Isolta pienelle paikkakunnalle muuttanut perhe törmää aivan erillaiseen todellisuuteen mihin on oppinut.
Lasten koulunkäynnistä ei tahdo tulla mitään. Paikkakunnan kaksi tai kolme sisarta tietävät ne ainoat oikeat lasten kasvatusmenetelmät. Kaikesta tulee kieltäytyä, kun niin toimii silloin on oikein ymmärtänyt kasvatuskysymyksen.
Olipa koulussa Peppi, Muumi tai nukketeatteri, aina pyörähtää soittorinki käyntiin joka ilmoittaa ettei uskovaiset toimintaan osallistu.
Eihän tämä voi olla näin?
Suomessa on jokaisella perheellä oikeus ja velvollisuus kasvattaa lapset parhaan kykynsä ja näkemyksen mukaisesti.
Siionissa muutama vähiten asioista ymmärtävä ja suurimmalla suulla varustettu henkilö käyttää valtaa määritellessään jopa kymmenien lasten koulukäyttäytymisestä.
Jos ei enään suostu näihin vaatimuksiin ja ottaa ohjat omiin käsiin oman perheen osalta,ja antaa omille lapsille luvan osallistua ohjelmaan josta muut uskovaiset kieltäytyvät, onko edessä hoitokokous ja syntiinsitominen?
Kirjoittanut yhteisöön muttei uskoon väsynyt äiti.
Lasten koulunkäynnistä ei tahdo tulla mitään. Paikkakunnan kaksi tai kolme sisarta tietävät ne ainoat oikeat lasten kasvatusmenetelmät. Kaikesta tulee kieltäytyä, kun niin toimii silloin on oikein ymmärtänyt kasvatuskysymyksen.
Olipa koulussa Peppi, Muumi tai nukketeatteri, aina pyörähtää soittorinki käyntiin joka ilmoittaa ettei uskovaiset toimintaan osallistu.
Eihän tämä voi olla näin?
Suomessa on jokaisella perheellä oikeus ja velvollisuus kasvattaa lapset parhaan kykynsä ja näkemyksen mukaisesti.
Siionissa muutama vähiten asioista ymmärtävä ja suurimmalla suulla varustettu henkilö käyttää valtaa määritellessään jopa kymmenien lasten koulukäyttäytymisestä.
Jos ei enään suostu näihin vaatimuksiin ja ottaa ohjat omiin käsiin oman perheen osalta,ja antaa omille lapsille luvan osallistua ohjelmaan josta muut uskovaiset kieltäytyvät, onko edessä hoitokokous ja syntiinsitominen?
Kirjoittanut yhteisöön muttei uskoon väsynyt äiti.
Vastaukset 170
Vanhimmat
"Jos ei enään suostu näihin vaatimuksiin ja ottaa ohjat omiin käsiin oman perheen osalta,ja antaa omille lapsille luvan osallistua ohjelmaan josta muut uskovaiset kieltäytyvät, onko edessä hoitokokous ja syntiinsitominen?"
Uskoisin, että jos toimit oman pääsi mukaan, sinulle sanotaan, että olet pahentanut muita, ja ainakin sitä joudut pyytämään anteeksi. Jos et pyydä, tiedät seuraukset, eli jonkinlainen hoitokokous on edessä.
Ei ole vl-ihmisellä itsemääräämisoikeutta oikeastaan missään tekemisessä tai tekemättä jättämisessä.
Minä olen aina uskonut avoimeen keskusteluun. Niin tässäkin tapauksessa.
Voisit varmaan kutsua kylään nuo mahdolliset moittijat, ja voitte käydä keskutelua siitä että lastenkasvatusperiaatteet ovat joka perheessä jossain määrin yksilölliset. Joka perheessä on omanlaisensa harrastuskulttuuri, ja taide ja sivistys ovat teille olleet aina tärkeitä. Ehkä näille moittijoille eivät kulttuuriharrastukset ole kiinnostavia.
Varmasti keskustelu ja yhteydenpito helpottavat tilannetta ja kumpikin osapuoli kokee että tulee kunnioitetuksi omana itsenään, erilaisena.
Kaikkihan me olemme jossian mmielesäs erilaisia yksilöitä.
Omakohtainen käsitykseni vl-yhteisöstä on, että siinä vaikuttaa toisaalta uskonkäsitykset ja toisaalta elämäntavallinen yhtenäisyys. Vaikka elämäntavan suuret linjat kumpuavatkin uskosta, mielestäni kaikkia asioita ei ole välttämätöntä palauttaa uskonkysymyksiksi.
Ihminen on yksilö myös yhteisössä. Ja niin kauan kuin yhteisön olemassaolo ei vaarannu, mielestäni on oikein ja myös hyvä, että ihminen toteuttaa persoonallisuuttaan ja yksilöllisiä kiinnostuksen kohteitaan. Siitä rakentuu monimuotoisuutta ja yhteisöä rikastuttavaa erilaisuutta. Onhan perimmiltään kuitenkin kyseessä omakohtainen usko.
Yhteisöllisyyteen liittyvä tosiasia kuitenkin on, että yhteisön hyvä ja sen vakaus kulkee monesti yksilön edellä. Tämä koskee niin vanhoillislestadiolaisuutta yhteisönä kuin mitä muuta tahansa yhteisöä.
Kasvatuskysymyksissä kuin myös muussa elämässä on mielestäni tärkeä nähdä ero uskonkysymysten ja yhteisön perinnäistapojen välille. Tällöin saattavat aivan uudella tavalla kirkastua uskonperusteetkin, jotka toisinaan peittyvät tapauskovaisuuden taakse.
Mielestäni pitäisi ymmärtää juuri nuin kuin kirjoitit, suuret linjat kumpuavat uskosta.
Ei perheiden elämäntapaa voi ehdollistaa yhteisön "muottiin". Ehkä samankaltaisuus on toiminut maatalousyhteyskunnassa jossa oli huonot kulkuyhteydet.
Aika skeptisesti suhtaudun myös yhteiseen keskusteluuun. Mitä enemmän väkeä on koolla, sen huonompaa on keskustelun laatu. Sellaiset jotka ovat mielellään esillä saavat näkemyksensä julki.
Yleensä yhteiset keskustelut eivät muuta mitään. Lopputoteamuksena palataan entiseen turvalliseen fraasiin ja itse asiat jäävät käsittelemättä.
Jolloinkin olen yrittänyt vihjaista varovasti, että voiko joku harmiton esitys olla syntiä ja perustellutkin omasta mielestäni hyvin ja sanonut että ovat lapsemme edellisellä paikkakunnalla ovat saaneet käydä tällaisissa tilaisuuksissa. Tämä on herättänyt naurahtelua keskustelukumppanissa joka ilmoittaa että ainahan täällä on nämä asiat nähty syntinä.
Itselleni omakohtainen uskominen on tärkeää mutta hankaluuksia tuottaa nämä ns. elämäntapakysymykset, jotka mielestäni kyllä kuuluvat ihan omaan perhepiiriin elettäväksi.
Siinä liikkeessä menevät uskomiset ja tekemiset häränpyllyä. Uskominenkin näyttää muodostuneen perinnäissääntojen arvossa pitämiseksi ja monenlaisten ihmisoppien kunnioittamiseksi Jumalan sanana.
sitten, kun Perkinsin veljekset nostivat kalaverkkoa avannosta: tuntui ettei verkko nouse millään, mutta lopulta nousi ja mukana peltitynnyri.
Sabotaasia, sanoi Jussi
Minulla on kokemusta tuollaisesta pompotusyrityksestä. Meillä tilanne meni todella pahaksi, aloin ahdistua jo pelkästä hänen ajattelustaankin. Meidän suhteellisen suurella paikkakunnalla he olivat ajatustensa kanssa yksin, mutta olettivat silti, että muut tekevät niinkuin he sanovat. Toisia kytättiin taukoamatta ja puhuttiin sitten toisten asioita eteenpäin. Pahinta minusta oli se, että he puhuivat toisten asioita omien lastensa kuullen, joten lapset alkoivat hyppiä toisten perheitten aikuisten silmille kun he tiesivät sellaisia asioita, jotka eivät heille todellakaan kuuluneet. Kaikissa oli jotain vikaa, heissä itsessään ei koskaan.
Jälkeenpäin olen ajatellut että kyseessä oli narsistinen luonnehäiriöinen tyyppi, jonka kanssa on mahdotonta tulla pitemmän päälle toimeen.
Meidän tapauksessa ei asialle tullut loppua ennenkuin lopulta sanoin asiat niinkuin ne koin. Että meidän perhe elää omaa elämää ja tekee omat ratkaisunsa ilman, että kenenkään tarvitsee ahdistella mistään suunnasta. Syttyi melkoinen sota, mutta se oli sen arvoinen. Sen jälkeen ei tarvinnut ottaa huomioon tämän ihmisen ajatuksia, ei ollut väliä mitä hän ajatteli. Koska niin ei osannut koskaan toimia että se olisi hänelle sopinut. Jonkin ajan kuluttua perhe muutti toiselle paikkakunnalle ja sai siis uudet uhrit. Tällä paikkakunnalla olivat kaikki niin kummallisia ja viallisia, että oli kuulemma mukava lähteä. Eihän niitä ongelmia kuitenkaan pakoon pääse. Nyt kuuluu samaa uudelta paikkakunnalta, yrittää käännyttää siellä ihmisiä toisiaan vastaan.
ja sen vuoksi aina jaksaa ihmetellä sitä, että mitä käsite "keskinäinen rakkaus" tarkoittaa? Sitä tuntuu ihan oikeasti olevan kauhean harvassa.
Keskinäisen rakkauden yllpitämisessä ei ole enää ongelmia kun ongelma muutti harjoittamaan diktatuuria toiselle paikkakunnalle. Yksikin ihminen saa revittyä porukkaa aika hajalle, kun puhuu yhdelle yhtä ja toiselle toista. Ja taustalla vielä yrittää määräillä koko seurakuntaa. Lakihenkisyys ja tiukkuus oli viety huippuunsa tässä tapauksessa, silloin kun muiden asioita tarkasteltiin, itselle saattoi sitten suodakin vähän erilaista elämäntyyliä. Mutta silmiinpistävä jyrkkyys moniin asioihin.
Kyllä on ollut helppoa hengittää viime aikoina.
Pelkäämpä Rebekka, että meidän siioni on perinyt teiltä nuo kuvaamasi ihmiset :-) Meille nimittäin muutama vuosi sitten muutti toiselta paikkakunnalta eräs pariskunta isoine perheineen, joka moitti kovasti edellisen kotisiioninsa asuvaisia, joiden kanssa ei pärjännyt sitten millään. Pian alkoi meilläkin päin valjeta, missä ongelmat piilivät.
Omat lapsemme ovat onneksi eri koulussa kuin heidän lapsensa, mutta läheisen ystäväperheemme lapset taas käyvät samaa koulua. Ja koko ajan ongelma on ollut sama: pieninkin poikkeama koulun päiväjärjestyksestä aiheuttaa edellisenä iltana soittorumban ja varmistuksen, ettei kukaan sitten varmasti osallistu.
Ystäväperhe totteli ensin ihmeissään, että näin kai sitten täytyy toimia, kunnes sisuuntui ja päätti erään jouluaiheisen nukketeatteriesityksen kohdalla vastata odotettavissa olevaan kysymykseen, että tarkoitus on päästää lapset katsomaan. Syttyi välittömästi sota ja asiasta tiedotettiin nopeasti laajalle joukolle ihmisiä (kun ystäväperheen äiti olisi soittanut vielä samana iltana jutellakseen lisää asiasta, puhelin oli koko illan niin taukoamatta varattu, ettei soitto onnistunut...) Kunnes pariskunnan mies otti vielä uudemman kerran yhteyttä varmistaakseen, että vastustamaan on siis ryhdytty silläkin uhalla, että hän on kokoamassa hoitokokousta asian tiimoilta. Ystäväperhe teki nopean hätäratkaisun, että antaa olla, jätetään osallistumatta. Siitä huolimatta toisen perheen isä oli jo niin sydämistynyt tilanteeseen, että hoitokokous järjestettiin seuraavana iltana.
Siitä eteen päin ystäväperhe on toiminut toisen perheen edellyttämällä tavalla vaikka on ollut asiasta eri mieltä.
Jotkut ovat kääntyneet heidän kannalleen, mutta suurin osa voi hiljaa pahoin. Ikävin tilanne on tietysti niillä perheillä, joiden lapset ovat samassa koulussa.
Siionimme keskustelutilaisuuksissa ko. pariskunta on useita kertoja kertonut tuon tapauksen seurakunnalle. Että miten surullista on kun toisten omatunto tuntuu venyvän mihin vain. Ja että rakkauskin tässä säröilee tuollaisten ihmisten takia. Ja miten hankalaa se on selittää omille lapsille, että naapurin uskovaiset lapset osallistuvat sellaiseen, mihin he eivät; onko edes sama usko?
Tämä johtaa käytännössä siihen, että raja menee tämän perheen yksin tai yhdessä muutamien ystäviensä kanssa määrittelemässä kohdassa ja se sitoo täysin kaikkia muita. Muuten heidän on "vaikea perustella omille lapsilleen" ja piste.
Vaikka emme siis tulilinjalla itse suoraan olekaan, en jaksa edes yrittää ymmärtää tällaista suoranaista terrorisointia. Tällaisena äärimmäisenä ilmiönä sitä ei muuksi kannata nimittää. Minusta tällaiset "heikot veljet" saavat vl-liikkeessä halutessaan aivan liian suuren vallan eikä maltillisemmilla ihmisillä ole juuri keinoja heitä vastustaa. Harva jaksaa osallistua jatkuvasti selvittelytilaisuuksiinkaan kaikkien arkisten kiireidensä ohessa, etenkin, kun käsiteltävät aiheet ovat melko höpöjä ja perustelut täysin subjektiivisia - mutta sitäkin järkähtämättömämpiä.
Tuntuu joskus, kuten joku jossain toisessa keskustelussa totesikin, että "heikkoja veljiä" jossain määrin jopa ihannoidaan; ikään kuin yletön tiukkuus olisi jotenkin korkeamman moraalin ja suoremman selkärangan merkki.
Ainakin näiden ihmisten kohdalla on osoittautunut, että he eivät tule luovuttamaan. Ellei "oikeutta" kovallakaan höyryämisellä löydy kotisiionista, otetaan yhteyttä muiden siioneiden johtokunnissa oleviin sukulaisiin jne. Näin meteliä asian ympärillä riittää. Ja sitä kutsutaan sitten "kalinoiksi", jonka heidän oman tulkintansa mukaan ovat aiheuttaneet nämä heidän näkemyksiään vastustavat ihmiset. Ja syntyneet "kalinat" taas ovat merkki siitä, että he ovat oikeassa; koulun nukketeatteriesitys aiheuttaa kalinoita.
Soitto ja varmistus, että heidän linjoillaan ollaan, tulee varmasti kuin Manulle illallinen, ennen jokaista koulun nukketeatteri- tai musikaali- tai elokuvaesitystä. Sisällöstä ja tyylilajista viis, noiden sanojen esiintyminen riittää.
Sitäkin olen pohtinut, tuleekohan kukaan esim. Päivämiehessä ajatelleeksi, millaista tuulta purjeisiinsa tällä tavoin orientoituneet ihmiset käytännössä voivat saada esim. videotallenteisiin tai muihin vastaaviin ulkokohtaisiin asioihin tiukasti kantaa ottavista kirjoituksista? Ja millaisen pätsin he voivat toisille järjestää!
Eikö edes JOSKUS olisi paikallaan valottaa asian toistakin puolta?
Elämänpiiri on joillakin niin pieni, että pitää päästä komentamaan muita. Suuri enemnmistö onneksi osaa jättää tuollaisen turhan tiukkuuden omaan arvoonsa.
Senkin se kyllä tosiaan osoittaa, että suurin osa ihmisistä suhtautuu asioihin rakentavasti ja maltilla eikä lähde mukaan tuollaiseen.
Mutta kyllä muutama em. kaltainen henkilö voi aika paljon turhaa härdelliä saada aikaiseksi!
Suuri enemmistö on omassa elämässään suhteellisen suvaitsevaa ja myöskin synnin oikein ymmärtävää. Vaan milloin alkaa suuren enemmistön ääni kuulumaan.
Ma_ria otti esille päivämiehen kannanotot, ne eivät rakenna suuren enemmistön linjaa, vaan menevät aina näiden fundamentalistien täytteeksi.
Olen väsynyt juuri tähän ainaiseen taisteluun mitättömistä asioista, ei tällainen muutaman fundamentalistin terrorisoima yhteisö edusta kristityn rakkautta ja vapautta.
Miksei virallinen äänenkannattaja puutu mitenkään näihin oikeisiin elämän ongelmiin.
Oman päätökseni olen tehnyt, perheeni on oma perheeni ja meillä on oikeus elää raikasta ilmaa hengittäen. Jos tulee taistelu en enää peräänny, ei uskonnnollisuus saa johtaa muutamien ihmisten mielivaltaan.
Teidän riesaksiko ne sitten tulikin:) Olen pahoillani, vaikka pohjimmiltani tyytyväinen, että on taas ilma raikasta hengittää. Kyllä niihin muuttotalkoisiin aikoi ilmoittautua porukkaa, kun kuultiin että muualle ovat hakeutumassa:)
Kyllä niin tutulta kuulostaa, että epäilen vahvasti kyseessä on sama tapaus. En nimittäin missään ole tuon laajuiseen ongelmaan törmännyt vaikka sentään on tullut asuttua eri puolella Suomea. Olin niin kauan kestänyt sitä henkistä ahdistamista kun mistään, ei mistään olisi saanut olla eri mieltä. Kaikessa olisi pitänyt täydellinen kopio ja hymistellä vaan kyseisen henkilön viisautta. Oli taitava kääntämään kaikki mistä hänelle sanoi, aivan päälaelleen. Syytti toisia siitä mitä itse teki. Mutta vika ei ollut koskaan hänessä, toisilta oli koko ajan pyydättämässä anteeksi, mutta itsellä siihen ei koskaan ollut tarvetta.
Kyseisen perheen lapset eivät voineet osallistua edes tonttuleikkeihin, joten se kertoo jo mielestäni siitä millä tasolla oltiin. Istuivat naamat nurinpäin penkissä kun muut esittivät. Säälittää tietenkin lapset tuollaisessa ympäristössä, heidän omatuntonsa on täysin äidin taskussa. Mitenhän käynee aikuisena kun pitäisi lähteä omaan elämään ja ei ole siitä elämästä mitään käsitystä miten sitä voisi elää. Luulen että kierre jatkuu seuraavassa polvessa, kun muutakaan mallia elämiseen ei ole. Ikävä kyllä.
Tälläinen toiminta pitäisi katkaista heti kun pystyy. Tiedän kokemuksesta mikä sota siitä alkaa, mutta sanon edelleen, että se kannattaa silti tehdä. Paitsi itsensä kannalta, niin myös ympäristön takia. Mitä pitempään tällaista diktatuuria saadaan harjoittaa, sitä pahempaa jälkeä saadaan aikaan. Lopulta, kun on tarpeeksi hajotettu ja alettu saada jatkuvasti turpiin, vaihdetaan paikkakuntaa. Niin se kuvio ikävä kyllä menee. Ja taas uudet ihmiset saa ilon tutustua näihin "rakkaisiin matkaystäviin".
Minäkin olen alkanut epäillä (ja jotkut muutkin) että kyseessä on todella jokin narsistinen persoonallisuushäiriö, koska itsekritiikki ja sovitteleva ja rakentava lähestymistapa tuntuu puuttuvan täysin. Ja totta, tämä tapaus on poikkeuksellinen, vaikka joka paikkakunnalla tietysti on normaalia painotusten vaihtelua näissä asioissa.
