Celesta rohkaisi aloittamaan keskustelun, jossa saamme muistella menneitä. Toivon, että kerrotte
sellaisista asioista ja tapahtumista, joilla on yleisempää merkitystä monille keskustelijoille.
Voimme yhdessä pohtia tapahtumien merkitystä kun
- Aika on jo kullannut muistot.
sellaisista asioista ja tapahtumista, joilla on yleisempää merkitystä monille keskustelijoille.
Voimme yhdessä pohtia tapahtumien merkitystä kun
- Aika on jo kullannut muistot.
Vastaukset 98
Vanhimmat
Ensi kerran tansseihin ja nätille tytölle saatille pääsin. Se on varmaan meillä jokaisella sellainen tapaus, että sitä haluaa muistella vieläkin.
Minulla se tapahtui Tillintuvalla. Pirkko Mannola oli silloin laulamassa. Rohkaisin mieleni ja kysyin tytöltä, josko voisimme mennä Vistalle yhtä matkaa.Kotiovella suukon annoin. Yhtä matkaa lähdimme sitten useita kertoja.
Kerroin omista nuoruusmuistoistani.
Miten ne liittyvät ajomiehen naisonneen?
En tiedä asiasta muuta kuin kovin näyttää mummelit hyörivän hänen ympärillään.
Miten muuten teillä on asiat?
Tuleeko nuoruuden ihastus vielä muistoihin niin, että "vanha suola janottaa".
Minä pääsin ensi tansseihin kun kävimme Linnanmäellä tyttökaverini kanssa.
Siellä oli pieni tanssipaikka, jossa oli kova tungos.
Eräs pohjalaispoika tanssitti ahkerasti.
Muistan, että hän oli komea nuori mies.
Me lähdimme yhdessä enkä muista kysyikökään hän,
mutta niin vain tapahtui. Hattarat ostimme ja kuuntelimme hetken Kim Borgin lauluja.
Se oli kevät ja me opiskelijat lähdimme kotiin.
Muutaman kirjeen kirjoittelimme.
Emme tavanneet enää. Nimen muistan vieläkin.
Mahtaa se olla meillä kaikilla sellainen ikimuistoinen tapahtuma. Ei kai puolen vuosisadan takaisten tapahtumien kertominen
enää haittaa. Mieluummin kyllä kertoisi toisten kokemuksista. Makoisia juttuja on kertynyt omiin tiedostoihini kun isot pojat ovat kertoneet.
Serkkupoika kerran kertoi, että hän oli yötä
matkustajakodissa, että "äitee luulis, jotta poika on päässyt friioohin."
Kolmisen vuotta sitten taisin kertoa hyvinkin laajasti näitä joten taidan nyt tehdä "väyryset"
eli nukkua yön yli ennenkuin kerron lisää.
muistan ensikohtaamiseni
TV oli saapunut kylän radiomekaanikko/kyläseppä
XXXX:lle , yksityisyrittäjä aikoinaan
pienessä tuvassaan paljon korjaamisen tuloksena jäänyttä romua ja tärkeääkin esinettä, varaosaa,
itseoppinut mekaanikko nääs
tupa täynnä ukkoa- akkaa-, lasta ja nuorta
talon emäntä hääräili tarjoilun kanssa ( silloin oli tapa, että vieras kuin vieras kestittiin)
istuttiin ensilähetyksestä...illan viimeiseen
taisi olla 18-21,,,, uutiset ja Teija Sopanen
ensimäinen muistoni TV- kuvasta on häiriö ( lumisade) ja Veikko Kankkonen hyppäämässä hyppyrimäestä
hahmosta en saanut selvää paljonkaan,,,
vaan olihan se jotain IHMEELLISTÄ
ja meidän mummo luuli aina, että Heikki Kahila hymyilee hänelle..... ;)
Silloin v. 1964 katselin myöskin tuota kisaa. Muistan, että Veikko Kankkonen kaatui yhden hypyn. Silloin laskettiin kolme kertaa ja kaksi parasta hyppyä laskettiin tuloksiin.
Minä katselin tuota kisaa Jyväskylässä Ruuthin
mainiossa baarissa.
Vieläköhän se toimii?
Se oli Nisulan Osuuspankkia vastapäätä.
muistan ja kuinka elettiin täysillä mukana sarjan kiemuroissa,
sitten meni "maku", kun Allison kuoli ja herätettiin eloon,,,yleisön pyynnöstä
ja Constance.??. oli naisellinen nainen peruukistaan huolimatta
;D
Palautitpa mieleeni kun kerroin tuossa Linnanmäen tansseista. Tämän pojan kanssa soitimme muutaman kerran. Me sovimme, että keskiviikkoiltana kun tämä sarja loppuu.
Puhelu kesti kovin pitkään kun meillä oli vielä
se vanha pieni puhelinkeskus ja veivattava aparaatti.
Dallasille ja JR:N juonitteluille vertaa, paitsi
mitä nyt joskus täällä palstalla.
Muistan hyvin tuon ajan kun tytöillä oli kellohame. Meillä pojilla oli Vitapointe, jolla saatiin vallattomat hiuksemme kuriin.
Viehättävin kellohametyttö taisi olla Marilyn Monroe, joka jossain kuvissakin oli hameen helmat melkein korvissa.
Muistanko oikein?
asiaan!
Kennedyn tapaus
muistan kuin eilisen päivän, kun siitä kerrottiin TV;ssä
se oli kai ensimäinen "yhteinen suru" ?
keräsin lehtileikkeitä
"intona"
ja tämä oli kyllä sellainen mieltä järkyttänyt uutinen
Taitaa tulla muuten uusintana, mutta ei enää
mustavalkoisena kiinnosta sillä tavalla. Jännitystäkin oli kun iltamyöhällä katselimme "Takaa-ajettua".
