Olen viime päivinä joutunut asioimaan erään henkilön kanssa, josta joku on käyttänyt nimitystä sosiopaatti.
Tiedän, että lähimmäiseni,(nainen 73v)on erittäin uskottavan tuntuinen puheissaan, mutta lähes kaikki mitä hän kertoo nk. ystävistään ja sukulaisistaan on törkeää valhetta.
Pidän itseäni typeryksenä kun uskoin niin kauan hänen puheitaan, mutta kaikki mitä häneltä kuulin, vaikutti hyvin totuudenmukaiselta, kun se kerrottiin vakavalla naamalla, suoraan silmiin katsoen, jopa välillä tipahti aitoja kyyneleitäkin, hänen kertoessaan vääryyksistä, joiden kohteeksi on joutunut muiden ihmisten taholta. Vasta sitten kun jouduin itse hänen perättömien puheittensa kohteeksi, uskoin, että ihminen on sairas, joka ei pysty erottamaan valhetta totuudesta, sekä kokee aina olevansa jonkun, tai joidenkin vainon kohteena.
Haluaisin irrottautua tuosta tuttavuussuhteesta, mutta en tiedä kuinka parhaiten osaisin tehdä sen. Onko kenelläkään vastaavanlaisia kokemuksia?
Tiedän, että lähimmäiseni,(nainen 73v)on erittäin uskottavan tuntuinen puheissaan, mutta lähes kaikki mitä hän kertoo nk. ystävistään ja sukulaisistaan on törkeää valhetta.
Pidän itseäni typeryksenä kun uskoin niin kauan hänen puheitaan, mutta kaikki mitä häneltä kuulin, vaikutti hyvin totuudenmukaiselta, kun se kerrottiin vakavalla naamalla, suoraan silmiin katsoen, jopa välillä tipahti aitoja kyyneleitäkin, hänen kertoessaan vääryyksistä, joiden kohteeksi on joutunut muiden ihmisten taholta. Vasta sitten kun jouduin itse hänen perättömien puheittensa kohteeksi, uskoin, että ihminen on sairas, joka ei pysty erottamaan valhetta totuudesta, sekä kokee aina olevansa jonkun, tai joidenkin vainon kohteena.
Haluaisin irrottautua tuosta tuttavuussuhteesta, mutta en tiedä kuinka parhaiten osaisin tehdä sen. Onko kenelläkään vastaavanlaisia kokemuksia?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olen kerran joutunut kuvaamaasi tilanteeseen. Sanoin hänelle suoraan, mitä ajattelen. Se on melkoinen shokki vaikka sanoo sen nätisti, moittimatta. Kesti aikansa, kun hän ei huomannut, ei tervehtinyt. Myöhemmin vähitellen asia unohdettiin puolin ja toisin. Ilmapiiri välillämme puhdistui.
,,,aena äetes selän takkaa piilost oot huuvelt viel lisäks toisel nimel,,,
pelekurrii ee uso
...sinusta lööperiä, niin kysy suoraan. Tai kierommin: kerro, että olet kuullut hänen puhuneen pahaa sinusta, mutta et mitenkään voi uskoa sellaista hyvästä ystävästä. Kerro silloin mahdollisimman tarkasti, niin että hän tosiaan huomaa sinun tietävän.
Tuollainen tuttavuus on totisesti tuska niskassa.
On päivänselvää, että tuollainen ihminen kertoo sinusta samanlaisia juttuja kuin muista sinulle. Panepa joskus hänen juttunsa kyseenalaiseksi, ja katso, miten hän reagoi. "Miten voit tietää?", "Kuka kertoi?", "Näitkö sen itse?", "En voi uskoa", "Sinun täytyy ehdottomasti tehdä rikosilmoitus".
Minun lapsuudessani meillä oli samanlainen tuttava. Sitten kävi ilmi kovin ikäviä ja epämiellyttäviä tietoja hänen lapsistaan. Aitini antoi ymmärtää (tietenkin sanomatta suoraan), että hän tuntee nuo jutut. Se eukko ei enää käynyt meillä. (Hänen miehensä oli kovin mukava ja ystävällinen ihminen. Ehkäpä äiti käytti miestä viestinviejänä.) En tänäpäivänäkään tiedä, olivatko ne jutut hänen perheestään tosia, mutta hän tunsi ne itse.
aivan samanlainen käytökseltään. Melkein kuin olisit hänestä puhunut, mutta tiedän, että sama henkilö hän ei kuitenkaan ole.
Aikansa kun ko käytöstä jatkui, tämän rouvan poika hommasi dementiatutkijan kotiin ja niinhän siinä kävi, että diagnoosi oli dementia.
