Minulla on eräs erittäin hankala ihmissuhde, haluaisin tietää mielipiteitä millaisella ihmisellä on näitä piirteitä?
-Valehtelu (melkein patologinen, häpeää, jos paljastuu liian selvästi)
-Aina iloisuus, humalassa surullinen ja outo käytös (lukkiutunut)
-Sulkeutunut, vaikka puhuukin näennäisesti kaikki asiat
-Korostaa niitä puolia itsessään, mitkä juuri selvästi puuttuvat (=rehellisyys jne)
-Epäluotettava
-Jossain määrin hyväksikäyttävä, ainakin sosiaalisissa suhteissa
-Ei ymmärrä sosiaalisia rajoja, esim. että kumppanin läsnäollessa ei kannata suudella toista tms.
-Kaverit vaihtuvat usein, kun oikea persoona paljastuu.
-Ei hyväksy, ettei hänestä pidetä, kääntää hylkäämisen niin, että itse aiheutti sen.
-Käytös ei pelkästään narsistista vaan myös persoonattomuutta...hukassa oloa..
En tiedä miten suhtautuisin häneen? Olemme samassa työssä, jonka vuoksi on vaikea asiaa olla pohtimatta. Hän on välillä hyvä työtoveri, mutta hänen persoonansa on todella valheellinen.
-Valehtelu (melkein patologinen, häpeää, jos paljastuu liian selvästi)
-Aina iloisuus, humalassa surullinen ja outo käytös (lukkiutunut)
-Sulkeutunut, vaikka puhuukin näennäisesti kaikki asiat
-Korostaa niitä puolia itsessään, mitkä juuri selvästi puuttuvat (=rehellisyys jne)
-Epäluotettava
-Jossain määrin hyväksikäyttävä, ainakin sosiaalisissa suhteissa
-Ei ymmärrä sosiaalisia rajoja, esim. että kumppanin läsnäollessa ei kannata suudella toista tms.
-Kaverit vaihtuvat usein, kun oikea persoona paljastuu.
-Ei hyväksy, ettei hänestä pidetä, kääntää hylkäämisen niin, että itse aiheutti sen.
-Käytös ei pelkästään narsistista vaan myös persoonattomuutta...hukassa oloa..
En tiedä miten suhtautuisin häneen? Olemme samassa työssä, jonka vuoksi on vaikea asiaa olla pohtimatta. Hän on välillä hyvä työtoveri, mutta hänen persoonansa on todella valheellinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
En ole asiantuntija, mutta jos tulette juttuun niin voithan hienovaraisesti kysyä työtoveriltasi asiaa?
Valehtelu jne. viittaisi rajatilahäiriöön.
Tuli mieleen läheiseni johon päti aika moni listasi asia, epäluotettava hän ei ole. Syyksi hänen käyttäytymiseensä olen päätynyt todella huonoon itsetuntoon joka juontaa juurensa varmaankin mistäpä muualta kuin lapsuudesta, lähes alkoholisti isästä jonka edesottamuksia sai hävetä ja muutenkin ulkoisesti köyhemmmästä perheestä kuin tovereilla ja lisäksi hänellä oli perussairaus jota ei ollut kenelläkään ikätoverilla, oli siis erilainen.
Jossakin vaiheessa hän taisi huomata että epärehellisyydellä voi helpottaa elämäänsä ja saada haluamansa asiat, kuten toisten ihmisten arvostus. Sitä en tiedä mistä tuo moraalin horjuminen pohjimmiltaan johtuu, mikä tavallisella ihmisellä asettaa rajat tällaiselle käyttäytymiselle.
Hän on myös aina teennäisen iloinen ja puhelias mutta läheinen tietää että on oikeasti hyvin sulkeutunut persoona. Hänellä on myös pelko siitä että ystävät pettyvät häneen jos hän ei nyt olekaan niin menestyvä, siksikin hän salailee mm. ongelmiaan valehtelemalla ja kehuskelee onnistumisillaan. Pelko kai siitä ettei riitä eikä ole suosittu omana itsenään. Miksi sitten toiset ihmiset ovat toisia riippuvaisempia toisten ihmisten mielipiteistä ja arvostuksesta, tiedä sitä.
