Kaikessa yksinkertaisuudessaan, miten nopeata tahtia aletaan antamaan, miten paljon kerrallaan...jne... Kun tähän asti vauva ollut pelkällä tissimaidolla.
Väheneekö rintamaito sen myötä sitten heti vai asteittain??
Kun 7kk imetystä takana ja nyt näyttäisi siltä että olisi hieman vähenemään päin. Ja tahtoisin jo "jättää" vauvaa edes hetkeksi isän hoitoon, kun en ole yli puoleen vuoteen saanut juuri yhtään omaa aikaa/huilata!
Niin, ja miten pitkäksi aikaa tämän ikäisen uskallan heittää isin seuraan??
Kiitos kovasti jos osaatte neuvoa/antaa vinkkejä!!!!
Väheneekö rintamaito sen myötä sitten heti vai asteittain??
Kun 7kk imetystä takana ja nyt näyttäisi siltä että olisi hieman vähenemään päin. Ja tahtoisin jo "jättää" vauvaa edes hetkeksi isän hoitoon, kun en ole yli puoleen vuoteen saanut juuri yhtään omaa aikaa/huilata!
Niin, ja miten pitkäksi aikaa tämän ikäisen uskallan heittää isin seuraan??
Kiitos kovasti jos osaatte neuvoa/antaa vinkkejä!!!!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Lopetin imettämisen vauvan ollessa reilun seitsemän kuukauden ikäinen. Syyt olivat juuri samat kuin sinulla, eli halusin saada hetken aikaa ihan itselleni, mm. päästä harrastamaan minulle rakkaita lajeja uimista ja tanssia. Vauva oli tähän saakka täysin kiinni minussa, ei suostunut syömään pullosta ollenkaan ja tissiä piti saada parhaimmillaan muutaman kymmenen minuutin välein.
Lopetin kertalaakista, päätin vain, että nyt riittää. Ihmettelen suuresti, etteivät rintani tuntuneet kertaakaan lopettamisen jälkeen edes täysiltä. Luulenpa, että minulla maidontulo oli vähentynyt roimasti jo ennen lopetuspäätöstäni. Vauva oppi syömään tuttipullosta kuin itsestään, eikä ole kertaakaan edes hamunnut tissiä. Myös yöunet paranivat merkittävästi, mm. näin ensimmäistä kertaa unta tytön syntymän jälkeen imetyksen lopetettuani.
Nyt isäkin pärjää vauvan kanssa mainiosti, ja olen saanut hieman aikaa omille rakkaille harrastuksilleni. Olen piristynyt huomattavasti ja parisuhde kukoistaa. :) Eipä voi paljon muuta sanoa kuin että kyllä elämä on ihanaa!!!Myös isä on "polleeta" poikaa, kun saa vauvan kanssa aivan kahdenkeskistä aikaa ja he tulevat toimeen mainiosti.
Varmasti se, kuinka pitkästi aikaa uskallat vauvasi jättää isin seuraan, riippuu eniten teistä kolmesta. Ihan varmasti isä pärjää lapsen kanssa pitkiäkin aikoja, mutta minulla ainakin tuli ihan mahdoton ikävä vauvaa ensimmäisillä kerroilla, kun lähdin yksin jonnekin. Vielä tässä vaiheessa kun vauva on yhdeksän kuukautta, en ole ollut yhtään yötä erossa hänestä, koska ei vain ole ollut mitään tilannetta, että olisin joutunut olemaan yötä poissa kotoa. Mutta uskaltaisin kyllä aivan hyvällä omallatunnolla jättää vaavin isälle yöksikin, jos sellainen tilanne tulisi. Baarissa olen käynyt kerran kavereiden kanssa teatterin jälkeen juomassa pari siideriä, mutta sinnekään en ole halunnut lähteä, koska koin itseni jotenkin ulkopuoliseksi. Ja kun tässä nyt on tullut oltua pari vuotta ilman alkoholin tippaakaan, tuli kahdestakin siideristä aika hupaisa huppeli, joka ei kyllä myöskään tuntunut jostain syystä kauhean mukavalta. Mutta eiköhän aika tasoita näitäkin asioita.
Tässä tulikin nyt jaariteltua oikein pitkä tovi näköjään. :) En ole yleensä vastannut näille palstoille, sinulle halusin kirjoittaa, koska koen että "samassa veneessä ollaan" ja voin vain arvata, kuinka paljon imetyksen lopettamista vastustavia mielipiteitä sinulle tullaan kirjoittamaan täällä.
Aurinkoista kevättä! :)
sinulle. Kiva kuulla että teillä "siirto" sujui hyvin!
Itse ajattelen että jos pääsisin osittais-imetyksellä/pulloruokinnalla sinne vuoden ikään saakka.
Tuota "piristystä" tässä itsekin olen vailla ;)
Mielessä kävi että jospa minäkin vapun kunniaksi sitten rentoudun enemmän, ja uskaltaisin ottaa siiderit ;)
Kun äiti on levännyt, niin koko perhekin voi hyvin, siitähän ei pääse yli eikä ympäri.