Olin Saksassa kesällä 1963 kun Josph F Kennery
vieraili siellä. En voinut päästä kovinkaan lähelle. Vain vilauksen autoletkasta.
Lyypekissä oli silloin Saksan liput saloissa surunauhoin.
Tuo JFK: murha-uutinen tuli aamupäivällä sitten marraskuussa.
ja Paul Anka....
eikös tämä Ankan laulu kertonut hänen suhteestaan vanhempaan naiseen ? vai muistanko väärin?
mutta varsinaisen kolahduksen saivat Beatlesit
ja uudenlaiset kampaukset
taisipa Vitapointti jäädä toiseksi ???
sitä vain ihmettelin ja ihmettelen edelleen, että miten kaikki miehet päätyivät "pitkäletti" malliin,
vaikka ei se kaikille sopinut alkuunkaan
olihan se "kultainen nuoruus" täynnä asenteiden ja arvojen kriisi aikaa,
silloin oli myös sellainen kapina morsiuspukuja kohtaan, eli oli hyvin vanhanaikaista pukeutua valkoiseen ..hörhelöön ja huntu...puhtauden symboli sai väistyä
Olinpahan katsomassa kun tämä Paul Anka esiintyi Linnanmäellä.
Mitenkähän tämä Linnanmäki onkaan niin monelle hyvien muistojen paikka?
Ikimuistoisena on säilynyt mielessäni Sibeliuksen hautajaissaatto, jota sain katsella Linnanmäen kalliolta lokakuussa 1957.
Onkohan sellaista saattoväen paljoutta ollut edes UKK:n hautajaisissa?
Olin silloin juuri muuttanut Hesaan opiskelemaan.
Muistanpa uutisen Kennedyn kuolemasta. Kun se tuli, keskeytettiin aina seuraamani kahdeksan kärjessä (vai oliko tuo nimimerkkini kaleidoskooppi?). Oliko se edes tämänniminen ohjelma, hataria muistikuvia, mutta tuli automaattisesti mieleen. Opiskeluaikainen luennoitsijani oli kuulema töissä silloin uutisstudiossa. Kennedy has been shot! piti ensin sanoa "Kennedyä on ammuttu"
kun lopputuloksesta ei ollut vielä tietoa. Hän siis luennoi 70-luvulla englannin perfektin kääntämisestä tai jotain sinnepäin.
silloin aikoinaan kädet eteenpäin, ja alastulossa ne pyörivät kun tuulimyllyt ? Kankkosella oli semmonen pienitupsuinen pipo päässä, ei kypärästä tietoakaan.
Jaa-a, ajat muuttuu...
Tutustuin aikanaan näihin mäkikotkiin.
Nuorena ihailimme Tauno Luiroa, joka hyppäsi maailmanennätyksen. Sitten Pietikäisen veljekset, Kallakorpi, Kirjonen, Kankkonen ja
tietysti Heikki Hasu, joka oli erikoismies mäessä, yhdistetyssä,hiihdossa ja ampuma- sekä sotilashiihdossa muistamani mukaan. Tähtihetket
Holmenkollenilla v. 1952 olympialaisissa.
Hasu voitti yhdistetyn ja taisi olla viestijoukkueessakin Hakulisen, Paavo Lonkilan
ja Eero Kolehmaisen tai Huhtalan kanssa.....
Siellä Veikko Hakulinen voitti 50 km ajalla 3.33.33 ja Suomen naiset hiihtivät urakalla mitaleita: Lydia Videman, Siiri Rantanen, Mirja Hietamies ja Eva Hög taisivat olla juhlijoina yhden jäädessä mitalitta.
Korjatkaa virheet, sillä innostuin spontaanisti naputtelemaan tarkistamatta asiaa...
Suaveeta tai Brylgreemiä tukkaan pojille ja taivuteltu kiehkura otsalle :=)
Heikki Hasu oli yhdistetyssä hopealla.
Kultaviestijoukkueessa hän hiihti kuten neljänneksi yhdistetyssä tullut Paavo Huhtala yhdessä Lonkilan ja Hakulisen kanssa.
Lydia Wideman oli kultatyttö naisten kympillä.
Hopealla Mirajm Hietamies ja pronssilla "Äitee" Siiri Santanen.
Nuorempina muistatte milloin tuli V-tyyli Boglövin ansiosta mäenlaskuun ?
Luistelua harrasti ensi kerran minusta kanadalainen 50 km hiihtäjä (Koch ?)joka tuli pronssille,
mutta mitkä olivatkaan kisat, jolloin virallisesti ohjelmassa ?
Minihame ja beatles-paita taisivat tulla muotiin joskus 1960-luvun alkuvuosina. Milloin pukeuduitte näihin asuihin itse ensi kerran ?
ja mä muistan ku meillä ei ollu tv:tä käytiin naapurissa kattomassa.erik.mielen jäänyt orfeus manalassa.kotiin oli matkaa vain 800m.mutta landella ku asutiin vähemmän oli valoja.snadisti pelotti sillon..
Heinäkuun 21. v. 1969 on jäänyt mieleeni kun suorana lähetyksenä tuli tuo Apollon kuulento.
Neil Amstrong lausui nuo muistiin jääneet sanat:
"Tämä on pieni askel ihmiselle, mutta pitkä askel ihmiskunnalle."
Näemmeköhän enää kuulentoja?
Muistan ensimmäisen Sputkikin v. 1957.
Laika-koirasta tuli kuuluisa.
