Olemme päättäneet hankkia koiran lähitulevaisuudessa. Olen omistanut Suomen pystykorvan, Labradorinnoutajan ja Bokserin. Nyt pitäisi päättää seuraava rotu. Vaatimuksena olisi trimmattava ja lapsiystävällinen. Suositelkaa jotain rotuja!
lapsiystävällinen ja trimmattava
Johanna
363526
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
sillä trimmaamisella karkeakarvaista rotua.
Tarkoitan rotua josta ei lähde karvaa... En tiedä näistä roduista oikeastaan mitään vielä. Olen "pelannut" lähinnä noutajien ja molossityyppisten koirien kanssa.
karkeakarvaisista koirista. Griffon Bruxellois/Belge.
Kääpiösnautserit. Terriköistä Westit, Skotti, Cairni näin muutamia vain mainitakseni.
Toki niistä karvaa lähtee, mutta huomattavasti vähemmän kuin ei nypittävistä.
Snautseri olisi kiinnostava. Olisiko lapsiperheen koira?
Heti äkkiseltään tulee mieleen villakoira ja Bichon Frise. Toki terrieritkin menevät (esim. cairn ja westie) mutta riippuu lasten iästä koska terrieri voi ärsytettynä olla herkempi ärähtämään kuin esim nuo edellämainitut villis ja bichoni.
Lapset ovat 4 ja 5 vuotiaat tytöt. Saatettaisiin taas kiinnostua myös näyttelyistä. Meillä on ollut pari vuotta koiraton kausi ja nyt saa riittää. Kesti vaan aika kauan toipua Bokserin poismenosta...
Muita vaatimuksia ei tässä vaiheessa vielä ole.
ja ovat vähän "hädissään" kun lapsia pyörii ympärillä (toki eivät ole tottuneet lapsiin koska niitä ei ole kotona).
Lapsesi ovat vielä aika nuoria joten itselleni tulisi mieleen joku "pehmeämpi" rotu joka tykkää halimisesta ja sylissä olosta, meillä kun nuo westiet eivät välitä sylissä olosta (pakkotilanteessa hetkellisesti)
Jos ei ole kokemusta trimmattavasta koirasta, niin en lapsiperheeseen Bichonia noilla kriteereillä suosittelisi. Vain sillä perusteella ettei koirasta saa lähteä karvaa, ei voi Bichonia ottaa, sillä sitä TÄYTYY harjata joka päivä, pestä suunninpiirtein joka viikko ja muutenkin pyyhkiä silmiä sun muita varoa tassuja. Vaikkei siitä lähde karvaa niin helpolla et pääse.
Sitä paitsi Bichoni on muutenkin energinen ja touhukas rotu, ja vaatii huomiota.
Et tainnut huomata, että tämä on yli 6 vuotta vanha kysely! ;)
on amerikancockerspanieli. Se ei turkistaan huolimatta ole mikään puudeli, vaan pään sisällä asuu iso mutta ihmisrakas koira. Rotu ei ole mikään sohvaperuna, vaan jaksaa rämpiä metsässäkin tunteja. Se soveltuu erinomaisesti mm. agilityyn ja mejään, on suhteellisen helposti koulutettava rotu ahneutensa vuoksi. Käytännössä se sopii melkeinpä mihin vain - paitsi suojeluun tai vahtikoiraksi. Jenkin motto on ennemminkin "Tervetuloa, murtaudu meille!" tai "Ihanaa, kun on mukavaa!" Itse omistan nyt ensimmäisen jenkkini, ja olen aivan myyty! Toinen on suunnitteilla tässä vuoden sisään.
Jenkin suloisen ulkomuodon ei kuitenkaan kannata antaa hämätä. Usein kuoren alla on itsepäinen ja koulutusta vaativa koira, josta saa hyvin pian ongelman, jos antaa spanielinkatseen lumota.
Unohtui mainita, että täysiturkkisuus aiheuttaa luonnollisesti jotain rajoitteita, sillä se kerää lunta, roskaa ja kaikkea mahdollista äärettömän helposti. Mutta jos näyttelyitä ei ole tarkoitus kiertää, niin turkin voi pitää lyhyenä. Amerikancockerspanielit ry:n sivuilta (http://amerikancockerspanielit.com/) löytyy mukavasti tietoa rodusta. Kannattaa tsekata!