Tuttavallasi voisi olla tämä sama itsetunto ongelma, haluaisi olla jotain muuta kuin mitä on. Ehkä hyväksynnän osoittaminen silloin kun hän toimii oikein olisi hyväksi ja ymmärrys silloin kun hän raottaa verhoaan.
"Psykopaatin" luonnekuvauksesta muistan lukeneeni myös nuo mainitsemasi asiat..en omaa läheistäni ainakaan ihan siihen kategoriaan olisi laittamassa kuitenkaan. Rajatilahäiriö on myös käväissyt mielessä.
Psykopatia ei sovi koska, heillä ei kai ole miellyttämishalua ilman että saavat palkintoa siitä? En tiedä hänen taustoistaan, mutta jos hänellä olisi huono menneisyys niin se selittäisi asiaa.
Työtoverilta ei suoraan kehtaa kysyä. Olisihan se aika tunkeilevaakin.
Jos hän ei halua enää pettyä elämässään ja siksi hylkää itse? Ajattelee olevansa jotenkin riittämätön, ehkä jopa uhattu tai halveksuttukin. Sitä en sitten tiedä mistä moinen käytös juontaa hänen kohdallaan juurensa.
Onko työyhteisössänne ongelmia? Saavatko kaikki työskennellä ilman tunnetta jatkuvasta kilpailusta? Kilpailuakin on monenlaista, on sosiaalista kilpailua, taloudellista kilpailua, fyysistä kilpailua jne. Tosin sekin vain kuuluu joillekin aloille ja jotkut suorastaan nauttivat siitä. Huom. nauttivat kilpailusta yleensä, eivät vain pelkästään voittamisesta. Pelkääkö hän työpaikkansa olevan uhattuna ja sitä kautta koko elämänsä muuttuvan?
Onko hän käyttäytynyt jo vuosia noin? Vai onko käytös yhtäkkiä muuttanut muotoaan? Onko kaikki sitä miltä näyttää sitten kuitenkaan?
Läheiselläni on myös tuo voimakas miellyttämisenhalu, eli ei siis tunne riittävänsä omana itsenään ilman että tekee jotain toisen hyväksi tai myötäilee joka käänteessä. Palkintohan on toisen hyväksyntä. Ulkopuolinen näkee hänet hyvin avuliaana ihmisenä, läheinen näkee siinä jo jotain muuta. Siitä psykopaatin luonnekuvasta en sen tarkemmin tiedä, tuskin työtoverisi sellainen kuitenkaan on.
Yleensä työtovereista tulee esille taustojakin yleisessä keskustelussa väkisinkin, ellei hän pyri niitä peittelemään.
Heti tuli mieleeni, että henkilön täytyy olla vakavasti heikkoitsetuntoinen. Kun on pahasti huono itsetunto, niin ei voi hyväksyä omia huonoja puoliaa, vaan ne pitää kaikin mahdollisin keinoin kätkeä. Psykopaatti ei ota syytä hylkäämisistä tai muista itselleen. Psykopaatille syy on aina muissa.
Tasapainoton. Heikko itsetunto, -käsitys ja -tuntemus. Lapsenomaisuutta suhteessa realiteetteihin. Jne.
Ei tässä mielestäni sen kummempia syväanalyyseja kaivata. Ainakaan, jos tilanne ei jollain tapaa pääse ryöstäytymään käsistä tai ellei henkilö itse katso olevansa avun tarpeessa. Kaduilla, toreilla, tällaisia tapauksia kyllä löytyy ja löytää.
Sinä ratkaiset suhtautumisesi. Haluaisit ehkä jolloin tapaa auttaa, ylipäätään miten se muka voisi olla mahdollista? Jos olisin sinä, tyytyisin pitämään etäisyyttä ja enemmän keskittymään työntekoon.
tuskin on mutta ehkä kannattaisi puhua hänen kanssaan noista asioista mitä olet huomannut. vaikea tilanne kieltämättä, ja riippuu siitäkin mitä teet asian kanssa jos hän on sinulle tärkeä, niin tilanne on entistä vaikeampi.
Juuri se, että hän on työtoverini ja hänen persoonansa muuttuu kuukausittain, riippuen vaikuttimista. Hänen kanssaan ei oikein voi puhua, kun häneen ei saa yhteyttä.