Tämän saman perheen hanke on ollut ponteva yritys saada kaikenlainen liikkuva kuva (videot sisällöstä riippumatta ja opetusohjelmat koulussa) sellaiseen syntiluokitukseen, että koko siioni sitoutuisi niitä kaikin tavoin vastustamaan. Asia ei mene läpi, mutta on aiheutanut paljon hämminkiä meidän paikkakunnalla.
Olen itsekin sanonut ystäväperheelle, josta kerroin, että ei ole hyvä menetelmä alistua heidän tahtoonsa noissa nukketeatteri- ym. asioissa. Mutta niin on kuitenkin käynyt. Käytännössä kaikkien samassa koulussa olevien lasten vanhemmat toimivat tällä hetkellä tuon perheen vaatimusten mukaisesti.
Sillä tavoin ei ainakaan saada heissä heräämään haikeata kaipuuta takaisin entiselle kotipaikkakunnalleen, niin että he muuttaisivat jälleen sinne teidän iloksenne :-) Uskon, että täältäkin löytyisi ahkeraa ja aikailematonta muuttotalkooväkeä...
Päivämies tuskin tällaisiin seuraamuksiin pyrkii, mutta tuleeko kukaan ajatelleeksi asiaa tältä kannalta? Tasapuolisuuden vuoksi myös tiukkuuden ongelmista ja vaaroista pitäisi varoittaa.
Minä olen myös päättänyt yrittää aina ensi sijaisesti ajatella järkevästi tällaiset asiat ja sitten toimia sen mukaisesti. Sisällyksetöntä turhaa ahdinkoa itselleen ja muille ei kannata järjestää.
Näistä asioista kärsii aika moni, vaikka uskonkin, että omalla paikkakunnallani tilanne näistä muutamista ihmisistä johtuen on tavallista kurjempi. Olen minä huomattavasti vapaamman ilmapiirin siioneissakin asunut. Joka tapauksessa suuri enemmistö toimii ihan niin kuin kristityn tuleekin.
Tällaiset lasten kasvatukseen, koulunkäyntiin ja perhe-elämään liittyvät ongelmat ovat mielestäni vakavampia kuin taloudelliset vastoinkäymiset.
Vaan ei sitä paikkakuntaakaan vaihdeta kevein perustein, jossain on asuttava.
Meillä ei ole kyseessä teidän siionin tapaus, kurjan kuuloista siellä tuntuu olevan.
Kyllä ihmisellä täytyy olla perusvapaus ympärillä ilman jatkuvaa ahdistelua. Tänäänkin oli ahdistelu päivä esikoululaisemme ohjelmasta.
Aivan mitätön asia oli synnillistetty ja toinen tuleva tapahtuma on jo aiheuttamassa skismaa.
Tänään teimme erään luotettavan sisaren kanssa päätöksen että nyt on loputtava tämä umpioittaminen. Esikoulun opettajatkin ovat tilanteesta ahdistuneita kun eivät tiedä miten lestadiolaisten lasten kanssa pitäisi elää.
perheestä olet saanut aiheen morkata koko vl-kristillisyyttä tapakristillisyydestä....
paljon olet näppistä helisyttänyt ja pahennusta aikaan saanut
vaikeapa on vetää juttujasi takaisin kun ne kerran olet eetteriin lähettänyt
todella ajattelematonta
Kun ongelma näyttää noin isolta että pitää ihan täällä päivitellä niin, jos hoitaisitte ensin omat asianne kristillisyyden vikoilusta kuntoon niin voisitte käydä sitten rakkaussa kasvaneena puhuttelemassa kireyteen mennyttä.
Siinä on vielä sekin, että juuri nämä esim. nukketeatteriesitykset eivät todellakaan ole yleensä lapselle vahingollisia asioita. Varsinkin eskareissa ja ala-asteilla yleensä pitäydytään hyvinkin klassisessa ja viattomassa ohjelmistossa.
Itse opettajana (yläaste ja lukio) näen vahingollisina kyllä ihan muut jutut. Esim. sen kokemuksen perusteella mitä minulla on muutamista kouluista, järjestäisin omalle lapselleni vapautuksen 7-luokkalaisten "mopojuhlasta", joka usein ohjelmansa puolesta on todella kaksimielinen ja räävitön. Omalla koulullani olen juuri tehnyt aloitteen, että perinteestä kerta kaikkiaan luovuttaisiin, koska sisältöä ei näytetä saatavan asialliseksi. Siinä tilaisuudessa en omaa seiskaluokkalaistani haluaisi nähdä.
Mutta sisällöltään hyviä ja rakentavia asioita ei pitäisi missään oloissa uskonnon nimissä karttaa, tai muuten ollaan ihan hakoteillä siinä, mistä on kysymys.
Se hämää jo sivullisiakin, esim. juuri opettajia, jotka eivät tiedä miten toimia, kun eivät luonnollisesti ymmärrä mitä vastustettavaa hyvissä asioissa on.
Kristityn vapautta tällaisissa asioissa pitää puolustaa.
Yritin jo aikaisemmassa viestissä tiedustella teidän vl-uskovaisten tapoja ja nyt toivoisin vastausta tähän kysymykseen: Mikä on hoitokokous?
Pohditaanko teillä yleisesti ottaen paljonkin sitä, mitä saa tehdä ja mitä ei. Onko tuo tai tämä syntiä. Kuka jonkin asian lopulta synniksi määrittelee?
Toivottavasti joku viitsii vastata minulle.
Luuletko, että tätä tapausta mistä minäkin kerroin, ei ole puhuteltu...Siis yritetty, sillä yritykseksi se jää. Hän on heti etsimässä ulos vievää ovea jos yrittää ottaa puheeksi hänen omat puheensa ja oman käytöksensä. Hän haluaisi vaan tunkion päältä tehdä parannusta niin että voisi vedota, että niitä asioita ei voi enää ottaa esille. Ja mikään ei olisi muuttunut. Hän on joko unohtanut omat puheensa tai ei voi muistaa mitä on puhunut. Kuitenkin hän muistaa varmaan kuolinpäiväänsä asti mitä joku on puolihuolimattomasti sanonut, jos se jotenkin kohdistuu häneen itseensä. Itse hän voi paukuttaa ihan mitä vaan, tuntematta ollenkaan tunnontuskia ja tarpeen tullen kiistää tälläistä puhuneensa.
Juuri sinun tyyppistesi ihmisten takia, jotka olette heti tuomiohengessä liikkeellä, monet eivät koskaan uskalla katsoa totuutta silmiin ja erottaa mitkä asiat ovat uskon asioita ja mitkä ei. Juuri tätä taktiikkaa käyttää tämä em. ihminenkin. Heti kun otetaan hänet omat asiansa puheeksi hän alkaa vihjailla tyyliin "voi voi kun tietäisit mitä sinunkin lapset tuolla kylällä tekevät". Jos kysyisi että no mitä ne sitten tekevät, arvaa tulisko vastausta. On mukava pikku vihjailuilla pitää ihmisiä vähän aralla mielellä, että enpä uskalla sanoa mitään kun en itsekään ole onnistunut tuon paremmin. Miten on kristillisyyden vikoilua se, jos ei anna jonkun henkisesti ja hengellisesti sairaan ihmisen pompottaa koko seurakuntaa? Voitko vastata minulle tähän.
Minulle tuo tyyli ei enää mene läpi. Se ei ole mitään kristillistä vikaan menneen neuvomista, se on pahemmanlaatuista henkisen vallan väärinkäyttöä. Tämän ihmisen kanssa asioiden korjaamisesta ei ole mitään hyötyä. Ei mene kuin hetki, niin hän uhria tarvitessaan vetää samat asiat esille ja yrittää vaatia taas selvitystä.Se on loputon kierre niin kauan kuin siihen suostuu.
Hynde, huomaan että et ole törmännyt tuollaiseen ihmiseen, ja tavallaan siten ymmärrän sinua ja yksioikoista neuvoasi. "Sopikaa asiat", hoh hoijaa.
Näihin ulkoisiin tapoihin jämähtäminen on todellinen vaara vl-kristillisyyden piirissä. Siitä on syytäkin olla huolissaan ja keskustella.
En ole saanut aihetta huoleni ilmaisuun ainoastaan tästä yhdestä perheestä, huolestuttavia merkkejä on muitakin, mm. jotkut Päivämiehen viimeaikaiset kirjoitukset. Kuvaamani perhe ja heidän toimestaan aiheutunut tilanne kotipaikkakunnallani on melko äärimmäinen esimerkki, mutta vakava sellainen.
On ikävää, jos olet pahentunut, mutta näistä asioista on siitäkin huolimatta syytä keskustella.
Juttujen takaisin vetäminen "eetteristä" taas ei rekisteröityneellä nimimerkillä ole ollenkaan vaikeaa, mutta en kuitenkaan ole katsonut sellaista toistaiseksi tarpeelliseksi.
Hyvää perjantai-illan jatkoa Sinulle :-)
Hoitokokous on sellainen neuvonpitotilaisuus, jossa nuhdellaan "vikaan" eli syntiin joutunutta. Yleensä nämä tilaisuudet ovat rakentavia ja lempeitä, mutta sana sai ikävän kaiun 70-luvulla, jolloin vl-liike oli jonkinlaisessa sekasorron tilassa ja järjestettiin paljon hoitokokouksia hyvin kireässä hengessä. Niistä on kirjoiteltu tälläkin palstalla runsaasti.
Sitä, mikä on syntiä, pohditaan kaikissa kristillisissä yhteisöissä, myös vl-liikkeessä. Meille on myös muodostunut oma vahva kulttuurinen perinteemme, joka paikka paikoin ongelmallisestikin sekoittuu synnin käsitteeseen ja niin ikään puhuttaa paljon.
Synnin määrittelee periaatteessa seurakunta ja käytännössäkin ainakin sitä kautta, että asiat, joiden joskus määritelty "synnillisyys" ei kestä ajan hammasta, jäävät pikku hiljaa unholaan.
He eivät olleet katsoneet tarpeelliseksi katsoa edes omakuvattuja videoita, vaan olivat hävittäneet videokameran tarpeettomana. Eihän siinä mitään, näinhän voi kokea, mutta kun annetaan ymmärtää että kaikkien muiden erilaiset toimintatavat ovat sitten niitä vääriä, niin siitähän se soppa pikkuhiljaa kehittyy. En todellakaan ymmärrä miksi tälläisten ihmisten pitäisi saada sanella miten muiden tulee elää. Itse voi minun mielestäni muuttaa vaikka tynnyriin jos paha maailma niin pelottaa ja kurkistella vähän kannenraosta, mutta muille pitäisi kuitenkin antaa elämisen vapaus.
Mitä on Maria itsekritiikki ja rakentava lähestymistapa tuossa tapauksessa? Kaunista puhetta, jota ei koskaan käytännössä nähdä. Kyllä he täältäkin muuttivat siinä luulossa, että kaikki tämän paikkakunnan ihmiset ovat väärässä ja he ainoastaan väärinymmärrettyjä ja oikeassa. Niin se voi oma ego paisua suureksi, kun ymmärrys otetaan pois.
Mitä tapahtuu jos kaikkialla nähdään vain syntiä? Elämästä menee ilo. Voivotellaan koko ajan miten tämä maailma on paha ja pahemmaksi menee ja miten uskovaisiakin aviopareja eroaa koko ajan. Sain kerran hänen suunsa tukittua kun hän voivotteli miten nykyisin uskovaisetkin eroaa, niin sanoin hänelle, että minun mielestäni, kun ajattelee millainen maailmanaika on, on suorastaan ihme miten moni kuitenkin elää ihan tasapainoista ja onnellista elämää. Kuka jaksaa kuulla sitä ainaista valitusta.
Minun mielestäni tästä asiasta on ihan hyvä keskustella, vaikka näitä ääritapauksia ei onneksi ole paljon. Jokainen tapaus, joka uskon nimissä kajoaa toisen ihmisen yksityisalueelle ja aiheuttaa ahdistusta ja vie uskomisen vapautta, on liikaa. Usko on iloinen asia.
Olen samaa mieltä, että myös krsitityn oikea vapaus elämäntapa-asioissa on niin tärkeä, ettei pitäisi tukea sellaista ajattelua, minkä mukaan uskovaisen elämä on lähinnä vaarojen näkemistä kaikkialla ja niiden pelokasta karttelua.
Miten se runoilijakin oikein muotoili, (;-))
"Tuo oli tumma maammon marja
syntymässä säikähtänyt,
näki kauhut kaikkialla,
haltiat pahat havaitsi,
ei hyviä ensinkänä..."
Saamme turvallisesti luottaa Taivaan Isän huolen pitoon ja johdatukseen ja elää jokaisesta päivästä iloiten. Sellaista haluaisin lapsillenikin välittää.
jauhatte yksityisten ihmisten asioita palstalla, hävetkää ja menkää ja sopikaa asiat siellä missä ne on tapahtuneet
väärin julkisuudessa levitellä, ei muuta kuin haittaa ja harmia
Nämä asiat eivät ole yksityisiä sen enempää kuin mitä nämä ihmiset toisten ihmisten antavat yksilöllisesti elää. Mitä tuohon sopimiseen tulee, kehotan lukemaan enemmän ajatuksella. Olen kirjoittanut tuosta heidän kanssaan sopimisesta, mikä on mahdottomuus, jos ei kaikki mene heidän ehdoillaan. Minä en halua olla tukemassa vääryyttä missään muodossa. Ja toivon että niin eivät tekisi muutkaan. Niin kauan kun asiaa hyssytellään, he saavat jatkaa tuhoisaa käyttäytymistään. Asioiden jakamisesta on aina hyötyä jollekin asian kanssa painiskelevalle.
Mikä sinua pelottaa siinä, että tästä asiasta puhutaan? Haluatko olla suojelemassa vääryyttä?
ja tavattoman tutulta kuulostaa. Näitäkin kuvailemianne lihapiikkejä toki muistan omilta vl-ajoiltani, mutta samanlaista "vikomista" tapahtui aikanaan myös koko yhteisön puolesta pienempää ryhmää kohtaan. Jos olette lukeneet viimeisiä kirjoituksiani, tiedätte että puhun nuorista miehistä.
"Henki" meni ajan kanssa sellaiseksi, että nuoria miehiä vahdittiin haukkana joka paikassa, eikä mikään heidän/meidän tekemä asia ollut riittävästi tarkasteltuna oikein. Tämä johti siihen, että ajan kanssa "kaikki kiellettiin".
Eräs pieni porukka oli moottorien korjaamisesta ja virittelystä kiinnostuneita ja sitä harrastivat: oli mopoja, moottorisahoja, perämoottoreita, vesipumppuja, moottoripyöriä, vanhoja autoja jne... He oppivat parhaat taitonsa tutuilta jokamiesluokan ralliautoilijoilta, jotka todella pienellä budjetilla vapaa-ajan harrastuksekseen "viilailivat" ikivanhoja kuplavolkkareita ja ajoivat niillä kilpaa...
Sitten se kiellettiin, vl-kiellettiin! Järkytys oli täydellinen. Mitään syntiä ei oltu tehty vaan opeteltu polttomoottorin ja muun tekniikan ominaisuuksia. Käskyä vastaan pullikoitiin runsaasti, koska oli kysymys useiden vuosien harrastuksesta, jossa ei ollut mitään väärää ketään kohtaan.
Kielto jäi voimaan syntinä. Se oli siitä lähtien syntiä. Miten? Ei siinä tehty syntiä? Jäi hämärän peittoon koko kielto....
Psykopaattien vallankäyttöä. Ihmetellä voi että suuret joukot alistuivat tähän kuin avuttomat lampaat.
Eikö uskovaisista olisi panemaan vastaan jos meiltä vietäisiin kaikki demokratian oikeudet?
Ollaan heti valmiita alistumaan vaikka millaiseen diktatuuriin.
Joka sallii toisen tulla omantuntonsa vartijaksi, ei itse kanna vastuuta omasta elämästään.
Tässä tapauksessa erona on se, että näitä ahtaasti ajattelevia on vain kaksi tai käytännössä yksi. Toinen osapuoli on vain niin alistettu, että joutuu olemaan mukana kuvioissa, että aviosopu edes jollakin lailla säilyy. Jostain kumman syystä, kun ihminen on vahva persoona ja puhuu kuin ruuneperi hän saa ihmiset valtoihinsa, vähäksi aikaa. Sitten kun tarkoitusperät alkavat näkyä läpi, rupeaa vastustusta löytymään. No siinä vaiheessa muutetaan paikkakuntaa. Saahan sillä konstilla taas vähän aikaa heilua kukkona tunkiolla ja nauttia vallastaan. En tiedä koskaan heidän pidemmän päälle saaneen ketään mukaansa tuohon touhuun, kyllä ihmiset osaavat tosipaikan tullen sitten vetää terveen rajan siihen mihin se kuuluu.
Voisin kuvitella mikäli tälläinen henkilö olisi tuolloin 70-luvulla ollut "hoitamassa" miten pahaa jälkeä olisi saanut aikaan.
Ei ole kiva kun heti puhut tuomiohengestä.
Mutta kysyn vain onko parempi korjata vai hajottaa.
"Miten on kristillisyyden vikoilua se, jos ei anna jonkun henkisesti ja hengellisesti sairaan ihmisen pompottaa koko seurakuntaa? Voitko vastata minulle tähän."
Jos teillä olisi Jumalan lapsen mieli niin te täällä noiden ihmisten arvostelun sijasta hoitaisitte kireään henkeen menneen.
Jos väitteenne pitäisi paikkaansa niin luulisi löytyvän todisteet etttei näin siionissa toimita. Eikö muka kukaan kykene osoittaa seurakunnalle vikaan menneet.
Sitä siionissa ei hyväksytä että te arvostelette koko kristillisyyden viaksi. Yhden vika on puolen siionin ja "Päivämiehen vika".
"Tämän ihmisen kanssa asioiden korjaamisesta ei ole mitään hyötyä"
Eli ette halua korjata asioita?? No jääkää sitten korjaamattoman tilaan kun haluatte. Kristuksen mieli on aina että asiat korjataan.
se moottorien rassailu katsottiin synniksi? Milloin se tapahtui?
Äläpäs nyt viitsi Kicki kirjoitella Hynden nimimerkillä.
Mitä auttaa jos vain toisella osapuolella on halu selvittää mistä on kysymys ja korjata asia, ja toinen osapuoli vain haluaa tunkion päältä keskustelematta sopia asiat niin että voi vedota siihen että asia on korjattu, vaikka mikään ei ole muuttunut?
Miten me hoidamme kireään henkeen menneen? Kerro se meille kun me emme ole onnistuneet sitä tekemään. Mielestäni kukaan ei ole arvostelemassa tätä koko siionin viaksi, pikemminkin päinvastoin. Olisi tervettä erottaa tälläiset ääritapaukset keskuudessamme jotta he eivät pääse pilaamaan uskovaisten keskinäisetä rakkautta. Siihen he tosin tietoisesti pyrkivät. Mainitsemani henkilö harrasti systemaattista hajotustoimintaa eräällä paikkakunnalla siinä lopulta onnistuen. Syynä oli kateus siitä että hän ei enää noihin piireihin ollut tervetullut. Ja miksi ei? Sitä syytä hänen olisi pitänyt tutkiskella peilistä, mutta siihen hän ei ole koskaan valmis.
Minun mielestäni on myös surullista se, että kaikki ikävät asiat pitäisi lakaista maton alle ja leikkiä että niitä ei ole olemassa.
Ja sinulle selvennykseksi; olemme korjanneet asiat hänen kanssaan, mutta ne eivät ole sillä korjaantuneet. Ymmärrätkö mitä tarkoitan? Kun emme tehneet hänen mielensä mukaista parannusta ja kertoneet olevamme syyllisiä kaikkeen mistä hän meitä syytti, asia ei korjaantunut. Minä näen terveen rajan merkkinä sen että vääristä asioista ja painostuksen alla ei tehdä parannusta, niinpä en voi mitään sille, jos asia ei korjaantunut.
