vapaa-ajasta, ts, mitä tekevät, mitä ohjelmia katsovat, saavatko pelata ja katsella ikäisiltään kiellettyjä juttuja jne.?
Saako ope kysyä lasten
äiti
538368
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 53
Vanhimmat
Onko sinun lapsillasi jotakin salattavaa..?
Ei kuulu opeille. Sano vain lapsille, ettei tarvi kertoa kaikkea mitä iopet kysyy, niin meillä on tehty. Mitään kotiasioita ei saa kertoa ilman vanhempien lupaa.
Opettajat kyselee asioita lapsen parhaksi. Yleensä kuitenkin liittyy opetukseen. Tiedän kuitenkin sellaisen tapauksen vuosien takaa jossa yhden oppilaan isää uhkasi irtisanominen työpaikalta ja opettajien toimeliaisuudella irtisanominen saatiin estettyä. Kukaan oppilas ei ollut tietoinen siitä. Järjestivätpä opettajat joskus rahan hankkimistempauksenkin kun yhden oppilaan koti oli palanut, mutta jotkut muut viranomaiset puuttuivat siihen ja pistivät kapuloita rattaisiin. Nämä opettajat olivat ainakin kutsumusammateissa. laki vaan tekee auttamisenkin nykyään vaikeaksi mutta useat opettajat haluavat opettaa ja ajattelevat lasten parasta. Asun nykyään maasudulla ja täällä on sitä henkeä vielä jäljellä mikä kaupungeista on hävinnyt.
että kateeksi käy.
Me jouduttiin maalta muuttamaan kaupunkiin, monestakin syystä mutta ihanat on muistot....
Mielestäni on suorastaan opettajan velvollisuus kysyä yksityisasioita, jos hänellä on huoli lapsesta. On hyvä jutella nukkumaanmenoajoista ja syömisistä. Joskus voi joutua kysymään, mistä jatkuvat mustelmat tulevat tai miksi lapsella on paha mieli. Mistä apua tarvitsevat lapset saavat tukea, jos eivät koulusta? Kaikissa perheissä asiat eivät ole hyvin, ja lapsi tarvitsee muitakin välittäviä aikuisia kuin vanhemmat. Onko sinusta todellakin paha juttu, jos opettaja kysyy lapselta, mitä hänelle kuuluu ja onko kaikki hyvin.
Mitä vähemmän salaisuuksia lapsen harteille kasataan, sen helpompi hänen on hengittää. Mitä ihmeen salattavaa sinulla sitten on? Opettaja kyllä on vaitio-olovelvollinen kuulemistaan henkilökohtaisista asioista.
Just tommosia asenteita on joskus vanhemmilla, jotka haluavat hankaloittaa kodin ja koulun yhteistyötä. Kasvattaka on siellä koulussa aika hankalassa paikassa, jos vanhemmat ovat opettaneet lapsestaan änkyrän
Älä nyt hulluja puhu. Ei se ole syy kysellä lapselta koti-asioita. Samalla lailla vanhemmilla on huoli lapsesta, kun viettää aikaa koulussa monta tuntia päivässä, että siitä vaan voi alkaa kyseleen opettajien asioita. Huoli opettajasta, miten osaa tehtävänsä hoitaa, onko varmasti pätevä, ym. Huoli on todella kova.
Meillä ei lapselle aikoinaan puhuttu sellaisia kotiasioita, jotka saattaisivat joutua opettajien korviin, ja sitä kautta muuttua prättömiksi.
Meillä lapsille on aina pieninä sanottu, ettei koti-asioita puhuta koulussa, vaikka kuka tahansa nisitä kysyy. Jos opettajat haluaa jotain tietää, soittakoon äidille tai isälle. Se on reilumpaa, eikä udella lapselta.
Opettajan virkavelvollisuuksiin kuuluu ilmoittaa lastensuojeluun, jos epäilee tarvetta olevan. Eiköhän ole aina viisainta kysyä kuitenkin ensin lapselta, vaikka lapsi tietysti usein suojelee vanhempiaan. Mutta johan vitsin murjaisit:) Että jos epäilee lasta vaikka hyväksikäytettävän tai piestävän, niin soittaa vaan kotiin ja kysyy. Ja jos sieltä isi vastaa, että kaikki on ookoo, niin sitten ei enää huolta. Sinä se olet lapsen asialla.
