Mä en usko, että itse pystyn siihen. Monta kertaa olen ollut varma, että nyt teen sen. Katsellut, kun juna menee ohitse. Mun junani.
Mulle ei ole annettu mitään edellytyksiä elää tätä elämää. En todellakaan jaksa enää olla yksin ja pelätä, istua koneen ääressä verhot kiinni yksiössäni. En silti uskalla enkä pysty mitään muutakaan.
Sanokaa vaan, että ota itseäsi niskasta kiinni. Ihan niinkuin en olisi yrittänyt. Ihan niinkuin en haluaisi elää. Se on vitun helppo sanoa "ota nyt itseäsi niskasta kiinni". Pääsisitte koittamaan mun, tai jonkun muun mun kanssa samassa tilanteessa olevan elämää hetkeksi niin tietäisitte.
Mulle ei ole annettu mitään edellytyksiä elää tätä elämää. En todellakaan jaksa enää olla yksin ja pelätä, istua koneen ääressä verhot kiinni yksiössäni. En silti uskalla enkä pysty mitään muutakaan.
Sanokaa vaan, että ota itseäsi niskasta kiinni. Ihan niinkuin en olisi yrittänyt. Ihan niinkuin en haluaisi elää. Se on vitun helppo sanoa "ota nyt itseäsi niskasta kiinni". Pääsisitte koittamaan mun, tai jonkun muun mun kanssa samassa tilanteessa olevan elämää hetkeksi niin tietäisitte.
Vastaukset 26
Vanhimmat
ryhmään johonkin mielenterveysyhdistykseen tai vastaavaan mukaan.
Minä olen saanut kokeilla. Tiedän, että se ei totisesti ole helppoa. Sinä kuitenkin jaksat olla kotona ja se kertoo sen, että sinä pärjäät joten kuten. Minä en silloin aikanani kyennyt olemaan kotona, vaan jouduin olemaan sairaalassa.
Mitä tarkoitat sanomalla, että sinulla ei ole elämän edellytyksiä.
Olet masentunut ja tarvitset, kuten itsekin tiedät, apua. Oletko hakenut sitä.
Jos et ole, niin nyt on aika.
Miksi olet yksin. Onkait sinullakin joku sukulainen. Jos olet väleissä sukulaiseesi niin mene ja kerro ahdingostasi. Yksin sinun ei pitäisi pyöritellä ajatuksia, koska masentunut tapaa pyöritellä samaa synkkyyttä eikä löydä positiivisuuteen.
Lupaa minulle, että puhut jollekikaan tästä asiasta. Sinä kyllä siitä selviät, mutta se ottaa oman aikansa niin kuin kaikki joka vaatii oikenemista.
Älä kuolemaa hae, vaan hae elämää. Elämä aukeaa kunhan uskot.
Mä tiedän mistä sä puhut. Oon kokenu sen niin moneen kertaan itsekkin. Mulla autto vaan aika, lääkkeet, terpia ja sairaala.
Mikset hakeudu hoitoon? Se ei oo suuri asia mennä ensi apuun ja sanoa että haluat osastolle tarkkailuun ja sulla on paha olla.
Kukaan ei voi auttaa sua, jos et ikinä pyydä tai viestitä sitä millään lailla. Ei sun tarvii koko elämänkaarta selittää, kunhan vain sanot että sulla on paha olla ja tarviit tukea ja apua.
Kukaan ei voi päättää sun puolesta.
Sulla on tasan kaks vaihtoehtoa elämälle; joko annat periksi tai sitten koitat ja yrität.
Mä tiedän että elämä osaa olla helvettiä, mutta siitä voi nousta ylös, voittajana.
Mutta kaikki on susta kiinni.
Ei sun tarvii ottaa itsestäs niskasta kiinni, riittää kun viestität jollekkin pahan olon, vaikka sitten soittamalla auttavaan puhelimeen tai tilaamalla taksin ja meet lääkärin luokse.
Mutta KUKAAN EI VOI PÄÄTTÄÄ SUN PUOLESTA!
Jos sä haluut pakotien takaovesta, niin sä tiedät mitä sun on tehtävä.
että ensimmäisen viestin kirjottajan kannattaisi hakeutua hoitoon, koska minä olen kokenut aivan saman, ja tunnen, ettei minulla ole edellyksiä elämään, ei työtä, ei koulua, olen mieheni kanssa yksiössä, ja tapellaan jatkuvalla syötöllä.
Minä en uskalla tappaa itseäni, koska pelkään ,mitä seuraa kuoleman jälkeen.
Kiellän sinua ehdottomasti tappamasta itseäsi.
Minä romahdin.
Sairastan vakavaa masennusta.
Elämän valttikortit ovat menneet.
Kuljen sohvan ja tietokoneen välillä.
Koiraa on pakko ulkoiluttaa.
Elämänhaluni on mennyt täysin.
En jaksa enää keskittyä edes lukemiseen.
Nyt ajattelemme siten, että kestämme päivän kerrallaan.Ei enempää.
Ihmisellä on uskomaton parantumiskyky.Mutta menee paljon aikaa, ennen kuin masennuksesta paranee -tai sitten ei.Sinun täytyy olla hyvin armollinen itsellesi.
Onko sulla hyvää terapeuttia tai jotakin tukihenkilöä, voitko puhua kenenkään kanssa?
Minä olen sinulle täällä henkisenä tukena.
Voimia sinulle!
toivoo:kohtalotoveri
Joopajoo, tiedän kyllä tuon.. Minäkin oon muutaman kerran jo meinannu tehdä itsarin, yläasteaikana ja sen jälkeen. Yritän kuitenkin elää tämän nuoruuden ainakin ekaks. Ja jos vielä joskus ei olis yksinäinen.. Se on ihan helvettiä kun ei pysty lopettamaan itkemistä, tai ehkä pystyy, mutta jos on se tunne, sitten kuluu paljon alkoholia ja kaikkee. Lääkkeet tuntuu olevan ainut apu mikä nostaa siitä suosta mihin on vajonnu.
Kevät ja kesä ja valo vaan ahdistaa ja masentaa vielä lisää, muistan kun joskus ennen oli asiat hyvin ja nautti kaikesta, kun ei ollu vielä kokenut masennusta, ahdistusta ja elämän helvettipuolta, sitten tuli yläaste, kiusausta, kotona meni perseelleen, kaverit hävis, yksinäisyys, tuli alkoholi ym ongelmia, noin se varmasti on monella alkanu jostain teini-iästä en tiedä, mulla noin.
Kun kuitenkin haluais nauttia elämästä, tekis mieli mennä jonnekkin ja tehdä jotain mistä tykkää, mutta kun ei ole ketään kaveria, ja ei pysty muutenkaan. On se perseestä. Pitää kai alottaa lääke taas kun pahaolo vaan pahenee, ainut apu, ehkä. Moidoo.
Tuon kaiken alta mitä itsestäsi kerroit näkyy, että olet voimakas ihminen.
Kunhan opit luottamaan elämään ja tiedostamaan, että se kantaa ja kunhan opit luomaan uutta ja solmimaan uusia ystävyyssuhteita, oletkin jo pitkälle selvinnyt.
Opit tuntemaan itsestäsi todellisuuden. Sinä olet älykä ja vahva ihminen ja sinulla on kaikki mahdollisuudet hyvään elämään.
Kevät ja valo on monella ahdistuksen lähde, vaikka sen pitäisi olla päinvastoin. Olisikin tärkää hoitaa itseään varsinkin kevättalven aikana syömällä monipuolisesti ja hyvin, jottaa vitamiini ja hivenainetaso ei kevään ja kesän kynnyksellä olisi matala ja aiheuttaisi ongelmia.
Meillä suomalaisilla, kun kulkee perintönä aikamoisen herkästi heilahtava aivokemia ja sitä pitäisi hoitaa huolella antamalla oikeaa ravintoa ja positiivisia ajatuksia.
Mainitsen vain näin vaivihkaa, että Jumala elää, kannattaa morjestaa ja porista Hänelle.
Miten sinulla tänään menee. Kertoisitko, että onko ollenkaan toiveikkuus lisääntynyt, ilahduta meitä vastaamalla.
t.kohtalotoveri
Kiitos teille kaikille tukevista viesteistänne. Ihan itkin niitä lukiessani. Anteeksi, kun en ole vastannut niihin. Olin eilen aika humalassa ja tämä kirjoittaminen on mulle selvinpäin vähän vaikeaa.
Kyllä mä tarviinkin apua, kyllä mä tiedän. Se hoitoon hakeutuminen vaan on ollut mulle liian suuri askel. Mä pelkään ihan kaikkea. Ehkä kaikkein eniten kuitenkin pelkään paljastaa itseni jollekin toiselle ihmiselle. Ei hirveesti edes helpota se, vaikka se toinen olisikin lääkäri. Mä en koskaan ole ollut kenellekään rehellinen. En tiedä osaisinko edes, jos pystyisinkin menemään.
Ei toi mun eilinen viestikään ole täysin rehellinen. Kyllä mä käyn esimerkiksi salilla ja yliopistolla ja saatan niissä jutella ihan normaalisti joidenkin tuttujen naamojen kanssa. Ystäviä mulla ei ole, eikä ketään sellaista ihmistä, jolle mä voisin puhua esimerkiksi näitä juttuja, mitä tässä kirjoitan. Pystyn siis oikeesti kuitenkin muuhunkin kuin vain istumaan tässä koneen edessä itkien, ainakin toisinaan pystyn.
Mun piti kirjoittaa jotain muutakin, mutta en nyt muista mitä. Kiitos teille kaikille ja iso halaus. Ihanaa, että tähän hulluun maailmaan mahtuu vielä hitunen empatiaakin.
Kiitos, että vastasit. On hyvä, että et ole niin huonokuntoinen, että vain sisällä istuisit. Tiedätkö mitä ehdotan. Ala opetella jotain uutta, rehellisyyttä. Se tuo siunauksen elämääsi.
Se, että pelkäät kaikkea on oire, joko masennuksesta tai yli vilkkaasta mielikuvituksesta. Molempiin saa apua, kun uskaltaa tunnustaa sen jollekin lähimmäiselle ja puhua siitä. Silleen saa aivan uusia ajatuskuvioita, niiden kuvioiden sijaan, jotka luovat pelkoa ja arkuutta.
Sinä kaipaat kosketusta aitoon ja rehelliseen itseesi. Nythän teit jo aikamoisen aloituksen rehellisyyteen, kun kerroit noinkin avoimesti tuosta eilisestä viestistäsi.
Menethän ja puhuthan asioistasi jonkun kanssa. Siitä lähtee uutta.
Perusluonteesi vaatii sinulta rehellisyyttä ja rohkeutta, sillä sellainen sinä olet. Nyt puhumalla ja apua hakemalla kertyneet kuonat pois, siis arkuus ja epärehellisyys ja tilalle vapaus ja rohkeus.
Kirjoittele välillä kuulumisiasi.
Sitten kun luet tämän niin vastaa edes jotakin. On vielä ihmisiä jotka todella haluavat auttaa ja tukea lähimmäisiään ja sinä olet nyt avun ja tuen tarpeessa. Tulevaisuudessa voit itse olla auttaja.
Jäämme odottamaan viestiäsi.
sama vika mulla, usein jään katsomaan kun juna menee ohitse ja mietin nyt mä hyppään ja teen sen. mutta en vaan saa itseäni raiteille. mä oon tällänen jänis housu. sanoit hyvin ton että kun ihmiset käskee ottaa niska kiinni itseään ja piristyä jne.. ei ne tajua sitä oloa, ei tästä oo niin vain nousta.. jos nousta ollenkaa. mä en enää edes koita piristyä, sinnittelen vielä hetken ja katson koska on mun aika..toi sun otsikko.. siinä on ideaa
Tossa ylempänä selvitinkin, että kirjoitin tuon viestin humalaisen itsesäälin puuskassani.
Elämänhalu ja kuolemanhalu saattavat toisinaan mennä sekaisin, kun on oikein paha olla. En mä kuitenkaan oikeesti haluaisi kuolla, haluaisin vain oppia elämään.
Vaikken mä olekaan saanut haettua apua masennukseeni, niin toivoisin, että sä olisit fiksumpi ja hakisit. Olet vielä niin nuorikin. Olen sua kymmenen vuotta vanhempi. Voin vain miettiä, mitä kaikkea olisin saanut aikaan, jollen olisi käyttänyt viimeistä kymmentä vuotta angstaamiseen. Heitin nuoruuteni hukkaan siinä. Älä ota minusta mallia, vaan ole kiltti ja puhu jollekin.
vielä tosi nuori.Et ole menettänyt yhtään mitään.
Mun traumat ja angsti olivat sittenkin siunaus, sen tajusin myöhemmin.
Olen ammatiltani muusikko, instrimentalisti sekä sävellän.Tämä kaikki angsti oli luovaa polttoainetta luovaan työhöni.
Ilman masennustani se ei olisi saavuttanut sellaista syvyyttä.
Ja se on saanut minut näkemään elämän paljon rikkaammin ja syvällisemmin.Ilo tunnekin on sitäkin syvempi.
Mutta nyt, kun olemme depressiossa, emme sitä kykene näkemään.
Kuten sanoin , nyt elämme vain päivän kerrallaan.
Se, että olet masentunut, todistaa sen, että olet syvästi tunteva ihminen.
Ja tehtäväsi on nyt, opetella olemaan rehellinen.Et menetä mitään,et yhtään mitään.
Ole tarkkana kuitenkin yhdestä asiasta: ettei kukaan käytä sinua hyväkseen, eikä käytä rehellisyyttäsi väärin, mutta älä kuitenkaan valehtele.
Uskon vakaasti, että sinulla on vielä hieno elämäntehtävä täytettävänä.
Pidä ihanteistasi viimeiseen asti kiinni.
Ja jälleen:tsemppiä ja voimia ,aurinkoa!:)
Haluan, että kerrot jälleen mitä kuuluu!
t.kohtalotoveri
Joko hait apua. Toivon sydämmestäni, että olet rohkaistunut puhumaan jollekin vaikeuksistasi. Jo vanhojen tunteiden purkaminen vaatii niiden käsittelyä, jotta uusi voi sijaan tulla, pitää vanhan mennä.
Ihmeitä tapahtuu, ihmeitä ilman määrää. Usko itseesi ja rakasta itseäsi ja tiedäthän, että tuo ihana Jeesus on, joka on meidän kaikkien rakkauden arvoinen. Hänellä on valta parantaa kenet Hän haluaa. Tiedänpä sinun kuuluvan juuri heihin, jotka saavat sen kokea.
Ilmoittele joskus itsestäsi.
Hei
Se avun hakeminen ja itsestään kertominen on monelle muullekin vaikeaa. Sekasin-chat tarjoaa ehkä matalamman kynnyksen apua. Siellä sun ei tarvitse kertoa itsestäs yhtään enempää kuin haluat ja voit harjoitella itsestäsi puhumista luotettavan koulutetun vapaaehtoisen kanssa. Chat on ilmainen ja siellä osataan vastata sellasiinkin kysymyksiin mihin täällä suomi24:ssä ei ehkä osata.
https://sekasin247.fi/
Ehkä kun saat lisää tietoa sua askarruttavista asioista ja jonkun jolla oikeesti on aikaa kuunnella sun huolia, niin huomaat jossain vaiheessa, että avun hakeminen voi tuntua helpommalta.
Kerran kokeilin tuota, jonottamisessa kesti 2 tuntia eikä siitä keskustelusta mitään hyötyä ollut. Jos minulta kysytään niin ihan ajanhukkaa.
Ihmiset hakekaa oikeaa apua. Soittakaa 112 jos ette muuta keksi.
Milloin tuo kokeilusi tapahtui? Sekasin chat oli vuosi sitten pahoin ruuhkautunut, joten sen takia siihen tehtiin muutoksia.
On totta, että jos vain kynnelle kykenee niin kannattaa ottaa yhteyttä heti lähimpään terveyskeskukseen. Kaikki eivät kuitenkaan pysty tähän.
Rupea seuraamaan SM-Liigaa ja kuuntelemaan Cheekkiä, niin jo piristyt.
Mulla on ihan samat fiilikset. Rahat on niin vähissä ja tulee ripotellen ja vuokran joutuu maksaa monessa erässä. Sit sain vielä sakot kun itkin ajaessani tuttavaa joka joutu sairaalaan. 150€ lisää menoja ! En uskalla enää ajaa autoo kun se maksaa niin paljon. Terveys menee kun en jaksa huolehtia itsestäni. Töitä ei enää. Tahdo löytyy vaik on 4 ammattii. Vanhemmat ikääntyy ja tarvii apuani ja lapsenlapsikin välillä hoitajaa. Kaikki kuppaa mua mut minusta ei kukaan piittaa. Pyysin poliisii lopettaa mun kurjan elämän.. Ei auttanu!
Joku vois tulla ampuun mullekkin niskalaukauksen ja vielä varmuuden vuoksi tönäistä alas korkealta kallion jyrkänteeltä mereen kun en itse uskalla tehdä sitä. Tuskin kuitenkaan maailmasta löytyy kovin helpolla sellaista ihmistä joka olisi tuollaisen palveluksen valmis tekemään.
se lisää päättäväisyytta ja lujuutta. Sen arkun kanssahan sun on tultava toimeen se on sun viimeinen asunto. Valitse sopiva. Ja maksa se kans jo valmiiksi niin ei tartte jälkeenjäävien maksaa. Kiitos kamalasti.
No ei pitäisi olla siitä kiinni pystyykö hauta-arkkua ostamaan kaikilla nyt sen verran luulis rahaa olevan ja on minullakin mutta ei se mitenkään itsemurhan tekemistä helpottaisi että ostaisin arkun jo valmiiksi.
mull samanlaisia ajatuksia (jos haluut tula puhuu tai jtn nii mu ig o @viiltelya.ajatuksia)
Selvisin vuosikausien itsemurha-aikeistani ja paniikkihäiriöstä alkamalla tehdä kaikkea kahelia. Rupesi huvittamaan koko elämä. Sitten menin joogajärjestöön ja innostuin kiirtan tanssista joka pitää mielialan rauhallisena. Aloin myös osallistumaan avustustoimintaan. Kiittelijöitä ja kannustajia on riittänyt. Kaikkien elämällä on joku tarkoitus.