On varmasti vaikea kuvitella tälläisiä tilanteita, ellei niitä ole kokenut. Minäkin antaisin varmaan neuvoja miksi ette tee niin tai näin niin asia tulee kuntoon, mikäli tälläistä omakohtaista kokemusta ei olisi.
Tällaisilla asioilla on tietty yleistettävyys.
En oikeasti usko, että kukaan tunnistaa tapauksia, enkä edes sitä, että Rebekan kanssa puhumme samasta pariskunnasta :-) Siitäkin sen voi päätellä, että tässä meidän siionin tapauksessa raja pitäisi ehdottomasti vetää itse kuvattuihin videoihin kun taas Rebekan tuntema pariskunta ei hyväksynyt niitäkään.
Tällaisten ongelmien kanssa painiskellaan siellä ja täällä, ne ovat vääristyneitä tilanteita. Minusta tällaisistakin asioista on tärkeää puhua, vaikka en missään tapauksessa halua puhua tunnistettavista ihmisistä.
Onneksi (vaikkakin valitettavasti) tällaisia kärjistyneitä tapauksia on muitakin, niin että anonymiteetti lienee turvattu.
Ei ole kuullut toista osapuolta.
Joten varauksin voin sanoa.
No vikoilette ettekä pysty näyttämään tätä vikaan menneeksi.
Jos uskovaiset eivät pysty näyttämään rikkaruohoja niin pysykööt joukossanne kiusananne. Ehkä on parempi teidän uskonne koettelemukseksi. Jos teillä olisi suurempi keskinäinen rakkaus niin saattte asiat korjattua. Siksi voisi olla tärkeä korjata ensin omiaan.
Kyllä täällä palstalla tasaisin ajoin arvostellaan puolta siionia ja päivämiestä kireydestä.
tytöt aina lettejä koska hiukset ei saa olla tytäillä auki se on ilmeisesti syntiä,isä cvoimakas persoona äiti alistunut hiirulainen.
Kun tällaisia vaikeita tapauksia sattuu omalle kohdalle, elämä on silloin tosi vaikeaa.
Minua häiritsee juuri se että sieltä "lain" puolelta
saa tehdä mitä vain ja se on suoraselkäisyyttä.
Paikkakuntamme seurakuntaillat ovat ihan ala-arvoisia suhteessa siihen, mitä keskustelun pitäisi olla. Avoin keskustelu pyyntökin esitetään vaadittuna, muutama vakio käyttää tiukan puheenvuoron ja etenee kohti saarnavirkaa.
Olen ainakin nykyisen paikkakuntani osalla menettänyt uskoni seurakunta iltojen parantavaan vaikutukseen.
Monet vanhemmat kahden kesken puhuvat vapaasti ja pitävät vallitsevia käytäntöjä ahdistavina.
Yleisessä keskustelussa Ry:llä kellään ei ole suuta sanoa ettei nukketeatteri esitys ole syntiä.
Esitys voi olla sellainen että pöydän takaa kaksi opettajaa pitävät nukkekintasta kädessä ja esittävät, ja jotkut lukevat sen synniksi ja kieltävät kaikilta osallistumisen nukketeatteriin.
Ehkäpä se teatteri sana on liikaa.
Jos SRK haluaa käyttää johtavaa asemaansa, jota se kiistatta pitää itsellään vanhoillislestadiolaisuudessa. Toimisi SRK viisaasti jos nyt antaisi luvan päivämiehelle julkaista myös kannanottoja, joiden perusteella synnittömät synnit saataisiin pois rikkomasta yhteistä rakkautta, ettei kenenkään enään tarvitsi
elää syntiinsitomisen pelossa, jos aukaisee suunsa seurakuntaillassa.
Kuten Lohi on sanonut on huolehdittava ettei -70 luvun terrorin ajat enään palaa.
Niin, meissä varmaan oli vika, että meillä ei ollut heidänkin edestä rakkautta, että asiat olisivat molemmin puolin korjaantuneet...
En ollenkaan kadu sitä, että tein selväksi, että en anna hänen päsmäröidä perheeni elämää. Oli jo näkyvissä, kun ei enää ollut vaikutusvaltaa minuun, yritti tehdä myyräntyötä lastemme elämässä. Alkoi soitella heille ja ahdistella heitä. Alkoi myös soitella lastemme kavereiden vanhemmille ja vihjailla lapsistamme kaikenlaista epämääräistä, jotta saisi heidän mielensä käännettyä heitä vastaan. Kun ei kerran heidän lapsillaan ollut kavereita (miksikähän), ei niitä olisi saanut olla kellään muullakaan.
Oi voi, noista asioista voisi kirjoittaa romaanin.
Oleellista kuitenkin on mielestäni se, että tämä ei ole vikoilua vaan tosiasioiden toteamista. Sinä et ole vikoilua kuullutkaan, kun tuollaista väität. Vikoilu on juuri sitä, että halutaan ymmärtää kaikki asiat mahdollisimman hankalasti ja väärin, kun neuvotaan selittämään kaikki asiat parhain päin. Ei haluttu uskoa ihmisistä hyvää. Ehkä kun itse oli sisältä aivan mätä, oli vaikea uskoa, että muunlaisikin ihmisiä on olemassa.
Meidän paikkakunnalla onneksi löytyi suoraselkäisyyttä tuossa asiassa. Henkilöt joista olen kirjoittanut järjestivät illan, johon he pyysivät kaikki kouluikäisten lasten vanhemmat keskustelemaan näistä kouluaikana tapahtuvista esityksistä, mihin voi osallistua ja mihin ei. Heillä oli ajatuksena saada asia vietyä niin, että mihinkään ei osallistuttaisi, kaikki olisi automaattisesti "kielletyllä" listalla ja kaikki olisivat siitä yhtä mieltä. Kukaan ei ollut kuitenkaan samaa mieltä heidän kanssaan, kyllä he jäivät aika yksin ajatustensa kanssa. Tästä huolimatta kaikki muut olivat väärässä ja he oikeassa. Tällä ajatuksella he vaihtoivat paikkakuntaa.
Tiedän tapauksen jossa joka asiasta nuhdeltiin ja piti pyytää anteeksi. Sellainen huolehteminen meni jossain vaiheessa niin pitkälle että todettiin ettei nämä usko enää samanlailla.
Ne eivät enää taipuneet kun heiltä pyydettiin vuorostaan parannusta.
Tapauksessa siis kireys lisääntyi koko ajan.
Eli ei kaikki huomaa heti asioiden olevan vialla.
Ne eripuraiset jotka pystytään osoittamaan seurakunnalle voidaan hoitaa.
Kyllähän täällä palstalla vikoillaan niin paljon ettei kaikki voi uskoa ihan sellaisenaan. Tämänlaisia ovat mm
"Keskusteluilloissa vain kaikki kireät käyttävät puheenvuorat." Aikamoista kristillisyyden leimaamista.
Tuossa olen samaa mieltä kanssasi, en minä ainakaan allekirjoita tuota, että vain kireät käyttävät puheenvuorot. Helposti se kuitenkin menee, että jos joku tälläinen äärityyppi käyttää ensimmäisen puheenvuoron ja kertoo kantansa (osaa noissa tilanteissa puhua fiksusti ja ylipäätään aina hyvin tunteisiin vetoavasti) johonkin asiaan, ei niitä eriäviä mielipiteitä kaiken kansan edessä tahdo tuosta asiasta kuitenkaan kuulua. Kuka mitäkin penkissä ajattelee mutta sanomatta yleensä jää.
Minusta on äärettömän tärkeää, että asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä. Se raikastaa ilmaa ja lisää keskinäistä rakkautta. Koska nuo ääritapaukset eivät todellakaan ole tyypillistä vl-kristillisyyttä, pitäisi heidät pystyä tunnistamaan ja siihen paras keino on keskustelu ja avoimmuus. Monilla ihmisillä ei (onneksi)ole henkilökohtaista näistä asioista, mutta ne on hyvä tiedostaa jos niiden kanssa jossakin vaiheessa elämää joutuu tekemisiin.
Nyt täytyy lähteä nukkumaan vaikka mielenkiintoinen keskustelu onkin menossa. Hyvää yötä, Hynde ja koko suomi24palsta.
asiassa mättää se ettei livenä ole havaintoa tällaisesta "väärästä"
luulen tuntevani kristillisyyttämme laajasti
lienee muutaman ihmisen keittämä palstakohu
miksi tällaista julkisuuteen tuotte ja nimenomaan tänne, se on oire itsessänne
ei tilanteenne täällä ainakaan parane vaikka paljon kehuja saattekin
pikemminkin seurakunnan arvo silmissänne yhä halpenee ja rakkaus kylmenee
se on vaarallista ennen kaikkea itsellenne
kertomuksesi ovat sikäli "eetterissä" peruuttamattomasti, että ne ovat ihmisten muistissa asenteina
vaikka siivoaisit netistä jälkesi, lukijoiden asennemuokkaus tuli kuitenkin tehdyksi, sitä sinun on mahdoton korjata
tämä aiheuttamasi pahennus on niin laajalle levinnyt, että lienee toivoton korjata
mieti sitä, ennenkuin pistät taas näppiksen rapisemaan
Rikkoontuneen auton tai mopon korjaaminen sinänsä ei varmastikaan ollut syntiä, mutta kun sitä tehtiin harrastuksen puolesta... (80-luvulla = harrastus tarpeetonta tekemistä ja "uskovainen" tekee vain tarpeellista).
Synti oli siinä, että ne tuttavat joilta kävimme neuvoja ja opastusta rakenteluun ("epäuskoisia"), ajoivat harrastusmielessä kilpaakin ralliautoillaan (Me emme sentään niin suureen syntiin langenneet). Kaikki kilpailemiseen liittyvä oli syntiä, koska siitä tarttui "kilpailuhenki". Sitä kautta se synti kai tarttui niihin moottoreihinkin..?
Minun on vähän vaikea tarkemmin selittää, miten siinä niin kävi.. Oli se niin uskomatonta painostusta (ainakin) siihen aikaan.
P.S. Kun lähes "kaikki oli kielletty", kysyimme, että mikä olisi sitten sopiva harrastus nuorelle miehelle? Saimme vastaukseksi, että jos opiskelu/työhommista ja oman perheen auttamisesta JÄÄ AIKAA, voitte tehdä diakoniatyötä. "Siionissamme" on paljon suuria perheitä, joiden auttamiseen voitte ylimääräisen aikanne käyttää. Ainoa sallittu harrastus 17-vuotiaalle pojalle = diakoniatyö. Ei paljon hampaita naurattanut!
Omien henkilökohtaisten tuntemusten purkaminen ja sitä kautta syntyvä asennemuokkaus ja mielipide ilmaston muutos ongelmallisissa asioissa saa apua kun pystyy aidosti julkitumaan ajatukset.
Täällä ei kukaan voi "pullistella" toisen yläpuolella ja näyttää toisille sitä ainoaa oikeaa ajatusta, joka yleensä lähtee "pullistelijasta" itsestään. Yleensä nämä pullistelijat vaativat vielä seuraamaan itseään täysin kritiikittömästi, kaikkien perhekuntien olisi mukauduttava yhteen oikeaan käytäntöön.
On sattunut varsin koomisia tilanteita, joissa voimakas persoona pyörittää lääkärit, opettajat ja psykologit hengellisellä vallalla kannattamaan tahdottomasti jopa vahingollisia asioita. Kyllä mielipiteen muokkaus on tarpeellista jotta ihmiset
saataisiin pysymään sovussa myös pinnan alla.
Niin että tälläisiä ihmisiä ei voi olla olemassa koska sinä et tunne heitä? Ole kuule vaan kiitollinen ja toivo ettei koskaan tarvitse tuttavuutta tehdäkään. Minulla on kuule aivan livehavainto ja niin ahdistava, että verenpaine nousi eilen varmaan kohisten kun noita aikoja muistelin. Mutta tuolla keinolla on ennenkin vaikeita asioita kiistetty olevan olemassa; kun minä en tunne, tuo ei voi olla totta. Työnnetään pää pensaaseen ja kuvitellaan, että ne asiat sillä poistuvat.
Noista asioista on aivan viisasta puhua, koska paikkakuntaa vaihtamalla tuokin pariskunta onnistuu myrkyttämään koko ajan uusien ihmisten elämää. Ajan myötähän ihmiset huomaavat, missä on vika, mutta kyllä siinä menee aikaa ja sitä ennen jotkut saattavat hätääntyä tekemään päätöksiä näiden terroristien halun mukaan, kuten Mariakin kertoi. Ja tuntevat kuitenkin ahdistusta asiasta sisällään.
Miten seurakunnan arvo mielestäsi halpenee ja rakkaus kylmenee, kun kykenen tunnistamaan joukosta henkisesti ja hengellisesti sairaan ihmisen? Toivoisin jonkinlaisia perusteluja tuolle väitteelle, joka on täysin ilman todellisuuspohjaa. Olet ilmeisesti sitä mieltä, että noiden ihmisten pitäisi vapaasti antaa jatkaa terroristitekojaan ja ihmisten yksityisalueelle menemistä, mutta se sotii minun oikeustajuani vastaan. Se, jos mikä rikkoo rakkautta ja kylmentää välejä, jos harjoitetaan järjestelmällistä toisten ystäväpiirien hajottamista ja julmalla tavalla lakihengessä, aina oikeassa olevana asioiden hoitamista.
Nuo ihmiset yrittivät saada ihmisiä uskoutumaan itselleen ja kertomaan kaikki omasta elämästään, ihan sänkykamariasioita myöten. Sopivassa tilanteessa noilla asioilla on sitten hyvä lyödä toista ja ainakin hiljentää tekemällä pieniä paljastuksia toisten elämästä aluiella, joka ei kenellekään muulle kuulu.
Joko tunnistit kirjoituksista itsesi ja yrität kieltämällä kaiken ja meitä uhkailemalla sulkea suumme, tai sitten haluat elää pumpulissa ja kuvitella että mitään ikäviä asioita ei ole olemassakaan. Minua on elämä kouluttanut sen verran, että en pelkää katsoa tosiasioita silmiin.
Tääläiset ihmiset täytyy tunnistaa, jotta ihmiset saavat vapaasti elää omaa elämäänsä. Muuttuisikohan ääni kellossa, jos tulisi se livekokemus asiasta sinullekin. Saattaisipa muuttua, sillä ikävä kyllä monesti ihminen on paras asiantuntija sellaisissa asioissa, joista ei ole mitään kokemusta. Toisaalta ymmärrän sinua, on vaikea uskoa tuollaisia ihmisiä oikeasti olevan olemassa.
Kyllä niin täydellisiä kopioita tuosta perheestä olisi ainakin meidän kylällä kaikkine ajatuksineen pitänyt muiden olla, mitään erilaisuutta ei hyväkysytty. Harrastukset, sisustusmaku kaikki mikä ei ollut samanlaista kuin heillä, näistä ihmisistä puhuttiin hyvin halveksivasti. Hengellisistä asioista puhumattakaan. Ja jos asiat on vedetty sinne äärilaitaan, että kaikki on syntiä, vaikeahan siinä on sovussa elää. Tämä ihminen itse kertoi minulle, että hän haluaisi että tehtäisiin lista mikä on syntiä ja mikä ei. Samaan hengenvetoon hän kertoi, ettei ymmärrä miksi häntä sanotaan lakihenkiseksi. Kysyin mitä sitten tehtäisiin omallatunnolla, jos tuollaisen listan mukaan elettäisiin, mutta siihen hän ei osannut vastata. Tämä on kuitenkin ainoa kerta kun hän on vihjaissutkaan itse siihen suuntaan, että hänen yhteydessään olisi puhuttu lakihengestä.
Joka kerta, kun olimme eri mieltä jostakin asiasta, jäi tunne, että hän odotti minulta anteeksipyyntöä. Sellaista mahdollisuutta ei ollut, että hän kertaakaan olisi ollut väärässä. Tällä ihmisellä pohjalla on erittäin huono itsetunto, on sen itse sanonut, ja kokee kaiken erilaisuuden uhkana. Kyllä voi pahaa jälkeä huono itsetunto yhdistettynä muutamaan muuhun ominaisuuteen saada aikaan.
Sinulle aloittaja sanoisin, että eläkää rohkeasti omaa elämäänne. Kalinaa on varmasti aikansa, mutta se kannattaa tehdä, ettekä ole yksin. Ei ole oikein, että jotkut ihmiset määräilevät koko kylää. Kokeilepa onnistuuko toiseen suuntaan minkäänlainen ohjailu? Kaikkien ihmisten omatunto ei todellakaan ole noiden ihmisten taskussa vaikka he siihen pyrkivätkin. Ja - sitä on hyvä miettiä, mikä on näiden ihmisten motiivi, jotka henkistä ja hengellistä mielivaltaa käyttävät? Ei se ainakaan kristillisestä rakkaudesta kumpua, kyllä siinä on ihan erilaiset henkilökohtaiset syyt takana.
"kertomuksesi ovat sikäli "eetterissä" peruuttamattomasti, että ne ovat ihmisten muistissa asenteina"
Eiköhän tämä sama koske Sinunkin kirjoituksiasi? Vääryyksien puolustelu ja maton alle lakaisu ei välttämättä synnytä yhtään myönteisempiä asenteita!
On yksiselitteinen asia, ettei sellaista tule puolustaa. Ihmettelen, että sitä ylipäätään noinkin kiivasti toivot. Keskustelussa, avoimessakaan, ei ole mitään pelättävää jos on pyrkimys hyvään ja oikeaan. Jos asiat kestävät päivänvalon, niitä voi tyynesti perustella. Mikset tekisi niin?
On erikoinen tilanne, jos asioista rehellisesti kertominen on Sinun mielestäsi mustamaalausta ja pilaa meidän maineemme. Eikö tilannetta silloin pitäisi lähteä juuri korjaamaan, jokaisen omalta osaltaan? Emmekö me halua toimia niin oikein ja kristillisesti, että ei tarvitse salata mitään?
Vaikutat muuten hyvin tutulta, oletko taannoinen kirjoituksiani lähes samoin sanoin kommentoinut Pikkarainen?
Ystävällisin terveisin, Maria
Kuulostaa liiankin tutulta. Meillä kukaan ei edes yritä ohjata keskustelua vapaammille urille koska seuraavat kommentit kyseenalaistavat heti puhujan sieluntilan. Tällainen tapaus sattui mm. alkukevään tilaisuudessa. Käytännössä seuratupa on alkanut olla aika vähäväkinen näissä keskustelutilaisuuksissa.
Muutama voimakastahtoinen ihminen saa paljon aikaan.
Tässä yhteydessä on syytä sanoa, että meidän siionin tilanne on tällä hetkellä niin tulehtunut, että sitä on hoidettu useaan otteeseen ulkopuolisin voimin. Tämä ei siis ole tavanomainen tilanne. Olen asunut myös tässä mielessä suhteellisen ongelmattomilla paikkakunnilla.
Mutta yksikin tällainen vuosikausien ahdistuksen synnyttävä tapaus on liikaa.
Muuten, tuosta mainitsemastasi teatteri-sanan esiintymisestä. Kollegani, joka on opettajan sellaisella paikkakunnalla, jossa on huomattavan paljon meikäläisiä, kertoi, että opettajakunta oli istuutunut pohtimaan näiden mm. teatteriprojektien ongelmaa. Oli esitetty sellaista ratkaisua, että aina kun mahdollista, kotiin lähtevissä tiedotteissa käytettäisiin korvaavia ilmaisuja sanoille "teatteri", "konsertti" ja "elokuva". Oli huomattu, että jos näitä sanoja esiintyy, vl-lapset loistavat kokonaisuudessaan poissaolollaan. Jos taas käytetään kiertoilmaisua, lapset osallistuvat koulun ohjelmaan hyvillä mielin ja kotiväetkään eivät pidä jälkikäteen asiaa pahana.
Minusta tämä kertoo vähän epäterveestä tilanteesta. Kuka tällaista haluaa? Ja mitä se hyödytää kyseessä olevaa asiaa?
...että tuo loppulauseesi sopii paremminkin luettavaksi ja opiksi otettavaksi sinulle kuin Marialle. Tuonko takia, et edes nimimerkkiä viitsi käyttää?
Jos näihin kirjoituksiin pahentuu, silloin osoittaa kuuluvansa juuri siihen ammattipahentujaporukkaan, josta tässä on ollut puhe ja se kertoo eniten pahentujasta itsestään.
Ikävä kyllä, totuus voi joskus satuttaa, mutta siitä huolimatta ikävistäkin asioista on puhuttava.
Mehän haluamme pyrkiä hyvään ja oikeaan emmekä puolustaa vääryyttä. Jotta tämä olisi mahdollista, pitää ensin ymmärtää missä aiheutetaan vahinkoa.
Rehellinen keskustelu on meidän kaikkien etu. Inhimillisissä yhteisöissä on aina ongelmia, siitä ei päästä. Oleellista on, kuinka yhteisö itse niihin suhtautuu. Siinä on jokainen ääni tärkeä.
on "lapsenmielisesti" uskomassa: uskoo kaiken mitä HS ja kumppanit aikanaan opettivat ja mistä Päivämies tänä päivänä muistuttaa.
Missä siis on se Jumalan seurakunta, jossa "evankeliumi puhtaasti saarnataan"?
Vaan uskosta on tehty vallankäytön väline.
Kiitos vastauksestasi Maria. On ollut erittäin mielenkiintoista seurata vl-palstaa. Täällä on jotakin kovin tuttua ja samalla täysin vierasta.
Nuoruudessani oman herätysliikkeemme parissa käytiin vastaavia syntikeskusteluja (ei ihan yhtä tiukoin rajoituksin)...ja käydään kai nuorten keskuudessa vieläkin. Näkisin, että meillä ne liittyy lähinnä juuri nuoruuteen. Aikuisuudessa pohdiskelu on enemmän siirtynyt omaan sisäiseen uskonelämää, Jumalasuhteeseen ja toisaalta evankelijointiin.
Voitko vastata vielä yhteen kysymykseen, mihin en saanut toisaalla vastausta. Mihin perustuu termi uskomassa. Meissä kun puhutaan uskossa olemisesta ja teillä uskomassa olemisesta. Onko se lähinnä jokin perinne vai liittyykö siihen opillisia syitä.
Täytyy sanoa, että en tiedä mihin tuo sanonta "uskomassa" perustuu. Mutta niin me sanomme aina, kukaan vl ei sano "uskossa".
Äkkiä tulee mieleen, että tätä inessiivi-muotoa käytetään vl-kielessä muutenkin tavallista enemmän: näin ollaan ymmärtämässä jne. Sen huomaa tälläkin palstalla, monet veeällät aloittavat lauseen esim. "Minä olen ajattelemassa, ettei ..."
Mutta että mihin perustuu? En tiedä! (Vaikka olen ollut uskomassa jo kymmeniä vuosia :-))
Kertokaapa Jösselle te jotka tiedätte.
Minä en TIEDÄ, mistä tämä alunperin on johtunut, mutta uskonnolliset liikkeet käyttävät hyvin usein jollain lailla erilaista kieltä "valtaväestöön" nähden. Itse olen vl-uskovainen, eikä "olen uskomassa" kuulosta minusta yhtään hassulta sen tähden, mutta "olen ajattelemassa" ja "olen ymmärtämässä" alkavat mennä jo hieman liiallisuuksiin minun korvissani. Kieliopillisesti kyse on siitä, että "ajatella", "ymmärtää" ja "uskoa" ovat aspektiltaan statiivisia verbejä, eli ne käsitetään suomen kielessä tilana, ei toimintana. "Olla tekemässä" on puolestaan duratiivinen, eli kestoaspektin ilmaus, joka voidaan liittää verbeihin, jotka kuvaavat tekemistä tai toimintaa (olen lukemassa/maalaamassa/soittamassa/pelaamassa/...).
Toisin sanottuna, en taida oikein olla ymmärtämässä, mistä tämä kieliopillinen hassuus on saanut alkunsa. :-)
viritetyllä mopilla ajeltiin yleisillä teillä,ja jos sattui vielä olemaan alaikäinen.
Nyt rakkaat sisaret aloitte hiukaan sanailemaan!Eihän pepeissä nukketeattereissa muumeissa yn tonttuleikeissä ole mitään syntiä ,sehän on selvää.Harrastaa voi soittolajeja, kerhoja,taidetta, ratsastusta, valokuvausta ,liikuntaa ym kaikkea joka sopii uskovaiselle eikä tule liian tärkeäksi elämässä.On totta,että paikkakunnilla missä ei olla totuttu väen vaihtuvuuteen saattaa tuntua uudet tavat ja harrastukset vääriltä.Mielestäni tästä ei kannata ottaa henkilökohtaista painetta jos tietää ,ettei omissa menoissaan ole mitään pahaa eikä Jumalan valtakunnan neuvoille vierasta.Kannattaa kysyä neuvoa vaikka srk.sta tai joltakin puhujalta aiva nöyrällä mielellä oman uskonsa vuoksi.Sen jälkeen voi itsensä vapauttaa koko asiasta.Toista emme voi muuttaa kun se voi johtua monesta syystä esim sairaudesta tai luonneviasta tms.Toisaalta tuo voi laittaa jotenkin ymmmärtämättömyyden ja yksinkertaisuuden tiliin.Mutta tällaisissa asioissa kannattaa valvoa ,ettei itselle kasva karvasjuuri Jumalan seurakuntaa kohtaan ,sillä sielun vihollisella on nyt oiva mahdollisuus hyökätä saarnaamaan epäuskoa ja näyttämään serakunnan vialliseksi.
juuri niinkuin kirjoitit :)
Niin, siinäpä se onkin jos näissä asioissa ei saa olla vapaa. Jos päivittäin saat tehdä tiliä jollekin mitä katsotaan vai katsotaanko mitään ja kerta toisensa jälkeen toistelet miten pepit ja muumit ja nukketeatterit eivät ole syntiä ja saat aina kuulla olevasi väärässä, kyllä siinä on vaikea vaan antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Lisäksi kun kuulee omia ja toisten asioita ruodittavan ympäri kyliä, hankala on vaan vihellellä vapaana eteenpäin antamatta sen häiritä itseään. Noita neuvoja on hyvä antaa silloin, kun itsellä ei ole mitään kokemusta noista asioista. Yhtä lyhytnäköisesti toimisin varmaan itsekin. Sanoisin; älä välitä mitään, kyllä sinä itse asiasi tiedät.
Näinhän se periaatteessa menee, mutta sitten kun on itse joutunut tuohon myllytykseen mukaan, huomaa että kyllä se vähän aikaa vie, ennenkuin pystyy jättämään asian omaan arvoonsa. Maria kertoi tästä myös miten nyt kaikki toimivat niinkuin nämä terroristit haluavat ja kuitenkin kärsivät mielessään. Tämä ei ole mielestäni oikein. Totta on että nämä todennäköisesti johtuvat luonneviasta mutta se ei poista heidän kanssaan elämään joutuvien kärsimyksiä. Jotkut ovat auttamatta aina heidän lähimmäisiään ellei heitä sitten eristetä autiolle saarelle. Ja jos tuollainen on ymmärtämättömyyttä - silloin siitä pitää tehdä loppu sitä nopeammin.
En ymmärrä miten minulla voisi tuon takia kasvaa "karvas juuri Jumalan valtakuntaa kohtaan". Jos haluan ymmärtää asian niinkuin se on, että tuo ei ole normaalia vapaan uskovaisen käytöstä, se ei tee seurakuntaa vialliseksi. Ajatuskin kun yritän miettiä mitä sillä tarkoitat, ihmetyttää.
Vastaus oli tarkoitettu lähinnä ketjun aloittajalle hänen ongelmissaan. Useammmalla on varmaan kokemuksia elämänsä aikana näistä "hankalista" sisarista/veljistä,minullakin on.Siksi juuri tiedänkin mitkä vaarat siinä vaanii,vaikka en olekaan mikään esimerkki vaelluksessani enkä sitä esittelekään.Sielunvihollisella on niin ovelat verkot eksyttäessään Jumalan lasta pois yhteisestä rakkaudesta,sitä on aluksi vaikea huomatakaan . Paavali neuvoo meitä toistemme kunnnioitukseen,ettemmme toista pahenna.Joskus saatamme venyttää synninrajaa äärimmmilleen ,näkemättä siinä pahaa.Parempi on kysyä neuvoa kuin omin päin toimia.Synti ja epävarmuus siitä panee meitä selittelemään ja pelkäämään.Jumalan lapsi on vapauteen ostettu synnistä ei taakkojen alla elämään.Jos on kysymys vain muumeista jne.viattomista lasten leikkitilaisuuksista ei siinä ole mitään pahaa,mutta lapsen kuljettaminen monenlaisiin rientoihin joskus on arveluttavaa koska on kasvattamassa lasta maailmanmielisyyteen ja siihen ystäväseuraan, -joskaan ei aivan säkissä tarvitsekaan lasta pitää ,en nyt sitä tarkoita.Uskovaisen äidin ja isän halu on varjella lapsensa säilyttämään uskonsa tämä maailman keskellä.Jos kaikki muu näkyy tärkeämpänä ei olla enää oikeilla raiteilla.Taivaan Isä antakoon meille sen näköalan ,että avoimella tunnolla vaellammme Jumalan valtakunnassa ,vaikka vähän vaivaakin kärsien,josta pääsemme kerran taivaan kotiin
Yleensä "karvas juuri" ja samantyyppiset sanat nousevat esille kun uskossa aletaan sirtymään vallanväärinkäytön alueelle.
Joillakin ihmisillä "Jumalan valtakunnan toiminta" vääristää koko ajatusmaailman, ainakin siltä näyttää.
Omassa mielessään he ajattelevat kaiken olevan oikein kun ollaan Jumalan valtakunnan asialla.
Siinä unohtuu terve järki, käyttäytymistavat, jopa opetussuunnitelmien kunnioitus ja koululaitoksen kunnioitus, kaikkea voidaan arvostella ja pilkata vääränlaisena. Nähdään oma Jumalan valtakunnan kalleus niin kalliina ettei ulkopuolinen maailma ole henkilöille enään minkään arvoista.
Olemme saaneet olla todistamassa ala-arvoista käytöstä opettajiakin kohtaan heidän opetumenetelmistään. Kun omat lapset ovat epäuskoisen opettajan opetettavana, koko ajan joillakin henkilöillä on valvova silmä tarkkana ettei vaan omat lapset saa synnin vaikutteita.
Tällainen tehokas Jumalan valtakunnan asian esillä pitäminen ja korottaminen kouluelämän sisään aiheuttaa jo oppimisvaikeuksia lapsille.
Opettajatkin jo rupeavat pelkäämään lestadiolaisten lapsia kun mikään toimintamuoto ei normaalin kouluopetuksen pohjalta tahdo kelvata. Aina on näillä muutamilla valvovilla sisarilla uhatuksi tulemisen tunne, pelätään lasten saavan huonoja vaikutteita.
Omasta mielestäni meidän nykyisen siionin alueella tilanne ei ole normaali. Kyllä lapset kuulevat maailmalla kiroilun, näkevät huonoja kuvia kauppareissulla(iltapäivälehtien lööpit), jolloinkin lapsi havaistsee ensimmäisen kerran alkoholistin. Ei normaali lastenkasvatus voi lähteä siitä uskovaiset lapset eristetään yhteiskunnan ulkopuolelle.
Kyllä tässä maailmassa on synnin kanssa opittava elämään, ei syntiä kukaan voi karttaa. Uskonnon sisällön pääpaino tulisi pysyä siinä että synnit saa uskoa anteeksi.
Minua murehdituttaa tälläisissä tapauksissa vielä erikoisesti heidän lastensa tilanne. Tässä kertomassani tapauksessa lapset ovat vielä suhteellisen nuoria, vaikka kouluikäisiäkin jo on, mutta voin kuvitella mikä tilanne on sitten kun tullaan siihen vaiheeseen kun lähdetään elämään omaan elämään. Maailmasta on aivan vääristynyt kuva, kun synnillä on peloiteltu koko ajan, ja kaikista asioista on niin jyrkät mielipiteet että normaali kanssakäyminen ihmisten kanssa ei tahdo onnistua. Ei voi kuin toivoa, että lapset näkisivät kasvaessaan sen vääristyneen maailmankuvan mikä heidän kotonaan on ollut vallalla ja pystyisivät katkaisemaan kierteen.
tuolla yläällä olevaan ruutuun, niin saat niistä kuvauksia.
Yksi vaikeimpia asioita elämässä on kierteen katkaiseminen. Miltei mahdotonta tuntuu olevan.
Muutaman tapauksen tiedän, mutta ilman ammattiapua ei ole selvitty.
Vääristyneen maailmankuvan olen omasta lapsuudenkodistani matkaevääksi saanut, koko ajan tajuaa enemmän ja enemmän, mitä vanhemmaksi tulee... Voin sanoa, että vääristyneen maailmankuvan oikaiseminen on niin vaikeaa, että se on lähes mahdotonta. Mutta matkalla sinnepäin on apunani ollut tämäkin palsta...On onni että on sinunkaltaisiakin vastuuntuntoisia ja rehellisen avoimia vanhoillislestadiolaisia.
Älkää huolihteko. Synnit on anteeksi annettu. Jeesuksen nimessä ja veressä.
En missään tapauksessa tarkoita äärimmilleen vedettyä "nipotusta" ja kouluopetuksen halveksuntaa ynm.Tarkoitan ,että uskovaisena vaellamme missä liikummekin.Painopiste onkin siinä ,että saamme vikoinemmme uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veresä ja jos väärin olen neuvonut joka ei ole ollut tarkoitukseni haluan pyytää anteeksi mahdollista taitamattomuuttakin.
sitten pappislinjalaiset ja lopulta ns. sillanpääläiset.
Kyse on siis aika vanhasta ilmiöstä lestadiolaisessa herätysliikkeessä. Sama ilmiö on toistunut myös eri puolilla maapalloa, eri aikoina. Lähin vastaava on käynnissä tällä hetkellä islamilaisessa maailmassa.
HYVÄ ALBERT, olihan jostakin isommasta synnistä kysymys kun et ole enää uskomassa.Jospa se harrastus tulikin niin tärkeäksi ja kaverit,että usko jäi.Ole vain itsellesi rehellinen niin jäävät paremmat muistot jäljellä.
Ettet nyt vain vedättäisi. En ole itseäni synnittömäksi väittänytkään, en ole sitä ollut ennen enkä ole nykyäänkään. Tuskin sinäkään, "isosisko"?
Jotain yhteistä siis näkyy tässä meidän "rakkaassa" SRK:ssa. Useat siitä eroon joutuneet ryhmät ovat tunnistaneet tuon saman asian.
Uskomisesta on tehty vallan käytön väline.
Valta pilaa ihmisen ja absoluuttinen valta varsinkin. Johtopaikoilla ovat samat ihmiset vl-joukoissa vuosikymmeniä, joten siinä meillä on oppimisen aihetta:) Älkää pitäkö johtopaikoilla samoja muutamaa vuotta kauempaa;)
Samalla olemme löytäneet yhden yhteisen syyn vl-liikkeen "eriseuroille", eikö?
Kiitos hyvästä keskusteluaiheesta! "karvas juuri, vikominen, pahentuminen, katkeroituneella mielellä, nöyrtyä parannukseen..."- olen ajatellut samaa. Nämä sanat toimivat maagisesti´vallankäytön välineinä- katkaisevat asiallisen keskustelun.
Ja sitten. Kuka vanhempi pystyy varjelemaan lapsensa synniltä, kun ei pysty
siihen itsekään? Missä on luottamus Jumalaan ja miten lapsille voi kehittyä terve itseluottamus ja omatunto, jos vanhemmat jatkuvasti kontrolloivat kaikkea?
Näyttää tämä keskustelu laantuvan, niin haluan sanoa, että turhaan niitä kulisseja ylläpidät(tte). Niiden taakse on jo nähty. Vielä vähän suuremmalla puhurilla kuin tämä keskustelu, kulissit leviävät, ja olet(tte) ilman mitään suojaa.
Jos kaikki ry:llä on hyvin, niin onhan aivan turhaa yrittää sulkea suita nimittämällä kirjoittajia seurakunnan halventajiksi ja rakkaudessaan kylmiksi. Usko pois, kyllä nämä ammattipahentujat tulevat aina olemaan joukossanne, vaikka nyt kiellätkin heitä koskaan havainneeksi.
Etkös sinäkin pahentunut moneen tässä aloituksessa kirjoittaneeseen, et vain huomannut. :)
Usko on vallan käytön väline noilla perheillä mistä tässä ketjussa on puhuttu.
armolliseen Jumalaan ja Jeesuksen sovintotyöhön ja jättäisitte nuo toisten kautta uskomiset vikomisineen? Lienee mahdotonta vl-piireissä kun toisten vahtiminen on niin (pirun) tärkeää.
kaikki tulemaan ilmoituksella Päivämiehessä, jos ei saapunut paikalle, seurasi kohta erottaminen...
ettei Päivämiestäkään ole ollut olemassakaan kun tuollaisia olet siinä nähnyt. Luultavasti on kuitenkin niin että sulla ei ole edes korvantaukset vielä kuivuneet ja et voi tietää noista ajoista mitään.
Minusta Sinulla vt äiti on raittiit näkemykset ja lämpöinen tapa ilmaista ajatuksiasi. Vaikutat noissa suhteissa juuri sellaiselta, kuin suurin osa tuntemistani vl-uskovaisista.
Sen kuitenkin käsitit väärin, että negatiivinen suhtautuminen kautta linjan toisiin uskovaisiin olisi tässä ketjussa kirjoittaneilla ollut ongelmana. Sanottiinhan moneenkin kertaan, että puhutaan poikkeuksellisesta ilmiöstä, mutta sitäkin ikävämmästä omalle kohdalle osuessaan. Sekä avaaja, Rebekka, että minä totesimme, että suurin osa vl-uskovaisista suhtautuu tällaisiin asioihin järkevästi ja kunnioittaa toistenkin näkemyksiä.
Mutta nämä "ammattipahentujat" aiheuttavat määräänsä nähden ylenpalttisen paljon harmia ja vastusta. He myös ylläpitävät esim. kouluissa käsitystä vl-liikkeen vääristyneistä syntikäsityksistä, koska he toimivat aktiivisesti kaikkien puolesta. He eivät tee oikein eivätkä ole kohtuullisia.
Miten heidän toimintansa sitten voi niinkin kukoistaa, että tosi monella on pitkäaikaistakin kokemusta tällaisten ihmisten aiheuttamista ahdinkotiloista? Sehän on kireää lakihenkisyyttä, oikealta laidalta metsään joutumista, kristityn vapauden riistoa, syntiä.
Minusta tilanteen yksi ylläpitäjä on se, että julkinen opetus ei kauhean paljoa kiinnitä asiaan huomiota. Jokainen kuitenkin ymmärtää, että sellainen ei ole oikein ja saa paljon pahaa aikaiseksi. Miksi niin äärimmäisen harvoin varoitellaan tilanteiden lakihenkisestä kärjistämisestä? Miksi paljon useammin muistutellaan näistä käytännön rajoista, kun äärimmäisiin reaktioihin taipuvaiset ihmiset tulkitsevat ne helposti tässä ketjussa kuvatulla tavalla? Eihän se voi olla tarkoitus.
Minusta tuntuu, että tällaisia ihmisiä vähän pelätään. Ei oikein uskalleta sanoa vastaan. Siitä he taas saavat helposti uutta itsevarmuutta ja tuntevat (varmaan ihan vilpittömästikin) olevansa oikealla asialla, keskimääräistä jämymmällä otteella.
Mikä siis on johtanut tilanteeseen, että aivan kohtuuttomasti ympäristöään hengellisesti terrorisoiva ihminen ei useinkaan tunne tekevänsä syntiä mutta esim. Pääsiäisenä Matteus-Passion esitykseen "eksynyt" saattaa tuntea?
Minusta se on vääristynyt tilanne, johon on johtanut yksipuolisuus asioiden julkisessa käsittelyssä. Olisi aivan tavattoman tärkeätä, että myös kireyden synnistä varoiteltaisiin eikä tuuditettaisi ihmisiä synnin uneen tällaisessa vakavassa ja paljon murhetta ja rakkauden säröjä aiheuttavassa tilanteessa.
Huolenpidoksikin sitä voisi kutsua.
Tämä on se syy, miksi minusta yhdestäkin kokemuksesta on syytä julkisesti keskustella.
feikki
Se mitä netissä on sanottu, ei enää takaisin voi ottaa. Juttu on levinnyt moneen paikkaan jo. Ihmisten mielistä se ei katoa enää ikinä.
Sehän tässä on tarkoituskin. Tavoittaa paljon erilaisia ihmisiä ja keskustella tärkeistä asioista. Jos jotain jää mieliinkin, niin eipä ole pahitteeksi.
Olen sitä mieltä, että sananvapautta vl-liikkeen edun nimissä täällä rajoittamaan pyrkivät ruokkivat vielä negatiivisempia mielikuvia, kuin asioista avoimesti ja rehellisesti rakentavassa hengessä kirjoittavat.
Inhimilliset hapatukset ovat läsnä kaikkialla, ei pelkästään vl-liikkeessä. Ei sen pitäisi olla erityinen salaisuus. Se, miten niihin itse kukin suhtautuu, on oleellista.
Olen kanssasi täsmälleen samaa mieltä. On vain ja ainoastaan hyvä asia jos mahdollisimman moni ei-vl ja vl on lukenut kirjoituksiasi, ne ovat lähes poikkeuksetta olleet loistavia ja hengellisesti raittiita ja Raamatullisia.
Toivottavasti ihmiset ottaisivat opiksi ja muuttaisivat ne myös käytännössä teoiksi. Tässä kristillisyydessä muutos tapahtuu arjen sankareiden kautta. Toimimalla Raamattuun sidotun omantunnon kautta, voimme parhaiten tuottaa kunniaa Jumalalle ja Raamatun tarkoittamaa uskotavuutta. Oikea Jumalan Sanan mukainen elämä ei aiheuta tarpeetonta päänpyöritystä tai naureskelua. Jos sen sijaan Jeesukseen uskominen on jonkun mielestä vanhanaikaista, niin se meidän on kestettävä. Siinä asiassa saamme kuitenkin "ylpeillä": meidän turvanamme on ikiaikojen Jumala.
Tosiasia on, että isämme ja me olemme omilla toimillamme aiheuttaneet paljon "harmaita hiuksia" Jumalalle. Inhimillisyys on suurempaa kuin ehkä näemmekään. Kaiken tämän keskellä on hyvä kuitenkin muistaa, että Jumalan armo on avara ja ansiotta meidät on armahdettu. Niin pipolliset kuin lätsättömät.
Eiköhän se ole ollut tarkoituskin, että ihmiset lukisivat kirjoitukset joita tänne lähettää. Ja kyllä ne pitää puntaroida ja pohtia niin loppuun asti, ettei heti tarvitse olla niitä katumassa ja poistamassa. Maria ei ole kirjoittanut tässä(kään) ketjussa mitään, mikä ei olisi totta ja ei kestäisi päivänvaloa.
eli "seurakunnan yhteistä kantaa" ja sekös antaa heidän uskonnollisille "lihaksilleen" aihetta pullisteluun.
"nuo perheet" ovat juuri Päikkärin linjoilla eli SRK:n julkaisujen toimitusneuvoston kanssa "samassa hengessä".
Kyllä noissa perheissä eletään ihan omassa uskossa. Varmaan jos heiltä kysyisi moniko on heidän kanssaan menossa samaan taivaaseen, ei sinne monta sielua huolittaisi. Heidän uskonsa on kyttäysuskoa. Mitä enemmän valvot toisten vioissa ja virheissä, sitä onnistuneemmaksi voit tuntea itsesi. Pohjimmiltaan en kyllä usko heidän olevan kovin onnellisia omassa elämässään, mutta periksi ei voi antaa. Kun on erehtymättömiksi ryhdytty, se linja pitää, niinkauan että on saatu koko lähiympäristö polvilleen. Todellakaan ei voi sanoa, että he edustaisivat "seurakunnan yhteistä kantaa". Mutta totta on tietenkin se, että voivat tuntea ylpeyttä tinkimättömyydestään ja tiukkuudestaan, voivat pullistella sillä että ovat kaikki viimeistä piirtoa myöten täyttäneet. Äärimmilleen viedyssä tiukkuudessa on mielestäni suuret vaarat joutua uskossa haaksirikkoon. Silloin ei olla enää armosta vaan ansiosta uskomassa ja lain alla.
piti kuitenkin valtaosan uskovaisista nöyrtyä. Muuten jätettiin saatanan haltuun. Ja toiset katsoivat vaiti, peläten milloin oma vuoro tulee.
Sitä käsittelyä ei ole myönnetty vääräksi, joten kyllä "nuo perheet" ovat ihan siinä samassa "uskossa" kuin "puimatantereen puhdistajat" aikoinaan. Ja sehän on todettu "siunaukselliseksi ajaksi", mitä nyt joku "ylilyönti" ehkä sattui.
En tiedä missä oli vika tuolloin, mistä ajasta puhut. Kyllä silloin oli suurempi joukko noita "äärimmäisen tiukkoja" ihmisiä, että tuollainen hoitokokousaalto oli mahdollinen. Olen pahoillani noiden ihmisten puolesta, jotka mielivaltaisesti ja usein väärin perustein joutuivat hoidetuksi. Enempää en voi, olin nuori tuolloin enkä tiedä kokouksista sen enempää. Tuo ei voisi tänäpäivänä enää olla mahdollista. Nuo ääri-ihmiset ovat kuitenkin pieni vähemmistö ja minä ainakin näytän ovea tästälähtien tuollaisille tyypeille, joilla ei ole muuta taka-ajatusta kuin ilkeys ja vallanhalu. Kristillinen rakkaus on niistä touhuista kaukana.
edelleen valittuina näitä parhaita hoitajia. Osa heistä on jo vanhoja miehiä, mutta mieti mistä he ovat kannuksensa hankkineet?! Tuskin he ovat pyhäkoulunopettajantyöstään ansioitaan saaneet. Monet heistä ovat joutuneet pyhäkoulunopettajiksi vasta hoitomiesuransa jälkeen. Kuten veli pakkula.
Olipas naulankantaan sattuvia puheenvuoroja tässä "alaketjussa" (noin 8 kpl). Vallasta, vallanhalusta, liehittelijöiden palkitsemisesta ja "totuudentorvien" rankaisemisesta on monissa tilanteissa ollut kysmys. Ja on varmasti myös tänä päivänä. En hetkeäkään epäroisi jos joku ääneen sanoisi, että isojen seuratapahtumien "näkyvät" saarnat, alustukset yms. jaetaan jollakin muulla kuin sattumaperiaatteella eli "mulle-sulle"-periaatteella. Itsekin saattaisin tehdä niin. Mutta kun ei ole asemaa, niin ei ole tuota rasitetta...
Raamatun lukeminen on todella ravitsevaa. Löysin tässä Paavalin kirjeestä hyvin ajakohtaisen opetuksen:
"Mutta minulle on yhdentekevää, ryhdyttekö te tai jokin ihmisten tuomioistuin minua tutkimaan. En itsekään ryhdy tutkimaan itseäni. Minulla ei ole mitään tunnollani, mutta ei minua vielä sen perusteella ole todettu syyttömäksi. Minun tuomarini on Herra. Älkää siis tuomitko ennenaikaisesti, ennen kuin Herra tulee. (1.kor.4)"
Noita "ihmisten tuomioistuimia" on pystytelty kautta aikojen. Ei vähiten 70-luvulla. Olisipa silloin ollut tämä Uusi Käännös (1992) käytössä. Siitä olisi rohkeammat voineet hakea turvaa.
Meidän ihmisten - ainakin meidän "meikäläisten" - raskas helmasynti on tuo tuomitseminen. Miten surullisesti se tälläkin palstalla pulpahtelee esiin.
"Jos joku varmasti uskoo kuuluvansa Kristukselle, hän ajatelkoon sitä, että samalla tavoin myös me olemme Kristuksen omia.(2. kor 10)."
Olen seurannut tätä keskustelua kaiken aikaa, olen miettinyt jopa jotakin kirjoittaa, mutta en ole oikein jaksanut enkä ehtinyt. Suurta osaamattomuuttakin tunnen tällaiseen asiaan puuttumisessa, niin tarpeelliselta kuin se tuntuukin.
Siitä minun pyhäkoulun opettajan tehtävästä hiukan. Pidin aikanaan luterilaisen seurakunnan pyhäkoulua, kinkereillä tehtävän saaneena. Muutamalta taholta sain jatkuvia nuhteita, että pidän seurakunnan pyhäkoulua, että olisi pidettävä Rauhanyhdistyksen pyhäkoulua, eikä seurakunnan. Tiesin ennen sotia jo sovituksi, että vallan hyvin voi pitää myös seurakunnan nimissä, niin olisin ollut valmis jatkamaankin, katsoin siitä taistelun kuitenkin turhaksi, sillä ei tunneillani kulkenut muita, kuin VL lapsia. Sellainen on totuus, siksi suostuin ilman sen kummempaa tinkimistä vaihtamaan Rauhanyhdistyksen nimiin pyhäkoulun. Muutaman vuoden kuluttua ehdotin, että vanhimmat, yläasteelle ja lukioon sijoittuneet koululaiset voisivat jatkaa työtä, joten pääsin vapaaksi tehtävästä. Tämä on totuus lyhyesti esitettynä.
Olisi minulla ollut muutama rakentava ehdotuskin, miten menetellä tässä mainittujen ongelmien kanssa, mutta tuntuu, ettei neuvojani täällä tarvita, eikä muuallakaan. Palataan kuitenkin asiaan, jos ilmenee tervetta.
Älähän nyt Pakkula aliarvioi itseäsi. Palstan luonteeseen kuuluu että täällä saa tölväisyjä.
Toisaalta se on kyllä pientä kun täällä välillä ninimerkit kahinoivat, nimimerkeillä ei voi satuttaa toista, palstalla kukaan ei voi myöskään päästä pullistelijan asemaan niinkuin käytännön elämässä.
Täällä ei vahvempi voi alistaa heikompaa. Demokratia
ei voi missään olosuhteissa toimia paremmin kuin tällaisella palstalla.
Rakentavat ehdotukset ovat aina tarpeen!
Esimerkkisi oli mielenkiintoinen. Pieni asia käytännössä (seurakunnan vs Rauhanyhdistyksen pyhäkoulu), mutta järkyttävä esimerkki.
Että sinua puhuteltiin siitä että opetit Jumalan Sanaa "väärässä paikassa"!! Sinä tottelit ja myönnyit. Paavali olisi tehnyt toisin: "...mutta me emme hetkeksikään antaneet heille periksi, jotta evankeliumin totuus säilyisi teille puhtaana." (Gal 2). Näin ihminen luontojaan usein väistää, jottei tulisi hankaluuksia...
Kouluesimerkki lahkolaisuudesta!
Kannattaa lukea Apostolien teoista kertomus Stefanoksesta. Hänen suurin syntinsä oli se, että hän puhui lakia ja PYHÄÄ PAIKKAA (Jerusalemin tempeli) "vastaan". Havaitsen yhtäläisyyksiä esimerkkisi kanssa.
Mutta tuo ilmiö ei ole historiaa. Erään tuttavani kotona on videot. Heillä pidetään havakseltaan pyhäkoulua, mutta tietyt uskovaiset perheet kieltäytyvät tuomasta lapsensa heidän kotiinsa PYHÄKOULUUN noiden videoiden vuoksi. Hassua ja hullunkurista. Raamatun valossa kuritonta.
Mielenkiintoista kun tekninen laite estää saapumasta pyhäkouluun.
Videot=metallia, muovia, elektoniikan komponenteja.Käyttövoima sähkö.
Sisällöllisesti on ihmisen sisältä tuleva valinta, onko hänellä halua toimia kristillisen vakaumuksen mukaisesti ohjelmasisällön suhteen.
Vielä vakampi asia: Taitaa näitä todelliseen kireyteen menneitä perheitä ja yksittäisiä henkilöitä olla joka paikkakunnalla.
Saa nähdä ollaanko tässä tosiaankin taas ajautumassa kohti jonkilaista isovihan- ja isojaon kaltaista aikaa.
Veli Pakkulan mielipiteissä ja käytännön esimerkeissä SRK:n päätöksentekoelimistä on juuri sitä 70-luvun tuulahdusta, joka saa kauhun väreet kulkemaan selkäpiissä.. Ainakin tällaiselle hoitokokoukset läpikäyneelle "vähemmälle veljelle".
P.S. En ollut kanssasi siellä päätöksenteko- enkä hoitoportaassa, jouduin pakon sanelemana katselemaan touhujanne hieman eri näkövinkkelistä.
Mistä päättelet minun olleen jossakin ns "portaassa" silloin joskus?
Onnistuit jälleen kommentillasi ajamaan minut pois tästä keskustelusta. Olin aikeissa tänne hiukan kirjoittaa, viimeinkin, mutta vastaanotto täällä ei kirjoittamaan rohkaise.
niin näet mistä taustasi on muille selvinnyt...
Kuka lie oletkin mutta kannatttaa keskittyä asioihin eikä ihmisiin, ihmiset tarkoittavat täällä palstalla vakionimikerkillä kirjoittavia henkilöitä.
hoitokokouksista 70-luvulla. Onko teitä vl-pimennossa eläviä todella kielletty lukemasta vanhoja Päivämiehiä?
Mikä teitä oikein riivaa, kun yritätte jo tapahtuneita asioita muuttaa?
yksi satusetä.
pilkan ja ivan osakseen. Näin on kirjoitettu.
ovat pahimpia hengellisistä asioista valehtelijoita, mitä minä tiedän.
"Vain me"
vain tet?
Saitkin jo Marialta vastausta kysymykseesi, samoin etsimisvinkin hakusanan avulla.
Kerron kuitenkin vähän, mikä teki 1970- luvulla alkaneet kokoukset erilaisiksi, kuin mitä Raamattu opettaa vikaan joutuneen kohtelusta. (Nuhdellaan ensin kahden kesken, sitten parin kolmen kanssa, sitten kerrotaan seurakunnalle, ja ellei hän seurakuntaa kuule, pidetään häntä pakanana ja publikaanina. Raamatun pohjalta ja rakkaudella.)
Koko maamme Rauhanyhdistyksillä alettiin toteuttaa järjeselmällisiä "puhdistuksia" ikäänkuin entisessä uskomisessa olisi ollut jokin vika. Ihmiset saatiin joukkohyserian valtaan ja parannuksia tehtiin vapaaehtoisesti, vastentahtoisesti tai toiset, kuten minä, emme hyväksyneet parannuksia keksityistä aiheista, kuten jonkun toisen henkilön hengestä tms.
Itse erkaannuin (erotettiin) Ry:n jäsenyydestä vuonna -78. Tuon jälkeen oli tehty parannuksia mm. kososlaisesta hengestä, kuten täälläkin on siitä kirjoitettu. Sitä en tiedä, mitä kaikkea tuon nimikkeen alle oli sanottu kuuluneen. Muistan kuulleeni, että toisesta pahan puhuminen olisi sanottu olleen kososlaista henkeä. (Mitähän se lienee tänään ?)
Hoitokokousilmiö noina aikoina oli siis hyvin laajaa ja traumaattista, mutta joitakin se ilahdutti ja ja ilahduttaa yhä. Sen kannattajia näkyy täälläkin.
Virallisesti Ry ei ole perunut eivätkäkä sen kannattajat ole tehneet parannusta toimistaan.
Nuorempi polvi ei ole ollut tietoinen noista hoitokokousvuosien tapahtumista.
Itse olen jatkanut uskomista "vanhaan malliin", mutta en tuon jälkeen enää Ry:n riveissä sen hoitokokousvuosina omaksutun uuden opin vuoksi.
Jospa löysit, Jösse jotain lisäselvyyttä. Itse kokoukset olivat siis vailla Raamatullista ja inhimillistä pohjaa.
Nimimerkki Sirkka kuvaa erittäin asiantuntevsti ja oikein tapahtumia. Itse olin pidemmälle hoitokokouksissa mukana, nehän jatkuivat 80-luvulle saakka, olin nuori koululainen. Siitä ajasta jäivät ahdistavat ja omituiset muistot, ikään kuin itse Meidän Herramme olisi kääntänyt selkänsä kristillisyydelle.
SRK ei ole vieläkään myöntänyt ja anteeksi pyytänyt julmaa hoitokokousoperaatiotaan, eikä Jumalan rauha ole vieläkään palannut Rauhanyhdistyksille. Nyt vallitseva "rauhan aika" on paatumuksen rauhaa, joka vie kadotukseen.
lujana vain, näille fundamentalisteille ei tule antaa periksi milloinkaan, eikä siis nytkään
ilmoita heille ykskantaan että se mihin lapset osallistuvat, riippuu sisällöstä ja vain siitä
anna jurputuksen kuulua, äläkä välitä siitä
paitsi vaan, näihin fundamentalisteihin ei auta koskaan mikään - se kun on parantumaton olotila
eli: muuttakaa pois sieltä hikikylältä
Pahuuden ongelman ratkaisu on siinä, ettei sitä sinänsä ole olemassakaan. Hyvä ja paha ovat loppujen lopuksi erottamattomat. Tässä meidän (polaarisessa)tietoisuudessamme - mikä on harhaa - niiden olemassaolo edellyttää toista. Muuten emme havaitsisi toista vastakohtaa. Aivan samalla tavalla pimeys on olemassa, että valo tulisi havaituksi valona.
sidottu paikkakuntaan.
Eli eikö voi kulkea vaikka suuremman kaupungin väen mukana.
Ja jättää nämä ahdasmieliset pikkukuntien,
monesti sairaaloiseksikin muuttuvat
ihmiset omiin piireihinsä.
Ja jos haluaa säilyttää oman identiteettinsä ja perheensä rauhan
niin kulkee suuremman väen mukana.
"Hoitokokousko edessä???" "Karvasjuuri"kirjoituksesi paljastavat jotakin outoa.Mietihän hiukan oletko oikealla mielellä?
kuiva henki? Tuollainen vikominen tarvitsee oikein kunnon hoitokokouksen!
Näin siinä arjen keskellä ja seurakuntaillassa käy. Sama ilmiö tulee esille jopa anonyymi keskustelussa. Ei riitä vaikka vakuuttaa haluavansa uskoa, mutta silti käydä rakentavaa keskustelua uskon ja elämän perusasioista, lasten kasvatuksesta, koulunkäynnistä yms.
Kymmenen yhteen kokoontuneen ryhmässä löytyy jo varmasti yksi, joka kyseenalaistaa toisten uskon ja keskustelu pysähtyy siihen.
Keskusteluissa vaaditaan muutakin kuin fraaseja ja pelkoa kohdata asioita.
tilanteessa jossa nukketeatteriesityksistä kieltäydytään uskon nimissä on aika huutaa
HALOO!!!!!!
KUULEEKO KUKAAN ENÄÄ JÄRJEN ÄÄNTÄ????
ONKO JÄRKEE VAI EI????
Ihan sama kuin joku alkaisi uskon nimissä kammota vaikkapa kottikärryjä tms HIRVEÄN "FIKSUA"
Jos SRK:n puhujien ja seurakuntavanhinten kokous päättää että kottikärryjen käyttö ei sovi uskovaiseen kotiin, kottikärryistä luovutaan.
Näin tapahtuisi vaikka joku rakennuslaan ammattilainen tai puutarhatyönjohtaja kävisi kertomassa asiantuntijana etät kottikärryistä on aika tavalla käytännön hyötyä.
Kun maallikkosaarnaajat ilmoittaisivat että kottikärryjä ei tarvitse käyttää, myös kaikki uskovaiset rakentajat ja puutarha-alan ihmiset luopuisivat siitä vähin äänin.
Näin tapahtui vuonna 1979 puhujien ja seurakuntavanhinten kokouksessa, jossa päätettiin ettei televisio-ohjelmia eikä videoita sovi uskovaisen oepttajan eikä kouluttajan sen puoleen kuin muidenkaan ammatti-ihmisten käyttää työssään. Se ei uskovaiselle sovi vaan johtaa kadotukseen.
Kouluissa uskovaisten perheiden lapset siirtyivät tekemään toiseen luokkaan muita tehtäviä niiksi tunneiksi kun opettaja näytti videon tai katsottiin koulu-tv:tä.
Nyt näille nauretaan mutta ei silloin hymyilyttänyt. Usko oli kyseessä.
Minäkin muistan, kuinka asiasta keskusteltiin jopa suurilla seurakuntapäivillä. Siis siitä, että vanhoillislestadiolaiset kirurgit eivät saaneet katsoa opetusmielessä aiempien leikkauksien videointeja! "Parempi tyhmänä taivaaseen kuin viisaana helvettiin" -oli perustelu asialle. Hohhoijaa.
Kun "pappiseriseuralaiset" oli saatu heitettyä pihalle ja maallikot saaneet määräysvallan SRK:ssa, ei "fiksuille" säännöille näyttänyt olevan rajaa eikä määrää. Montakohan leikkaavaa lääkäriäkin sidottiin saastaisiin videosynteihinsä ja heitettiin ulkoiseen pimeyteen? Tiedän, etteivät kaikki lääkärit kyseistä "rakkauden neuvoa" noudattaneet...
on kokemusta hankalista luonteista, jotka aiheuttavat arkipäivässä turhaa mieliharmia ja ärsytystä.
Paras tapa suhtautua siihen, on avata korvakäytävä ilmavaksi ja päästää läpi se mikä tulee ja antaa sen saman tien mennä.
Parempi on opetella sietämään tällaisia, kuin pyrkiä tulemaan toimeen heidän kanssaan, sillä he reagoivat voimakkaimmin heidän kohdallaan, joihin he voivat vaikuttaa, eli saavat toimilleen suoranaista haluamaansa vastinetta.
Suomeksi sanottuna itse en välitä paskaakaan sellaisista, enkä pidä mitään yhteyttä, en edes tervehdi.
TV: VL (kokemusta on)
On kiva nähdä kuinka vl-piireistä sittenkin löytyy myös järjenkin ääntä uskon rinnalle, sen ovat lukuisat keskusteluun osallistuneet osoittaneet. Molemmat ominaisuudet mahtuvat samaan ihmiseen. Nykyisellä paikkakunnalla olen joutunut kohtaaamaan lapsiin liittyvän kasvatuksellisen kriisin, suhteessa uskomme käsityksiin.
En voi ymmärtää kuinka muutama ihminen paikkakunnalla voi määritellä suuren joukon mielipiteeksi omansa, koskien niinkin tärkeää elämänkokonaisuutta kuin lasten kasvatus.
Kun nämä henkilöt eivät sitten itse ymmärrä että muutkin osaavat ajatella ja joillakin voi olla yliopistotason koulutus jonka pohjalta näkemykset ovat paljon laajempia.
Esimerkin omaisesti haluan tuoda näkösälle sen eron mikä tilanteeseen voi sisältyä.
Jotkut sisaret ovat avioituneet 18 vuotiaana ja heillä on oma tärkeä tehtävä toimia suuren perheen
äiteinä. Toinen sisar on paljon opiskellut ja toiminut työelämässä monenlaisissa tehtävissä ja hänen maailmankatsomuksensa on huomattavasti laajempi. Vanhempi sisar avioituu vanhemmalla iällä ja suorittaa myös oman perheensä osalta kasvatustehtävää.
Sisarten mielipide-erot kasvatus- ja kouluelämään voivat osoittautua suuriksi. Vaikka usko on sama, ei toisella ole oikeutta tulla sinne "keittiöön" saakka neuvomaan ainoita "oikeita" kasvatus metelmiä. Nuoremmat sisaret eivät edes ymmärrä että enemmän elämänkokemusta omaava henkilö kyllä ymmärtää heidän näkemyksensä ja pystyy jopa tarkastelemaan toisten äitien "läpi" senkin miksi näiden ajatusmaailma on muovautunut tietynlaiseen
näkemykseen. Jos toinen on aina oikeassa tiukassa
näkemyksessään,ja ilmoittaa että tämä Jumalan valtakunnan neuvo on aina meillä ymmärretty näin,
vaikka asia ei varsinaisesti ole edes hengelliseen
sektoriin sisältyvä. Edessä on tällaisessa tapauksessa aina jonkinlainen "välienselvittely" jos toinen ei alistu toisen ehdonvaltaiseen näkemykseen.
Vanhoillislestadiolaisuuden on "sallittava" näkemyseroja jäsenilleen. Nykyisen tiedon, elämänvaihtuvuuden, kulttuurisidonnaisuuden ym. takia ihmisiä ei voi enään pitää ulkonaisesti yhdenmukaisena joukkona. Jos toisen tehtävä on vartioida toisen samankaltaisuutta, tuottaa tällainen käsitys suuria ristiriitoja ja ahdistuksia yhteisöjen sisälle. Ainakaan tällaiset
uskon kannalta toisarvoiset kysymykset eivät rakenna kristittyjen välistä rakkautta. Jos toinen
vl-kristitty ilmoittaa uskonsa, ei ole lupa toisen lähteä kyseenalaistamaan uskon laatua, vaikka näkemyksellisiä eroja arjen elämästä esiintyykin. Jos joku ei halua lastaan sinne nukketeatteri esitykseen tai pitää piirrettyä muumia syntinä, saakoon kyseinen henkilö olla omassa käsityksessään, mutta jos joku on tällaisissa asioissa eri mieltä, ei voi ehdollistaa toista jopa epäuskoiseksi. Vanhoillislestadiolaisilla olisi paljon parantamisen varaa suhtautumisessaan kanssaveljiin ja sisariin, sekä myös muuhun yhteiskuntaan ja eri tavalla uskoviin. Jeesus ei erotellut sitä kuka on lähimmäisemme.
Hyvää kevään jatkoa kaikille, samaa -ja myöskin eri mieltä oleville. Kirjoittaa keventyneellä mielellä
taivaltava äiti.
Nimenomaan, mikäli joku kokee oikeasti, että ei voi antaa lapsensa sinne nukketeatteriesitykseen mennä, toki voi toimia niinkuin näkee itselleen ja perheelleen parhaaksi. Hänellä ei ole kuitenkaan oikeutta olettaa, että kaikki toimivat heidän tavallaan ja heidän ehdoillaan. Suoraan sanottuna, pilatkoon vain omien lastensa elämän ja antaa muiden tehdä omat ratkaisunsa.(Nyt ei ole kysymys tuosta nukketeatterista vaan yleensä asenteesta koko elämään). Sanani voivat kuulostaa kovilta, mutta muuta emme voi tehdä. Heitä ei voi auttaa, sillä eivät halua itseään autettavan tai koe olevansa edes neuvojen tarpeessa.
Toinen kirjoittaja oli kirjoittanut, että paras keino on olla noteeraamatta mitenkään, sillä he saavat voimaa juuri siitä vallantunteesta mitä kokevat suhteessa toisiin ihmisiin. Minä kyllä toki tervehtisin näitä ihmisiä joista olen kirjoittanut, mutta kun olen kovakorvaisuuteni heidän neuvoilleen osoittanut ja elän omaa elämääni vapaana heidän käskytysvallastaan, en ole sen arvoinen että minua noteerattaisiin niin paljon että olisi tervehtimisen mahdollisuutta. Kyliltä sitten kuuluu sitäkin enemmän, joten ei sitä taida ihan yhdentekevä henkilö näille ihmisille olla, mutta enpä voi mitään sille, jos haluan pitää terveet rajat ja käy näin.
No kyllähän vl-piireistä tervettä järjen ääntä löytyy vaikka kuinka! Mehän ollaan pääasiassa leppoisia ja järkeviä, ihan tavallisia ihmisiä.
Ongelma ovat äärimmäisiin reaktiohin ja tulkintoihin taipuvaiset matkaystävät keskellämme. Ja varsinkin se, että traditio on muodostunut sellaiseksi, että viisikymmentä täyspäistä aikuista ihmistä joutuu lähes varmuudella altavastaajan asemaan yhden tällaisen osuessa lähiympäristöön, olipa tosiaan kysymys vaikka omien lasten kasvatukseen liittyvistä ajallisista yksityiskohdista.
Olisi tärkeää itse kunkin tehdä omassa päässään riittävän selväksi se, ettei tässä ketjussa kuvattu terrorismi ole oikein eikä kristillistä, ja asettua sitä määrätietoisesti vastustamaan.
Niin minä aion tehdä jatkossa entistäkin herkemmin, vaikka aika hyvin olen tällaiselta pompottelulta tähänkin asti säästynyt.
Kiva kuulla aloittaja, että sait kevennystä mielellesi tästä keskustelusta. Niin se on useinkin, kun asia reippaasti ja kainostelematta puidaan läpi. Vaikkei ongelma oitis poistuisikaan, se saa jotenkin selkeämmän hahmon omassa mielessä ja siihen suhtautuminen helpottuu.
Hyvää jatkoa ja aurinkoista kevättä myöskin Sinulle avaaja ja muillekin kirjoittajille!
Olen Maria sun kanssa samaa mieltä asioista ja luen tätä palstaa sikäli säännöllisesti, ettei yksikään merkiyyävämpi ketju jää lukematta. Pidät asioita niin hyvin esillä, ettei esimerkiksi minun tarvitse vaivautua niistä kirjoittelemaan.
Taannoin vihjasin sulle, että kannattaa välttää tiukka-löysä -akselin käyttöä keskusteltaessa elämäntapa-asioista, koska kyse ei ole tiukkuudesta tai löysyydestä, vaan pikemminkin Jumalan sanan aseman puolustamisesta. Itse ainakin olen tiukka, miltei liian kiihkeä Jumalan sanan puolustaja silloin, kun kanssakeskusteluissa tulee kysymys elämäntavoista.
Nyt tässä ketjussa korostatte järjen ääntä, mikä on kummallista, koska minun käsittääkseni kyse on kuitenkin omantunnon äänestä ja sen puolustamisesta. Järjen korostus on lisäksi punainen vaate niille, jotka ovat debatin toisella puolella. Siksi järjen äänestä puhuminen on sekä harhaanjohtavaa, että keskustelua vaikeuttavaa.
"Niin minä aion tehdä jatkossa entistäkin herkemmin, vaikka aika hyvin olen tällaiselta pompottelulta tähänkin asti säästynyt.
"
Ainakin itse olen koettanut hillitä itseäni olemasta yhtä fanaattinen kuin kiihkoelämäntapailijat. Koska asia on oikea ja vaatii paljon ponistelua, kannattaa koettaa rakastaa kiivaat elämäntapakiihkoilijat pehmeiksi. Kovalla kovaa vastaan emme saa aikaan muuta kuin syvemmät poterot ja hajaannusta.
yliopistokoulutus ja siitä seuraava laajempi näkemys asioihin on niin merkittävä tekijä suhteessa näihin käytäntöihin. Itse tunnen ihmisiä koulutuksen suhteen laidasta laitaan enkä ole huomannut moista yhteyttä suhtautumisassa k.o. asioihin. Toisaalta se voi johtua kasvatuksestani jonka olen saanut: jokainen ihminen on yhtä arvokas, oli korkeasti koulutettu tai ei. Sydämen sivistys on tärkeämpää. Eli itse en osaa heti yhdistää ihmisen mielipiteitä hänen mahdolliseen koulutukseen/kouluttamattomuuteen.
Kyse ei ole omantunnon äänestä ja sen puolustamisesta vaan vallanhimosta yhdistettynä äärimmäiseen jyrkkyyteen. Minulle on tullut jopa mieleen, että noilla ihmisillä ei ole omaatuntoa ollenkaan, koska voivat sivuuttaa jatkuvan henkisen väkivallan käytön olankohautuksella, mutta ovat äärimmäisen jyrkkiä suhtautumisessa vaikkapa nyt tähän mainittuun nukketeatteriin.Ensiksi mainitulla on mielestäni ympäristölle huomattavasti tuhoisampi vaikutus. Tätä käsistystäni tukee se, että kyseinen henkilö oikein toivoi, että tehtäisiin lista mikä on syntiä ja mikä ei. Sen jälkeen olisi hyvä tarkkailla lista kourassa kuka sitä noudattaa viimeistä piirtoa myöten. Lisäksi he eivät koskaan ole itse anteeksipyytäjän paikalla. Lisäksi nämä tyypit ovat usein häkäilemättömiä valehtelijoita. Valehteleminen ei ole heille syntiä, mutta nukketeatteri on. Valehtelussa ei kyse mistään konkreettisesta, voi aina pyörtää puheesi toiseen suuntaan kun puheiden oikeellisuutta ryhdytään tutkimaan. Myös käsky "älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi" kuuluu tähän kategoriaan josta ei jää konkreettista jälkeä, sitä voi harrastaa ilman minkäänlaisia omantunnon tuskia.
Siinä mielessä järjen käytöstä voidaan puhua, että noissa elämäntapakysymyksissä voisi kysyä perusteluita, miten se, jos opettaja heiluttaa kahta nukkea kädessään, on syntiä? Jos kysyt sitä noilta ääri-ihmisiltä, perusteluita ei tule. Saat vain jyrkän vastauksen siitä miten olet pimentynyt, sillä nämä asiathan ovat aina olleet syntiä. Asioista ei voida keskustella eikä millekään asialle voi kysyä perusteluja. Asia on niinkuin he sanovat ja sillä hyvä. Ja se pitäisi kaikille sopia. Mukisematta. Onhan ainoa asioita oikein ymmärtävä henkilö puhunut.
Omien rajojen ja oman reviirin puolustaminen ei ole fanaattisuutta. Sitä ei tee kukaan muu ellen itse siitä pidä huolta. Ja mieluummin olen vaikka fanaattinenkin mutta en anna pompottaa itseäni, itsenäiseen ajatteluun kykenevää aikuista ihmistä. "Kannattaa koettaa rakastaa kiivaimmat elämäntapakiihkoilijat pehmeiksi". Kauniita sanoja, mutta yhtä hyvin voisit koettaa rakastaa kyykäärmettä. Yhtä liukas ja kavala, kun selkäsi käännät on valmis pistämään ja puhumaan sinusta pahaa. Siksi kavahdan puheita, että heitä pitäisi ymmärtää sellaisena kuin he ovat. Miten kenelläkään voisi olla oikeus vaikeuttaa toisten ihmisten elämää, sekaantua siihen jatkuvasti ja saada aikaan rakkauden rikkoontumista? Sillä se sitä rakkautta rikkoo, ei se että tämä ilmiö tunnistetaan ja siitä keskustellaan. Nämä ovat todellakin ääri-ilmiöitä, mutta silti he koko ajan ovat jonkun lähellä eläviä ihmisiä.
Osasin pelätä, ettei sanomaani ymmärretä oikein, koska en jaksanut kyllin selvää suomea kirjoittaa.
Tarkoitin, että sinä ja maria puolustatte oman tuntonne ääntä, ettekä järkeä. Koska jyrkkikset ovat kuitenkin myös "oman tuntonsa" asialla, täälläkään ei kannata asettaa heitä vastaan järkeä vaan raamatullisesti perusteltua oman tunnon puolustusta. Jos niiden kanssa mistään kannattaa edes keskustella.
JA mitä marialle kommentoin, en tarkoittanut koskevan ollenkaan niitä ilmeisiä hourupäitä, joihin teillä on kosketus. Tarkoitus oli ottaa kantaa yleisemmällä tasolla. Itse en ole selläisesta onneksi kärsinyt, mutta voin arvata, että minullakin karvat nousee pystyyn, jos sellasta kohtaan.
Oman tuntumani mukaan humanisteilla ja teologeilla näyttäisi olevan koulutuksen suomia valmiuksia nähdä asioita laajasti, johon tosin on mahdollisuus muurarilla ja levyseppäilmarisellakin.
Huikea määrä koulutettua porukkaa voi uskoa perusteettomiin juttuihin, mutta yleensä niitä alkaa perusteettomuus ujostuttamaan, jos niitä viitsii sillä "kiusata".
Olisin tietenkin voinut vähän kauniimminkin monta asiaa ilmaista, mutta jouduttuani todella kohtaamaan tuon ilmiön sen kaikessa kauheudessaan, en voi siihen kovin neutraalisti suhtautua. Ilman tuota kokemusta minunkin olisi varmasti vaikea uskoa, että tuollaisia tyyppejä voi oikeasti olla olemassa.
Mielestäni heistä ei todellakaan heijastu kristillinen rakkaus, josta kumpuaisi aito huoli toisen ihmisen sieluntilasta.Kristillisyydessä opetetaan kääntämään kaikki asiat parhain päin. Nämä ihmiset ovat vieneet opetuksen huippuunsa sinne toiseen äärilaitaan. He epäilevät kaikessa vain pahoja tarkoitusperiä. Koska he ovat lain alla, miten he suhtautuvat siihen, jos he näkevät toisen uskovaisen sunnuntaina ripustavan pyykkiä narulle. Ei tule mieleenkään mahdollisuus, että tämä ihminen on lähdössä reissuun ja siksi pesee vaatetta mukaan vaan halutaan ajatella, että hän pyykkää nimenomaan SIKSI KOSKA ON SUNNUNTAI, ihan tarkoituksella turmelee lepopäivän pyhittämiseen kehottavaa käskyä. Silloin unohtuu se kohta "mitä tarve ja rakkaus vaatii". Puhutteluhan siitä seuraa. Mutta jos hän itse on lähdössä reissuun ja tämän saman pyykkäyksen tekee, saisi kohtauksen jos joku (kukaan muu ei kyllä olisi niin typerä) uskaltaisi tulla kysymään miksi sitä pyhänä pyykätään, eikö arkena ehdi. Kyllä siinä anteeksipyytäjän paikalle joutuisi joku muu kuin pyykkääjä. Hänellähän on tarve, mutta se tarve ei koskaan voi olla toisen kohdalla, silloin se on tarkoituksella tehtyä toimintaa. Tällä lapsellisella esimerkillä halusin yrittää valottaa tätä asiaa.
Oudointa minusta on se, että nämä tyypit odottavat myös ei-lestadiolaisten noudattavan heidän sääntöjään. Ihmetellään ja kauhistellaan suureen ääneen näiden elämäntapoja. En yhtään ihmettele jos näiden ihmisten naapureilla on outo ja ahdistava käsitys lestadiolaisista. Heiltä on tyystin unohtunut kultainen ohje: Elä ja anna muidenkin elää.
Jostain kumman syystä kaikki tämä ylimääräinen kilvoituksen osuus on juuri näiden maanviljelijäsaarnaajien keksimää säädöstöä.
(tuttua vai ei: parta, permanentti, koulu-tv, hirvipeijaiset, nukke-esitys, jne.) Olisikohan laajemmasta koulutuspohjasta ollut hyötyä silloin kun näitä asioita on määritelty synniksi ja omantunnon valvomisen paikaksi. Uskovaisen omatunto on muodostunut siitä miten saarnamiehet ovat sen muotoilleet. Nykyään tämä ei enään onnistu koska ihmiset ovat koulutettuja ja tietoisia raamatun sanomasta ja uskon ydinkysymyksistä. Tietokin kulkee muutamassa sekunnissa paikasta toiseeen.
Karmea esim. omaantuntoon vaikuttamisesta löyttyy päivämiehen ehkäisy kannanotosta vuodelta 14.2. 1979; Ehkäisy kaikissa muodoissa on kielletty, jos äiti tai lapsi kuolevat he pääsevät taivaaseen.
Pystyn kuvittelemaan itseni tilanteeseen, jossa vaimo kuolisi seuraavaan synnytykseen. Lääketiede pystyy tällaisen syyn ja seurauksen ilmiön määrittelemään yhtä suurella todennäköisyydellä kuin kuoleman syöpäkasvaimen edessä jos syöpää ei poisteta.
Edellä mainitussa tilanteessa mies on valinnan edessä; luultavasti jokaisen miehen omatunto käskee suojelemaan vaimoa ja hänen terveyttä ja henkeä. Vastassa on saarnamiehen sana, saarnamies väittää kivenkovaan edustavansa Jumalan näkemystä, jos vaimosi kuolee se on Jumalan tahto, ehkäisy ei tule kohdallasi kysymykseen jos aiot säilyä uskomassa. Mikä on on miehen ratkaisu omaan, vaimonsa ja lasten elämään, kuunnellakko omaatuntoa vai saarnamiehen muodostamaa käsitystä oikeasta kristityn omastatunnosta.
Esitänkin kysymyksen kumpaa pitää kuulla, omaa omaatuntoa joka kehottaa ehkäisemään ja säästämään
vaimon hengen vai saarnamiehen omantunnonkäsitettä?
Tällaiset kysymykset eivät ole leikkiä vaan vaan monen elämässä eteen tulevia tosiasioita.
Katsomosta on helppo huudella!
Vaikutukset tuntuvat sinunkin elämässäsi, yhä.
kaikille.
Tuohon en ota kantaa, sillä minulla ei hoitokokouksista omakohtaista kokemusta. Paikkakunnallani ei tiedetty mitään niistä hirmutöistä mistä täällä on kirjoitettu. Silti uskon, ne ovat pääosin totta. Voin nimittäin kuvitella, että mikäli nämäkin tuntemani ääri-ihmiset pääsisivät "hoitamaan", todella pahaa jälkeä saisivat aikaan ja yhtä mielivaltaisiin tekoihin pystyisivät.
Tuon tiedän omakohtaisesta kokemuksesta, että tuollaiset ääri-ihmiset ovat tänäpäivänä onneksi harvinaisia. Mutta yksikin tälläinen toisia uskon nimissä terrorisoiva ihminen on liikaa.
Kiitos siitä termin tarkennuksestasi! Jos olet lukenut kirjoituksiani, lienet huomannut, että olen käyttänytkin juuri siinä keskustelussa suositeltua määritelmää (tiukkis=Raamattun opetukseen omia kotkotuksiaan tiukasti lisäämätön, tms.)
Kyllähän Raamatussa monessakin kohti kehotetaan viisauteen ja järjen käyttöön asioissa, jotka ovat käytännöllisiä. Vaikka tässäkin ketjussa keskustelun aiheena ovat toisaalta omantunnon valinnat, on kuitenkin tärkeätä olla hengellistämättä kaikkia asioita. Etenkin, jos se johtaa täyteen järjettömyyteen. Joskus on syytä yksinkertaisesti ottaa järki käteen!
Jos järjenkäytön osuutta ei lainkaan tunnusteta tai sitä pelätään mainita, ollaan näiden nukketeatteri- ja konserttikysymysten kanssa nopeasti "keisarin uudet vaatteet"- ilmiössä, eli pitää olla näkevinään jokin hengellinen mysteeri ja sen takia toimia hullunkurisesti asioissa, joissa sitä oikeasti ei ole.
Monia tällaisia asioita voi ajatella ihan järkevästi ja luottaa siihenkin.
Julkinen opetus on ilmeisesti 70-luvusta säikähtäneenä hempeillyt elämäntapakiihkoilijoiden suhteen ja näin ollut jopa tuutimassa heitä synnin uneen. Ihmisille, jotka ovat kireyteen taipuvaisia ja saavat epäkristillistä tyydytystä toisten orjuuttamisesta, tämä viesti on antanut itsevarmuutta: olemalla miten kireä tahansa on monin verroin oikeammassa kuin rikkomalla jotain yhdessä sovittua yksityiskohtaa. Mutta eihän se niin ole. Kireilijä tekee syntiä riistämällä kristittyjen vapauden ja vaatimalla kategorisia ansioita armon ehtoina, mutta yhdessä sovittua yksityskohtaa rikkova pahimmassakin tapauksessa liikkuu alueella, jonka "on nähty" voivan JOHTAA syntiin.
Tämä vääristymän takia katson, että kireilijää on vastustettava pontevasti. Hän on joutunut syntiin ja yrittää johdattaa toisetkin samaan. Eikä se aina ole edes kovin vaikeaa, olemme oppineet syyllistymään helposti siitä, että laitamme lapset vaikkapa nukketeatteriin vaikka kireilijä (joka yleensä käyttää itsestään nimeä seurakuntaäiti) kieltää.
Paavalikin kehottaa olemaan lujana, jottei kukaan saattaisi meitä uudelleen orjuuden ikeeseen. Tästä ajattelen olevan kysymys.
Rakkauden tulisi vaikuttaa kaikissa toimissamme. Mutta siitä huolimatta ei pidä alistua vääryyteen.
Minusta esim. Päivämies-lehdellä olisi kriittisen itsetutkiskelun paikka siinä, että miltei jokaisella vl-kristityllä on kokemus tällaisesta ahdistavasta orjuutusmeiningistä. Eikö voisi edes kerran viidessä vuodessa kirjoittaa niiden viikottaisten yksityiskohtaisten elämäntapaviitoitusten vastapainoksi selkeän kirjoituksen myöskin asian tästä puolesta? Yksikin selväsanainen kannanotto kireyttä vastaan olisi merkittävä käytännön askel kohti oikeata uskomisen vapautta.
Itseäni ihmetyttää yhä enemmän, miksi niin johdonmukaisesti opetetaan karttamaan vain tietynlaisia syntejä?
Kirjoitit hyvin viisaasti! Ja olet löytänyt aivan oikeita näköaloja suhtautumisessa toisiimme.
Olen itsekin ajoittain turhan ärhäkkä. Sehän tarkoittaa sitä, että sorrun itse tuomitsemaan toisia vaikka juuri sitä kehoitan toisten välttämään! Siis ojasta allikkoon.
Tämä lauseesi on loistava: "...kannattaa koettaa rakastaa kiivaat elämäntapakiihkoilijat pehmeiksi." Näin juuri meidän tulisi toimia. Rakastaa totuudessa! Totuus ei ole mitään ilman rakkautta: "...vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. (1. Kor 13)." Tämän äärellä tiukkikset (=elämäntapoja korostavat) ja leppoisat (=Jumalan Sanaa korostavat) ovat kaikki yhtä viallisia. "Tiukkis" tuomitsee ja "leppoisa" halveksii. Juuri tässä Paavali kehottaa molempia osapuolia toistensa kunnioittamiseen (1. Kor 14).
Ja toinen tärkeä esiin nostamasi pointti. Me "leppoisat" emme suinkaan aja "omalakisuutta" eli synnin vapautta. Ei. Me pidämme Jumalan Sanan puolta. Seurakunta on "hyvä renki", mutta huono isäntä. Jumala ja Jeesus olkoon meidän isäntämme. Ja Jumalan Sana elämämme ja opetuksemme ainoa ohjenuora. Sanan varsinaisessa merkityksessä "omalakisia" ovat nuo, jotka tuovat Kristuksen oppiin jotakin lisää (2.Joh 1).
Paavalin opetukset ovat tässäkin suhteessa lyömättömiä. Hän kertoo galatalaiskirjeessä kuinka "valeveljet" yrittivät vaatia Tiitusta ympärileikkaukseen. Paavali tiukasti kieltäytyi ja perusteli: "...jotta evankeliumin totuus säilyisi puhtaana."
Jos jokin asia elämässämme, toimissamme tai opetuksessamme hämärtää "evankeliumin totuutta" (=yksin Krituksen tähden), niin sellaista uskovainen sydän ei vastaanota. Paavalin sanoin: "Julistipa kuka tahansa teille evankeliumia, joka on vastoin meidän julistamaamme -- vaikkapa me itse tai vaikka taivaan enkeli -- hän olkoon kirottu. (1. Gal 8)."
Siinä rajapyykki, jonka kohdalla ei tarvitse pakittaa. Rakkauden tähden.
Viittasin Paavaliin enkä ehtinyt etsiä tarkempaa lähdettä joten lainaan sen nyt Tunnustuskirjoista:
"On näet välttämätöntä, että seurakunnissa säilytetään oppi kristillisestä vapaudesta, jonka mukaan lain noudattaminen ei ole välttämätön vanhurskauttamiseen, niin kuin Galatalaiskirjeessäkin on sanottu:"Älkää antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen." (Gal.5:1) On välttämätöntä, että pidetään kiinni evankeliumin ytimestä, siitä, että saavutamme armon uskomalla Kristukseen, emme määrättyjä sääntöjä ja ihmisen säätämiä jumalanpalvelusmuotoja seuraamalla."
"Tuota ihmisen säätämiin menoihin liittyvää petollista viisauden ja vanhurskauden harhakuvaa vastaan meidän tulee näin ollen varustautua Jumalan sanalla."
Olen aika pitkälle samassa käsityksessä. Koulutus ei välttämättä kovin paljoa lisää ihmisen viisautta ja ymmärrystä eri ilmiöiden suhteen.
Suurta viisautta ja inhimillistä ymmärrystä voi olla ihan oppimattomienkin ihmisten ajattelussa. Ja päinvastoin, pitkälle opiskellut voi hämmästyttää kapea-alaisuudellaan ja pinnallisella ajattelullaan.
Eiköhän se viisaus ole Jumalan arvokkaimpia lahjoja ihmiselle, Raamatussakin puhutaan siitä ihan erityisenä lahjana. Viisaus asuu sydämessä ja koulutuksella voi kyllä saada aikaan "viime silauksen" mikäli tuo ominaisuus on, mutta ellei ole, sitä ei saa millään.
Enemmänkin elämänympyröiden pienuus voi vaikuttaa näkökulman kapeutumiseen. Itse olen huomannut aina ollessani äitiysloman takia kotona, että omat ajatukset alkavat tympiä. Niiden kiertämä kehä pienenee päivä päivältä ja ennen pitkää alkaa tuntua, ettei itsensä kanssa enää oikein jaksa seurustella :-)
Tosin monet kyllä näyttävät säilyvän täyspäisinä tuollaisessakin tilanteessa, eli onkohan näille asioille olemassakaan mitään kategorioita?
Rebekka-sisar turri-uskossa :-)
Saitpa minut pohtimaan omia reaktioitani ko.asiaan lausahduksellasi. Tiedän, että olen kirjoittanut hivenen kärkevästi, mutta asiat joista olen kirjoittanut, koen juuri noin kuten olen ne kuvannut.
Minulle on varmasti jäänyt pieni katkeruus ko.henkilöitä kohtaan vaikka tiedostankin nyt, että kyse on henkisesti ja hengellisesti sairaista ihmisistä. Sen verran syvällä olin jossakin vaiheessa siinä myllytyksessä, että eivät ne asiat koskaan voi unohtua, vaikka niitä ei enää usein ajattelekaan. Muistan kaikki ne "keskustelut", joissa olin aina altavastaajana syytetyn paikalla, kasvotusten ja puhelimessa, jotka loppuivat aina saman kaavan mukaan "kyllä on mahdoton ihminen", poistuttiin huudon kanssa ovet paukkuen paikalta tai paiskattiin puhelin korvaan. Monet pääsivät helpommalla kun vain vähin lopettivat kaiken yhteydenpidon, mutta minä halusin kertoa mistä se johtui. Minun oikeustajuani vastaan soti niin raskaasti se, että toiset voivat kenenkään vastaanpanematta jatkaa tuhotöitään. Ja tuostahan se ahdistaminen todellisuudessa vasta alkoi, kun olin selkeästi osoittanut kovakorvaisuutensa noille "kaikessa rakkaudessa" annetuille neuvoille. Ja kun en koskaan ole puheitani perunut, nämä ihmiset eivät voi myöskään unohtaa. Aina välillä kuuluu miten hyvässä huudossa sitä heidän silmissään on. Mutta kun itse tiedän mistä asiassa oli kysymys, että heidän kanssaan on mahdoton tehdä todellista sovintoa vastoin oikeudentajuaan. He eivät hyväksy minua ihmisten kirjoihin ennenkuin olen sanonut, että kaikki mitä olen heille sanonut ei ole totta. Ja sitä en voi tehdä. Vääryyttä ei tule hyväksyä millään ehdolla.
Paavali kirjoittaa: "Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa. (Room 12)."
Olet varmaan yrittänyt parhaasi. Jos mahdollista niin pysy noista jatkossa erossa. Me kaikki tunnemme lähimmäisiä, joita haluamme tavata vasta taivaassa.
Sanalaskujen viisaus kertoo näin: "Jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle ruokaa, jos hänellä on jano, anna juotavaa. Näin keräät tulisia hiiliä hänen päänsä päälle."
Samalla on kuitenkin täysi lupa ja velvollisuus pitää totuudesta kiinni. Oikea rakkaus "iloitsee totuuden voittaessa". Mutta pelkkä totuus on kylmää ja mitätöntä, ellei Jumalan rakkaus saa sitä aikaiseksi.
Tiedän tunteesi, aika lailla täälläkin on välillä sauhu noussut korvista. Vaikka täytyy myöntää, että myös paljon ilmaista materiaalia hersyvään huumoriin on saatu...
Pahintahan siinä on se, että tuollaiselle käyttäytymiselle on muodostunut sosiaalinen oikeutus, eli heillä todella on valtaa toisiin. Jos päättääkin olla luja ja pitää viimeisen harkintavallan itsellään, helposti joutuu kuitenkin kelkkomaan ilta illan perään selvittelytilaisuuksissa, jotka harvoin oikeasti johtavat mihinkään. Sekin on turhauttavaa ja voi muuttua eräänlaiseksi vallankäytöksi. Mutta jos he kokevat, että "rakkaus" on särkynyt (no ei nyt TIETENKÄÄN heidän itsensä takia vaan siksi, että muut synnyttävät heissä omituista vierauden tunnetta rakkauden tunteen sijasta) niin eipä voi oikein kieltäytyä osallistumasta asian selvittelyyn. Vai voiko?
He siis toimivat uskonnollisessa mielessä ihan väärältä pohjalta ja sosiaalisessa mielessä vastoin kaikkia hyviä tapoja - ja silti heidän toiminnalleen on synnytetty oikeutus ja jopa jossain määrin glorifioitu sellaista keskimääräistä suurempana "tunnontarkkuutena" ja hengellisenä lahjomattomuutena.
Kummako se on, jos vuosikaudet tuossa ahdingossa eläneen ympäristön kommenteista alkaa vähän jo turmelus kuulua :-)
Kyllä me jouduimme tekemään tietoisen päätöksen olla osallistumatta enää yhteenkään neuvonpitoon, kun näytti siltä, että mihinkään johtamattomista "keskusteluista" ei tule loppua. Sillä nehän eivät olisi voineet loppua ennenkuin olisin myöntänyt, että kyllä te sittenkin olette aivan ihania ihmisiä, miten minä niin väärässä olenkin ollut ja vielä täytekakkukahveilla hyvitellyt heitä. Silloin olisi varmaan taas ollut valtakunnassa kaikki hyvin. Ja hetken päästä sama kyttääminen olisi jatkunut. Kun olimme kerran saaneet edes jonkinverran oikeaa keskustelua syntymään ja olimme sopineet asioita, sieltä lähdettyämme mieheni sanoi viisaat sanat: Nyt kun emme ole kerran tästälähtien missään tekemissä, mitään uutta ei ole voinut tulla ja vanhoista ei enää tarvitse tehdä parannusta. Vaikka miten alkaisi niitä kaivamaan. Näin teimme. Eihän se ole kuin vallankäyttöä tuokin jatkuvien palaverien pito. Voihan siinä hetkeksi painaa omat ongelmansa taka-alalle kun keskittyy muiden keksittyihin ongelmiin.
No, nyt painan muistin syövereihin nuo asiat. Nyt niille tosiaan voi joskus jopa nauraa, mutta silloin ei paljon hymyilyttänyt kun sai pelätä milloin tuomionenkeli pölähtää pihaan. Mutta joskus kun ajattelen, että hän saattaa paraikaakin pölähdellä jonkun toisen raukan pihaan, nousee sääli; Minkä takia tuollaiset ihmiset ovat oikein noin vinoon kasvaneet? Kasvaneet itsessään suuriksi mutta jääneet henkisesti pieniksi ja heidän uskonelämänsä on lain kirjaimen täyttämistä sen viimeistä piirtoa myöten, uskomisen ilo siitä on hyvin kaukana.
Noista sovintokokouksista kannattaa ilmanmuuta kieltäytyä. Soita poliisi ensi kerralla jos kutsuvat "sovintokokouksen". Tuo jos joku on terrorismia. Jumalan nimissä.
Ymmärän käsitteen sydämmen sivistys, sitä voi jokainen kantaa siellä povellaan.
Sitten kun aletaan olemaan tekemisissä oikeissa asioissa, tahtoo se sydämmen sivistys kadota monelta.
Elämässä olen monet kerrat joutunut näkemään julkihurskaita veljiä joiden käytös muttuu kuin päivä vaihtuisi yöksi, kun tilanne muuttuu.
Monelle yrittäjälle rehellinen yrityksen kirjanpito on ollut ylivoimaista suuremman omanvoiton edessä. Virassa olevia pappeja ja saarnamiehiä on jäänyt kiinni vuosia jatkuneesta huoruudesta, onpa jopa syntynyt lapsiakin.
On paljastunut fyysistä perheväkivaltaa hurskaan julkisivun takaa.
Kun esim. siionissa on taistelun aikoja, niissä ei valitettavasti ole riittänyt sydämmen sivistys. Jos ohitetaan se, että Jumala johdattaa siionia aina oikein ja laskeudutaan maan päälle tarkastelemaan asioita: myös inhimillisyys ja raadollisuus, vallanhimo, kateus, politikointi, raamatuntulkintaerimielisyydet, lähes kaikenlaista löytyy mitä pitää tietää ja osata, jotta voi edes pysyä Jumalan sanan neuvoissa.
Ottaisin historiasta koulutuksen merkityksen esille mm.Paavali, Luther, Lestadius olivat kaikki korkeasti koulutettuja, ja heidän tehtävä oli rakentaa opillinen perusta, Jumalan armosta.
Vl-historian lähimenneisyydestä otan koulutuksen, tiedon, taidon ja viisauden elementit esille, persoonan muodossa.
SRK:n edellinen puheenjohtaja sanoi taistelleensa fundamentalismiä vastaan. Hänen taistelujoukot saivat voiton.
Puheenjohtaja evp.everstiluutnantti on sotaveteraani, saanut johtajakoulutuksen suomen parhaassa johtajakoulutuslaitoksessa, maanpuollustuskorkeakoulussa. Lisäksi hän on opiskellut valtavasti mm. teologiaa, raamatunhistoriaa, ajankuvaa, erillaisia aatesuuntia. Henkilöt jotka joutuvat kantamaan vastuuta asioista, on vastuun kantamisen edelletykset perustuttava tietoon.
Tietoa saadaan koulutuksen muodossa, johon luen myös itseopiskelun. Tietoa voi kartuttaa myös vaikka nettipalstan kautta. Koulutus ja tieto ei korvaa uskoa, mutta on välttämätöntä tietää esim. raamatuntulkintaa että pystytään edes seuroja järjestämään.
Itse olen kyllä ainakin miehisen maailman puolella tehnyt havinnon, että koulutus kyllä tuottaa järjestään hyviä tuloksia. Peruslahjakkuus jatkettuna koulusivistyksellä tuo toimivan ihmisen yhteiskuntaan.
Naisten päivänä tein aloitteen nimellä saarnamiehen naisenkuva, avauksessa ehdotin että naiset touhuaisivat itse esim. Oulun Ry:lle kokoontumisen jossa käsittelisivät näitä vl-naiseuden ongelmia, jostain syystä avaus ei tullut noteeratuksi.
Vl-naisilla suurin ongelma on henkinen yksinäisyys, johon monet tuntevat sulketuvansa kotiäitiyden myötä. Jos äiti voi pahoin, silloin reagoi muukin perhe. Naiseutta soisi käsiteltävän vl-lestadiolaisuudessa paljon näkyvämmin, aina sieltä keittiöstä lähtien. Ja siten että tulkinnat vastaisivat todellisuutta. Itse näkisin hyvänä että vl-naiset jalkautusivat myös "epäuskoiseen" maailmaan mm. harrastusten muodossa. Olen kuullut joidenkin mainitsevan, että sekin ahdistaa suuresti kun kaikki elämä pyörii Ry:n ympärillä.
Kaikki on kiinni omista valinnoista. Jos ahdistaa se, että kaikki elämä pyörii RY.n ympärillä, sille asialle pitää tehdä jotain. Jos ei ole työelämässä, lukuisissa harrastuksissa, kuten mainitsitkin, voi ympyröitä laajentaa. Samoin opiskeleminen ihan vaikka mielenvirkistykseksi ilman kunnianhimoisia tavoitteita, tuo uusia tuulia elämään.
Lauseestasi "Vl-naisilla suurin ongelma on henkinen yksinäisyys, johon monet tuntuvat sulkeutuvansa kotiäitiyden myötä", ottaisin naisilla sanasta vl-etuliitteen pois. Olen aikakauslehtien suurkuluttaja ja kiinnittänyt huomiota siihen, että lapsen saaneet naiset ovat hyvin nopeasti äitiysloman jälkeen kiirehtineet töihin vedoten juuri tuohon henkiseen tyhjiöön, aikuiskontaktien puutteeseen. Heillä vertaisryhmä varmasti on vielä pienempi, lähipiirissä ei ehkä ole toista pienten lasten äitiä, jonka kanssa voisi päivisin pitää yhteyttä. Tuossakin asiassa olemme kaikki yksilöitä. Itse olen ollut kotiäitinä suurimman osan ajasta avioliitossa ollessamme, tälläkin hetkellä hoidan nuorinta lastamme kotona tehden vähän kotoa käsin töitä. En ole koskaan kärsinyt tuosta "työkaverien puutteesta", vaan nauttinut mahdollisuudesta olla olla kotona. On oma valinta, jääkö vain pyörimään niiden omien seinien sisään, vai pitääkö itsensä avoimena uusille vaikutteille ja ulkomaailmalle.
Median avulla on mahdollisuus pysyä ajanhermolla ja kontakteja halutessaan voi hypätä autoon tai tarttua puhelimeen. Myös opiskelu pitää yllä henkistä vireyttä.
Olisikohan syy siihen miksi avauksesi vl-naisen ongelmista ei tullut noteerattua siinä, että naiset itse eivät sitä välttämättä noin koe. Varmasti löytyy niitäkin jotka ovat kanssasi samaa mieltä, mutta minua ei ainakaan noilla päivillä olisi nähty, koska tuonkaltaista ongelmaa ei elämässäni ole. Olen voinut elää elämääni juuri kuten olen halunnut, joten olisin tuollaisilla päivillä sivustakatsojan roolissa. Paljon on kiinni omista valinnoista, elämä on kuitenkin tavallaan omissa käsissä. Kukaan ei sinun elämänlaatuasi tule parantamaan ellet oivalla tehdä sitä itse.
Sinä näytätkin olevan keskimääräistä aktiivisempi ja omatoimisempi. Sen osoittaa jo rohkea nettikirjoittelu.
Näen ympärilläni, ja kuulen naisten juttujen, joita uteliaana seuraan koskevan näitä kotiäitiyden ongelmia. Kyllä monet vähemmän aloitekykyiset ovat pussissa siinä omassa maailmassaan ja jos ei ole oikein esimerkkejä muunlaisesta käyttäytymisestä liikkelle ei päästä.
Huom. kaikki yksilöt eivät ole omatoimisia ja aktiivisia nimeenomaan vl-piireissä, joissa nimeomaan muiden käyttäytyminen ohjailee paljon yksilön elämää, koska yksi lauma olemme.
Voin olla myös väärässä, mutta nämä ovat kumminkin mielipiteitäni.
Kyllä varmasti joillakin on ongelmaa tuosta mitä pohdit. Olenkin väärä henkilö ottamaan siltä osin kantaa, vaikka kotiäiti olenkin. Olen aina matkustellut myös yksin ja naisystävien kanssa, tahtoni ja ajatukseni eivät koskaan ole ollut miehen taskussa. Niinpä saa purra huuliaan joskus kun joku nainen ihan pikkuasiasta jossa pitäisi tehdä jotain omia päätöksiä, toteaa "pitää kysyä isältä" (lue mieheltä). Arghh, verenpaine nousee, kun ajattelen, että pitäisi itse elää tuota elämää.
Totta kai pitää silti pitää sopiva tasapaino, kuunnella perhettä eikä huidella koko ajan miten itse lystää. Joka perheessä on tietenkin se heille sopiva elämisen malli, kaikki eivät kaltaistani elämätyyliä edes kaipaa. Tosin olen joskus kuullut tyytmättömiä mutinoita, että sinä se osaat lähteä ja sinä se aina reissaat ja teet sitä ja tätä. Mikä estää tuota mutisijaa tekemästä samoja asioita perheen mahdollisuuksien mukaan, jos mieli kerran tekee? Ei omasta hyvinvoinnista pidä huolta kukaan muu, itse se on tehtävä ja tehtävä jotakin niiden asioiden eteen, joissa toivoisi muutosta.
Tosiasia kuitenkin on, että mikäli äiti voi hyvin koko perhe voi hyvin. Tosin tätäkin voi käyttää väärin ja mennä toiseen äärilaitaan ja kuvitella että äidin menot ja toiveet ovat aina ykkösenä.
menneitä tekoja ei ole haluttu korjata tekojen kohteisiin päin.
Se panee ounastelemaan sitä mahdollisuutta, että 70-luku voi toistua. Siksi olisi tärkeää ottaa ns. vanhat asiat puheeksi, nimenomaan vl-liikkeen sisällä.
"katkeruudelle", jota 70-luvun hoitokokousaallon uhrit kuulemma kantavat povessaan?
Lomailu KIELLETTY!, jossa kerrotaan kuinka lomaillessa saattaa vl-ihmiseltä Jumala unohtua, joten olisi parempi olla lomailematta.
Niin raikasta 70-lukua, että kohta tarvitaan taas vanhoja hoitomies/pyhäkoukunopettajia organisoimaan uusi uskonpuhdistus!
otit ja uskoit? Juupasejuu.
Taidetaan noin sinisilmäistä hönöä vedättää joka paikassa mennen tullen :-)
usko kaikkeen, mitä Työmies kirjoittaa on oikean uskon edellytys...
Kyllä se noinkin on. Tieto ja sivistys usein ainakin avartaa näkökulmaa ja se lisää ymmärrystä ja suhteellisuudentajua. Erityisen hyviä asioita tätä ajatellen on humanistinen sivistys. Ihan jo lukemalla ajatuksella runsaasti hyviä kirjoja (ja katselemalla hyviä elokuvia) voi laajentaa historian, kulttuurien ja psykologian tuntemustaan ja lisätä merkittävästi ymmärrystään ympäröivän maailmanmenon suhteen.
Mutta myös koulutuksesta huolimatta ihminen voi osoittaa varsin asenteellista ja kapea-alaista ajattelua. Siitä on paljon esimerkkejä. Eli on kapasiteettia omaksua tietoa mutta ei kykyä yhdistellä ja soveltaa sitä luovasti ja johdonmukaisesti.
Ja toisaalta taas välkky kansanmies tai -nainen voi osoittaa hyvin omintakeista ja lennokasta ajattelua. Tämän havaitsee usein vanhempien ihmisten kohdalla, joiden ei ole ollut nykyiseen tapaan mahdollista kouluttaa itseään.
Siitä taas ei varmasti voi olla montaa mieltä mitä sanot, että "peruslahjakkuus jatkettuna koulusivistyksellä tuo toimivan ihmisen yhteiskuntaan." Mutta jos ei omaa synnynnäistä peruslahjakkuutta tai viisautta, ei se kyllä opiskelemallakaan ole saavutettavissa. Vaikka ei se opiskelu sitä tietysti varsinaisesti vähennäkään :-)
Eli summa summarum; korkeatkaan oppiarvot eivät ole tae yksilön kyvystä monipuoliseen ajatteluun.
En malta olla vastaamatta.
Itse en ole yliopistomies vaan pikemmin sellainen kansanmies. Itseopiskeluni on varsin voimakasta luen ja seuraan kaikkea mielenkiintoista.
Tunnen vanhoja kiertokoulupohjaisia äijiä joiden kanssa olen ollut tekemisissä. Olen huomannut heidän elämänviisauden, se näkyy siinä että kaikenlainen kiihko on karsiutunut pois heidän ajattelusta ja olemuksesta. He aistivat toisen ihmisen, ja hänen luontonsa, ja suhteuttavat itsensä joustavasti tilanteeseen. Riitaa ei synny lähimmäisen kanssa vaikka uskonto, ideologia, ruma puheenparsi, haju tai vaatetus olisi erottava tekijä.
Kumminkin vaikka ajattelukyky ja hoksottimet pelaisivat näillä kansanmiehillä, ilman kirjaviisautta heidän maailmankatsomuksensa jää siihen mitä he ovat nähneet, kuulleet ja kokeneet. Ja esim. uskonnollisella puolella jää raamatun historiallisuus ja selitysopillinen kokonaisuus heikolle jos ei pysty omaksumaan laajoja kirjallisia materiaaleja.
Siitä olen täysin yhtä mieltä että korkea lukeneisuus ei itsessään takaa ymmärrystä ympäröivään maailmaan. Mikään muu ei ole niin tyhmä kuin pitkälle lukenut matemaatikko jos matematiikka on vain kapasitiivistä tietoa.
Niin tässä se ehkä tulee mitä ajan itsekin takaa. Eli ilman minkäänlaista koulutuspohjaa ihminen voi olla viisas ja herkkävaistoinen esim. kuvaamallasi tavalla. Mutta on totta, että vaikka koulutuksen kautta saatu tieto avartaa näkökulmaa asioihin. Tosin tiedonhaluiset ihmiset ovat aina tietonsa hankkineet, olleet "uteliaita" niin kuin Sinäkin sanot olevasi.
Itse pidän huonona ja huolestuttavana sitä kehitystä vl-liikkeessä, että inhimillistä viisautta pelätään ja sen myötä vastaavasti tiettyä henkistä rajoittuneisuutta jopa ihannoidaan. Inhimillisen ymmärryksen puutteesta syntyvää yksioikoista ajattelua voidaan pitää suoraan "yksinkertaisena uskona". Tällaista suoraa korrelaatiota ei Raamatusta välity.
Samasta asiasta johtunee teologisen tietämyksen vähättely puhujia valittaessa. Sitä pidetään helposti miinusmerkkisenä ansiona, mikä on kummallista. Ja käytännössä se johtaa tilanteeseen, että saarnat ovat liian usein sellaisia, että ei selitetä lainkaan tekstiä itseään, vaan siirrytään suoraan melkoisilla aasinsilloilla koplaamaan teksti vl-tapakulttuuriin. Tästä löytyy runsaasti välillä aika hullunkurisiakin esiemrkkejä. Jätän nyt kuitenkin tarkemmin muistelematta.
On usein tavattoman virkistävää kuunnella teologien saarnoja koska ne ovat niin kiinni asiassa.
Toisaalta, jotta ei totuus unohtuisi, onhan heitä hyvin Pyhiin kirjoituksiin perehtyneitä ja laajaa tietämystä omaavia maallikkojakin, mainitsemasi E.R käy hyvästä esimerkistä.
Vaikka siis esim. koulutuksen (tai muulla tavoin hankitun sivistys- ja tietopohjan) merkitystä ei pidä liioitella ja luulla sen olevan ainoa tai edes automaattinen tie monipuoliseen ja tervettä suhteellisuudentajua omaavaan ajtteluun, ei sitä pitäisi väheksyäkään ja korostaa kaikenlaisen yksinkertaisuuden ja tiedonpuutteen olevan kovinta valuuttaa uskonnollisia kysymyksiä pohdittaessa.
"Siitä olen täysin yhtä mieltä että korkea lukeneisuus ei itsessään takaa ymmärrystä ympäröivään maailmaan."
Joku itseäni huomattavasti viisaampi on todennut joskus, että hänen mielestään sivistyneisyys tarkoittaa sitä, että on kiinnostunut mahdollisimman monista asioista. Olen aika lailla samaa mieltä. Tällä en tarkoita sitä, että pitäisi harrastaa miljoonaa yhtä asiaa, vaan sitä, että ihminen on kiinnostunut niin kanssaihmisistään kuin ympärillä olevista asioistakin. Väitän, että hyvin erilaisellakin koulutupohjalla voivat ihmiset kohdata älyllisesti toisensa, jos molempia ohjaa vilpitön kiinnostus erilaisiin asioihin.
Liekö sana sydämensivistys sitten jo klisee, mutta itse mielelläni sitä käytän kuvaamaan sitä ihmistä, joka on mielestäni sivistyksen aatelia. Se, että ihminen on kiinnostunut niin kanssaihmisistään kuin ympärillään olevista asioista, on mielestäni juuri se mittari jolla sivistyksen tasoa mitataan, ei se montako akateemista tutkintoa on suoritettuna. Tästä on hyvä esimerkki eräs tohtoriksi väitellyt ystäväni, joka sanoi että ihmiset kuvittelevat, että esimerkiksi hänen tutkintonsa on jotakin todella suurta. Hän oli kuitenkin itse sitä mieltä, että pitkästä kouluttautumisesta ei sinänsä ole muuta hyötyä kuin että sitten voi todeta, että ei se muuta ihmistä mitenkään. Tosin on esimerkkejä, että lyhyemmällikin opinnoilla nokka nousee niin että tavisihmisiä ei enää tunneta eikä ystäväpiiriin hyväksytä.
Tuttavapiirissäni on myös perheenäiti joka sanoi, ettei lue koskaan mitään, ei edes lehtiä koska hänen mielestään se on niin laiskaa. Tuon kyllä kuulee jo hänen jutuistaankin, pyörivät aika pienissä kuvioissa, toisarvoisissa asioissa kuten siivouksissa, kun ei ole työelämässäkään mukana. Oikeastaan tyyppiesimerkki siitä mitä oulun vl tuossa toisessa keskustelussa puhui.
voivotteli että nykyään maailman ihmiset niin koristavat itseään että maalaavat kyntensäkin, ja hän oikein otti pontta puheeseen lisäämällä että kun VARPAANKYNNETKIN PITÄÄ JO MAALATA
Oli aika hupaisaa kuunneltavaa sellainen paatos
Veljen mielestä siinä varpaankynsien maalaamisessa ei vissiin enää ollut mitään rotia... Että niin kuin överiksi menee maailmallinen keekoilunhalu.
Vaan toisaalta oli ollut hoksottimet tarkkana kun tuollaisen oli yleensä huomannut! Olisipa ollut hauska nähdä saarnamiehen perin juurin murheellinen ja pahentunut ilme silloin, kun hän jonkun iloisesti ja huolettomasti eteenpäin kiiruhtavan naisihmisen kesäsandaalista tuon mieleenpainuneen yksityiskohdan keksi!
Hupaisa esimerkki! Mitähän tekstinkohtaa tuolla selitettiin :-)
(Muuten siitähän me kyllä olemme samalla tavalla yhdessä ymmärtämässä, että kyllä sellaiset känsäiset ja sarveistuneet varpaankynnet kesäsandaalissa ovat paljon kivemmat ja kuvastavat oikeanlaista sydämentilaa)
joo se oli suunnattu nuorille ettei ole mitään syytä lähteä uskovaisen meikkaamaan ja jumalan luomistyötä näin kohentelemaan,
uskottomat, nuo ruokottomat syntiset, sitä kyllä tekevät ja tosiaan - jopa varpaankynnetkin pitää nykyään maalata!!
että on maailma mallillansa!
se oli sellainen "huipennus" puheen paatoksessa, puhuja otti sen oikein karmaisevana esimerkkinä
katselin vähän ympärilleni niin kyllä siinä hiukan hymyiltiin....tiedä sitten mille...
marian ajatuksista on jälleen kiteytynyt yksi helmi:
Kireilijä tekee syntiä riistämällä kristittyjen vapauden ja vaatimalla kategorisia ansioita armon ehtoina, mutta yhdessä sovittua yksityskohtaa rikkova pahimmassakin tapauksessa liikkuu alueella, jonka "on nähty" voivan JOHTAA syntiin.
kun SRK:n liikkeelle lähettämät hoitomiehet kiusaavat puolustuskyvyttömiä vanhuksia ja lopuksi luovuttavat monet heistä saatanan haltuun.
Tätä rohkeaa ja suurta lähimmäisenrakkautta osoittavaa toimintaa tapahtui suuressa mittakaavassa vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä 70-luvulla.
Onko sama edessä?
on kurinpalautus eli SRK:n hoitokokousoperaatio tulossa, "maan kylmän, pimeän päällä"...
Täällä kirjottelee ei uskovaiset ,älkää menkö halpaan
???
TÄÄ PILKKA IHAN kauhee
mitä minä tiedän, on se että uskovainen ihminen sanoo toiselle uskovaiselle, joka ei satu kuulumaan samaan herätysliikkeeseen sanojan kanssa:
"Tee parannus. Olet matkalla helvettiin."
Vanhoillislestadiolaiset sanovat noin.
Tiedätkö mitään tuon törkeämpää pilkkaa? Minä en tiedä.
eivät ole siis uskovaisia? Ja sinä olet.
Nyt veeällät tuomitsevat jo toisiaan. Ihan oli nappiin tuo aloitus "hoitokokousko tulossa?"
Miten tuommoista painostusta ja kyttäysmentaliteettia voidaan pitää muka kristillisenä? Pienten tunkkaisten peräkylien touhuja, sanon!
Kannattaa jättää taakseen ja unohtaa!
Muuten voi jäädä elämä elämättä!
Jeesuskin ristinkuolemaan! Vanhoillislestadiolaisten mielestä on parempi jäädä pois katsomasta koulu-tv:tä kuin mennä helvettiin silmät täynnä liikkuvaa kuvaa. Hyi hyi, liitutaululla ne asiat pitää opettaa!