Nyt tulee 12.4.(1961) kuluneeksi 45 vuotta tuosta Juri Gagarinin huimasta avaruuslennosta.
Minusta tuli tuona päivänä täysi-ikäinen.
Kylläpä oli juhlavaa. Tuona päivänä kuljimme kaupungilla ja muutaman tytön kanssa sain nauttia synttärikahvit.
Ostin silloin pöytään rinkeleitä ja sain haukkumanimen;
- Rinkelikihlaaja.
Jos joku lukee ja muistaa niin ottakaa yhteyttä,
Kotitalous- ja puutarhaopettajaopiston tytöt ja tietenkin
Normiksen kundit myös.
Meillä on nämä avaruuslennot muistoissa hyvinkin niin minulla kuin lasteni äidillä, jolla on synttäripäivä juuri tuolloin.
Ravustuskausi alkoi ainakin ennen myös tänä kesäpäivän seisauspäivänä.
Paras saaliini oli n. 300 rapua yössä.
Keltaiset muistot. Olipas silloin tosi kusiset paikat.
Menin -61 ekaluokalle maalaiskunnan kyläkouluun. Ala-koulun opettaja, 1-2 luokkaa, oli kohta eläkkeelle jäävä vanhapiika, pirun kiukkunen noita-akka, joka suuttuessaan huusi niin että heltta tutisi.
Yläkoulun opettaja taas tiukka johtajatyyppi, joka nosteli korvista seinille ne, jotka eivät osanneet olla ihmisiksi, pakotti vasenkätiset kirjoittamaan oikealla kädellä, jne
Opettajat olivat tuolloin, samoin kuin poliisitkin, suuria herroja maalaiskylissä.
Olen miettinyt tuota 60-luvun koulun kasvatusympäristöä vaikuttimena myöhempiin opettaja-oppilas suhteisiini(olen mm. aikuisopiskellut). Ei siitä mitään traumoja toki ole jäänyt, mutta jotenkin siellä varhaislapsuudessa saatu auktoriteetin kunnioittamispakko on vaikuttanut siihen, etten helposti helposti ystävysty tai tee "itseäni tykö" esimiehiini. Kuitenkin tuollainen alistava kasvatus, se mielestäni lannistaa kasvavan lapsen.
No, jos ei sen aikainen kasvatustyyli ole ollut hyvä, ei ole nykyinenkään, koska oppilaat nykyisin jopa pahoinpitelevät opettajiaan. Ehkä tuossa 40 v:n välissä oli jossakin se kultainen keskitie?
Muistan hyvin tuon ajan. Pakko oli mustekynällä kirjoittaa oikealla kädellä. Vasta myöhemmin kun saimme kirjoittaa kuulakärkikynällä niin nousi numero todistuksessa kymppiin.
Ensimmäisen täytekynän sain kun voitin hiihtokilpailun 16-vuotiaana.
Niin, se hiihto vasta herkkua olikin ! Aatteles kun edellisenä iltana isukki laittoi tervaa puusuksien pohjiin ja sitten suksen kärjet olivat "taivutuksessa" yli yön, siitä sitten vaan seuraavana päivänä kilpailuun, arvatkaa luistiko just tervatut sukset....... :)
Eräs naapuri teki minullekin ensimmäiset sukset.
Tervattiinhan ne tietysti, mutta kynttiläpalasilla hankaamalla niihin sai luistoa vaan pito puuttui.
Sitähän sitten olimme molemmat kuin
- Täi tervassa !
Sariolan sirkus oli elämys.
Nuorena vierailin usein Keravalla sukuloimassa.
Heidän naapurissaan oli Sariolan sirkuksen
eläimiä ja monia litteita.
Sirkuslaiset olivat mielenkiintoisia ihmisiä.
Kiertue ei ollut vielä alkanut ja saimme seurata heidän harjoitteluaan.
Surmanajaja Onni Suuronen tuli myös tutuksi.
Hän ajoi puutynnörissä, joka myöhemmin vaihtui teräspalloon.
Minä rakastuin 14-vuotiaana eräässä tivolissa klovniin.... ja jukepoxissa soi "Se jokin , sinulla on......(You've got what I like).
Nykyisin taitaa tivolit olla vallanneet sirkukselta "markkinoita".
Sirkus Finlandiasta kerrottiin joskus, että siellä on peräti yksi suomalainenkin
- lipunmyyjänä.
Milloin kävitte viimeksi oikeassa sirkuksessa ?
Lueskelin tuossa Kulttuurivihko 1/06, jossa oli hyvin laaja kymmenkunta sivuinen artikkelisarja
sirkuksesta sen historiasta nykyiseen ja tulevaisuuteen.
Myt sirkustaiteilijat ovat siirtymässä teltasta suoraan baariin !
Mitä arvelette kun saamme nauttia lasin punaviiniä, hyvää musiikkia ja lisäksi intiimistä sirkustunnelmasta ?
- Tuskin on huono resepti
Muistan Kylli-täsdin hurmaavat siveltimenvedot. MaijaKarmamaiset keijut ja enkelit syntyivät kuin taikasauvasta. Muistan myös hämärästi tvn lähettämän uutisoinnin kennedyn murhasta. En siksi, että uutinen sinällään olisi koskettanut, vaan siksi, että äitini oli kauhuissaan ohjelmasta.
Sain tutustua Kylli Koskeen nelisenkymmentä vuotta sitten kun hän kotiseutunsa kansanopistossa Höyläniemessä piti kuvaamataidon kursseja. Ne olivat kovin suosittuja.
Opiston rauhaisa ja luonnonkaunis ympäristö loi
tälle mainiot puitteet.
Ensi kesänä siellä järjestetään kait muistoleiri (?).
