Heips! En tiedä mikä minussa on, mutta inhoan yli kaiken sitä, kun langan laiha luiseva terveystäti tulee aukomaan päätään siitä kuinka pitäisi laihtua ja -tiedänkö minä olevani ylipainoinen? Ai että tiedänkö? Voih.
Kaikkein parastahan se olisi, kun vastassa olisi pyöreähkö tai kiloja paljon laihduttanut ihminen. Tuntuu vaan niin hassulle, että kuinka se laiha voi tietää miten vaikeaa on lihavan muuttaa elämäntapansa?
Okei, enhän minä tiedäkään laihoista kuinka moni heistä on ollut lihava, mutta kun...asenne jo laihtumiseen on se, että "liiku ja syö vähemmän" eikä mennä tuon pidemmälle todellisiin ongelmiin.
Niin kai se on, että lihavana saa selvitä yksin ajatustensa kanssa ja tarkkailla mielialojaan ja niiden myötä syömisiään. Itsekuria ei synnytetä tyhjästä.
Kaikkein parastahan se olisi, kun vastassa olisi pyöreähkö tai kiloja paljon laihduttanut ihminen. Tuntuu vaan niin hassulle, että kuinka se laiha voi tietää miten vaikeaa on lihavan muuttaa elämäntapansa?
Okei, enhän minä tiedäkään laihoista kuinka moni heistä on ollut lihava, mutta kun...asenne jo laihtumiseen on se, että "liiku ja syö vähemmän" eikä mennä tuon pidemmälle todellisiin ongelmiin.
Niin kai se on, että lihavana saa selvitä yksin ajatustensa kanssa ja tarkkailla mielialojaan ja niiden myötä syömisiään. Itsekuria ei synnytetä tyhjästä.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Jos kaikki terapeutit olisivat kaltaisiasi.
Tottakai laiha tietää paremmin miten pysytään hoikkana.
Olet vaan niin kateellinen kun et itse viitsi mitään.
Mulle ainakin tulisi epäluottamus sinunnäköistä terapeuttia kohtaan heti kättelyssä,tietäisin jo hoitamattomasta,puuskuttavasta ulkonäöstä, ettei läskiterapeutti tiedä mistä puhuu.
Eihän lääkärilläkään tarvitse olla esimerkiksi syöpä.
Velkaneuvojalla ei ole pakko olla miljoonavelat.
Ajattele jos ulosottomies joutuisi ulosmittaamaan itseltään.
Jaa niin vielä ajattelisitko vieläkin noin typerästi jos menisit paskataudissa lääkäriin ja lääkäri oksentaisi sinun päällesi??
Tottakai terapeutti voi olla lihava tai laiha mutta eikö se kuitenkin riitä, että tietää mistä puhuu, osaa auttaa ja neuvoa,on mukava ja hyvä kuuntelija.
Terapeuttisi
Total reps :D
kielenkäyttöä. Yleistät minut ja muut lihavat "hoitamattomaan puuskuttavaan ulkonäköön". Muutenkin olisit voinut esittää fiksun asiasi kauniimmalla kielellä, vai suutuitko jostain?
Laiha varmaan tietää miten pysytään hoikkana, mutta tietääkö hän mitä on yrittää tsempata itseään laihduttamaan 50 kiloa? Ei tiedä. Hän vain arvaa.
Ei minua hyödytä tieto miten pysytään hoikkana, kun enhän minä muuten terapeutille menisi jollen siinä olisi epäonnistunut. Hoikkana pysymiseen vaan vaaditaan ensin se pieni tieltä olevan esteen poisto; laihtuminen.
Vertaistuki lihavilta on varmaan se asia jota haen. Paras ratkaisu olisi siis varmaan saada molempia. Kiitos varsin valaisevasta ja järkystä puheenvuorostasi!
Järkkykö? sorri.
Joskus totuus järkyttääkin.
Vertaistuki joo se on taas asia erikseen mutta silloin ei kannata niitä terapeutteja ja hoitohenkilökuntaa tähän vetää.AA-ssa on sitä vertaistukea.
Ja painonvartijoissa mutta he eivät saa toimia terapeuttina eivätkä saa antaa lääketieteellisiä neuvoja.
Toisaalta meitä on moneksi ja kaikilla naisilla on joskus paino-ongelmia joko todellisia tai turhamaisuutta.
Kyllä mä kuitenkin ihan ekankin kirjoituksesi ymmärsin mutta mä aina rupeen miettimään vähän pidemmälle..
En suuttunut käytän vain aika kovaa kieltä.
