Tunnistatko itsesi?

Tämä on lähinnä tarkoitettu veskari naisille, mutta miehetkin voivat vastata.

Mua askarruttaa sellainen asia että kuinka paljon veskareissa (etenkin naisissa) on samankaltaisuutta.

Oon pian 30 v veskari nainen. Oon seurustellu 16 vuotiaasta asti koko ajan, tosin 3 eri miehen kanssa. Jokaisessa suhteessa olen pettänyt, useastikin, onkohan se veskari naiselle kovinkin ominaista?

Luonteeltani olen todella huumorintajuinen, usein esim. illanistujaisten keskipiste vitseilläni ja tarinoillani. Olen melko kylmä luonteeltani vaikkakin annan huomiota kumppanille kenen kanssa olen. Mutta kylmyydellä tarkoitan juuri sitä että pystyn helposti pettämään enkä tunne siitä lainkaan pahaa omaatuntoa jälkeenpäin. Edellisissä suhteissa minä olen ollut se joka on jättänyt ja takaisin en ole porannut. Olen vain pitänyt kulloistakin suhdetta yhtenä elämäni kirjan sivuna jonka olen vain kylmästi kääntänyt pois.

Olen erittäin hyvä ja kova valehtelemaan tilaisuuden niin vaatiessa ja siitäkään en tunne pahaa omaatuntoa. Ihmiset elämässäni ovat pelinappuloita, jopa läheisimmät ystäväni. Se haittaa aika ajoin itseäni mutta en voi sille mitään. Olenko siis todella itsekäs?

Haluaisinkin nyt tietää että tunnistatko itseäsi ollenkaan näistä ominaisuuksista joita minulla on? Olen kokenut elämässäni todella surullisia ja vakavia asioita jo aivan pienestä lähtien ja siksi olenkin miettinyt että onko luonteeni kylmyys elämän kokemusten katkeroittamaa ja siksi minusta on tullut näin kylmä ja manipuloiva vai voiko horoskooppi merkkini oikeasti olla tässä asiassa kaiken takana?

Kiitos jo etukäteen jos vastaat. =)
173349
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 17

Vanhimmat

pettäisi!!!! Arvostan toista liikaa pettääkseni häntä. Entinen suhde alta pois, jos toinen alkaa kiinnostamaan liikaa.

En pysty myöskään valehtelemaan, vaan sanon asiat suoraan.

Äänestä
  • En koskaan pettäisi kumppaniani.Uutta suhdetta en myöskään ole koskaan aloittanut ennenkuin vanha on täysin loppu.
    En unohda suhteitani koskaan kokonaa.Jokaisesta olen jotain oppinut.
    En koskaan käyttäisi ketään kylmäverisesti pelinappulana enkä ole kylmä ja tunteeton vaan päin vastoin hyvin empaattinen ja ymmärtäväinen.
    En myöskään harrasta valehtelua,enemmänkin puhun liiankin suoraan.

    Äänestä

  • Veskari-69 kirjoitti:

    En koskaan pettäisi kumppaniani.Uutta suhdetta en myöskään ole koskaan aloittanut ennenkuin vanha on täysin loppu.
    En unohda suhteitani koskaan kokonaa.Jokaisesta olen jotain oppinut.
    En koskaan käyttäisi ketään kylmäverisesti pelinappulana enkä ole kylmä ja tunteeton vaan päin vastoin hyvin empaattinen ja ymmärtäväinen.
    En myöskään harrasta valehtelua,enemmänkin puhun liiankin suoraan.

    kyllä se niin on, että yksi suhde kerrallaan. Suhteen jälkeen läpi käydään syvällinen itsetutkiskelu, ennen kuin ollan valmiita seuraavaan suhteeseen... ja silloin tarkka pohdinta, että uskaltaako kumppaniin luottaa...
    ollakko sitten "erilainen" veskari, mutta mulla homma toimii näin.
    Voihan sitä ihminen olla hauska, huumorintajuinen ja tulla juttuun erilaisten ihmisten kanssa, mutta se ei todellakaan tarkoita että ystävi/kumppaneita pitää pettää.