Jos olet niin kiinnostunut, luepa opetussuunnitelman perusteet. Niissä koulun vastuulle sälytetään aika paljon muutakin kuin aakkoset yms. Jos opettaja virittelee keskustelua oikeasta ja väärästä tai hyvistä tai huonoista elämäntavoista, hän toimii täysin opsin edellyttämällä tavalla.
Haluatko sinä todella lapsesi opettajiksi sellaisia ihmisiä, jotka eivät välitä lasten hyvinvoinnista ja tankkauttavat vain aakkosia? Mielestäni on muuten mitä luonnollisinta, että vanhemmat kysyvät lapselta, mitä kouluun kuuluu ja millainen opettaja on. Tuskinpa niillä opettajilla siellä niin kovasti on salattavaa kuin sinulla. Pikemminkin he ovat iloisia, jos vanhemmat ovat kiinnostuneita lapsen koulunkäynnistä.
ikävältä, jos opettaja
koulussa kyselee kotiasioista lapselta, oppilaalta.
Todella "erikoisilla vesillä" liikutaan,
monet lapsetkin kokevat em. aikuisen käyttäytymisen kiusalliseksi ja vaivautuneeksi.
Jos opettajalla tarve tietää oppilaan kotiasioista,
silloin aikuinen kysyy aikuiselta,
eikä saata lasta
kyselyillään ja uteluillaan ikävään välikäteen.
Jos väsyneeltä lapselta kysyy, mihin aikaan kotona mennään nukkumaan, se ei ole mitään ilkeää utelua. Jos masentuneelta lapselta kysyy, mikä vaivaa, ei sekään ole väärin. Jos keneltä tahansa lapselta kysyy, mitä kuuluu ja mitä ajattelet asioista, ei sekään ole väärin.
Miten tämä on tällaista? Ihan normaali arkipäiväinen kanssakäyminenkin halutaan käsittää jotenkin vääräksi tai pahantahtoiseksi, jos se tapahtuu koulussa opettajan ja oppilaan välillä.
Monelle lapselle opettaja on todella tärkeä tukihenkilö, eikä siinä ole mitään pahaa. Millainen mahtaa olla sellaisen ihmisen maailmankuva, joka käsittää välittämisenkin ilkeydeksi? Onneksi minä elän erilaisessa maailmassa, sellaisessa, jossa keskustelun ja kysymysten taustalla on yleensä jotain muuta kuin pahansuopuutta.
Minusta äitinä on hieno ajatus, että lapsellani olisi ympärillään muitakin luotettavia, välittäviä aikuisia kuin minä ja isä. Jopa sellaisia, joiden kanssa voi vaihtaa ajatuksia ja kuulumisia, vaikka ne eivät aina olisi vain kivoja. Mitä ihmettä oikein tapahtuu sellaisissa kodeissa, jotka ovat niin salaperäisiä paikkoja, ettei niihin saa koulussakaan sanallakaan viitata?
joissakin oppiaineissa sivutaan vapaa-aikaa, harrastuksia, kotia, perhettä, lemmikkieläimiä, sääntöjen noudattamista, suhtautumista muihin ihmisiin, ongelmien ratkaisua... Usein näistä keskustellaan jossain muodossa.
Tällaisia tunteja ovat ympäristötieto, uskonto, luonnontieto, terveystieto, liikunta ja oikeastaan mikä tahansa tunti tai ulkomaailman tapahtuma, mikä nostaa pintaan jonkun aiheen tosielämästä.
Tosi surullista, jos lapselta kiellettäisiin osallistumasta näihin keskusteluihin. Ei ole opettajan tavoite urkkia henkilökohtaisia tietoja, vaan keskustella asioista ja olla aikuinen lapselle koulussa. Opettajan tulisi voida pystyä kuuntelemaan kriittisesti lasten juttuja, mutta toisaalta olla herkkänä todellisille ongelmille, joihin lapsi saattaa tarvita apua.
...saisi. Lapsenhan ei ole pakko kertoa, jos ei halua. Mutta meillä se on ihan yleinen tapa varsinkin loman jälkeen tai viikonlopun. Näin saadaan helposti selville lapsen olotila lomailun jälkeen ja saadaan parempi kontakti taas lapseen, jotta opetus olisi helpompaa.