Itsekkin olen lihava en tosin puuskuta ja yritän hoitaa itseäni ;) minkä syömiseltä ehdin.Se nyt lähinnä oli joke;)
Laiha terapeutti voi hyvinkin tietää miltä tuntuu laihduttaa 50kg. Kuten tuossa yllä saitkin vastaukseksi, ei hoitavan henkilön tokikaan tarvitse käydä itse läpi kaikkea tietääkseen mistä puhuu.
Sitä kutsutaan empatiaksi. Toisilla on kysy asettua vieraan ihmisen asemaan. Sitä voi myös opetella.
Olin maanantaina terkkarin luona ja puhuimme tulevasta käynnistäni rav. terapeutin luona . Käyn siis työterveyshuollossa . Terkkari sanoi että haluat varmaan mielummin mennä vanhemman terapeutin vastaanotolle kun se uudempi on laiha kuin luuranko , että eihän häneen voi oikein vakavasti suhtautua ylipainoasiassa kun hänellä ei ole kokemusta aiheesta . Kävin äsken MTV3 : n terveyssivuilla ja siellä on paljon asiaa lihavuudesta . Jopa lihavuuden perinnöllisyydestä jota täällä niin kovasti pilkataan . Siltä kantilta katsottunakin tukevampi terapeutti on luotettavampi . Vertauksesi oli huono koska harvemmin syöpä tai vatsatauti on periytyvä . Velkaneuvojan veloista nyt puhumattakaan . Täällä on aineenvauhdunnan vilkkauteen/hitauteen vedonneetkin naurettu pihalle mutta em. terveyssivuilla oli siitäkin juttua että aineenvaihdunnassa voi olla jopa 30 % ero eri ihmisillä .
Jopas meinasin revetä ihan tosissani: "..harvemmin syöpä tai vatsatauti on periytyvä". Niinkö? No kyllähän syövissä on erittäin suuri osa sellaisia jotka nimenomaan periytyvät. Vähänpä tiedät.
Mitä tulee lihavuuden periytymiseen, niin elintavat periytyvät, ei itse lihavuus. Lihavien lapset ovat lihavia, koska syövät kuten lihavat vanhemmat. Tottakai on ihmisiä, jotka ovat TAIPUVAISIA lihomaan, ts. lihovat herkästi, mutta ei se ole mikään selitys lihavuudelle! Itse olen koko pienen ikäni taistellut painoa vastaan, koska olen todellakin herkästi lihovaa tyyppiä. Vaan normaalipainoisena olen pysynyt järjestelmällisellä työllä ja liikkumalla erittäin paljon. Kaikki nämä raskas luusto, perinnöllisyys ysm. tekosyyt ovat vain elävä todiste siitä, että lihavan on pakko keksiä joku selitys ylipainolleen. Ei voi myöntää että vika on ihan puhtaasti itsessä ja omissa elintavoissa...
"Lihavien lapset ovat lihavia koska syövät niinkuin vanhemmat". Ehkä tarkoitit tuolla sitä että lihavien lasten lihavuus ei johdu perintötekijöistä vaan vääristä ruokailutottumuksista ja sehän on ihan totta. Mutta mikäli tarkoitit tuolla sitä, että lihavien lapset ovat automaattisesti lihavia koska syövät kuten vanhempansa, se ei pidä paikkansa. Minulla on kotona useampi elävä esimerkki siitä miten vanhempien väärät ruokailutottumukset eivät myöskään ole periytyviä. Vanhin lapseni on jo aikuinen joten aika pitkältä aikaväliltä on tuosta asiasta kokemusta. Se on kyllä näkyvissä, että toiset ovat herkempiä lihomaan kuin toiset, joten joutuvat tarkkailemaan syömisiään.
Tässä kertomuksessasi pitäisin lähinnä epäpätevänä tai ainakin aika ajattelemattomana sitä terkkariasi, enkä niinkään sitä laihaa ravintoterapeuttia. Ei voida olettaa, että ollakseen hyvä ammatissaan on itse tullut käydä läpi kokemus. Veraistuessa se on olennainen osa, ammatillisessa auttamisessa ei ole. Lisäksi, nykyisin aletaan jo lääketieteeseenkin (terapiassa ja muussa auttamistyössä tämä on ollut jo kauan) viedä ajatusta, että potilas/ asiakas on itse sairautensa paras asiantuntija. Työntekijällä on roolina tarjota välineitä ihmiselle käsitellä niitä asioita. Ammattilaisen rooli ei todellakaan ole ostata kaikkea, tietää kaikkea asiakkaan elämästä/ vaivoista/ ominaisuuksista/ jne. Ammattilaisen rooli on tarjota sellaiset välineet, joita ilman ihminen ei voi alkaa parantaa itseään.