YLEn arkistosta kopsasin pienen näytteen linkkinä kuultavaksennekin.
Vilkaiskaapa.
http://www.yle.fi/multifoorumi/arkki/zgo.php?z=20031219115046076247
Muistan ikäni Ann-Christinen laulun: "Odota en".
Se oli 60-luvulla, kun makasin sairaalassa letkut joka paikassa, mutta kun tuo levy tuli radiosta, se sai kaikessa tuskassa hymyilemään :)
oli harrastus lapsilla. Tiet olivat huonokuntoisia ja autot kulkivat 60-luvulla sen verran hitaasti, että saatiin kerättyä rekkareita ruutuvihkoon. Oli Mersua, Simcaa, Taunusta, Mossea, Skodaa, (Wartburgia, joka oli aina 2 tahtia edellä, mainoksen mukaan).
Naapurin traktori oli Zetori, sen tunsi jo kaukaa äänestä, niitä saa vielä ihailla maatalousnäyttelyissä :-)
Elämä oli juuri sellaista kun laulussa "Maalaismaisema" lauletaan:
(Pian tippuu jälleen lehdet pihapuun,
pojat koulutiellä joutuu tappeluun.
Vanha maitoauto vartin myöhästyy,
jossain viheltelee yksinäinen pyy.
Eilen Lindin Kaisan kaupan luona näin,
taitaa taaskin raukka olla pieniinpäin?
Meitä pyysi pärekatto-talkoisiin,
kun hän lainakirvestä vei naapuriin...).
Postimerkkien lisäksi lapsena keräsimme tulitikkulaatikon etikettejä. Muistan eräällä kaverilla olleen parikymmentätuhatta erilaista.
Kahvipakettien päällä oli pahvinen nelikulmainen
erilaisin kuvin varustettu keräilykohde.
Tämä tuli mieleeni kun kerroit rekkareiden keräilystä. Kahvipaketeissa oli usein auton kuvia ja takapuolella teknisiä tietoja.
niitä kerättin ja vaihdeltiin koulussa. Muistan niiden tuoksun vieläkin.Paul ja George olivat niin ihania,John menetteli myös.
ps.kärsisikö kysyä paljonko ajastaan ajomies viettää koneella??vai onko monta miestä ajossa?
Enhän minä täällä paljon, mutta vähempikin riittäisi. Eräs ystäväni saattaa työskennellä
pari vuorokautta yhtä soittoa. Melkoinen energiapakkaus, mutta hän onkin minua viisi vuotta nuorempi.
Muuten noihin kuviin mennäkseni niin poikani värkkäsi aikoinaan jääkiekkoilijain kuvia,
joita Lief taisi markkinoida.
Kaikenlaisia keräilykohteita sitä meillä itsekullakin on.
Taide ja antiikki kiinnostaa monia...
Numismaatikot rahaa;kolikoita, seteleitä, mitaleja.....
Kun kysyit niin huomasin samalla vilkaisetessani tuosta, että siinähän on kellonajat milloin olen viesteillyt täällä.
Jos kirjaudun tietyille sivustoille niin taas jää jäljet - mese ilmoittaa kun kirjaudun sinne kaikille "ystävilleni" ja muillekin....
Muuten minä keräilin kirjoja jonkin verran ....
Teet sitä taikka tätä aina jää logiin merkitä köäynnistäsi. Joskus olen miettinyt miten käy poistetuille viesteille. Häviääkö ne logista vai saako ne kaivetuski vielä esiin. Vaikka minäkin jotain osaan niin en pysty niitä löytämään. Tutkiskeleppa sinä tuo homma. Kun kerrat pidät tutkimisesta.
Toiskan sefu kertoi juuri samaa asiaa tosin omalla nikillään.
Vanhan muistelut sopii kovin hyvin minulle.
Ei tainne löytyä palstan arkistoista luurankoja.
Toivon, että tässä ketjussa muisteltaisiin samaan tapaan kuin tähänkin saakka.
Kerrohan vaikka mieluisimmasta kirjasta, jonka olet lukenut ihan oikeasti.
kun palautit minunkin mieleeni rekkareiden keräilyn, tunnista toiseen Tähkän pihalla istuttiin ja ruutuvihkoihin ne kirjattiin, tosin en muista olikos se kilpailua kellä niitä oli eniten, mut aika ainakin kului rattoisasti. näin tehtiin 70-luvun alussa jolloin autoja kyllä jo oli yhdellä sun toisella. Tehtiin kyl niitä rohkeuskokeitakin, kuka kauimmin uskalsi tiellä maata kun auto lähestyi, muutamat huudot siitäkin hommasta vanhemmiltani sain kun käry kävi.
Kun emme vain olisi istuneet saman Tähkän pihalla ?
Minä muistan Tähkän jo puolen vuosisadan takaa.
Mahtaneeko enää toimia. Onko Topeeka sinulle tuttu? Entäpä Tokerotie?
ettet ole sellaisesta paikkakunnasta kuullutkaan missä lapsuuteni vietin, ainakin sinun mainitsemasi paikat mulle aivan vieraita.meidän Tähkä lopetettiin 80-luvun alussa, jos nyt oikeen muistan!
Nuo viittaukseni Tähkään olisivat olleet riittäviä niille, jotka tietävät sen Tähkän, jota tarkoitin.
Topeeka on ennen sotia saksalaisten rakentama betonipäällysteinen tie. Ensimmäin laatuaan Etelä-Pohjanmaalla.
Tokerotie taas rakennettiin nälkävuosina Isoonlusikan pitäjästä Aroonkylästä Anturamerelle Jokipiihin.
