synnytyksestäni on kulunut aikaa 7kk ja edelleen palaan usein kokemukseeni, mikä ei ollut niin hyvä...mietiskelin juuri, saako synnyttäjä mukaansa KAIKEN kirjatun synnytyksen kulusta, vai pitääkö jotakin dokumenttia pyytää itselleen ennenkuin se annetaan. Omalla kohdallani synnytystä käytiin läpi useiden henkilöiden (kätilöt, lääkäri, osastonhoitaja) ja mahdollisesta sektiosta tulevaisuudessa keskusteltiin. Onko näistä keskusteluista mitään tarkempaa dokumenttia, sillä omissa papereissani kekusteluista on viitattu vain yhdellä lauseella.
synnytyskertomus
kammotus
111988
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Täällä asiaa hoitaa potilasasiamies, jolle voi soittaa. Hän lähettää kotiin lomakkeen, jolla voit tilata paperisi. Niihin pitää eritellä miltä ajalta haluat ne, mitä osastoa koskeva pyyntö on jne. Sitten hakevat ja etsivät niitä arkistoistaan, ja lähettävät ne kotiisi. Minulla tämä kokonaisuudessaan kesti noin kaksi viikkoa. Oma lääkäri sitten suomensi niitä minulle, ja hankki lisätietoa niihin asioihin, jotka jäivät epäselviksi.
Voipi olla, että papereissa lukee vaan, että on keskusteltu tulevista synnytyksistä, ja yhdessä käyty läpi synnytystä, mutta ei siinä omien papereiden tilaamisessa mitään menetäkään.
..eli miksi haluat kerrata jo kerrattua asiaa vieläkin?
Nykyään kun on tapana (ainakin meidän sairaalas-
samme) käydä ns. synnytyskeskustelu synnytyksen
jälkeen niin on yhä enemmän äitejä, joille ei
asioiden läpikäyminen (ja selvitys miksi näin
tehtiin) riitä, vaan he haluavat yhä uudelleen
pyörittää synnytystään, nähdä ja kuulla samat
asiat toistamiseen. Tuntuukin välillä että onko
syynä halu saada huomiota, olla keskipisteenä.
On ihan ymmärrettävää jos on pitkä ja rankka
synnytyskokemus että sitä haluaa läpikäydä, mut-
ta jossain vaiheessa pitäisi osata itsekseenkin
asioita prosessoida. Olisi myös hyvä muistaa että
henkilökunta on kaikkia varten ja "ylimääräinen"
aika on joltain toiselta pois.
Juu kyllä teidän kiireet on huomattu ja usein kohtelette synnyttäjiä kuin liukuhihnatavaraa. Jokaiselle synnytys on erittäin henkilökohtainen asia, enkä ole kuullut vielä että helppoja synnytyksiä olisi olemassakaan. Kaikki on uutta, outoa ja suurin osa jännittää myös kovasti,varsinkin ensisynnyttäjä, koska ei tiedä mitä odottaa. Itselläni synnytys meni aivan eri tavalla kuin olin ajatellut, ilman kipulääkitystä jne. Mutta isoimpana asiana jälkeenpäin nousi mieleeni tympeä kätilö, ikinä en suostuisi mennä synnyttämään kyseisen henkilön läsnäollessa! Te olette ammatti-ihmisiä ja usein tosiaan se pelkkä juttelutuokio ja synnytyksen läpikäyminen auttaa monia äitejä. Jos synnytys on vielä ollut rankka ja riskejä ollut, niin sehän on vaan hyvä että äiti saa purkaa tuntojaan ja ajatuksiaan ja saa tietoa mitä on tehty. Varmasti kunnolla hoidettu sairaalassa olo auttaa monia eteenpäin, synnytykssen jälkeisestä masennuksesta puhumattakaan. Ettekös te juuri äitejä varten sairaalassa työskentele?
Olet oikeassa, mutta juuri sitä mieltä minäkin
olen ja myös toin ilmi että on hyvä käydä läpi
tapahtunut - kysymys oli siitä kun mikään ei
riitä. Ja mitä tympeisiin hoitajiin tulee, niin
heitä on aina ollut (kuten tympeitä synnyttäjiä-
kin), mutta kiire ei ole syy kohdella ketään
"kuin liukuhihnalla" - se on asennoitumiskysymys.
Itse olen hoitotyössä huomannut että potilaat/
äidit ymmärtävät kyllä kiireenkin (paitsi nämä
jotka vaativat yksityissairaalatasoista palve-
lua) jos he kokevat tulleensa silti kohdelluksi
ystävällisesti.
oletko koskaan ajatellut, että jos äidille jää tällaisen synnytyskeskustelun jälkeenkin vielä ahdistus ja tarve käydä asioita läpi, niin synnytyskeskustelun laadussa ja toteutuksessa oli kenties jotakin vikaa? Käykö teillä keskustelun synnytyksen hoitanut kätilö vai lapsivuodeosaston hoitaja?
Vastauksistasi päätellen olet vielä kovin tuore alallasi tai sitten elämänkokemuksesi on vielä aika onneton. Hoitajan tehtävä on olla potilaan apuna ja tukena ja ymmärtää jokaisen erilainen yksilöllinen tarve neuvontaan ja ohjaukseen. Et sinäkään tiedä verovirastossa asioidessasi kaikkia asioita, mutta kuitenkin oletat tai toivot saavasi empaattista tai ainakin ymmärtävää suhtautumista.