    Äänestä

Olen herkkä ja liian kiltti. En osaa sanoa ei.Tai nyt olen jo kyllä oppinut. Olen aina elämässäni hävinnyt mieluummin kuin tuottanut toiselle pahaa mieltä. Mitä siitä on sitten seurannut: velkaa, surua...
Olen eronnut, mutta kyllä kauan harkitsin ennen kuin uskalsin.Nykyinen liittoni on aivan ihana. En pettäisi.

Äänestä

tunnistan. Jos seurustelukumppani pettää minua ensin, annan luvan itselleni tehdä samoin, jos sattuu huvittamaan tai tulee sellainen tilaisuus, että haluan niin tehdä. Muutoin en tekisi niin. Mutta jos toinen ei arvosta minua sen enempää ja on valmis pettämään, niin olen sitten minäkin valmis, mutta en kostoksi, voin odottaa sitä, että ne halut herää jotakuta muutakin kohtaan kuin omaa kumppania, mutta unohda en koskaan. Molemmilla suhteessa samat oikeudet, jos toisella on oikeus mielestään mennä ja pettää, niin on sitten minullakin.
Jos suhde loppuu, en haikaile myöskään perään, ja perääni on turha itkeskellä, sillä se mikä on mennyttä ei enää palaa.
Silloin jos suhde loppuu jomman kumman aloitteesta, niin siihen on sitten ollut tarpeeksi painavat syyt, ettei sitä enää kannata uudelleen lämmitellä.
Muuten olen kyllä suhteessa mielestäni lämmin ja rehellinen ja odotan sitä samaa toiselta. Olen myös luottamuksen arvoinen kaikissa tilanteissa, ja samoin odotan sitä toiselta. Jos luottamukseni petetään, en unohda tai hautaa asiaa, vaan se on ja pysyy mielessä aina.
Voin pettää myös silloin, jos toinen muuten loukkaa jollain todella pahalla tavalla ja arvostukseni häntä kohtaan laskee nollan alapuolelle. Se tarkoittaa sitä, että olen arvioinut ihmisen täysin väärin, eikä suhteella ole enää itselleni juuri merkitystä. Eli aivan sama mitä teen, tai mitä toinen tekee.
Tällaisissa tapauksissa en kanna minkäänlaista huonoa omaatuntoa, vaikka tiedän tekeväni väärin. Voin myös valehdella kirkkain silmin, toinen ei ikinä arvaisi mitään. Mutta silloin suhdekin on jo loppumaan päin. En pystyisi muutenkaan jatkamaan valheellisessa suhteessa. En tiedä, onko tämä sitten kylmää tai ei, mutta en myöskään suhteen päättymisen jälkeen soittele perään, en tunne mitään tarvetta olla esim. vain ystävä tai pitää yhteyttä muullakaan tavalla.
Mutta kohdallani, jos saan tietää että toinen osapuoli on pettänyt, suhdekin kyllä loppuu siihen melko piankin. Että tuota pettämistä ei ole omalla kohdalla tapahtunut, mutta teoriassa se menisi näin.

Äänestä

No itseäni en tuosta todellakaan tunnista, olen lähinnä umpiuskollinen, enkä suhteessa ollessani edes osaa ajatella muita miehiä.

Sen sijaan ex-poikaystäväni, joka myös vesimies, sopisi tuohon kuvaukseen varsin hyvin...

Äänestä

Aika monessa asiassa tunnistin itseni....mulla on ollut kans koviakin ja surullisia asioita menneisyydessä ja olen miettinyt samoin miksi minusta on tullut näin "kova" ihminen???
Myös minä olen jättänyt ex-heilani ja vain ajatellut että se oli sit siinä ja käännän uuden lehden elämässä.Olen myös pettänyt ja joskus jopa tuntenut syyllisyyttäkin ja huonoo omaatuntoo!Yleensä kun näin on käynyt olen jo tiedostanut että tämä suhde loppuu pian ja ehkä näin antanut "luvan"pettää.
Tiedän se on VÄÄRIN!!!! mutta olen vuosia yrittänyt muuttaa tapojani välillä on vuosia menny hyvin ja sit vaan taas retkahtaa.
Mä en usko että pystyn olemaan yhen miehen kaa koko elämääni ja ikuisesti jne...Tai mua ei sit ole luotu pysyvään parisuhteeseen!! Ystäviä minulla on paljon,olen kans porukan ilopilleri ja seurassani viihdytään..Ystäviäni pidän suuressa arvossa ja heille olen uskollisempi kuin kellekkään rakastetulleni koskaan...aika outoo vai mitä? Tsemppiä sulle kuitenkin koitetaan vain pärjätä sit vesimiehenä:) mut tiedät ny et meitä on muitakin!!!

