Joskus nuorena, alle kaksikymppisenä, pidin tämänikäisiä kuin nyt olen, ikäloppuina. Oli olemassa ajatusmalli, millaisia 'vanhat ihmiset' ovat. Nyt kun elän tätä päivää, huomaan tekeväni asioita, joita en ikinä olisi tuolloin nuorena uskonut.
En istu huivi päässä kiikkustuolissa sukkia kutomassa virsiä veisaten. Lapsenlapsia olen muutaman kerran saanut 'hoitaa', joka ennemminkin on hurjia leikkejä kuin vanhempiensa sijaisena toimimista.
Jäykillä jaloillani köpöttelisin kylläkin kaduilla ellei minulla olisi autoa. Kuusi-seitsemän vuotta sitten osallistuin vielä ystävättären kanssa liikennekilpailuun, minä ajoin ja hän oli kartanlukija; voitettiin naisten sarja!
Salaa hienompien kirjojen lukemisen välillä olen lukenut harripotterit, uusin lopuillaan...
Perjantaisin usein istumme ystävättären kanssa salaattia ja punaviiniä nautiskellen canastaa pelaamassa.
Luetteloa voisi jatkaa asioilla, joita ei edes olisi osannut kuvitella yli neljäkymmentä vuotta sitten (mm tämä compuuttori!), mutta jätän teillekin tilaa kertoa omista hassunhauskoista tempauksistanne.
Varmaan teilläkään ei elämä toteudu ns. vanhan mallin mukaan vaan 'rikotte rajoja', vai mitä?
En istu huivi päässä kiikkustuolissa sukkia kutomassa virsiä veisaten. Lapsenlapsia olen muutaman kerran saanut 'hoitaa', joka ennemminkin on hurjia leikkejä kuin vanhempiensa sijaisena toimimista.
Jäykillä jaloillani köpöttelisin kylläkin kaduilla ellei minulla olisi autoa. Kuusi-seitsemän vuotta sitten osallistuin vielä ystävättären kanssa liikennekilpailuun, minä ajoin ja hän oli kartanlukija; voitettiin naisten sarja!
Salaa hienompien kirjojen lukemisen välillä olen lukenut harripotterit, uusin lopuillaan...
Perjantaisin usein istumme ystävättären kanssa salaattia ja punaviiniä nautiskellen canastaa pelaamassa.
Luetteloa voisi jatkaa asioilla, joita ei edes olisi osannut kuvitella yli neljäkymmentä vuotta sitten (mm tämä compuuttori!), mutta jätän teillekin tilaa kertoa omista hassunhauskoista tempauksistanne.
Varmaan teilläkään ei elämä toteudu ns. vanhan mallin mukaan vaan 'rikotte rajoja', vai mitä?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Mun sydämessäni riehuu edelleen 50-luvun rokkimimmi ja 60-hippi, mutta oon nyt päättänyt vihdoinkin muuttua. Mä haluun nyt olla ihan oikea "mummu joka kutoo sukkaa hämärässä, sukkaa jonka lapsenlapsi saa..." Vaihdan tyylikkäinä pitämäni lierihattuni tummaan huiviin, farkut pitkään tumman leninkiin, virsikirja kainaloon, tiukka ilme kasvoille jne.
Pitäähän suvun matriarkan olla kunnioitusta herättävä!
...ja sitten unohdat kutimesi ja asusteesi järkyttäen läsnäolijoita, kun et muistakaan rooliasi vaan vetäiset entiseen tyyliin!
Eikös olekin mukavaa olla, kun ei enää ole tilivelvollinen kenellekään?
Oikeassa olet, hyvää elämänvaihetta nyt eletään - ollaanhan vanhoja ja viisaita!
Olen oikeastaan ajatellut niin, että jos Luojamme olisi ottanut minut mukaan luomisprosessiin, niin olisin hoidellut koko homman niin, että ensin eletään Harjoituselämä. Sitten kun lopulta oivalletaan mistä tässä kaikessa oikein on kysymys niin sitten saadaan aloittaa kaikki alusta ja elää se Oikea elämä.
Olen nyt hurahtanut ns. Tietoisen Läsnäolon-oppiin. Saas nähdä kauanko tätä kestää... ja onko se edes rockenrollin tai hippi-aatteen veroista;-)
mitä on "tietoisen läsnäolon"-oppi? Minäkin haluan oppia vielä jotain uutta!