Nimensä se on saanut siitä, että tekijöille annettiin jonkinlaista vellin tai puuron tapaista "tokeroa" ruoaksi.
anteeks, mä olen viel niin nuori ja seikkailin eri palstoil ja näin ollen kun vastasin niin enpäs huomannut olevani täl 50 . anteeks,anteeks...
- Saat anteeksi ku ei tavaksi tuu...!
Ei vaikaan. Tämä on vain eräs sanontani. Minusta on oikein mukavaa jutella nuorempien, jopa lastenlastenikin kanssa.
Paapalla on muuten parhaat keskustelukumppanit usein nuoria. Teillä on terve tiedonhalu, joka meiltä vanhemmilta ihmisiltä puuttuu.
Itse ainakin olisin otettu, jos jäisit juttelemaan meidän kanssa enemmänkin.
Kirjoitin tuossa kotipuolen murteella, jota kaikki eivät tietysti ikein aina ymmärrä.
helpotti anteeksantos, mää ku olisisin ollut kauheen häppessäin ja en ois uskaltant enää ikuna tän poiketa! ps. meil bruukataan sisitteleen ja jääp noit kirjaimmiiki pois mut eihän haitanne mittää, eihän?
- Kielimurteesikin ilmaisee sinut,
sanottiin eräälle miehelle hiilivalkealla pian pari vuosituhatta sitten.
Sinun sanoistasi tuli mieleeni mielenkiintoinen runoilijatyttö (rouva kait ?) kun tutustuin häneen taannoin. Hän kävi täällä naurattamassa maakunnan väkeä seminaarissa:
- Mille on lupa nauraa.
Oletko kenties "saman kylän tyttöjä" ?
Ei tarvitse paljastaa ellet halua.
ei ole vain 50 , vaan se on jo 70 ihka oikeesti.
Sinulla ei ole mitään anteeksi pyydettävää täten siis.
Kun muistelemme tässä ketjussa menneitä niin tulkoon tähän pieni muistiin kirjoitettu arkistojen kätköistä koluttu tieto siitä miten kansaa maaseudulla lääkittiin ja hoidettiin runsas kaksi vuosisataa sitten.
"Maan-Miehen Huone- ja Koti-Aptheeki, eli Tieto ja Neuwwo tarpeellisimmistä Lääkityxistä, Joita osittain kotona maalla saadaan ja itte taitaan tehdä, osittain Aptheekista owat ostettawat, Nijtten ulospannun määrän ja hyödytyxen kansa, monea tautia wasten, Jotka numeroin jälkeen, Registeristä Aapicen jälkeen löytään, Usiammasta Lääkityskirjasta uloswedetyt ja Suomexi kirjoitetut Christfrid Gananderilda. Philos. Magist. Wuonna 1785."
Wasasa, 1788. Pränd. Georg Wilhelm Londicerildä.
Merkillisen paljon vaikutti suomen kielen ja kulttuurin kehitykseen erää Perniön pojan
opiskelut, Näin hän kirjoitti suomalaisille ensimmäisen aapiskirjan alkusanoissa 1543 muistaakseni:
Oppe nyt wanha / ia noori /
joilla ombi Sydhen toori.
Jumalan keskyt / ia mielen /
iotca taidhat Somen kielen.
Laki / se Sielun hirmutta /
mutt Cristus sen tas lodhutta.
Lue sijs hyue Lapsi teste /
Alku oppi ilman este.
Nijte muista Elemes aina /
nin Jesus sinun Armons laina
Abckiria
Muistakaamme häntä siitä, että me saamme ilmaista nytkin itseämme omalla äidinkielellämme.
Tiedätkö, löytyykö netistä ensimmäistä suomenkielistä Raamattua, ns Mikael Agricolan Raamattua vuodelta 1642.
Suomenkieliset tietosanomat v. 1775 ainakin sain heti. Luulen, että tästä linkistä saattaa olla apua myös tuohon Raamattuun.
ABC-kiria ja ensimmäinen Suomenkieliset tietosanomat minulla pitäisi olla faksimile-painoksena.
http://agricola.utu.fi/hist/kktk/tietosanomat/
Toivon näihin linkkeihin suhtauduttavan myönteisesti. Tuosta edellä kerrotusta löytyy hyvin paljon, mutta laitan tähän tuon
ABC kirian, johon minusta on mielenkiintoista tutustua juuri nyt.
http://agricola.utu.fi/hist/kktk/abc.html
Kiitos noista linkeistä, täytyy tutustua niihin paremmalla ajalla. Mutta näin varmaan on, että Agricolan kääntämää itse Raamatun tekstiä ei taida päästä lukemaan netistä. Alkuperäinen kappale lienee Loviisan kirkossa. Noissa oli joitakin uskontunnustuksia, muttei ne kiinnosta, vaan nimenomaan itse Raamatun teksti.
Laittamani tiedotot ovat yllättävän laajoja.
Olen itse bibliofiili ja kaikki vanha kiinnostaa. Olen hyvin mielissäni sheriffi Celestan suosiollisuudesta tällaisten keskustelujen suhteen.
Minusta nämä sopivat myös ikäpalstoille.
Täällä keskustelu on hieman erilaista kuin noilla erikoistuneilla palstoilla.
Juttelin juuri erään kansatieteilijä-ystäväni kanssa ja sivusimme tätäkin aihetta.
Tiedemaailmassa käytetään sellaisia termejä, että pitää olla monenlaista sanakirjaa apuna, että ymmärtää. Näissä Agricola-tiedostoissa
on aika kansantajuisia tiedostoja.
