Niin elikkäs aikas perustsettiä, oon ihastunu palavasti erääseen neitoseen.
Vaikka kuinka haluaisinkin tutustua tähän ihmiseen lähemmin, niin yritän kaikin tavoin perustella itselleni syitä, miks se ei olis kannattavaa.
Tai suurin ongelma on mun historia, josta en pahemmin haluais kenellekkään mainita yhtään mitään...
Karseeta kun joutuu aina tasapainotteleen nuoralla ja harkitsemalla harkitseen sanomisiaan jne jne...
Tai sit mä vaan en luota oikein kehenkään.
Tulipahan sanottua
Vaikka kuinka haluaisinkin tutustua tähän ihmiseen lähemmin, niin yritän kaikin tavoin perustella itselleni syitä, miks se ei olis kannattavaa.
Tai suurin ongelma on mun historia, josta en pahemmin haluais kenellekkään mainita yhtään mitään...
Karseeta kun joutuu aina tasapainotteleen nuoralla ja harkitsemalla harkitseen sanomisiaan jne jne...
Tai sit mä vaan en luota oikein kehenkään.
Tulipahan sanottua
Vastaukset 6
Vanhimmat
tapailleet? Vai vastako harkitset tapailua? Onko tää tyttö suhun ihastunut?
Jos puhuessasi aina tasapainottelet nuoralla ja harkitset sanomisiasi... toinen ihminen huomaa sen hyvin pian. Mitä sanot, mitä aina välttelet?
Tuo tarkoittaa vain sitä, että SINUUN olisi erittäin vaikea rakentaa minkäänlaista luottamusta. Et ehkä itse luota ihmisiin helposti hyvä, mutta mietihän miksi ja miten joku pystyisi rakentamaan luottamusta sinuun? Kuka voi luottaa ihmiseen, joka ei HALUA kertoa historiastaan, salailee asioitaan, asettelee sanojaan?
Luottamus on kuitenkin kaksipuolinen sipulinkuorinta. Ei sen rakentaminen ole aina liian helppoa kenellekään... yhdessä on toimittava sen eteen. Molempien osapuolten luottamuksenarvoisuutta testataan jatkuvasti. Ei helppoa, mutta haaastavaa.
toisiin ihmisiin on vaikeaa etenkin sellaisilla henkilöillä, jotka ovat kokeneet kovia ja joiden luottamus on murennettu palasiksi kovalla kädellä. En tiedä mitä sinulla on ollut menneisyydessäsi, mutta voisin kuvitella niiden olevan sellaisia asioita joita on vaikea antaa anteeksi, joko itsellesi tai muille tai ehkäpä molemmille. Se että pystyy antamaan menneet anteeksi itselleen auttaa myös korjaamaan luottamusta omaan itseensä ja sitä kautta myös toisiin ihmisiin. Tiedän henkilökohtaisesta kokemuksesta mitä tarkoitat tuolla nuoralla kävelyllä, se on todellakin hermoja rassaavaa.Sitä haluaisi luottaa johonkin ihmiseen niin paljon, että pystyisi avoimesti puhumaan asioista, mutta jokin este tulee aina eteen. Sitä pelkää, että toinen totuuden kuullessaan juoksee karkuun ja kaikki mahdollisuudet menetetään.
En tiedä olenko täysin väärässä, mutta kirjoituksestasi sain sen käsityksen, että et ole itsekkään sujut historiasi kanssa? Nämä nyt lienevät kaikki arvailuja....
Mua ei kiinnosta sun historiasi. Usko minua. Ei ole väliä mistä olet tullut, vaan mihin olet menossa. Minun poikaystävälläni oli huumetausta jota hän häpesi, eikä halunnut minun sotkeentuvan niihin juttuihin mitenkään ja siksi pysytteli kaukana. Sanoi sen myöhemmin. Ja minä kärvistelin koska luulin ettei hän välitä...vaikka hän koko ajan välitti! Ota riski ja kerro sille tytölle! Jos hän sinusta välittää, hän hyväksyy menneesi.
Eiköhän kaikilla ole ne omat luurankonsa kaapeissa. Mulla ei ole isompia, mutta perheestäkin löytyy sellaista saissia, että sillä sais muutamankin seiskan kannen täytettyä. Ei kaikki tiedä kaikkea ei tarvikkaan ja jokaisella on omat asiansa ja váikeudet, mistä ei turhia huutele kaikille.
..Että on sitä muillakin. Turha on luulla olevansa ainut ja tehdä siitä isompaakin ongelmaa.
Niistä ei vaan aina puhuta. Mut ei silti saa jäädä vanhoihin märehtimään vaan elää tätä päivää.
sinulle luottamuksellisia asioita menneisyydestä tai nykyisyydestä, luottaisitko sittenkään, jos huomaisit, että naisillakin voi olla pahasti "bad days" elämässä?