en tiedä miksi, minkä takia, olen niin yksinäinen. Minulla on perhe. Minulla on työ, minulla on harrastukset. Kuitenkaan minulla ei ole mitään. Sielu on tyhjä. Jokin liikkuu hiljaa minussa ja muistuttaa kuinka mitätön olen. Haluaisin ystävän. Edes yhden ainoan todellisen ystävän jonka kanssa puhua ja olla. Jolle ei aina tarvitsisi selittää, ja joka ottaisi syliin silloin kun maailma lyö. Mitä niin pahaa minussa on että minä olen koko ajan yksinäinen... Miksi minä en ihmisenä kelpaa sellaisena kuin olen. Just thinking...
tunne minussa
just me
181250
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kirjoitti:Tumbai 23.10.2002 klo12.15
Huomasin just me tuon tekstisi n.11.30 ajattelin katastella mitä muille yksinäisille kuuluu. Kuinka ollakkaan tuo sinun tekstisi jotenkin oli niin puhutteleva.Itse asiassa tuo sinun tekstisi vastaa monilta osin tämän hetkistä omaa elämääni.Olen niin ikään perheellinen ja niiin yksinäinen.Olis kiva saada tosi ystävä jonka kanssa ei tarvis itseään tuntea tarpeettomaksi.Kumpaako haet mies vai nais ystävää?Tämä mun elämä on ollut tällaista yksinäistä pakertamista jo vuosia ja tuntuu ettei enää oikein jaksa täytyy ainakin tällaiselle keskutelu palstalle kirjoittaa että tätä elämän solmua vois hiukan purkaa kohtalo tovereilta kysellen.Odottelen innolla!just man
... sukupuolella silloin kun ihminen on toiselle ihmiselle läsnä ? Olisi mukava vaihtaa ajatuksia elämästä... =)
tosiaankaan merkitystä , mutta onhan hyvä aina
asia tarkistaa ,kun ei koskaan tiedä me ihmiset olemme niin erilaisia ja hyvä niin.En ole saanut aiemmin aikaiseksi ryhtyä tekstailemaan itsetä riippumattomista syistä ja myös jatkuva pahan olon alla olemisen takia ei aina jaksa aloittaa.
Tämä kaikkinensa ns.syö miestä että naista.Onko
sinulla sellainen tunne että elämä on jotenkin puoli valoilla ajamista.Tämähän minun tilanteeni on sellaisella kämppäkaveri asteella,elikkä eri huoneet ja sillai.Nouset aamulla yksin menet illalla yksin nukkumaan funtsimaan tämänkin päivän saldoa ,että mitä jäi käteen muuta kuin se yksinäisyys.Koska olen suurperheestä lähtöisin ja itsellänikin on useampia lapsia joiden
vuoksi ehkä olen jaksanut tähän saakka.Olen ajatellut millaista se mahtais tosiaan olla kun
kokis vielä sen ihmeen että joku välittäis minustakin sellaisena kuin olen ,eihän ketään voi muuttaa muuksi miksi hän on syntynyt.Mutta voi niitä asenteitaan huikan hioa.Olen sitä mieltä että kun puuttuu se "oikea" sielun sisko elämästä niin se on kuin pakko pullan syömistä.Haluaisin vihdoinkin kääntää uuden lehden elämässäni miten, milloin.Kiitos jos jaksoit lukea loppuun asti tämän paatoksen omaisen juttuni.Hyvää päivän jatkoa ja jksellaan.
Jaksoin toki... miksen jaksaisi... Samassa tilanteessa ollaan. Sinä ja minä.
lisää jollakin aikaa maanantaina.Kiva tietää kuin
jakselet.....!
... samanlainen viikonloppu kuin kaikki muutkin. Pyykinpesua, siivousta, telkkarin tuijotusta. Voi luoja kuinka typerästi minä tätä pientä elämääni elänkään. Pitäisi osata heittäytyä kaikesta irralleen, ja ottaa tovi jos toinenkin tyystin itselleen. Tehdä, nähdä ja kokea. Kaikki vain tuntuu kutistuvan, ja jokainen aamu on samanlainen. Yhtä yksinäinen yksin nukutun yön jälkeen. Jokainen aamu vastaanottaa tylyllä otteellaan. Olen niin helvetin väsynyt tähän kaikkeen...
katositko jonnekkin... sinäkin Tumbai ??
ole vielä kadonnut vaikka tuntuu siltä kuin vois
vaikka kadota tästä raskaasta elämästä.Monina iltoina sitä toivoo kun ei sitä huomist tulis ollenkaan koska tuntuu että tämä elämä on lähes turhaa. Minulla ainakin on tilanne se että eipä minulla ole ketään jonka vuoksi kannattais jatkaa.
