Piti samota niin monia paikkoja,
kahlata syviä, loputtomia jokia,
ylittää heikkoja siltoja,
sytyttää ne roihuun,
purkaa mielen keriä
(sivumennen sanoen,
olivat muuten hyvin punaisia),
tavata tienviittoja.
Ja lakata väittämästä itselleen,
että elämätön elämä
ei ole elämisen arvoista.
Lopultakin tiedän, On se.
Elämä ei ole uhraus, vaan lahja.
Ristiriidaton pääsääntö,
jota poikkeukset vain vahvistavat.
kahlata syviä, loputtomia jokia,
ylittää heikkoja siltoja,
sytyttää ne roihuun,
purkaa mielen keriä
(sivumennen sanoen,
olivat muuten hyvin punaisia),
tavata tienviittoja.
Ja lakata väittämästä itselleen,
että elämätön elämä
ei ole elämisen arvoista.
Lopultakin tiedän, On se.
Elämä ei ole uhraus, vaan lahja.
Ristiriidaton pääsääntö,
jota poikkeukset vain vahvistavat.
Vastaukset 2
Vanhimmat
No kyllä oletkin jo vireessä,
todella hienoa tekstiä -
piti lukea pariin kertaan
oikein ajatuksella, ja koko
ajan vaan parani.
Kiitokset tästä ja hyvää
päivän jatkoa toivotellen
Rellu
Tämä mietelmä oli sellanen vanhojen runojeni lukemisen loppupäätelmä...
Elämän langat ovat taas selvinä ja nyt on todella hieno olo.
Vähän jännittää, mutta luulen olevani voimakkaampi kuin ennen ja selviän mistä vaan...
mieluiten ihan issekseni vähän aikaa!
Hyvää viikonloppua sinulle!
Ajatar