaa , vaikka äiti sosiaalipalaverissa kertoi välillä lyöneensä lasta, sehän on ymmärrettävää , kun on vaikeaa.
Ei se haittaa ,että äidillä ei ole työtä, ulosottomies vie kolmasosan tuloista ja
sosiaaliviranomaiset tietävät äidin hautovan välillä itsemurhaa ja paljon , paljon muuta.
Onneksi äiti ei juo, silloin kuulemma lapsi
otettaisiin heti pois...
Tuo lapsi on meille tervetullut milloin vaan , vaikka kokonaan.
Nyt keskusteltiin käsittääkseni siitä, miten exän kiusanteon saisi loppumaan ja ei varmaan lopu, ellei nyt sitten tapa itseään, kun sillä
uhkaa koko ajan. Olemme olleet siitä yhteydessä
sosiaalityöntekijään ja kysyneet ,eikö ihmistä voi auttaa, hätähuutohan tuo uhkailu oikeasti on.
Mutta hoitoon mennään vapaaehtoisesti ja jos ihminen ei itse tajua olevansa sairas, ei häntä
kukaan auta.
Welcome to the real World!
...Täällä joku varastaa ajatukseni!! :)
Meillä ei exät kuulu ollenkaan tuolle listalle! Kyllä me aikuiset nyxät tullaan tuossa lasten jlk:)
ja heidän "vallanhimostaan! ei voi auttaa.