Voisiko tässä olla samasta asiasta kysymys?
Tiedän kokemuksesta, että tilanne on tavattoman hankala, ei sairas ihminen edes ymmärrä olevansa sairas.
Ei tämä henkilö varmaankaan suunnittele puheitaan ja tietoisesti ilkeile. Luultavasti käytöshäiriö on tahaton ja hän itse olisi suunnattoman hämmästynyt valehtelusyytteistä. Minusta tällainen henkilö pitäisi jollakin tavalla saada hoitoon. Olisiko mahdollista, Kaarina, että juttelisit hänen lastensa (aikuisia?) kanssa hoitoon ohjaamisesta? Sillä tavalla auttaisitte sekä häntä että itseänne.
Pidän juttuasi mieluummin mielikuvituksen tuotteena kun täytenä totena. Jos kertomallasi henkilöllä on tuollaisia mielenterveyshäiriöitä parhaan ohjeen antoi a-woman.
Näitä rikkaan mielikuvituksen omaavia verbaalisesti lahjakkaita, luovia henkilöitä on aina ollut. Kun vilkaisee kahvipirttiä siellä on mielikuvitusta vaikka toisille jakaa, eikä hauskoja mielikuvituksen tuotteita voi valheeksi määritellä.
On ikävää että mielenterveyshäiriösten ja dementikkojen poikkeavalla tavalla käyttäytyvien edesottamuksilla jotkut haluavat herkutella.Kun mieli pirstoutuu on kysymys sairaudesta.
Joskus olen miettinyt mitä eroa on saduilla ja valheella kun kumpikaan ei ole totta.
halusin kysyä kirjoituksessani, että onko kellään muulla tuttava, tai sukulaispiirissään henkilöä, joka omistaa nk. terveen paperit, mutta toimii kuin henkisesti sairas.
Ihminen, josta puhuin, ei ole mielikuvitukseni tuotetta. Hän asuu omassa kodissaan ja osaa tarvittaessa, silloin kun se hänelle sopii, käyttäytyä kohteliaasti, jopa erittäin ystävällisesti. Sitten on se toinen puoli, jolloin hän manipuloi ympärillään olevia ihmisiä ja saa monet alussa uskomaan valheitaan, koska ne on kerrottu hyvin johdonmukaisesti ja uskottavasti.
Olen pahoillani kun suhtauduit kirjoittamaani noin, sillä luulen, olen melkein varma, että lähes jokaisella on joku luonnevikainen lähimmäinen, joka hankaloittaa muiden elämää niin paljon, että on saatava puhua ulos paha mielensä ja neuvottomuuden tunteensa.
Enkä herkuttele dementikkojen, tai mielenterveyspotilaiden edesottamuksilla.
Mielisairaallakin ihmisellä on oma luonteensa.
Tunnen sairaita, jotka ovat ystävällisiä ja hyvää tarkoittavia, mutta heitä vain joskus "heittää", niinkuin sanotaan.
Kertomasani tapauksessa taas ei henkilö ole tietääkseni edes ollut lääkärin hoidossa mielenterveytensä takia. Tapaus on niin vaikea omaisillekin, että kaikki ovat neuvottomia mitä tehdä. En halua "herkutella" millään yksityiskohdilla, mutta kyseessä oleva rouva on tehnyt uskomattoman julmia ja pahoja asioita.
Reetta, jos olisin kertonut sadun, niin se olisi ollut kauniimpi.
voi todella teeskennellä tervettä aivan menestyksellä, hän tietää, että silmiin on katsottava rehellisen näköisenä, vieläpä iloa sinne silmiin mukaan, hän tietää manipuloinnin keinot.
Tällaisia on johtotehtävissä paljon.
Meillä oli koulussa naisrehtori juuri tällainen, hän keräsi ympärilleen samanheimoisten klikin, jonka suojissa toimi. Silti täysin tyhmä, jos hänen piti kirjoittaa piirtoheittimelle luku 6000, niin se näytti tällaiselta: 600,00. Tämä vain yksi konkreettinen, pieni esimerkki.
Heimoajattelu oli hänelle a ja o, he sanoivat suoraan jollekin meistä muista, että olet syntynyt väärällä puolella Suomea.
Aika huvittavaa, pieni suomalaisten porukka maailmassa, 5 miljonaa valtavien ihmismassojen joukossa, luulisi, että keskinäistä yhteenkuuluvuutta olisi vahvistettava. Näin olen itse tehnyt.
