Pentumme on nyt 9-viikkoinen vauhtihirmu. On iloinen ja reipas pentu, välillä kovapäinen. Puremista luonnollisesti esiintyy, sitä kitketään kärsivällisyydellä pois kaikin keinoin.
Ongelmana on ihmeelliset agressiivisuuskohtaukset. Esimerkiksi nyt kun olimme ulkona, pentu juoksenteli vapaana. Tulimme kohtaan jossa jouduin nappaamaan pennun syliini ja siitä tämänkertainen hässäkkä sai alkunsa. Se alkoi hullun lailla rimpuilla, raapia, haukkua, rähistä ja purra. Tällaisessa tilanteessa ei kai saisi päästää pentua samantien lähtemään, vaan antaa rauhoittua ja päästää sitten. Niin tein, mutta ei se kyllä kokonaan rauhoittunu. Siinä oltaisiin seisty vieläkin jos olisin täydellistä rauhoittumista jäänyt odottamaan.
Mistä lie tuollainen kohtaus? Mahtoiko se vaan olla eri mieltä, ja halusi omatoimisesti liikkua vapaana? Ei mielestäni tällaista silti pitäisi sallia. Kyse ei ole siitä etteikö se pitäisi sylissä olla. Sisällä saa pitää sylissä ja paijata mielinmäärin. Ainoastaan silloin jos pentu käy ylikierroksilla käy tämä sama juttu.
Kesken leikin saattaa kiihtyä liiaksi ja alkaa kuin tosissaan purra ja äristä. Ollaan pyritty silloin vain rauhoittaa tilanne ja keksiä sille muuta tekemistä. Välillä kuitenkin tilanne ehtii mennä liian pitkälle ja se murisee tosi ärhäkän oloisesti. Jos otamme syliotteeseen ja odotamme että rauhoittuu, niin se menee vaan pahemmaksi ja tuntuu että se vaan pahentaa meidän suhdetta koiraan jos monesti joudutaan tällaiseen välienselvittelyyn. Mitä mieltä olette?
Ongelmana on ihmeelliset agressiivisuuskohtaukset. Esimerkiksi nyt kun olimme ulkona, pentu juoksenteli vapaana. Tulimme kohtaan jossa jouduin nappaamaan pennun syliini ja siitä tämänkertainen hässäkkä sai alkunsa. Se alkoi hullun lailla rimpuilla, raapia, haukkua, rähistä ja purra. Tällaisessa tilanteessa ei kai saisi päästää pentua samantien lähtemään, vaan antaa rauhoittua ja päästää sitten. Niin tein, mutta ei se kyllä kokonaan rauhoittunu. Siinä oltaisiin seisty vieläkin jos olisin täydellistä rauhoittumista jäänyt odottamaan.
Mistä lie tuollainen kohtaus? Mahtoiko se vaan olla eri mieltä, ja halusi omatoimisesti liikkua vapaana? Ei mielestäni tällaista silti pitäisi sallia. Kyse ei ole siitä etteikö se pitäisi sylissä olla. Sisällä saa pitää sylissä ja paijata mielinmäärin. Ainoastaan silloin jos pentu käy ylikierroksilla käy tämä sama juttu.
Kesken leikin saattaa kiihtyä liiaksi ja alkaa kuin tosissaan purra ja äristä. Ollaan pyritty silloin vain rauhoittaa tilanne ja keksiä sille muuta tekemistä. Välillä kuitenkin tilanne ehtii mennä liian pitkälle ja se murisee tosi ärhäkän oloisesti. Jos otamme syliotteeseen ja odotamme että rauhoittuu, niin se menee vaan pahemmaksi ja tuntuu että se vaan pahentaa meidän suhdetta koiraan jos monesti joudutaan tällaiseen välienselvittelyyn. Mitä mieltä olette?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Muutama vinkki;
Leikin pennun kanssa usein, mutta aina vain vähän aikaa. Kun ilo on ylimmillään, sanot irti, otat lelun pois ja käännät pennulle selkäsi. Noin vauvalle riittää jo alle minuutin leikki kerrallaan.
Kun tulet paikkaan, jossa haluat koiran rauhoittumaan otat taskusta herkkuja. Odotat että pentu rauhoittuu ja istuu sinuun katsoen ja sitten tulee herkkuja.