Näyttelyt kyllä kiinnostaisivat. Ja olen ottanut huomioon turkin hoidon. Aiempien koirieni turkit ovat olleet hyvin helppohoitoisia, joten siinä on sitten opettelemista.
Turkin hoidon oppii kyllä nopeasti, varsinkin jos kysyt esim. kasvattajaa aluksi näyttämään ja neuvomaan. Itselläni on siis ensimmäinen jenkki menossa, ja sitä on suotu melkoisen vaikealla turkilla. Silti olen selvinnyt, kun pesuvälin piti riittävän lyhyenä. Pienen pennun turkki on tottakai vielä erittäin helppo hoitaa, joten silloin on kätevä opetella oikeat föönaustekniikat sun muut. Trimmauksessa koiraa voi sitten käyttää jossain muualla, sellaisella ihmisellä, joka oikeasti osaa trimmata jenkkejä. Yksi yleistrimmaaja pilasi koirani siskon turkin, kun ei ollut koskaan aiemmin jenkkiä trimmannut, vaikka oli "kaikkien rotujen trimmaaja". Nimittäin selkäturkkiin ei saa koskea muulla kuin pohjavillaharavalla, ja tämä trimmaaja oli vetänyt sen koneella pois.... auts! Sielläpä sitten kasvatellaan selkäturkkia kuntoon vuosi tai kaksi.
Itse olen kokeillut kerran trimmausta neuvonnan alaisena, eikä se kovin vaikeaa ollutkaan. Toki millintarkat rajat eivät voi aluksi olla mitenkään millintarkkoja, mutta kotitrimmaushan riittää, kun on sinne päin. Näyttelytrimmissä kannattaa tietysti käyttää jollain ammattilaisella, esim. kasvattajalla tai tämän kollegalla.
Varsinainen pesu ja harjaus/föönaus ei ole kovin vaikeaa, tekniikan oppii todella nopeasti. Molemmat kädetkin saa käyttöön, kun tökkää föönin isokauluksisen t-paidan kauluksesta kainaloon ja rintsikoiden väliin. Itse föönasin koiran käytännössä joka pesun jälkeen, joten operaatioon meni aikaa ruhtinaalliset kaksi tuntia putkeen. Koirani turkki on sen verran runsas ja aavistuksen heikkolaatuinen, joten en uskaltanut jättää föönausta koskaan väliin, ettei turkki ala takuttua liian helposti.
Näyttelyissä meidän koira ei viihtynyt, joten tällä hetkellä harjoitellaan agilityä. Ja koska näyttelyissä emme enää kulje (näyttelytulos on taskussa kuitenkin muita valionarvoja ajatellen), pidän koiran lyhyessä turkissa, joten turkinhoito on melkeinpä lastenleikkiä - lisäksi koiralla on silminnähden mukavampi olla. Parin viikon välein pesen koiran ja harjaan ne karvat, mitä jäljellä on, suoraksi, fööniä käytän ainoastaan trimmaukseen mennessä. Kun turkki saavuttaa noin 5 sentin mitan, otan sakset ja vedän sen "alas" eli lyhyeksi. Kesäksi olisi tarkoitus vetää turkki koneella alas ihan nahkamalliksi.
Mutta luonne on se, jolla jenkki on minut valloittanut. Aivan valtava elämänilo, häntä heiluu nukkuessakin (oikeasti!!), halu tehdä ja yrittää, sinnikäs, hitaasti väsyvä, ulospäinsuuntautuva, leikkisä vielä eläkkeelläkin, melko villi mutta hallittava, suhteellisen kova päästään (unohtaa inhottavat asiat heti, eli ei ala pelätä jotain tyhmää, vaikka olisikin vähän säikähtänyt), ei yleensä tuhoa mitään... Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Tiivistettynä: iso koira pienessä paketissa!
Luin tuossa viestiketjua pidemmälle, ja tarkennan vielä vähän tuota trimmausta. Eli jenkin trimmaus tehdään koneella ja saksilla, ei nyppien. Turkin kasvunopeudesta riippuen trimmaus on tehtävä kahden viikon viiva puolentoista kuukauden välein, jos haluaa, ettei koira katoa turkkinsa sisään.