Heitä on olemassa joille mikään totuus ei riitä, mikään ja kukaan ei ole tarpeeksi arvokas etteikö hänestä voisi jonkin valheellisen tarinan kehitellä sairaassa mielessä. Usein, ja niin tapaamanikin henkilö, he ovat älykkäitä, kohteliaita ja fiksuja kasvokkain kohdatessa, mutta kun käännät selkäsi, seuraava saakin sitten jo kuulla sinusta asioita joilla ei aina ole mitään todellisuuspohjaa.
Hän voi sanoa sinun varastaneen häneltä jotain arvokasta, tai arvotonta, vaikkapa sukkaparin laatikosta, tai itse kadottamansa sateenvarjon, sinä veit sen käydessäsi, ja piilotit hänen silmälasinsakin kiusallasi. Niin, minä koen tuttavani käytöksessä samoja piirtetä kuin sinäkin omassa tarinassasi.
Kuinka irrota, kuinka lopettaa tuttavuus, kun hän voi olla jopa sukulainen?
Ihan kylmästi, joko olet välittämättä jutuista, sillä muutkin tuttavat oppivat hänen tapansa tuntemaan, tai sitten vain lopetat pitämästä yhteyttä, juoruista välittämättä, sillä se kaikki on hänessä sairaus, se on mielen sairaus jota ei voi puheella korjata, parantaa.
Yksi vaihto-ehto tietysti, olet kokonaan välittämättä ja jatkat ystävyyttä jos tunnet siten jollain tavalla olevasi hänen ystävänsä puheista huolimatta.
tuella, ja joka jakoi etuudet sitten heille, ymmärsi lopulta saatuaan kouluvirastosta ynnä muualta ylempää selvää palautetta, itse sanoutua irti, ettei olisi joutunut erotetuksi.
Kyllä on kamalaa tuollaisen heimon sisällissodan keskellä tehdä vastuullista työtään.
Suomen kansa, piskuinen joukko, yhdistykää, antakaa arvoa niin itsellenne kuin myös toisillenne!
Lopajisuatijo tulj , - eikö oltukaan valmiita?
Täällä vain tapellaan keskenään?
Samalla EU ja globalisaatio vie riitapukareilta kaiken. Ja vähän päällekin.
Voiko tällaiseen ominaisuuteen puuttua? Kuka tekee diagnoosin?
Minulla on outo tuttavuus, jonka käytöksessä huomaan tällaisia kuvaamiasi piirteitä.
Välillä minun on mahdottoman vaikea uskoa hänen juttujaan, mutta aina ihmettelen, miksi hän kertoisi minulle perättömiä, kun ei hän enkä minä hyödy valheista mitenkään. Hän vain "purkaa sydäntään".
Onneksi en ole koskaan kertonut hänelle omia asioitani, lähinnä kai sen vuoksi, että häntä ei kiinnosta muitten asiat. Hän vain puhuu omia asioitaan ja jos saan suunvuoron, kuuntelee hetken, ja jatkaa sitten omaa tarinaansa kuin olisin puhunut hepreaa.
Näin ollen hänellä ei ole minusta mitään kerottavaa. Jos hän jotain sitten kertoo, niin ne ovat sepitteitä. En tiedä.
Mutta siis, kuka diagnoosin tekee, ja miten hänet saisi tutkimuksiin, aikuisen ihmisen, joka ei varmaankaan vapaehtoisesti mihinkään testiin suostu.
ettei dementiaa sairastavan ihmisen käytöstä saisi arvostella, eikä asiasta edes puhua, mutta nythän ei ole kysymyksessä kovin vanha, eikä ainakaan dementiapotilas, tai sitten hän on ollut koko ikänsä dementoitunut.
Voin kirjoittaa täällä siksi, koska henkilö ei itse omista tietokonetta, eikä yleensä kirjoita tai luekaan muuta kuin sanomalehteä.
Jos taas hänen lapsensa näkisivät tämän ja tunnistaisivat, että kyse on heidän äidistään, niin olen melko varma, että he eivät tykkäisi pahaa, sillä äitimuori on aiheuttanut niin paljon hankaluuksia ja sotkuja, että niitä ovat lapset joutuneet selvittelemään hyvin monta kertaa. He myöskin ehdottavat äidilleen lääkäriin menoa, ei niinkään mihinkään hoitolaitokseen ohjaamisen takia, vaan että äitinsä saisi lääkityksen "hulluuteensa." Ei, muori sanoo, että muissa on aina vikaa, hän on hyvä.
Me asumme lähinaapureina ja olemme saaneet kuulla olevamme varkaita ja huoria ja mitä nyt ilkeimpiä nimityksiä ihminen voi keksiä.
Vaikeinta onkin kun hän osaa olla erittäin järkevä ja herttaisen tuntuinen silloin kun katsoo sen olevan tarpeellista.