Minulla tämä keskustelu käytiin silloin, kun olin kaikkein kipeimmilläni ja vieläkin tosi järkyttynyt. Keskustelun aikan kierreltiin ja kaarreltiin, eikä annettu edes oikeaa tietoa, siinä vaiheessa ei kukaan ollut kertonut esimerkiksi sitä, että lapseni oli elvytetty, ja oli teholla vaikean syntymäasfyksian vuoksi. Ensimmäisenä annettiin ymmärtää, että heillä on kiire, eikä aikaa ole kuin hetki. Kun en tiennyt kokonaisuutta, kuinka olisin voinut osata tehdä oikeita kysymyksiäkään! Pyynnöstäni huolimatta en päässyt Lastenlääkäriä tapaamaan, vaan jouduin tyytymään toisen käden tietoon lapseni tilastakin. Tunteet olivat todella pinnalla, kun ymmärsin, että oli ollut onnea, että lapsi oli hengissä, ja samalla piti pelätä, että onkohän vammautunut tuon hapenpuutteensa vuoksi.
Mielestäni todella ammattitaidotonta oli myös se, että kun mieleeni tuli lisäkysymyksiä, niihin ei enää vastaajia löytynytkään, keskusteluhan oli käyty jo kerran.
Juuri noin ei voi mielestäni asioita käydä läpi, niin monta kun on erilaista synnytystä, on erilaista äitiäkin. Jokaisella on erilaiset tarpeet käydä asioita synnytyksen jälkeen läpi, toiset tarvitsevat paljon keskustelua jne.. Ammatti-ihmisenä (kätilönä) sinun tulisi mielestäni ottaa huomioon että toisille synnytys on todella raskas kokemus ja tietysti hormoonitoiminnan muutokset ja synnytyskokonaisuudessaan on valtavia asioita. Mielialat vaihtelee ja moni on itkuinen tms. Kaikilla ei ole mahdollisuutta esim. saada perhehuonetta, jolloin isä tai joku läheinen pystyisi olemaan vierellä. Jos asioita vielä itsekseen miettii omassa huoneessa yksinään ja on tullut synnytyksestä kammo, niin onhan se selvä, että synnyttäjä ei vaadi yksityissairaalan tasoa vaan haluaa selvitä koitoksestaan. Suomessa ei muutenkaan tietääkseni ole yksityissairaaloita synnytystä varten, joten aika pakko se on kunnallisen puolelle kääntyä kun synnyttämään aikoo. Ajattele myös niin päin, että aika useita synnyttäjiä pelottaa "arvauskeskusmeininki" ja monta asiaa voi jäädä turhaan kaivelemaan, jos niistä ei saa tietoa.
Työkokemusta on 16v josta 10v synnytyssalikä-
tilönä.Itselläni on 3 lasta joiden yksinhuoltaja
olen, joten arviosi elämänkokemuksestakin meni
pieleen. Olen empaattinen ja usein kuullut vie-
raila ihmisiltäkin että "sulle on jotenkin helppo
puhua." Mutta ymmärrätkö että eettisistä ohjeis-
ta huolimatta työvuoro on 8-tuntinen? Kaikkea ei
VOI olla määrättömästi kaikille, vaan asioita on
PAKKO priorisoida. Vaikka jollekin jäisi "paha
mieli" kun synnytyskokemusta ei vatvottu tarpeek-
si (on kysymys nimenomaan siitä - paperilla on
synnytyksen eteneminen ja sen aikaiset tapahtu-
mat) niin olen vastuussa haavahoidoista, lääki-
tyksistä, imetysohjauksesta, vauvojen kunnosta
jne. Onneksi valtaosa on hyvin tyytyväisiä äi-
tejä, mutta soisi että jokainen ajattelisi myös
muita eikä vain itseään.
Hassua, toisaalla viesteissäsi väität olevasi kahden lapsen äiti....oletkohan yleensäkään mitään mitä väität olevasi? Normaali ihminen ei edes vahingossa muista lapsimääräänsä väärin.
Niin,no joka tapauksessa sinä nyt satut olemaan siellä töissä ja perustehtävääsi kuuluu hoitaa asiat kunnolla, jos et siihen pysty on parasta vaihtaa alaa.
Jos et pysty "vatvomaan", niinkuin itse sanot, synnytystä asiakkaan toivomalla tavalla niin kutsu paikalle sen kyseisen synnytyksen hoitanut kätilö. Oikeaoppisesti synnytyskeskustelun tulisi AINA käydä nimenomaan se synnytyksen hoitanutkin kätilö, ei lapsivuodeosaston kätilö.
Vielä yksi juttu, sinä olet sitoutunut niihin eettisiin ohjeisiin sekä työtäsi ohjaavaan lakiin potilaan asemasta ja oikeuksista, jossa mainitaan muunmuassa potilaan oikeus saada riittävästi itseään tai hoitoaan koskevaa tietoa. Työnantajalla on oikeus antaa sinulle varoitus ja sitä rataa ennenpitkää myös potkut, jos toimit niitä vastaan.
haluan vaan tarkentaa että sairaalassa ollessani synnytystäni vatvottiin HENKILÖKUNNAN toimesta-heidän mielestään asia piti käydä perinpohjin läpi. itse en olisi jaksanut/halunnut asiaa puida, sillä asiasta puhuminen sai aikaan sen että aloin itkemään joka kerta. synnytystä hoitanut kätilö lupasi tulla synnytystä seuraavana päivänä asiasta juttelemaan-eikä häntä näkynyt koskaan enää. ymmärrän että on kiire, enkä häntä kaivannutkaan, halusin vaan sanoa tämänkin ettei syytetä "saman asian jankkaamisesta".en kaipaa tietoja siksi että epäilisin hoitovirhettä tms, vaan siksi että olin niin huonossa kunnossa että jotakin on saattanut mennä ohi korvien.synnytyslääkäri kehoitti käyntiä pelkopolilla ikävien kokemusten vuoksi...