Oma jenkkini on jo melko hupaisa näky kolme viikkoa trimmauksesta, mutta tämän yksilön turkintuottonopeus on todella nopeaa (yli 5 senttiä 3 kk:ssa). Mutta joka tapauksessa jenkki on trimmattava ainakin se 8 kertaa vuodessa, jos näin äkkipäätään hitaasti kasvavaa (vaalea/ruskea) arvioisin, nopeasti kasvavaa (musta) vielä useammin. Vaikka trimmausvälineet ovat kalliita, niin aika äkkiä ne maksavat itsensä irti, jos koiraa ei saa trimmattua kenelläkään "suhteilla".
Jenkkien oma spesiaalijuttu - todella pitkät korvat aiheuttavat pieniä ruokailujärjestelyjä. Jotkut nyytittävät korvat, mutta helpoin tapa on ommella koiralle kuminauhallinen putkenmallinen kangashuppu, jolla korvat pysyvät pois ruokakupista. Näytteyissä näet varmasti näitä huppuja enemmänkin! ;) Myös juomakuppi on kätevin olla mallia erittäin kapea, jotta korvat menevät automaattisesti ulkopuolelle, eivätkä siten levitä vettä pitkin kämppää.
Mitähän vielä..? No, pitää lisätä, jos jotain tupsahtaa mieleen! Mainostan siksi tätä rotua näin pitkillä teksteillä (jos joku jaksaa lukea loppuunkin asti....), koska itse olen ollut enemmän kuin tyytyväinen rotuvalintaan!
"Puudeli" on vaativampi koira verrattuna cockereihin. Omaa huomattavasti paljon enemmän luonnetta ja älykkyyttä. Todellisuudessa ei ole sohvakoira. Metsästyskoira eli vedestänoutava lintukoira ennen muinoin. Nykyään harmittaa kovasti kun rodulla on puudeli maine. Puudeli tulee sanasta poodle=vedestä noutava. Samanlainen käyttötarkoitus noilla on ollu ennen muinoin.
lagotto olisi myös aika mukava rotu! se kuulluu sekä noutajiin että vesikoiriin..todella lapsi ystävällinen ja ihmis rakas( riippuu tietenkin myös yksilöistä) siitä ei juurikaan lähde karvaa eli on trimmattava. mielestäni se on myös hyvän kokoinen ettei semmoinen ihan pieni muttei isokaan että lapset sitä voivat myös taluttaa. jos kiinnostaa, lagotoista löytyy tietoa sivuilta:
www.lagottoromagnolo.fi , www.hauva.com - koira - rotuesittely - lagotto romagnolo.
Ihan outo rotu, mutta hyvältä näytti. Vanhempi tytär tuossa hyppi jo tasajalkaa, että tuollainen hankitaan....
aivan ehdottomasti!!
Aivan totta: ihania, kilttejä (yleensä) ja ihanteellisia lapsiperheessä. Mutta kuitenkin se kaikki karva mikä niistä lähtee......
on rotuja, joista ei karvaa lähtisi.
Kyllä karvanajon kestää helpostikin, jos siihen asennoituu valmiiksi jo silloin, kun siitä koirasta alkaa haaveilemaan. Siksi toisekseen ei se niin kamalaa ole ja imuri on hyvänä apuna ;=)).
Meillä kultaisia on 10, joten tiedän kyllä....tai ainakin niin olettaisin :).
lähteä käymään vähän näyttelyissä ja mennä "tutustumaan" noihin mielenkiintoisiin rotuihin mihin tykästyit, koska todellakin noissa trimmattavissa löytynee niin laidasta laitaan noita koiria ja niiden luonteita.
Siellä näkisit enemmän niitä rotuja ja saisit kysellä niiden hyviä ja huonoja puolia.
Tosiaan näyttelyissähän niitä näkee ja voi kysellä siellä ominaispiirteitä. Tässä nyt istun ja selaan koirakirjaa, katselen noita ehdotettuja rotuja... Siispä näyttelyyn vaan miettimään sopivaa rotua!
Isovillakoira, rakastaa lapsista, karvaa ei lähde,
ja ihanteellinen näyttely/harrastus koira, helposti oppivainen ilonen kaveri.
Silloin kun koiran hankkimista ensimmäisen kerran mietin, villakoiraa ajattelin ekana. Mut sitten olen saanut tutuilta kommentteja, että eivät yleensä sovi lapsiperheeseen (???). Tosin kommentit eivät kyllä tulleet asiantuntijoilta. Joten villakoira on yksi varteenotettava rotu.
Todella pitkäaikaisesta kokemuksesta voin sanoa että isovillakoira RAKASTAA lapsiä.
Kerro vähän isovillakoiran turkin hoidosta.
No siitä ei ihan "vähän" pysty kertomaan ymmärrettävästi, laitan tohon linkin SVKn sivuille siellä on perusteellisesti kerrottu tuo turkin hoito juttu.
http://personal.inet.fi/kerho/svk2/trimmausohjeet/harjaus.htm#
Voi vaikuttaa tosi työläälle mutta ei se niin hirveetä ole kun pääsee siihen ensin kiini, ja kasvattajat auttaa kyllä tarvittaessa.
suhteellista taitaa olla tuo turkin hoidon vaativuus! Itse ensikertalaisena trimmasin pienen terrierin 1/3 osa koirasta 4h ja käsi ihan romuna. Kyllä siitä hommasta täytyy oikeasti tykätä että sitä tekee, onneksi on noita trimmaajia jos ei itse viitsi.
Muistan että serkkuni isoa villakoiraa pestiin/trimmattiin/kuivattiin 5h korjaa Sikra jos menee ihan metsään...
Onhan noissa villiksissä onneksi noita koko muunnoksia jos tuo iso tuntuu liian "työläältä".
Juu kyllä se 5 tuntia voi mennä siinä, riippuu vähän kuinka tehokas kuivaaja/fööni on ja kuinka näppärä on käsistään.
Suosittelen Anttilasta ostettavaa paristokäyttöistä koiraa, jotta voisi viettää enemmän vapaata aikaa hienojen lapsien kanssa ja kun lapset ovat aikuisia, osta sitten ihan mikä tahansa buldokki.
Kuule appiukko. Että menin näyttään tän sulle... Älä sekaannu nyt tähän koiran hankintaan. Sulle käy taas niin kun kävi bokserin kanssa, että koiraa haetaan kokoajan hoitoon, että saa leikkiä ja lenkkeillä koiran kanssa. Osta oma koira! Heh-heh.
kun katselet noita trimmattavia rotuja, niin vertaile niiden turkin helppohoitoisuutta/työläisyyttä.
Monelle esim. tulee yllätyksenä westien turkin trimmauksen tiheys joka on noin 4-6 kertaa vuodessa kun esim. lagotton trimmauksessa taitaa päästä vähemmällä (ajetaan pari kertaa vuodessa koneella lyhyeksi)myös malli on "työkoiran" malli eikä niinkään muotoiltu kuin villakoiran tai Bichonin.
Sitten juuri tuo eroavaisuus nypittävän ja ajeltavan/saksittavan koiran kanssa. Nyppittävä rotu vaatii sen oikean tekniikan jotta sen pystyy itse tekemään, saksilla ehkä pääsee helpommalla kunhan muodot ovat hallussa, toki sekin tietysti pitää osata hyvin jos mielii näyttelyyn, kotitrimmin saksilla tekee varmasti kuka tahansa.
Eli mieti tarkkaan kuika paljon olet valmis näkemään koiran turkinhoidon eteen itse (harjaus, ehkä trimmaus ym. hoito).
Tällä hetkellä ainakin meillä trimmaus maksaa 50€/noin 2h työstä (pieni terrieri).
meil 2 bichonia ja ovat lapsi ystävällisiä ja tykkäävät istua sylissä ja kaipaavat rapsuttelua ja hellimistä. sanotaan et just 24h riittää bichon frisen hoitamiseen. ihana rotu ja meillä niin kiltit pojat et parempaa saa etsiä.
Ei ole trimmattava, mutta karvaa ei lähde ollenkaan, ainoastaan harjattaessa. Aivan ihana söpöliini ja sopivan kokoinen lapsiperheeseen!
Tässä linkki: http://www.koirat.com/rotu.phtml?id=339
Miten olisi Cockerspanieli?
Niistä ei kummastakaan lähde karvaa ja molemmat tykkää niin lapsista kuin muistakin. Lagottoa tarvitsee ajaa lyhyeksi vain kerran tai kaksi vuodessa ja bichon frisé on sitten vaiketöisempi. Ihania ovat!