Äänestä

Olet siis kova valehtelemaan. Ja vielä kehut sillä. Kuule. Hanki elämä.

Äänestä

itsekin olen luonteelta hyvin huumorintajuinen ja keskipiste, mutta en ole koskaan pettänyt. Jos alkaa joku muu kiinnostamaan enemmän niin mielummin lopetan aikaisemman suhteen... en nimittäin ikinä haluisi että minua petettäisiin.
Itsekin kyllä olen seurustellut nuoresta pitäen kokoajan mutta vain kaksi kertaa oikeista syistä, eli siitä että rakastan toista. Nyt seurustelen koska rakastan, enkä siksi koska haluan vaan seurustella...mutta vaikka olenkin seurustellut tyhmistä syistä johtuen niin en ole pettänyt mutta olen jättänyt monta kertaa eikä ole riipassut yhtään, paitsi olen vaan miettinyt että oon paska ja miltä toisesta nyt tuntuu :(
Tosin ne huvinvuoksi seurustelut on tapahtunut nuorena, nyt olen sentään vähän aikuistunut.

Musta tuntuu, että sun nousevamerkkisi on skorpioni?

ps. ei kannata pitää muita pelinappuloina, muuten joku päivä tulee vielä huomaamaan kun ei ole ketään ympärillä.

Äänestä

Mä oon IHAN samanlainen!!!
Kohta 30v myös!
Oli aika uskomatonta lukea tekstiäsi, koska en ole tunnustanut noita piirteitä aina edes itselleni mutta ihan kuin olis itestänsä lukenu.

Äänestä

Eikös tämä sama kyselijä ollut toisessakin ketjussa.

Eli olisiko se NPH tai HPH lähellä?

Googlaamalla saat ihmeitä aikaan.

Äänestä

enkä suuremmin surrut,..ennenkuin jäin kiinni.
Valkoisia valheita osaan, mutta yleensä puhun liiankin totta

Äänestä

Tunnistan täysin itseni,haluan aina vaan uutta ja uutta mikään ei riitä munulle,enkä varmaan ota mitään tässä elämässä kovin vakavasti.
Ehkä olen saanut kaiken liian helposti ja tuntuu,että elämä on yhtä peliä.

Äänestä

mie ainakin olen umpi uskollinen, liiankin.
Aloin surstella nykyisen mieheni kanssa 14v ja siitä asti puhallettu yhteen hiileen nyt oon 30v.

Äänestä

Olen pettänyt kumppaniani. Aina ennen vannoin että jos haluaa harrastaa seksiä jonkun muun kuin oman kumppanin kanssa nii ensin vanha suhde poikki. Helppohan se on ajtella niin, toisin vain kävi käytännössä. Tosin suhde oli jo muutenkin siinä vaiheessa loppusuoralla mutta pettämistä kuitenkin.

Osaan myös valehdella ja teenkin myös niin varsinkin jos siitä on minulle hyötyä. Ja kun valehtelunkin tekee vesimiesmäisen järkähtämättömästi niin usein onnistuu... Tämä on väärin, tiedän kyllä. Mutta se on mielestäni hyvä että sen itse tiedostaa, silloin siihen voi itse vaikuttaa. Nykyään yritän olla suorapuheisempi ja rehellisempi. välillä sanon jopa liiankin suoraan varsinkin muiden asioista...

Minulla ei ole paljon ystäviä. En usko että se johtuu tuosta valehtelusta, sillä todella harvoin olen jäänyt kiinni, vaan siitä etten itse uskalla laskea luokseni. Pelkään että minulle valehdellaan tai minua petetään...