On välillä vain niin hankala löytää sitä "henkireikää".
Ei ole juuri ketään, jotka voisivat joskus katsoa lapsia.
Esikoisen ajoilta kun on jo sen verran aikaa että sitä "siirtymistä pulloruokintaan" ei juuri muista ja nyt olenkin imettänyt paljon kauemmin.
Kyllä se että edes kerran kuussa saisi huilata, merkitsisi jo paljon, varsinkin kun on "uhrannut" muille näin pitkän ajan, tosiasiassa en ole "laittanut itseäni" etusijalle vuosiin.
Kiitos viestistäsi, kevättä myös sinulle :)
Oli mukava lukea tekstiäsi.
en ota kantaa, mutta ihmettelen äitejä jotka kysyvät, että uskaltavatko jättää vauvan isänsä kanssa.
Miksi ihmeessä ei voisi lastaan jättää isänsä kanssa? Eriasia, jos isällä on esim. päihdeongelma
Mutta lapsi on yhteinen, jota kuuluisi hoitaa sekä isän, että äidin. Itse en katselisi semmoista miestä jonka kanssa en voisi lasta jättää.
Ajattelevatko jotkut vielä niin vanhanaikaisesti, että äidin kuuluu hoitaa lapset. Isä ei voi imettää, kaikkea muuta voi, jos annetaan siihen mahdollisuus, kyllä se on jo velvollisuuskin.
Entä jos joutuisit sairaalaan? Sinun olisi jätettävä lapsesi tod.näk. isälleen. Onko naisilla halu vain näyttää olevansa korvaamattomia, kun tälläisia kysellään?
Tarkoituksena ei ole loukata, ihmettelen vain asiaa...
että näin käy, kun en kiireessä enempää ehtinyt selostaa.
En siis luule mitään vanhanaikaisesti.
Tarkoitin sillä "uskaltamisella" sitä, että kun vauva on tähän asti ollut niin kiinni minussa(tississä), että millainen "hätä" vauvalle voi tulla, jos en olekaan paikalla, poden nyt jo siis huonoa omaa tuntoa siitä, että JOS vauva saakin jotain "traumoja" kun se turvallinen tissi ei olekaan paikalla. Isänsä kanssa on, tottakai, ollut silloin kun isi vain on kotona (pitkät työajat ym.).
Nyt vain tuntuu siltä että tarvitsen omaakin aikaa välillä. Alkuun kun en edes kuvitellut maidon riittävän näinkin hyvin (josta olen todella iloinen!).
Niin, kyse ei ole siitä että on kiire imettämisestä eroon, vaan saada hieman sitä omaa aikaa!
hieman väärin, mutta olen monesti törmännyt asiaan, ettei äidit kertakaikkiaan uskalla jättää lastaan isän kanssa, ei edes sellaista vauvaa joka ei ole enää tissillä.
Ajattelevat ettei isä osaa hoitaa, tätä tarkoitin kun sanoin, että jotkut äidit kuvittelevat olevansa korvaamattomia. Toki oma äiti onkin aika korvaamaton, mutta ei siten ettei kukaan muu voisi lasta välillä hoitaa.
En usko että vauvasi saa mitään traumoja jos ei tissi olekaan aina saatavilla.
Kannattaa varmaan olla ensin vähän aikaa ja hiljaa hyvä tulee ;)
Jos minä olisin samassa tilanteessa kuin sinä, eli haluaisin harrastaa jotakin niin jättäisin vauvan muutamaksi (2-4h) tunniksi isän hoitoon. En missään nimessä olisi koko yötä pois!
Vauva pärjää isän kanssa varmaan tosi hyvin, mutta sinä olet kuitenkin se ensisijainen hoitaja ja jos se häviää liian pitkäksi aikaa voi vauvalle tulla ikävä jos hän vaikka sattuisi tarvitsemaan SINUA sillä aikaa. Vauvalla ei ole samanlaista aikakäsitystä kuin aikuisella.
Omaa aikaa voi ottaa monella tapaa: kävelylenkki, kirjastokäynti, kampaaja, hieroja, uimassa käynti, kahvilla käynti, jumppatunti jne. Omaa aikaa ei mielestäni tarvitse aina ottaa ravintolassa käymisellä, niin kuin niin monet tekevät.
Näin minä tekisin ja tässä mielipiteeni ja neuvoni!
Meillä siirryttiin tissistä korvikkeeseen vauvan ollessa reilu 5kk. Pikkuhiljaa lisäsin korviketta, alkuun kerran päivässä n 1dl, sitten useammin. Kun vauva oli 7kk, joi pelkästään korviketta (n 4dl velliä 2dl päivässä). Oppi juomaan hyvin pullosta (käytettiin tissin muotoa jäljittelevää pulloa). Itse koin imetyksen loppumisen alkuun haikeana, mutta olen tyytyväinen päätökseen. Nyt olen vapaampi tekemään omia juttuja. Imetyksen lopettamiseen vaikutti myös se, että oman sairastelun vuoksi maidontulo väheni huomattavasti. Osittainimetystä tietysti voi harrastaa niin pitkään kuin haluaa.