Ei tietenkään ole sopivaa, jos opettaja utelee oppilaiden kotien asioita, mutta kyllä opettaja saa oppilaiden kanssa keskustella muustakin kuin siitä mitä oppikirjassa lukee.
jos oppilaasta ei mitään tiedä? Jos vanhemmat osaisivat itse luotsata lapsensa aikuisiksi, koulussa ei tarvitsisikaan tehdä muuta kuin hoitaa se kirjanoppineisuus.
Ei kerkiä kyseleen, kun itse otan sen kannan, että opettaja ja vanhemmat ovat "vastuussa"lapsen elämästä.
Tietysti on opettajat lomalla jne...
Eli tarkoitan sitä että haluan tietää tarkalleen mitä tytär tekee eskarissa, ja taas päinvastoin "kailotan"siellä tytön koti-elämän.
Sillä tavalla yhteistyöllä se useimmiten sujuu, tottakai pettymyksiäkin tulee jos luet kirjoittamani "kiusattu tytär lääkäriin" mutta elämässä on pakko mennä eteenpäin!!!!!
Terv.Äiti
Mulla ei riitä ymmärrystä vanhemmille, jotka suhtautuu kouluun ja opettajaan tuolla "ei saa kysellä meidän asioista" -asenteella.
Koululta kyllä odotetaan, että kaikenlaisten perheiden kanssa yhteistyö on saumatonta ja kaiken maailman perheiden lapsista tulee fiksuja ja filmaattisia koulussa ja vielä sekin, että on koulun syy jos jokin menee vikaan.
Samaiset perheet sitten eivät ymmärrä, että lapsen identiteetti muodostuu hänen suhteestaan KAIKKIIN oman elämänsä alueisiin.
Lapselle ei pääse muodostumaan tervettä identiteettiä, jos vanhemmat eivät itse suhtaudu omaan elämäänsä hyväksyväsi ja avoimesti, sillä siitähän osoituksena on tuollainen "ei kuulu muille" -asenne on.
Tuskin kukaan vanhemmista haluaa lapsistaan tulevan ahdasmielisiä, arvostelua pelkääviä aikuisia... vaikka pari ensimmäistä kirjoittajaa kyllä asenteillaan siihen suuntaan pyrii.
Miten voi keskustella tunneilla yhteisistä asioista jos ei ope saa kysyä mitään? Tottakai kyselee ; monelta meette nukkumaan ? Ja ope kertoo miksi on tärkeää mennä ajoissa. Pesettekö hampaat aamuin - illoin ? Sitten ope kertoo miksi on tärkeää pestä hampaat.Nää oli esimerkkejä mutta monia muitakin.
Jollain tunneilla keskustellaan perheen tavoista,tottumuksista mutta ei tietenkään hirveän henkilökohtasesti vaan yleisellä tasolla.
Koko kysymystä on mahdoton käsittää. Saatko sinä kysyä tutuiltasi tai työkavereiltasi kuulumisia? Opettajan suorastaan pitää olla kiinnostunut oppilaistaan. Peruskoulussa opetettavia asioitakin yritetään nykyään lähestyä lapsen näkökulmasta ja yritetään liittää se lapsen kokemusmaailmaan, jos mahdollista.
Itse olen yläasteella äikänopena, ja kirjoitutan nuorilla paljon tekstejä. Vaikka en yleensä anna kovin henkilökohtaisiin tilityksiin houkuttavia otsikoita (enkä koskaan ainoaksi vaihtoehdoksi) saan silti usein takaisin kirjoitelmia, joissa nuori pohtii elämäänsä. Halu avautua jollekin, joka kuuntelee, on suuri ja aikuisen nälkä valtava.
Vaikka koulun ilmiselvin tehtävä on opettaa oppisisältöjä, se on kuitenkin myös ihmisyhteisö, joka koostuu ihmissuhteista. Lapsille ja nuorille joku opettaja on usein elämän kolmanneksi tärkein ja läheisin aikuinen, joskus myös uskottu. Hyvä opettaja ymmärtää tämän osaksi ammattiaan. Kukaan opettaja ei kuitenkaan ryhdy utelemaan huvikseen, koska vaikeista asioista tietäminen on yleensä lähinnä rankkaa ja kuormittavaa.
Minä olen iloinen, että lasteni opettajat ovat kiinnostuneita myös lasten vapaa-ajasta ja kyselevät usein mitä lapset harrastavat, katsovat telkkarista, pelaavat yms. yms. Meillä ei tehdä mitään niin salaista etteikö siitä saisi opelle kertoa. Itsekin laitan opelle usein sähköpostia, kyselen koulun tapahtumia ja kerron kodin kuulumisia.
salattavaa?
normaalia keskustelua jos jutellaan tv-ohjelmista tai vapaa-ajan vietosta! Mitä kummallista ja ongelmallista siinä voisi mitenkään olla? Ei nyt taas tehdä tavallisista asioista kauhean hankalia!
kun se kertoo kuitenkin. Opet on tosi asiattomia jos utelee perhe-asioita lapelta. Nehän voi kysyä onko lapsella pankkitiliä, paljonko lapsi saa rahaa, paljon vanhempien tulot on, mitä ne ostaa niillä rahoilla...! Kyllä lapsi kertoo ja vieläpä toisissaan.
Siitä on hyvä lähtä juoruamaan ympäri kylää mitä lapsen vanemmat tienaa ja mitä ostaa...!
voi jestas, siis "lievää" vainoharhasuutta.
Kyllä! Minä ryhdyin tähän ammattiin vain siksi, etä saisin tietooni mahdollisimman paljon oppilaiden henkilöhohtaisia asioita. Niitä on sitten mahtavaa vertailla muiden opettajien kanssa opettajanhuoneessa perjantaisin. Meillä on itseasiassa aina perjantaina illalla sellainen illanvietto, missä ruoditaan kaikkien perheiden asiat. Välillä näihin iltoihin kutsutaan vierailijoiksi kylän pahimmat juorutädit, että saadaan ne mehevät juorut muidenkin tietoisuuteen...
Hei, ihan oikeasti? Opettaminen on ihan vaan työtä siinä missä muutkin työt. Meillä opettajilla ON muitakin mielenkiinnon kohteita kuin oppilaat ja heidän vanhempansa. Meillä ON muutakin elämää kuin heidän elämänsä tarkkailu. Ihan oikeasti minua ainakaan ei voisi vähempää kiinnostaa se, paljonko lapsen vanhemmilla on pankkitilillä rahaa. Kyllä minua kiinnostaa ihan vain oma, tyhjä pankkitilini. Sen sijaan minua kyllä kiinnostaa, että oliko lapsella mukava viikonloppureissu mummolaan tai onko perheen koira saanut pentuja. Ihan samalla tavalla lapsia kiinnostaa open viikonloppumatkat tai jos open koira on saanut pentuja. Ihmisistä kun ei löydy sellaista nappia, josta kotiasiat voisi kytkeä mielestä pois. Kun olemme lasten kanssa useita tunteja päivässä toistemme kanssa tekemisissä on hyvä ja kiva tietää toisesta muutakin kuin nimi. Mutta kai tässä nyt sitten ollaan se ainoa ammattikunta, joka ei lasten kanssa saa enää keskustellakaan. Alkaa olla aika pirun vaikea kohta hoitaa tätä ammattia, kun olemme vastuussa kohta lasten osalta kaikesta, mutta emme saa tehdä yhtään mitään.
Vastaavaa mielipiteenilmausta ryhdyin ajattelemaan, mutta toinen ehti ensin. Omat lapset ovat yleensä vanhempiensa maailman napa - muun muassa naapureilta, neuvolahenkilökunnalta ja opettajilta ei pidä vaatia samaa. Mukavakin työ on vain työtä.
Et ole sattunut huomaamaan, että verotiedotkin ovat julkisia. Jos jotakuta (opettajaa) todella kiinnostaa, ei muuta kuin verotoimistoon ja nuuskii joka ainoan lapsen kaikkien sukulaisten verotiedot. Sittempähän on, millä mällätä. Eikä ole kellään valittamista, että olisi jotekin laitonta tietoa.
Jos haluaa tietää, mitä ihmiset ostavat, voi tehdä leirin kaupan kassalle.
Tietysti opettaja voi kysellä asiattomia, mutta se ei voi jatkua pitkään kiinni jäämättä. Ainakin meillä lapset kertoilee mitä koulussa on juteltu.
Muksut kertoo kotona myös opettajasta asioita. Sellaisia mitkä ope on itse kertonut ja myös sellaisia mitkä on kuultu toisten lasten kertomina, mitä ovat kuulleet omilta vanhemmiltaan. Että ei ne opettajienkaan alkoholiongelmat ja syrjähypytkään tados salassa pysyä ;)
Olen kyllä huomannut, että vanhempia kiinnostaa paljon enemmän opettajan yksityiselämä kuin opettajaa vanhempien elämä...