En tiedä johtuuko tämä horoskoopista vai jostain muusta.

Äänestä

tekee mieli sanoa aika julmasti,että kyllä tuo kyky pettää on aivan ikiomaa luonnettasi! Minulla takana pitkä avioliitto enkä ikinä ole pettänyt.En ent.aviomiestäni,enkä sen jälkeisissä suhteissakaan. Joten muualta voit hakea syytä kylmyyteesi ja tunteettomuuteesi.Millainen lapsuutesi oli?

Äänestä

tunnistan aika montakin piirrettä itsessäni mistä kirjoitit, pettäminen ja valehtelu ei tosin osu, mutta iloisuus, huumorintaju, seurapiirin keskipisteeksi ajautuminen ja myös kylmyys suhteen katketessa osuvat hyvinkin tarkkaan. minullakin takana kipeitä kokemuksia jo varhaisesta lapsuudesta asti, monia menetettyjä läheisiä ihmisiä ja jo lapsena petetty luottamus läheisiin. silti en pysty ajattelemaan ihmisiä pelinappuloina, mutta tuo elämän kirjan sivujen kääntäminen kuulostaa kovinkin tutulta. liekö sitten kyseessä eräänlainen oman itsen suojeleminen kivulta, niin olen sen itse tulkinnut. itsenäisyys ja oikeudenmukaisuus ovat itselleni erittäin tärkeitä asioita, vaikkakin avioliitossa olenkin. itsenäisyydellä tarkoitan lähinnä sitä että rakastaa saa, mutta kehenkään muuhun tai muiden läsnäoloon ei saa luottaa niin paljon ettei pysty olemaan täysin varma siitä että selviää ilman toistakin maailmassa. ja oikeudenmukaisuus on yksi valtavimpia kulmakiviäni, oikeudenmukaisesti pitää pystyä käyttäytymään aina ja kaikkia kohtaan, en siedä epäoikeudenmukaisuutta itseltäni sen enempää kuin muiltakaan ihmisiltä. toivottavasti jotain vastausta löysit tästä.

Äänestä

Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


särkynyt enkeli kirjoitti:

Tämä on lähinnä tarkoitettu veskari naisille, mutta miehetkin voivat vastata.

Mua askarruttaa sellainen asia että kuinka paljon veskareissa (etenkin naisissa) on samankaltaisuutta.

Oon pian 30 v veskari nainen. Oon seurustellu 16 vuotiaasta asti koko ajan, tosin 3 eri miehen kanssa. Jokaisessa suhteessa olen pettänyt, useastikin, onkohan se veskari naiselle kovinkin ominaista?

Luonteeltani olen todella huumorintajuinen, usein esim. illanistujaisten keskipiste vitseilläni ja tarinoillani. Olen melko kylmä luonteeltani vaikkakin annan huomiota kumppanille kenen kanssa olen. Mutta kylmyydellä tarkoitan juuri sitä että pystyn helposti pettämään enkä tunne siitä lainkaan pahaa omaatuntoa jälkeenpäin. Edellisissä suhteissa minä olen ollut se joka on jättänyt ja takaisin en ole porannut. Olen vain pitänyt kulloistakin suhdetta yhtenä elämäni kirjan sivuna jonka olen vain kylmästi kääntänyt pois.

Olen erittäin hyvä ja kova valehtelemaan tilaisuuden niin vaatiessa ja siitäkään en tunne pahaa omaatuntoa. Ihmiset elämässäni ovat pelinappuloita, jopa läheisimmät ystäväni. Se haittaa aika ajoin itseäni mutta en voi sille mitään. Olenko siis todella itsekäs?

Haluaisinkin nyt tietää että tunnistatko itseäsi ollenkaan näistä ominaisuuksista joita minulla on? Olen kokenut elämässäni todella surullisia ja vakavia asioita jo aivan pienestä lähtien ja siksi olenkin miettinyt että onko luonteeni kylmyys elämän kokemusten katkeroittamaa ja siksi minusta on tullut näin kylmä ja manipuloiva vai voiko horoskooppi merkkini oikeasti olla tässä asiassa kaiken takana?

Kiitos jo etukäteen jos vastaat. =)

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu