Mi sydämet kerran yhdistää
niitä erottaa ei saa milloinkaan
Tuota tunnetta rakkautta palavaa
joka vienyt meidät on onnelaan
niitä erottaa ei saa milloinkaan
Tuota tunnetta rakkautta palavaa
joka vienyt meidät on onnelaan
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Rakkaus ei saa meitä pakottaa
tekemään samoja virheitä uudestaan;
katseen soin ja luulin,siteen kestävän
vastaus sulta kaunis,viehkein hymyhuulin
antoi olettaa sen
Kihlat jo ostin oitis ja naapurille
luvan annoin,kuuluttaa monin kerroin:
kevään korvalla ehtii uutinen jo lehtiin.
Vaan isku oli syvä ja tappio karvas
kun kullan syliä kutitti naapurin varvas
ikkunasta näin sen, läpi suolaisen kyynelen
Rakkaus,niin ja niin,sanoiko vain näkemiin
oliko sitä ollenkaan,kai kysyä vielä saan
paloi Onnelan julkisivu,mukana tuli vilu
riutunut rakkaus lämmitä ei,eikä vieläkään
selitä,mikä kultani vei.
Kirj.Timo
pohdimme runoasi ja päädyimme siihen,että ehkä aikasi ei ole vielä tullut ihan tähän kirjallisuusareenaan sisään astua.harjoittele vaikka ruutupaperille ensin ja sitten varovasti muutaman lauseen runoja voisit ehkä koettaa.sekavasti,jotenkin kömpelön rönsyilevästi runo hortoilee eteenpäin.Sinulla on varmasti mielessäsi ihan hyvä,hauskakin,idea-mutta se pitäisi osata myös toteuttaa.Kuten huomaat,ei omakaan tekstini niin hääviä ole mutta empä sitten täytäkään palstoja kaikenlaisella soopalla.Tuossa kuitenkin jäbän kanssa yritimme jotain.Tämänkaltaista siitä tuli,lienee samntasoista kuin omasi.Luepa tarkkaan ja mieti,kannatttaisi Sinunkin pitää taukoa:
Istuin käsi otsalla
syöden välillä kotzonia
ilta valui pois
huomasin jääneeni taas yksin
en valita minnekään
kyyneleeni ovat jo kuivuneet