Oon espoolainen 28- vuotias nainen. Mulla on kamalia traumoja (lapsuus, koulukiusaaminen) ja en siksi osaa tutustua ihmisiin sillain ku "kuuluisi". Ihmisiä kuitenkin harmi vaan kaipaan elämääni. On mulla joitain kamuja, mutta en näe tarpeeksi ihmisiä ja spontaani itsensä toteutus jää multa täysin kokematta. Ryhmässä olen ihan kuollut. Luon suhteeni kahdenkeskisessä tapaamisessa hitaasti, jos silloinkaan.. Olen kiikun kaakun onko elämässä mitään järkeä. Tahdon täältä pois. Mutta jos taas tuntisin enemmän kivoja tyyppejä ja kokisin parempia tunteita niin ehkä mieli voisi muuttuakin. Nyt mieli on maassa 100%. Kaikki mahdollinen menee päin p.... Mun todellisuudessa on vaan piinaavat pakkoajatukset ja pakot, sosiaaliset pelot, musiikki, jolla itseäni turrutan, Krisse- show telsassa, jota en jaksa katsoa, kissani riehuvat ja mä mietin murhaa...
Kamuja pk- seutu
potentiaalinen kamu
3355
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itse haluaisin vain lopettaa kaiken murehtimisen sillä siitä ei ole yksinkertaisesti mitään hyötyä. Ulkoisesti näytän ihan siistiltä ja normaalilta jos ei ota huomioon että olen usein luonnottoman näköinen. Jouduin koulukiusatuksi pienenä ulkonäköni takia vaikka siinä ei ollut mitään vikaa ja koulussa oli paljon rumenpiakin tyyppejä. Yksinäisyyteni kuitenkin tekee sen että ajattelen lähes jatkuvasti menneitä tapahtumia vaikka haluaisin päästä niistä kokonaan irti.
Välillä olen ihan aallonpohjassa ja välillä nousen hetkeksi ylös. Yksin en kuitenkaan halua olla sillä muiden seurassa murheet unohtuvat kun pääsee keskustelemaan ja nauramaan asioille (jos nyt nauraa...) Olen kyllä puhunut ongelmistani psykologeille joskus mutta lääkkeitä en ole suostunut syömään sillä paras keino olisi saada parempia ystäviä. Tapaan kavereita ehkä vain kerran kuukaudessa ja loput aikaa nyhjään kotona. Ulkoilen kyllä aika usein sillä haluan pysyä fyysisesti kunnossa mutta yksin se on todella rasittavaa. Kun tarkasti ajattelee niin ei ne koulukiusaamiset ehkä olleet niin pahoja, mutta mieli varmaan muistaa ne jotenkin pahempina.
Voin jättää sähköpostini tänne jos haluat kirjoitella.
on [email protected]. Kirjoita ihmeessä:)Muutkin saa kirjoittaa!