Heipä hei,
no kuunteles nyt tarkkaavaisesti eli "ole tietoisesti läsnä" kun Albertiina luennoi sulle Tietoisesta Läsnäolosta. No niin, katso silmiin ja kuuntele!
Luento alkaa:
Elämä on nykyhetkessä - vaikka kuinka murehtisimme menneitä ja pelkäisimme tulevaa - niin ELÄMÄ itse on kumminkin läsnä tässä päivässä vieläpä tässä hetkessä. Kysymys kuuluukin olemmeko me valppaana, tietoisesti läsnä. Vai harhaileeko ajatus ihan jossain muualla.
Luento jatkuu:
Jos me ollaan kauheen poissa-olevia päivämme aikana, niin sen hienoimmat hetken jäivät kokematta; kuultiin muttei kuunneltu, katsottiin muttei tehty huomioita, syötiin muttei aistittu, arvosteltiin muttei kannustettu...
Luennon loppuhuipennus:
Päiviimme alkaa vähitellen kasvaa ilahduttavaa jämäkkyyttä, kun alamme olla tietoisesti läsnä omassa elämässämme. (Luentosarjan I-osa päättyi)
ykkösosaa "Tietoisesta läsnäolosta". VAU!!!
Kakkososaa odotan innolla. Käytännön harjoitukset ovat kuitenkin ykkösosassa jo hyvällä alulla. Sen ilahduttavan jämäkkyyden kanssa on kyllä vielä paljon tekemistä...:)))
Luennoitsijalla on nyt vapaapäivä. Lähtee jämäkästi 200km päähän 1,5-vuotiasta hoitamaan ja oppii siellä paljon lisää tietoista läsnäoloa mm. kikatuksen tärkeyttä yms.
Kirottu ikä näkyy vain toisille. Sisällä se 'oikeanikäinen', olkoonkin millä mummelin nimikkeellä hyvänsä kulkeva, nauraa koululaisvitseille, hulluttelee pikkuisen kultamussukan kanssa vertaisenaan pitäen.
Vielä työelämässä ollessani sompailin nuorten nörttien joukossa, eikä minua heistä olisi erottanut mikään (edes poliisi:))), ellen itse olisi tullut kertoneeksi ikäni. Sitä sitten kuulin päiviteltävän porukalla. ("Sehän vois olla meidän äiti!") Henkinen ikä on todella muuta kuin virkatodistus.
totta kuitenkin,että kerronko jotta oisko tuo totta. Nyt menoksi vain vaarit ja muorit
ei istumaan jäädä kiikkus tuoliin
On pääsiäinen tulossa tuossa
ja kanan munat ja mämmit haussa tuolla
Oli aikana nuoruuden tuo, ei karkelot kuuluneet
perjantaihin silloin. Mut tänään on tyyli toinen ei tarvitse nyhjätä kotona toinen.
Siis toivon et tanssii tähtien kanssa
herättäis nuorisonkin tanssiin tähän :))
uskonut tätä nuoruutta mikä tuli osaksi kun pääsin eläkkeelle ja vapaaksi kaikenmaailman työllisyystöistä.
Mitähän ajatusmallia minä noudatan,eikä kukaan pysyisi perässä tekemisissäni.Olen kaikesta huolimatta vielä tasapainossa ja ymmärrän itseäni.
Nyt on aika tehdä tekemättä jääneet ja olen ne tehnyt.40.ppisenä tunsin itseni vanhemmaksi kun nyt.
Omiin vanhempiini en löydä monia yhtymäkohtia elämme erilaista aikaa.
Tässä miesnäkökulma tähän naisvoittoiseen keskusteluun.
Pitkään työttömänä ollessa on suuri helpotus päästä pois työvoimatoimiston kiusaamasta. Nyt voi matkustaa vapaasti.
Tähän ikään mennessä kun elämänkokemusta on, niin mielellään neuvoisi nuoria, mutta nykynuoret kun eivät oikein ymmärrä, vaan pitää itse tehdä kaikki samat virheet, helpommalla pääsisi jos ottaisivat neuvoista vaarin.
Tietokoneiden kanssa olen mielestäni etevä, ei tunnu ikä painavan oppimista.
Eikä monet nuoret ymmärrä tietokoneistakaan niin paljon kuin yleisesti luullaan, pelaamisessa ovat eteviä, mutta muuten koneiden hallinta on niin ja näin. Pelaaminen tuntuu olevan pääasia.
Olen jopa ylioppilastakin auttanut tietokoneen kanssa.
