Olen paljostakin ylpeä. Lapsuus karua, mutta helvetin hienoa. Teiniys ihan perseestä koulukiusattuna ja taviksena. Taviksena sain vain kuolata Sannan,Marikan,Maaritin jne.. perään ja olla yksin. Amisaika meni siinä teoriat nukkuessa ja käytännöt puoliunessa ja muuta paskaa. Armeija-aika oli elämäni ehdotonta luxusta ja nautin siitä todella, koska silmissä siinsi Ranska ja muukalaislegioona joka tosin päättyi nolosti jäädessäni kiinni ranskan tullissa parista marisätkästä.. Tänään, kymmenen vuotta myöhemmin, kun kirjoitan tätä tarinaa parin kaljan voimalla ja muistelen kirjavaa menneisyyttäni totean 3 lapsen isänä ja jumalaisen kauniin vaimon miehenä saavuttaneeni elämässä lähes kaiken.
Lähes kaiken saavuttanut..
the king of the mountain..
9832
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
vittu että kiinnosti sun saavutuksesi!
Katos, siinä oli se entinen koulukiusaaja, jolla on vieläkin paha olla.
Hitusen onnea ja upea tulevaisuus, niin nää onnettomat öykkärit unohtuu :)
viime yönä.
Siinä oli lakanat kierteellä.
Voit vain uskoa.
Tai tiedäthän sinä vaimosi.
Ei tulis todennäköisesti tunkua tappelujonoon jos nähtäis kasvotusten. Vittuilijoita riittää aina kun saa kirjoittaa yksin omassa rauhassaan.
Kun tavattaisiin kasvotusten, alkais se ruikutus.. no emmä ny sitä ja plää plää..
Juu noille vittuilijoille vois aukaista ihan oman palstan niin saisivat kaikessa rauhassa vittuilla kyllästymiseen asti. Ottaa päähän lukea tuommosta textiä...
Mitä sulta vielä puuttuu / mitä vielä pitäis saavuttaa?
Musta oli hauska lukea sun purkausta, kuinka moni itsensä siitä löytääkään...
No mä en tosin ole inttiä käynyt, kun siihen aikaan ei ilman roikkuvaa jalkoväli varustusta ollut inttiin asiaa ja sit huomasinkin jo yllättäen olevani äiti ja kuulin, ettei perhettä voi ottaa mukaan "maan puolustus kouluun".
Taskustani ei myöskään löytynyt niitä mari sätkiä, enkä liittynyt muukalaislegioonaan, mutta muuten kyllä kerkesin säätämään ennen lapsia.
Nyt olen ihan tyytyväinen, kun voin olla äiti ja ...."yhteiskuntakelpoinen".
Vielä on vuoria valloittamatta..
Vaikka jääkin omat unelmat saavuttamatta, niin onneks niitä voi edes funtsia.
Nykyään perheen etu on tärkein, mutta tää on tätä samaa hullunmyllyä,joka jatkuu vuosikaudet.
Voin tunnustaa että olen jonkinasteinen psykopaatti ja ammennan voimaa elämääni väkivaltaisilla ajatuksilla.
Olen myös räjähdysherkkä kuin ruutitynnyri.
Silti olen ystävä ja perhepiirissä pidetty ja esimerkillinen mukava ihminen, joka yksin ollessaan muuttuu hirviöksi. Olisin ehkä mieluummin ollut sotilas maailman taistelutantereilla kuin vittuuntunut perheenpää nyt. Sulle voin säälistä sanoa: oot jätkä.
Tsot Tsot poju aina kun tolta rupee tuntuun niin istualas odota, että kohtaus menee ohi.
pitkä matka ennen kuin on kaikki saavutettu. Se vaan nyt tuntuu siltä, mutta ootappa 20 vuotta vielä!