Ystäväni sanoi Agricolan päivää vietettävän huomenna eli 9.4., joka korjauksena edelliseen kertomaani. Tuo maininta (10.4.)oli siinä tiedostossa, jota aiemmin lainasin.
kaks flaattari,
-flaattarin pääl on tyyttär,
-tyyttärin pääl on tynnär,
-tynnärin pääl on trat,
tratin pääl on karva,
eikä sitä tiär kukka arva?
(mää kuiskaan sul vastauksen ihan hiljaa ettei vaa muut kuule, -ihminen-)
ps.kyl lähelt liippaa ku Perniön suunnalt lähetään hakkeen.
Mielenkiintoisesti kirjoitat.
Nautin kovin Heli Laaksosen jutustelusta
ja äkkiseltään huomasin paljon samankaltaisuutta.
Kerron olevani sama henkilö kuin Ajomies.
Kun tämä Benedictus "liippaa läheltä" minun kasteessa saamaani niin otin sen käyttööni.
et oon entisii Halikkolaisii, Laaksonenha synt. Turus liekö nykyjään Laitilas. Mää kyl nautin myös kun oon telkkarist hänt kuunellut. Tää murre juttu sinälläs jännä, oon nyt 20vuotta muual asunnu ja lapset ku koulus esim. kirjoittelee vaik takanta, silpata tai ota se hutlarist niin voit arvata et punakynällä on ollut töitä! oon syypää ku joitakin sanoja ovat puheestani imeneet,raukat. Itse en niin pal viitti kotopuolen murretta viljellä puhees,ku jostain syystä se antaa niin infantiilisen vaikutelman ihmisestä... siis ei mun mielipide! vaan niiden jotka lähes kirjakieltä puhuvat ja ovat jäänneet ilman tällaista murrekieltä. ka kirjakielenhän ain oppii mut murre on synnynäist!
Honaan (huomaan)heleposti useen kirioottajasta monia asioota muutamasta sanasta.
Susta havaattin heti n´otta onpas nälli (hoksaavainen, älykäs, viisas, tietäväinen)
flikka.
Helihän oli kersaiäs palio mummolas Halikos.
Sillä oli mukavia juttuja omasta mummostaan, joita oon tainnu täälä palstoollaki joskus tuonu näköösälle.
Kun sain Helin kirian rookatessamma (tavatessa)
niin mä kysääsin n´otta josko saan joskus laihnata Sun kriipooksias,
Sain ilusilimääseltä flikalta myönteesen vastooksen ja syränalas tuli ylimääräsiä kierroksia.
M´olin kans nuorna kloppina niillä seuruulla ja Halikos on palio senaikaasia kaveria. Kämppäkaveriniki oli sieltä kotoosin.
Näin se maailima meitä retuuttaa.
Mulla tämä kotopuolen murret on pysyny ja tuloo tääläki sen takia, ku jokku on verenkuliettamia tai jäirentuomia niinku minä ja haluaa kiriootella ja toimitella (keskustella) kotoosesti.
Se on ku nisumaitua.
tahtoo ens alkun olla vähän varovainen ku murteella kirjoittelee, pahus vie, ku heti on joku heittämäs et opettele Suomemkiel, taas ku sult puuttu kirjaimii! sit mää vaa aattelen et: -ei mar täst tul mittä, kyl mää ny jo lähren ja nii mää si lähren toisse palstal! mut mää tulen helssama(tervehtimään)sunt, ku tuntuu et tarvis taas holottaa(hölöttää)
Suun pruukaaminen on kotopuoles eli "paitapiiskan pitäjäs" hyvin yleestä.
Hasajamma (väittelemme) useen. Ei siinä haeta nyrkintomuja
Murtehella kirioottaminen ja toimitteleminen pitääs tietysti airata johonki käälyhyn (hakaan, laitumelle tms).
Näis keskusteluus otan useen vain jonku sanonnan
ku se sanoo palio enemmän.
Yks nikkini li alakuhun häjypoika, nykyysin hajupoika ku rekkasin sen eikä ään tilippuja hyväksytty.
tiiä paitapiiskan pitäjäst, mut pakkopaidast sitäkin enemmän ku vanhempani semmosis hommis oli mis niit pruukattiin käyttää ja perimänä mää ki kait si sen ammatin sain!
Koitapa haeskella synonyymia paitapiiska-sanalle.
Kylymäjyrän kappeliseurakuntanaki se tunnetahan.
Hirvi-Heikin sanotana ollehen ensimmäänen asjaan.
Vaakunaski on hirvenpää ja alla kaks nuijaa
ristikkään.
Voisiinko mä olla sitte se kolomas nuija.
Nuijaki tarkoottaa monenlaasta. Kloppina käyyn joskus Koskuen Nuijalla tanssimas.
Ei sielä Nuijalla kukaa nuijaa heilutellu.
Täs olis vähä osviittaa vanhoolta(kolomen vuoren takaa). Häjypoika selevitteli vähä ennemminki olovansa Hirvi-Heikin jäläkelääsiä (?).
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000016&conference=563&posting=21500000000234484
nuijja on tuttu, määki jotain tierän ku melkein nuijjasoran merkin vieres nykyään asustelen! :- mut mikäs on hienompi ilmaa,
-väkevämpi valtoja,
-sukkelampi lintua,
-pääsee mihin vaan tahtoo?
no nyy mun täytyy lähtee viel kaupas käymään ja viedä tuo yks nuijjake punttisalille, mut jos ny kuitenkin viel vastauksen tohon arvoitukseen kerron jollet jo sitä arvannukkin.-ajatus-!!
Niitä muistomerkkejä on niin paljon, että väärälle merkille olisin lähtenyt kyselemään, jotta tiedättekö, missä asuu "silpa" ?
Kotopuolessa pyöräilin eräällä merkillä ja Jaakko Ilkan muistomerkkikin tuli katsastettua
ihan polvenkorkuisena.