Rakennusten korjauksessakin on tullut tähän ikään mennessä paljon kokemusta, tietää suunnilleen mitä saa, jos vaihtaa vanhaa asuntoa.
Liikenteessäkin on vuosien mittaan oppinut ja jättänyt turhat ohitukset, joita näkee mitä hurjimpia, nuorilla ihmisillä kun on kiire kuolemaan maantiellä.
Terveyskin kun on vielä hyvä eikä mitään lääkkeitä tarvitse, niin mikäpä tässä on ollessa ja nauttia vapaudesta eläkkeellä.
Pentti.
merkille yliopiston käyneissä että heille saa opettaa monia asioita.Heidän maailmassa ei ole ollut niin pakkoa pärjätä.samoissa asioissa.
Heidän oma alansa on minulle samoin outo.Paitsi filosofille sen kansa en tunnu jäävän toiseksi keskusteluissa.
Tietotekniikka saa minut äkkiä sekaisin mutta olpettelen aina uutta.Menenkin eläkeläisten vertaisohjaaja opetukseen.
Olisit varmaan jo liian viisas minun ohjattavaksi Pentti.Ei tarttisi kovin lujasti kurittaa että oppi menisi päähän!!
Työllisyystöistä tietää vain se joka on niitä paperia pyöritellyt.
Oli ihan erilaista olla oikeassa toimessa jossa olisin ollutkin, ainaisten muuttojen vuoksi piti turvautua työllisyystöihin.
Sain vielä nuorimmaiseni koluun ja töihin niin sekin on auttanut tätä eäkkeellä olon hauskuutta.
Olen ajatellutkin mennä auttamaan ja opettamaan ikäisiäni, siis vertaisohjaajaksi, en vaan oikein tiedä mistä aloittaa?
Näyttäisi olevan paljon avuntarvetta aikuisilla atk:ssa, kun laajakaistat lisääntyvät jatkuvasti ja ostetaan uusia koneita.
Nämä kurssit ovat koko maassa ja meiltä oli vain muuan lähtijä kun muualla on tungosta.Kysyppä oman eläkeliiton ohjaajalta ja samalla ilmoittautuminen.
Osaisit varmaan ohjatakkin,minä taas menen kun ei parempiakaan ole.
Näillä järjestöillä on matkoja aina tarjolla.Lehmirannan omistaa eläkeliitto ja ulkomailla ovat meillä joka vuosi.
Virrenveisuussa ei ole mitään vikaa, oli vanha tai nuori. Minulla on tapana heräillä öisin murehtimaan asioita ja silloin kertailen tuttuja virrensanoja mielessäni ja ne lohduttavat aina ihmeesti. Parhaasta päästä on Koska valaissee kointähtönen .Sukankutominenkin on erittäin terapeuttista ja hyödyllistä myös mummoille.Nykyisen nuoret pojatkin virkkaavat pipoja.
En tarkoittanut väheksyä virrenveisuuta missään nimessä; meistä ikäihmisistä vaan annetaan usein vähättelevä kuva, ettemme mihinkään muuhun enää pysty kuin sukkaa kutomaan, keinuttelemaan ja virsiä veisaamaan. Itse jouduin työssäni päivittäin veisaamaan virsiä ja vieläkin usein autolla ajaessani saatan niitä hyräillä. Sukkia tai muutakaan en kudo (neulo olisi kai oikea termi nykyään), koska olen allerginen ja villan pöly saattaa laukaista astmakohtauksen. Enpä tiedä kutoisinko muutenkaan; myyjäisistä saa hyviä sukkia vähemmällä vaivalla; tehköön ne, joilla on siihen halua :), minä teen jotain minkä koen tällä hetkellä mielekkääksi.
ensitalvena kanttorin mukaan Diplomin suorittaminen virrenveisuusta mielellään alkaisin siihen jos on aikaa.Pidän virsisitä ja niitten laulamisesta.
Moi, Pääsky:)
Suoritin joskus 60-luvulla 200 virren soittotentin ja ihme kyllä läpäisinkin, enää ei onnistuisi! Nyt ei oikein pysty laulamaankaan astman takia, mutta hyräillä ja vihellellä voin!
veisannut harvinaisen paljon.Minä opin Siionin Laulut siitä meillä laulettiin.Pidän niitä vieläkin kauneimpiha lauluina.
Osaan kyllä nyt virsiä jonukn verran ja aina opitelaan uusia.