Tämä pernnöllisyys ja aineenvaihdunta-asia menee sitten ihan sivuun tästä aiheesta, mutta mikäpä siinä. Sinällään itse en "parjaa" niiden merkitystä. Mutta kylläkin sitä, että sieltä löytyisi selitys kaikkeen, ja määrätyillä geeneillä ja aineenvaihdunnalla siunattu ihminen olisi tuomittu joko lihavuuteen tai laihuuteen. Ei se niin mene. Ihmisellä voi olla vaikka mitä ominaisuuksia, mutta ne eivät määritä sitä mitä ja millainen hän on (fyysisesti tai psyykkisesti) lopun elämää. Esim. itselläni on kilpirauhasen vajaatoiminta (joka jopa tällä palstalla on hyväksytty syy olla lihava), mutta onnistuin laihduttamaan sairaudestani huolimatta. Esimerkkinä siis siitä, ettei ko sairaus määrittänyt minua lihavaksi, koska en niin halunnut.
"Laiha terapeutti voi hyvinkin tietää miltä tuntuu laihduttaa 50kg. Kuten tuossa yllä saitkin vastaukseksi, ei hoitavan henkilön tokikaan tarvitse käydä itse läpi kaikkea tietääkseen mistä puhuu.
Sitä kutsutaan empatiaksi. Toisilla on kysy asettua vieraan ihmisen asemaan. Sitä voi myös opetella."
En kyllä mitenkään jaksa uskoa, että empatia korvaisi omakohtaisen kokemuksen. Tietysti kuka tahansa (empatiakykyinen siis) pystyy asettumaan toisen ihmisen asemaan niin, että tietää miltä tuntuu esimerkiksi turhautuminen, ärsyyntyminen, suru jne. Se ei silti auta siihen, että ihmisellä ei ole omaa kokemusta 50 kilon laihduttamisesta.
Kyllähän empatiakykyinen ihminen voi siitäkin saada jonkinlaisen käsityksen, miltä tuntuu esim. sairastaa aidsia tai maata kuolinvuoteella. En silti usko, että näitä asioita voi YMMÄRTÄÄ kukaan muu kuin samassa tilanteessa oleva.
Vertaistuki on vertaistukea. Eri asia, kuin terapia. Terapian tavoitteena on antaa ihmiselle välineitä, joita hänellä ei ole ongelmansa korjaamiseksi. Silloin empatiakyky on ihan riittävä ymmärryksen saavuttamiseksi. Tällä palstalla olemme nähneet niitäkin, joilla ei sitä vertaistukea ole antaa, vaikka itse olisivat miten laihduttaneet. Oma kokemus ei siis ole mitenkään ainut merkittävä tekijä siinä merkityksessä, voiko olla avuksi vai ei...
Eli toiseksi; kukaan ei voi ymmärtää ihan täysin, mitä toinen kokee ja tuntee, vaikka miten samanlaiset kokemukset olisi. Jokainen kokee asiat omalla tavallaan ja painottaa omia juttujaan. Jokaiselle jotkin asiat on vaikeampia kuin toiset. Tässä asiassa empatiakyky on siis ainut mikä voi auttaa samaistumaa ihmisen tilanteeseen. Mistäs sen tietää, vaikka laihalla terapeutilla olisi joku muu henkilökohtainen toipumiskokemus/ riippuvuudesta parantuminen? samantyyppisiä tuntemuksia hän on joutunut silloin käymään läpi. Usein terapeuteilla onkin kyseistä kokemusta, koska terapeutiksi "pääsemiseksi" edellytetään omaa kahden vuoden terapiasuhdetta (siis asiakkaana).
Kukaan -ei terapeutti, eikä itse 50kg laihduttanut ystävä- voi sitä työtä tehdä asianomaisen ihmisen puolesta. Eikä kestää sitä turhautumista jne. Itse se on tehtävä. Miten kuvittelet, että sen kummemmin voi ihmistä auttaa päämäärässään, kuin ymmärtämällä asiaan liittyvät tunteet ja antamalla välineitä niiden käsittelemiseksi? Ja olemalla kuunelevana korvana?
Tuli tosiaan asiaan liittyvä esimerkki vielä mieleen. Työni puolesta olen riippuvuuksien kanssa tekemisissä. Yhteistyötahoina on sekä vertaistukea antavia tahoja, sekä terapeutteja ym. ammattihenkilöitä.
Yhdellä asiakkaallani on ollut vertaistukihenkilönä kuukauden verran (akuutista) riippuvuudesta "parantunut" henkilö. Erään tapaamisen aikana tukihlö oli alkanut terapoimaan aiakkaani ihmissuhdetilannetta, joka oli erittäin tulehtunut. Tuloksena oli akuutti vaarallinen tilanne, jossa asiakkaani on hyvin ahdistunut ja lähdössä hoidosta tappaakseen itsensä. Vaadittiin monta tuntia keskustelu työtä ja useita vuorokausia seurantaa, ennen kuin asiakas pääsi yli terapoinnista ja syyllisyydestä, jonka se sai aikaan.