Opettaja sentään osallistuu lapsen kasvatukseen, joten ei kai se ole ihme jos opettajan toilailut kiinnostaa vanhempia. Opettajalta odotetaan "tavallista" kansalaista parempaa käytöstä.
perheen tulot, saisin ne selville kyselemättä lapsilta samoin kuin kaikki muutkin; verotiedoista...
Kun kerta pienellä paikkakunnalla asut (puhut kylästä), ostoksesi varmasti tiedetään ilmankin... Toisekseen itse ostelen sen verran normaalia (lue:laillista) tavaraa, ettei kukaan niilläkään tiedoilla mitään tee;)
Tietysti esim. opettajien alko-ostoksia pienellä paikkakunnalla kirahvina kurkitaan, mutta eivätpä silti viranhoitoon kohtuudella käytettynä vaikuta...
Eihän alakoululaiset muksut yleensä edes tiedä mitä vanhemmat tekee työkseen, saati että tietäisivät mitä ne tienaa...
Ja lapsista koulussa jo 4,joten jonkinlaista näkemystä myös...Useimmiten on lasten opettajien kanssa tultu hyvin toimeen,ja siihen vaikuttava asia on yksi ylitse muiden eli luottamus!Tiedän että voin soittaa lasteni opettajille,ja kysyä mieltä askarruttavista asioista..tai kuinka koulu menee "hänen"mielestään?Se on vuorovaikutusta parhaimmillaan...samoin toimii opettajat,jos huolenaiheita on..he kyllä yhteyttä ottavat.Eivät koskaan kuitenkaan syyllistäen...tai "udellakseen"meidän kotiasioita.Itse kun olen yh,olen avoimesti kertonut "meidän perheestä"joten siksi tahdon että kuulen heiltäkin..jos jokin siellä koulussa
"mättää".Onneksi palaute enemmän kuitenkin ollut vain positiivista.
Mutta kyllähän lapset ovat hyviä tarinan sepittäjiä,olen pv.kodissakin kuullut monta tarinaa..joissa tapahtumia ja tilanteita "väritellään"aikas paljon.Mustelmiakin lapselle tulee helposti,joten se ei ole vain todiste "lapsen laiminlyönnistä"/"pahoinpitelystä"!
Siispä kiitos teille..mukaville "opeille":)
On tietoinen, minun ja isänsä työ asiat kuin myös nuorempi sisarensa.
Terv.Äiti
Olen kysellyt joskus näitä asioita alakoluikäisiltä lapsilta. He eivät tiedä kovin tarkaan mitä me vanhemmat teemme työksemme ja palkoista heillä ei ole mitään käsitystä, eivät edes ole rahasta edes sillä tavalla kiinnostuneita. Eivätkä todellakaan tiedä kovin paljon kavereidensa vanhempien töistä, eitävätkä varsinkaan palkoista.
Lapset tietää jos jonku vanhempi on opettaja, poliisi, palomies tai eläinlääkäri, mutta siihen se jää.
Kyllä meidän kaikki 4 lasta tietää että olen itse rappusiivioja, iskä raksalla töissä.
Tietää ja ymmärtää kun tulee tili niin ensin mksetaan vuokra sitten muut laskut ja sen jälkeen voidan ostaa vaatetta?plus muuta kivaa.
Kaikki 4 alle 9v.
Miten muuten opetat lapsesi rahan käytölle jos et kerro totuutta???
Siis tuo on sulta ihan totta selvää p.puhetta täällä netissä on palsta mihin voit kirjoittaa ongelmistasi muulla nimimerkillä kuin JJJ
Haluaisin tietää mikä on sun ammattis??
Voisitko kertoa?
Arvaan että joku konttori-homma kun aamusta ilta-myöhään ja vielä öisinkin näppäilet.
Et muuten vastannut kysymykseen että mitä sun 3 lasta tekee sillä aikaa kun itse olet PSYGOLOGINA palstalla???
Minä kirjoittelen nyt koko ajan samalla nimimerkillä, enkä vaihda sitä joka keskusteluun, saati kesken kestuelun, mutta tapansa kullakin ja kaikki on näissä sallittua.