Se communio joka esitetään huomenna on 15,sivua yhdellä sivulla saattaa olla vain pari sanaa ja aika korkeita nuotteja.
Siinä on laulun ihanuus kun saa opetella uusia kauniita sävelmiä.
Pidän tavattomasti Carola Häggqvistin virsilevystä Blott en dag. Siinä on smålantilaisen Lina Sandellin sanoihin tehtyjä virsiä ja hengellisiä lauluja, suomeksikin tuttuja .Niistä huokuu yksinkertainen , kuulaan kirkas rauha.
Blott en dag, ett ögonblick i sänder,
vilken tröst evad som kommer på.
Allt ju vilar i min fders händer, skulle jag, som barn, väl ängslas då?
Toivotan kaikille siunattua pääsiäistä Leena Leppäsen lastenvirren sanoin:
Pääsiäisen aamu meille valkeni,
pääsiäisen riemu mielen valtasi,
Kristus on noussut, halleluja,
pääsiäisen tähden riemuitkaa!
Tuossa kirjoittamassasi laulussa oli hyvät sanat. Jag kan tala svenska. Pääsiäinen on kristikunnan suurin juhla ja sitä vietetään kaikkialla maapallollamme.
Taivaan Isän siunausta elämääsi ja kaikkien rakkaittesi elämään ja 2.Kor.13:13.
http://www.lks.fi/evank.htm
EVANKELIUMI - HYVÄSANOMA - ILOSANOMA - ILOUUTINEN
Ilouutisen tärkein asia on Jeesuksen Golgatalla sinulle suorittama pelastus ja vapautus paholaisen vallasta. Tämä Jeesuksen suorittama pelastus omistetaan uskomalla Häneen ja Häntä.
Tuntuu kuin kirjoittajalta olisi jäänyt jotain elämättä, ihanteet ovat keskenkasvuisten maailmasta. Toivottavasti Harry Potteriin on sentään kriittisempi ote kuin viattomalla lapsella. Lastenlasten kanssa seurustelu on varmasti kaikille antoisampaa, joa ei mene riehumaan heidän tasolleen.Sukkia neulova ja virsiä veisaava isoäiti-ikäinen on niin kliseinen kuva, ettei kehenkään tee vaikutusta, kun julistaa olevansa "erilainen muori". Säliksi käy.
Hyvä Ikäiseni,
kiitos säälistä! Ehkä en kuitenkaan sitä tarvitse.Kriittistä kykyä katsoisin omaavani jopa Pottereihin nähden. Olen minä joskus jopa lukenut jonkun 'hienon' klassikonkin:))). Lasten kanssa en riehu, mutta leikit ovat joskus kyllä vauhdikkaitakin. Enhän minä pääse huonoine jalkoineni edes ylös lattialta, joten minun vauhtini näkyy seuraajan roolissa. Olen kyllä lukenut lapsenlapsilleni paljon, pelannut muistipeliä, piirtänyt ja muovaillut ja joskus keksinyt itsekin satuja; nyt vaan on varsinkin nelivuotiaalla vauhdikas kausi menossa...
Tuskinpa olen edes erilainen muori; en vaan yritä näytellä sellaista mitä en ole. Viimeinkin on mahdollisuus tehdä sitä mistä nauttii, jopa lukea Pottereita. Oletko, hyvä Ikäiseni, itse lukenut Potterit? Jos olet, oletko kuitenkin parempi kuin minä? Jos et ole lukenut, mistä voit muodostaa noin paheksuvan mielipiteen?
suhtautumisesta minulla on nuoruusaijoiltani muisto, joka naurattaa, sekä kummastuttaa nyt vanhemmalla iällä.
Olin ensimmäisessä työpaikassani ja kerroin kotiväelle(asuin silloin vielä vanhempieni luona)että meillä töissä on eräs oikein mukava vanha rouva, joka varman hoitaa itseään erittäin hyvin, kun hänen kätensä eivät ole niin ryppyiset kuin monilla muilla yli neljäkymppisillä.
Toinen huvittava asia on muistunut monta kertaa mieleeni.: Kävin 15 - vuotiaana lavatansseissa ja kummastelimme tyttökaverini kanssa, että kuinka ******** vielä viitsii käydä lavatansseissa, eikö se ole jo ainakin 20 - vuotis.
Omia tyttäriäni pidin aivan kakaroina 15 - vuotiaina, enkä tahtonut heidän käyvän missään menopaikoissa vielä sen ikäisenä.