Onhan se turhaa jos tästä esim. lähti omaan huusholliin ,niin mitä se muuttais ehkä ainakin sen ettei tarvis kuunnella sitä samaa naputusta.
En tiedä miten tästä jaksais taas huomenissa päivänsä alkaa.Ns. kämppä kaveri joksi häntä voi hyvällä syyllä sanoa ihmettelee kun määrätynlaiset asiat ei hoidu olen niin paatunut tähän elämän muotoon ettei jaksa eikä paljon kiinnosta mikään on vain sellainen olo että kunhan jotenkin tämäkin päivä päättyis. Kun ei ole rakkautta,ei lämpöä ei läheisyyttä ei ystävyyttä eikä ymmärrystä niin saa siinä ihmetellä.Yksi olis pelastus kun joskus löytäis sen oikean elämäni naisen ,ehkä se antais uutta potkua elämään. Jos vielä jaksat kirjoitella niin
kiitos! Kerro kuulumisiasi.ps. saattaa ollajokunen virhe enpä jaksa korjailla.
Huomenta sinä kuka lienetkin siellä jossakin !!
Oletteko koskaan koettaneet puhua asioista. Siis oikeesti pysäyttää aikaa ja laittaa kaikki asiat 'pöydälle'...
Me koetettiin aikanaan. Naimisiin mennessä pyhästi luvattiin ja vannottiin, ettei anneta asioiden vain olla ja mennä vaan kaikesta mikä mieltä vaivaa puhutaan. Kai se niin toimikin muutaman ensimmäisen vuoden, mutta sitten puhumisestakin tuli melkein rutiini. Tai siis puhumalla ei mikään kuitenkaan selvinnyt. Kumpikaan ei kai kuitenkaan ollut tarpeeksi vahva sanoakseen kaiken rehellisesti eikä kumpikaan kai kuitenkaan osannut käsitellä kuulemaansa. Puhuminen jäi... pikkuhiljaa. Eikä enää tunnu olevan asiaa toiselle oikein ollenkaan...
Ihmisellä on vain yksi elämä... Miksei sitä osaa elää siten että olisi onnellinen. En millään muotoa näe onnellisuutta nautintojen tai materian kautta haettuna pinnallisena 'onnen' tunteena. Mutta miksi sitä ei osaa elää siten että olisi tasapainossa itsensä ja oman elämänsä kanssa. Elämä on liian lyhyt murjottamiseen...
En usko että kukaan toinen ihminen voi kenellekkään onnea tarjottimella tuoda. Itse se kai on ihmisen tehtävä elämästään elämisen arvoinen. Oletko siis varma että sinun pelastusenkelisi on joku toinen ?
Rakkaudettomuus, tai rakkaudettomuuden tunne on ikävä nakertaja sielussa. Se rakentaa patonsa, ja lopulta saa ihmisen suhtautumaan epäileväisesti kaikkeen ja kaikkiin.
Yksin ei ole kenenkään hyvä olla. Minäkin tiedän mitä minun pitäisi tehdä... Miksi sitten en tee... Asiat eivät todellakaan ole mustavalkoisia... Minun ratkaisuissani, lähtemisissäni tai jäämisissäni on kyseessä muidenkin elämä. Onko siis jäätävä, ja annettava omasta onnestaan, vain jotta muiden olisi hyvä ? Vain jotta ei järkyttäisi kanssaihmisten maailmaa ? Niin - toivoisin, että minusta löytyisi pieni itsekäs ihminen, tämän suuren empaattisen minäni sisältä, joka uskaltaisi, olisi tarpeeksi rohkea, ja eläisi elämänsä.
Kiitos että jaksoit taas kanssani. Kappaleen tätä aamua... Sinua ajatellen, kuka lienetkin -just me-
Hyvää alkanutta päivää sinulle sinne jonnekkin!