Arvuuttelen ilman vastausta, että olisiko Häkkilä sielläpäin tuttu paikka ?
pari vihjettä antasisin, toises tehdään kännyköi ja sit noit autonrenkai valmistetaan, eri paikkakunnil tosin, mut molempia yhdistää sama nimi, eiks ookki helppoo!! mut nyy äkkiä lihanpaistoon et saa mie murua pötsiin ku salilta palaa!!
Näetkö ikkunastasi Pirunvuoren tai voisiko päästä sinne Aatamin ja Eevan alkukotiin ?
kuulosti ihan multa, elikkä: emmää ols sitä ikä nähny. Simmost juttu mää en ol ikä maailmas kuullu. Tämmösel faartil me ei päästä täst asiast ikänäs peril.!! mun voi käyrä kalpaten jos mää mittään tunnustasi!
Oli kaksi ihmistä;
toinen kuoli,
mutt´ei syntynyt,
toinen syntyi,
mutt`ei kuollut.
eli kyl näkyypi, jos ei muuta ni valot ainakin!
ny muistin väärin, kertoi juttu Aatamista ja Eliaksesta! Alkaaks mullakin jo toi"rementti" vaivaan.
Älä kysy multa multaa, mulla on kohta kaikki mullan alla multipenkis mullattuna
ihan muuten mustalla mullalla.
Pian päästähän multaamahan varhaasperunoota
perunatarhoohin elikkä härmälääsittään perunapenkkiihin.
Narsissit voiis kyllä kans jo panna multahan, sais färiä pääsiääseksi puutarhahan tai ainaki klasin alle.
taitaa viel luntakin tupruta pihaan, vaan pääsiäisen ja paaston kunniaks sulle tää:
-On suo seitsentä virstaa,
silta suon päässä,
patsas sillan päässä
ja patsaan päässä kultainen omena!
Joskus kesääsin oon kattellu ja nähäny yhyreltä Rautaveden niemeltä Sastamalas nämä samat.
Ens kesänä sitte voimmaki vilikutella vanhoona tuttuuna vaikkapa valakoosella nenäliinalla eli nästyykillä, sellaasella johonka ei oo vielä pyhiitty kertaakaa.
Voiisin tietysti panna vaikka fanun jollekki seinälle näköösälle.
Laittaasikko mulle jonkullaasen merkin vaikka puskararion kautta ?
luppaan sul ilosest vilkutella, ja tiiät kyl millo! ain ku aurinko paistaa nii istun ikkunalaudal! hassua mut ollessani opiskelemas niin suoritin muutaman harjoittelu jakson Sastamalan maisemiss ja ehin vanhan kirkonkin maisemis iltoja viettää, ja määhä'n en sitä kirkkoo si polttanu, usothan!!
Minä siellä Nuijasodan muistomerkillä istuskelin ensirakkauteni kanssa monet kerrat.... vuonna jotakin, siinä lähellä oli kotini joskus. Maailmalle olen sieltä kulkeutunut ajan saatossa, vaan joskus kiertelen katselemassa lapsuusmaisemia(muuttuneet ovat kovasti) :-)
ne koittaa tästäkin kaupungin näköistä tehdä ja syrjässähän tuo nuijasodan muistomerkkikin on, häppeen etten edes lapsilleni ole sitä paikkaa esitellyt, mieheni kanssa kyllä käytiin kun paikallisiin nähtävyyksiin piti tutustua, tosin taitaa siitäkin jo olla vuosikymmeniä.
Vammalassa on mahdottoman hyvä kirjakauppa. Olen joskus poikennut siellä ja kantamuksen kanssa palannut.
Tiedäthän tämän vanhan Sastamalan ?
Se oli iso pitäjä.
Karkun opisto tuli myös jo nuoruudessani kovin tutuksi.
Minulla meni pitkä tovi ennenkuin uskalsin jälleen vastaamaan. Tuo, että nätti tyttö lupaa vilkutella on jo ennenkuulumatonta ja kun sitten aurinkoisena päivänä huomaisin Sinut ikkunalaudallasi aurinkoisena päivänä
iloisesti vilkuttelemassa niin saattaisin kysyä:
- Mitä minä kysyisin, en kerro täällä kun joku voisi vaikka salaa kuunnella.
Kaunista luontoa, jossa on varmaan mielenkiintoista perheen kanssa käydä vaikkapa kävelemässä ja ihmettelemässä.
Minulla on eräs motto:
- Ken vaivojansa vaikertaa
on vaivojensa vanki....
Mennessäni kerran junalla Joensuuhun niin matkakumppanikseni sattui sotaveteraani.
Kun lausahdin tuon niin hän aloitti tämän Kaarlo Kramsun Jaakko Ilkka-runon ja lausui sen kokonaan
yhtään takeltelematta.
Kramsu oli lahjakas sanankäyttäjä. Kuoli nuorena
kuten Aleksis Kivi ja monet muut.
kirjakaupasta tiiä, mut hyvä auto-korjaamo siel oli, ku tahto pirssi vähän kenkkuileen. Niin noi kirjat, mahottomii pölypesii, meil ku taitaa niit tuhansittain olla, kiitos ton yhen turjakkeen!. lattiasta kattoon on pehmee/kova kantisii ja päälle miljoonittain eri lehtisii, viel mökin aitankin on näillä täyttänyt, hiirille syötävää!
Kyl mua ei voi olla ikkunal huomaamatt` naamani loistaa kirkkaammin ku ite aurinko. Mull` on oikkee riippuvaisuus suhe tohon aurinkoon. Mää ossaan myös ajatuksii lukkee et ans tulla sit kesäll nii kyl tiiän ku oot maisemis!!