Eli mitä tästä opimme? Ei ikinä -ikinä- saisi lähteä ronkkimaan asioita, jos ja kun ei siihen itsellä kykyä ja välineitä ole, eikä tietoa/ kokemusta mitä pitää ottaa huomioon! Pitää ymmärtää oma roolinsa, vertaistukea antava henkilö ei ole terapeutti ja vice versa! Ihmisen mieli on sen verran monimutkainen kapistus, että sen ronkkimiseen on parasta olla hyvin valmistautunut, ettei tapahdu vahinkoja.
Ja jos sillä nyt on merkitystä, niin itse en ole terapeutti.
Itsekuri ja itsekuri.. naisten juttuja :). Itse olen n. 10 vuotta sitten pudottanut painoa 40 kg ja pysynyt poissa. Se itsekuri löytyi siinä vaiheessa, kun tajusi mistä on kyse. Vanhaa arabialaista sananlaskua noudattaen: jos ihminen haluaa tehdä jotain, hän keksii kyllä keinot, jos ei halua, keksii kyllä tekosyyt.
Mistä löysit sen itsekurin? Lehtien palstallako kuulutit, liityitkö johonkin ryhmään, vai mitä tapahtui?
Ihminen saattaa haluta tehdä jotain pitkään keskimättä oikeita keinoja.
Mutta totta, jossain vaiheessa hän keksii kyllä keinot.
Se mikä minua ärsyttää on se, että kaikki tietää, vaikka kukaan ei tiedä mitään.
Tämä kun on ihan jokaisen oma juttu: 1) mitä löytää, 2) milloin löytää, 3) milloin toimii.
Ulkopuolisille: tärkeintä on pitää ajattelua silloin tällöin yllä - mutta ei riesaksi asti...
Kuinkas vaikuttava sinusta olisi lihava laihdutusterapeutti?
Olisi vähän kuin hampaaton hammaslääkäri.
se että AA tukihenkilö hörppisi samalla kossusiemauksia :-P
Joo, tuo on vielä parempi vertaus.
alkuperäinen kirjoittaja haluaisi muuttaa elämäntapansa ja hakee vertaistukea. Teidän mielestä aihe on hyvien zoukkien lähde! Hävetkää ja miettikää mitä vertaistuki on.
Onko inhimillisyys kadonnut, kun tuommoisia kirjoittelette?
Täysin asiatonta pelleilyä. Viekää tekstinne vitsit-palstalle ja jättäkää vakavat asiat ja sairaudesta kärsivät rauhaan.
Sairaus se lihavuus.
muutenhan työpaikoilla olisi pelkästään laihoja töissä kun kaikki lihavat olisivat sairaslomalla.
Ei mun mielestä mikään itse-aiheutettu ole sairaus.
Ajattele kun sanotaan, että alkoholisti on sairas.
Itse se on sen aiheuttanut.
Mutta jos katkaisen jalkani tahallani joudun myös mielisairaalaan sen kipsin lisäksi.
Alkoholistit pääsevät viikkojen hotellimajoitukseen ja sossu maksaa laskut vielä päälle.
Jaa niin ne läskit....ne kuormittaa vain paitsi kantajaansa niin koko yhteiskuntaa sairautta lisäävästi.Siitä sitten taas poikii joukko rahareikiä meille laihoillekkin jotka ei edes tunneta saati haluta tuntea sitä.
idiootti!! :)
mutta tukea saa vasta kun on laihduttanut.ja silloinkin toi kirjoittaja esimerkiksi ei enää jaksa olla noille vihainen,vaan on tyytyväinen että hänet hyväksytään.noiden ilkkujien hyväksyntää monet salaa kaipaa. :)
sentään ja sinullako sitten on ihan sairautena tuo mainitsemasi sydänkohtaus?
Idiootti:)
tuolle linjalle.olit väärässä ja tiedät sen.idiootti :)
olla. Silloin työpaikoilla olisi pelkästään laihoja töissä.
Työnantajallekkin taloudellisempaa monessa mielessä.:)
olevansa altis jäämään koukkuun? Miksi kaikki jotka juovat - suurkuluttajatkaan - eivät ole alkoholisteja?
Onko kuitenkin kyseessä sairaus, jokin aivojen osa toimii eri tavoin kuin muilla. Ja kun tästä ei tiedä "aiheuttaa itselleen" sairauden?