Kyllähän tätä elämää on aikoinaan yritetty mutta loppu tulos on nyt tämä. Siitä on kyllä jo aikaa yli kymmenen vuotta Eihä toista ihmistä voi muuksi muutta se on se mikä on ja jos tietyt asiat juontavat juurensa kasvu ympäristöön ja kasvatukseen niin eisille voi mitään.
Tämähän on minunkin kohdalla paljon sitä että "kauppalista asteella"olevaa puhumista.
Tosi on yksi elämä on annettu ihmiselle eikä tarkoitus ole elää sitä yksin.Tuntuu tosi pahalta kun on suuri osa elämästä tavallaan mennyt kuin kankkulan kaivoon
Se on vain niin ettei se onni kukoista kaikkien kanssa sitä on tai sitten ei.
Eikä siihen mitkään maailman konstit auta.
Eipä tosiaankaan raha ei maallinen mammona ja kaikenlaiset muut nautinto aineet tee elämää yhtään onnellisemmaksi se täytyy lähteä omasta sielust ja sydämestä tonen ihminen huomioida
ennen kaikkea.
Onni on tulee jos on tullakseene aika paikka kohtalo sanelee sen.Olen sitä mieltä että jokaisella ihmisellä on parisielunsa jossain ja aikanaan hän kävelee samaa polkua.
Olen melko varhaisessa vaiheessa tuntenut etten
ole tämän ihmisen kanssa sinut,se vain on sellainen sielun tyhjä olo kuin ei olis ollenkaan oma itsensä.Elikkä olen sitä mieltä että tästä ei selviä muuten kuin että löytyy se jonka kanssa sielun sinfoniat soivat samaan tahtiin näin se vain on.
Ja tosiaan ei paluuta ole enää entiseen ,jos muistoist poistuisi n.20 vutta niin ehkä sitten
taitaa olla mahdotonta.Jokaisen tytyy joskus tehdä niitä ratkaisuja olivatpa ne kuinka vaikeita tahansa on odotettava oikea hetki ja mikä se oikea hetki on ne täytyy itse punnita mielessään.
Ei elämän tarkoitus ole että uhraa oman elämänsä
kokonaan toisten vuoksi,itse olen uhrautunut tarpeeksi kauan ja on aika aloittaa uusi sivu elämän kirjassa ja katsotaan mitä tulevaisuus tuokaan tullessaan toivonmukaaan onni joskus hymyilee.
Kirjoitellaan taas!
Kiitos itsellesi oli kiv tunne kun tuosta tekstistäsi löytyi monta yhtäläisyyttä.
Hyvää päivän jatkoa sinua muistelen Tumbai!
... pelastajaa... eikö olisi tärkeämpää tulla toimeen itsensä kanssa ihan yksin ensin ?
Tarkoitan siis, etten jaksa uskoa että suhteesta toiseen hyppäämällä voi voittaa mitään. Olisiko se pakenemista ?
Hmmmm... en tiedä. Vaikeita juttuja nämä ihmissuhteet.
Olisiko sulla sähköpostiosoitetta johon kirjoittaa ?
-just me-
katsottuasi seuraavan ja teet omat johto päätökset niin sitten.
www.svk.fi/deitti
hmmm... nyt en aivan kai ymmärtänyt... voisitko täsmentää ??
jälleen pallon haltuuni oli hiukan hukassa. Mutta jo haluat jatkaa niin osoite on tässä kerron sitten lisää.
terv.simu sua ajatellen ja hyvää päivä jatkoa.
TERKUIN, Just me... *pallo hukassa* =))
se tule kun tähän lokeroon syöttää osoitteen.Tuli
edelliseen pieni moka piti olla pallo hukassa ym.
terv. Tumbai hyvää yötä
Tervehdys1
vihdoinkin osoite monen sählingin jälkeen.
Minulla tosiaan on ollut pallo hukassa tänäänkin tosi raskasta en tiedä miten tästä jaksaa taas nousta eteenpäin. Haluaisin jatkaa sinun kanssasi vielä eteenpäin seuraavalla foorumilla:
[email protected]
ps.kuulumisiin!
säkö sitten katosit... et vastannut enää mun viestiini...