Telepaattisen yhteyden odottelen tässä muodostuvan. Harrastin sitä muutaman kerran aikoinaan erään ystäväni kanssa.
Se ona vaativa yhteistä tahtoa kysyvää.
Lähietäisyydellä se muodostuu joskus kovin helposti.
- Mamma, tuo mies mua tuijottaa....
Nykyisin on muitakin hyviä yhteyksiä, joilla saamme tekstiä, kuvaa ja ääntä siirretyksi.
Sitä varten tarvitaan vain yhteystiedot kuten puhelinnumero
- ennen onnistui "nimihuudollakin".
kuitenkin telepatian yhä vieläkin olevan mahdollista kahden ihmisen välillä, onhan se ilmiö jonka jokainen herkkä ihminen tajuaa todeksi ja jota voi kehittää. Luulen tai oikeastaan tiedän et rakkaus yhdistää ihmiset joskus niin voimakkaasti, että kaikki harjoituksetkin ovat turhia. Mut harjoitellaan vaan, ja odotellaan sähkömagneettisia värähtelyjä, kaitpa nekin valon nopeudella liikkuu, vai liikkuuko, kuka tietää!!
Olen kanssasi samaa mieltä useissa asioissa. Hätkähdin kun luin ensimmäisiä viestejäsi näissä keskusteluissa. Tätä ei usein satu sillä tavalla.
Se, mikä sai aikaan tuon reaktion ei ole sopivaa keskustella näillä palstoilla.
Onkohan tuo valonnopeus lainkaan nopeuden huippu kuten yleisesti uskotaan.
Nyt kuitenkin "höyhensaarille".
Unessa muuten seikkailen usein hyvinkin kaukana ajassa, rem-univaiheessakohan ne unet tulevat kuin filminauhoilta menneestä ja joskus myös lulevista kertoan.....
saa aikaan tietyn reaktion?, kadulla kävellessä saatat kiinnittää huomiosi ihmiseen, ei välttämättä kauniskaan, mut jotakin hänessä täytyy olla kun kiinnität häneen huomiota.Tuttuus vai outous tahi ihmisestä huokuva persoonallisuus!
Itse olen äärettömän lahjaton kynäverbaalikko toisin kuin sinä! Reaktiotasi kirjoituksiini voin arvailla johtuvan vain ja ainoastaan ehkä tästä tuttuden tunteesta, muutakaan syytä en keksi!
itse asiassa on minulla muutama päivä sitten otettu aito "nikkikin", en vain vielä ole uskaltanut sitä käyttöön ottaa, aika näyttää...
Parissa keskustelussa (Hyvä keskustelija/Udinsota ?) kerroin juuri
miten meitä hallitaan. Me ihmiset kuuntelemme, ajattelemme ja sanomme monesti sellaisia asioita, joista muut tekevät kovin kummallisia johtopäätöksiä.
Aiemminkin kerroin esimerkin. Olin Ruuneperin päivänä kirjaston kahviossa ja kahvion pitäjä kertoi torttujen loppuneen eikä lisää saada.
Höölinä menin sitten juttelemaan eräälle ystävälleni haluavani tarjota hänelle Ruuneperin tortun. Emmehän saaneet.
Kysyin kotvan kuluttua kahvionpitäjältä; mitä minä tuolle Matille lupasin tarjota ?
- Kahvit, sanoi hän.
Kysyin Matilta saman asian:
- Kahvit lupasit tortun kera.
En todellakaan ollut puhunut kahvista halaistua sanaa.
Mielikuvitus tekee tepposet.
Minulle ihmisen ulkonäkö on toki merkittävä, mutta se ei ole samaa kuin ymmärrämme kauneudella.
Täällä keskusteluissa sanankäyttö ilmenee jo aivan lyhyessäkin puheenvuorossa.
Vuosia olen kertonut eräänä nikkeilyni syynä olevan tutkiskeluni. Kun kerron tunnetulla nikilläni niin ei ole juuri väliä mitä kirjoitan kun muutamat reagoivat aina samalla tavalla.
Tuntemattomalla nikillä kirjoittaessani yllätyn kun ei tule ensimmäistäkään asiatonta herjaa niiltä, jotka muuten näkevät oitis punaista eivätkä näe mitään hyvää viesteissäni.
Sinuun mennäkseni.
- Älä tee niinkuin minä teen vaan niinkuin opetan.
Tarkoitan tällä, ettet kerro kenellekään sitä oikeata nikkiäsi, siis minullekaan.
Muuten, minä pidän Sinua erittäin lahjakkaana ja hyvänä "kynän käyttäjänä".
poies "treffi"paikalt, kuttei hänt aikanas näkyny. Kui mää voi sen tiättä, kuttei viisammakka!
huomannut saman, ne jotka pitempään täällä palstoilla kirjoitelleet omilla nikeillä, syystä tai toisesta saavat eittämättä "lokaa" silmilleen. Et yksistään sinä on monia muitakin. Toisaalta hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen uskaltaa ja jaksaa nikkinsä takaa kirjoitella, kuten moni teistä sen on osoittanut! Anonyyminäkin tarvetta kirjoitella ja ihan OK.
lisäisin nikeistäsi, "Ajomiehellä" asia tietous pelottava. Itse henkilökohtaisesti pidän Benedictuksesta, olet niin lämmin, äsch... miten sen paremmin kertoisin, toisaalta luulen ettei tähän sanoja tarvita, ymmärät toivottavasti mitä tarkoitan!
Teletappejakaan ei ole näkynyt aikoihin.
Unihiekkaa silmille alkaa tulla...