En selvittelle lapsille mitä tienaan tai miten tienaan suhteessa heidän kavereidensa vanhempiin, tullainen ei yksikertaiseti kiinnosta alakouluikäisiä lapsia. Ei ainakaan meillä, teistä ja teidän lapsista en tiedä.
Ja mikähän se mainitsemasi minun ongelma on? Entä omasi?
Välillä olen konttorilla ja välillä muualla...
Kun olet asioista noin hyvin pereillä, niin selvitäppä mikä on minun kirjoittelun aika jakauma...
Voin kertoa että puheesi on paskaa, kun väität minun kirjoittelalan aamusta iltaan. Näitä juttuja ei ole kirjoitettu työaikana.
Olla absolutisti vai?
Kai eli tottakai heilläkin on omaa elämää, ei vaan meidän lapsien kouluttaminen.
Jos minä olisin kyseisessä ammatissa niin varmasti ottaisin parit rauhoittavat olvit kotiin tultuani, niin rankka homma heillä on.
näyttää olevan joltakin, jolla on erittäin huono itsetunto. Ei itse tunnu arvostavan ammattiaan ja luulee, etteivät muutkaan arvosta.
Ihmettelen tällaista hyökkäävyyttä.
(Ja vielä tiedoksi, että tämä on ensimmäinen kerta kun tähän keskusteluun osallistun)
Sitä kutsutaan keskusteluksi ja nuo kyseiset aiheet kuuluvat ihan normaalisti aikuistenkin väliseen "smalltalkiin". Ei kyse varmaankaan ole mistään utelusta vaan ihan normaalista keskustelun ja vuorovaikutustaitojen opettelusta.
Ei ole mikään ihme, ettei meiltä suomalaisilta tuo jutustelu maailmallakaan onnistu, kun heti kaikki kysymykset tulkitaan uteluksi...aika paranoidinen suhtautuminen tai sitten täytyy todella oikeasti olla jotakin salattavaa...jos esimerkiksi antaa kahdeksanvuotiaan katsoa/pelata jotain 18v.juttuja.
Miksei lapsilta saisi kysellä noinkin tavallisista, ihan arkisista asioista, kuin TV:n katselu?
Jos kieltävät kertomasta mitään kotiasioista, niin tulee mieleen, että siellä on jotakin salattavaa.
Jos lapsi pelaa "kiellettyjä" pelejä vanhempien luvalla, niin luulisi vanhempien ottavat vastuu siitäkin, että opettaja saattaa puuttua siihen, jos esim. huomaa sen vaikuttavan oppilaan käytlkseen.
Itse en ymmärrä sellaisia vanhempia, jotka antavat pienten lasten pelata esim. yli 15-vuotiaille tarkoitettuja pelejä. Sehän on vanhempien tehtävä valvoa, mitä lapsi tekee. Ei ne ikärajat niissä peleissä ihan vaan koristeena ole.
Outoa käytöstä tosiaan vanhemmilta, jos huolestuvat opettajan kyselyistä.
Kenellekäs lapset sitten voivat puhua, jos kotona on oikeasti jotakin vialla, eikä vanhemmat välitä???
Minä ainakin arvostan tuollaista opettajaa!!
se koira älähtää johon kalikka kalahtaa!!!
Eihän se muuten toimi.
Eli ope ja te vanhemmat olette vastuussa lapsesi elämästä.
Se taas että opella on lomat ja viikon loputjne...
Silloin olet vain sinä vastuussa lapsestasi.
En nyt ymmärrä mitä ajat takaa, mutta jos oikein mietit niin lapsesi kannalta on ehdottomasti parasta että ope tietää myös koti asiat.
Eihän se yhteis työ muuten toimi, vai mitä?
T:ÄITI
Ai että jos ope utelee sitten kaikki toimii?
Jo on hatara ajatusmaailma. Silloin kaikilla jopa naapureillakin on oikeus tietää ja udella lapseltasi teidän asioita ihan tosta noin vaan!
Minusta olisikauheeta jos opettajat tietäisivät kaikkien koti-asiat. Sellainen menee jo yksityisuoja ulkopuolelle! Varsinkin jos vielä lapselta udellaan.
Jos opet ym aikuiset haluavat tietää kaikki toisten asiat, kysyköön vanhemmilta. On tosi raukkamaista alkaa lapselta niitä utelemaan.
Miten niin kaikki asiat? Eikös tässä nyt ollut puhe siitä, että ope kysyy lapsilta lasten asioista? Ei opettajia ihan oikeasti kiinnosta vanhempien asiat pätkääkään niin kauan, kun ne eivät näy koulussa siten, että opettajien pitää ilmoittaa lapsista lastensuojeluun (heillä on velvollisuus ilmoittaa). Ei ole mielestäni minkään näköistä utelemista se, että kyselee lapselta, mitä lapsi on tehnyt illalla tms. Toinen juttu olisi, jos ope kyselisi lapselta, että mitä äiti tai isä teki illalla, mutta ihan oikeasti en usko että heitä sellaiset kiinnostaa. Eiköhän opettajilla ole omakin elämänsä, joten en usko hetkenkään vertaa, että heitä kiinnostaisi, mitä niiden kolmenkymmenen oppilaan vanhemmat ovat iltaisin puuhanneet... Sinulta on mennyt suhteellisuuden taju. Muista nyt kuitenkin, että lapsesi on vain yksi monien oppilaiden joukossa.
juoruilun aihetta, kun siellä kahvitunneillaan naureskelee ja pyöristelee toisten asioita. Ja tottakai jokatyöpaikalla juorutaan ja kerrotaan toisten asioita, "älä sitten kerro kellekkään" meiningillä.
Ei saa olla niin sinisilmäinen opettajia kohtaan. Mutta kysykääpä joskus naapureiltanne, että mitä meille kuuluu tänään? Yllätytte, kun naapuri tietää.
Ne lapset kun ovat meille työtä, niin emme todellakaan jaksa jauhaa heistä enää kahvipöydässä. Kyllä mekin juoruamme, mutta sellaisista asioista, jotka eivät koulunkäyntiin liity. Se voi tuntua kummalta, mutta kuten sanoin, niin siinä missä sinulle sinun lapsesi on sitä vapaa-aikaa ja perhettä, ovat he meille työtä, emmekä me jaksa tauoilla työstä puhua.
no ei kai se lapsi naapurissa koulua käy????
Nyt tuli suuri eroavaisuus eteen:Naapurit ja opettaja on kuin yö ja päivä.
Meillä on poika joka käy Eskaria.
Opet tiettää että olen työtön työnhakija.
Ja kuitenkin poika kailotti eskarissa että isi lähti suurella kuorma-autolla viemään paperia...
Ei mitään kommentteja, eivät ikinä utele eivät kysele vaimo on sairauslomalla, viikonlopputöissä. Sen tietävät
että siinä teille jotka olette niin huolissanne lapsienne koti-ASIOISTA
...
Itse varon kyllä pyhumasta arkaluontoisista asioista lasten kuullen, koska en halua rasittaa heitä niillä tiedoilla. Eivätpähän sitten myöskään kerro niitä eteen päin.
Ehkä pitäisi olla enemmän huolissaan siitä että minkälainen kuva lapsella on perheestään, kuin siitä että mitä lapsi kertoo siitä opettajalle.
Uskon että opettajain huoneessa mehevät juorut kerrotaan edelleen, mutta en usko että juorujen kalastelu olisi opettajien ykköstehtäviä.
Yksi tarhan johtaja sanoi hyuvin, että älkää uksoko kaikkea mitä lapsi kertoo päivähoidosta, niin mekään emme usko kaikkea mitä lapsi kertoo kotoa.
olen itse kielten opena taatusti kysellyt mm. TV:n katselusta - ja käyttänyt oppilaiden vastauksia koukkuina joilla saada oppilas kiinnostumaan kielestä, kielenkäyttötilanteista ja kulttuurista. Ainahan ope ei 100% varma voi olla että mitäköhän nämä tämän ikäiset nyt saavatkaan katsoa - ja jos huomaan, että moni on katsonut esim. kuudennella jotain tiettyä sarjaa, niin olen yrittänyt itsekin sitä kurkkia jotta voisi vetää siitä jotain juttuja opetukseenkin. Olenpa ollut suorastaan röyhkeä siis.
Samoin monista harrastuksista kyseleminen ja vapaa-aikajutut kiinnostavat ihan opetuksen vuoksi - jotta kalkkis osaisi vähän edes saada kosketuspintaa nuorten/lasten elämään ja sitä kautta löytää niitä käytännön juttuja opetukseen.