Lisäksi on vaikea päättä miten häneen suhtautuu. Minulla on kaksi vaihtoehtoa, joista toinen on kuin lapseen eli hymyilen kaikelle hänen sanomalleen hyväksyvästi, josta seuraa se ongelma, että valehtelu ja itsekorostus pahenee, samalla oma asemani työyhteisössä heikkenee häneen nähden kun olen jees-miehenä. Toinen vaihtoehto on se, että sanoo suoraan, että ei se mennyt niin, jolloin hän nolostuu paljon ja alan sääliä häntä.
Jeesmieheilyn hän ottaa henkilökohtaisena voittona ja uskoo, että hänen statuksensa on noussut silmissäni. Kun taas en halua loukata häntä muiden edessä "käräyttämällä" häntä aina kun valhe tulee esiin.
On vain niin kyllästyttävää kuulla samoja asioita häneltä ja joltain toiselta työtoverilta aivan erilailla. Se häiritsee jopa työntekoa. Lisäksi se aiheuttaa myös muuta, koska jos työpaikalta häviää jotain, kuten jokin vaatekappale, niin heti tulee ajatelleeksi häntä.
Työssä ei ole oikein kilpailuhenkeä ja en tiedä millainen hän on ollut aiemmin, koska hänen kaikki ystävänsä ovat melko uusia ja huomattavan lyhytaikaisia. Sen olen huomannut, että hänen olemuksensa muuttuu sitä mukaan kuin ympäristökin.
Ihan tosissaan ahdistaa mennä töihin, kun se on niin raskasta hänen kanssaan!
Minulla oli myös ystävä joka oli työkaverisi tyyppinen.. Hänellä oli huono itsetunto myös ja hän oli tottunut, että joutuu valehtelemaan, koska hänellä oli jäänyt paljon ns. tavallisia kokemuksia pois elämästä, kun oli aloittanut nuoruuden viettämisen niin myöhään, että hän häpesi sitten sitäkin. Hänellä oli diagnosoitu rajatilahäiriö.
Ymmärrän, että susta tuntuu työskentely raskaalta, myös tämän kanssa oli vaikeuksia koska ei häneen voinut luottaa, piti aina miettiä mitä sanoo, ettei asiaa voi vääristellä mitenkään. Hän oli huonon itsetuntonsa takia myös korostetun seksuaalinen, jonka takia hän aiheutti myös useita riitoja muutaman pariskunnan välillä. Lopulta tilanne meni siihen, että kukaan ei oikein pitänyt hänestä, varsinkaan naiset ja minä ainoana naisena sain myöskin mittani täyteen, kun hän kertoi minulle olleensa sängyssä silloisen ihastukseni kanssa. Hän ei oikein tuntunut tajuavan että asiassa oli mitään ongelmaa..:( Se koko ystävyys jäi sitten siihen.
Minä suosittelen, että kerrot hänelle rohkeasti mutta vähän huumorilla, että älä nyt valehtele tms. Ainakaan oma ystäväni ei tajunnut asioita koskaan muuten ellei niitä suoraan sanottu. Toiminta oli siis aika usein kai tahatonta, vaikka ns. normaalijärjellä sitä oli vaikea uskoa. Tutustu rajatilahäiriöön.
Oletko esimiesasemassa?
En viitsisi kaikkia yksityiskohtia kertoa, ettei kukaan tunnista itseään. Mutta miksi kysyt?
Olen tai en, niin joka tapauksessa haluaisin tilanteen ratkeavan jotenkin, mutta ketään loukkaamatta ja irtisanomisesta puhumista en ole vielä ainakaan harkinnut, koska minulla ei ole todisteita mistään muusta kuin valehtelusta, ja siitäkin vain omat havainnot. Sen verran kauan olen ollut ko paikassa, että tiedän minun sanani painavan irtisanomisessa aika paljon.
Asian ratkaisemiseksi on välttämätöntä ja reilua saada vastapuolen näkemys asiasta. Toivottavasti työpaikkanne esimies toimii sillä periaatteella.
Olet ollut kyseisessä työpaikassa pitkään. Tiesitkö, että lähes joka työpaikalla on ainakin yksi aloilleenjuuttunut, uudistumiskyvytön jarruttaja. Tyyliin: "näin meillä ennenkin on tehty". Ehkä jarruttaja olet sinä?
Eihän kyse ollut edes tuollaisesta. Vai tunnistitko sinä itsesi kuvauksesta? :O Mä tiedän mitä ap tarkoittaa, ei kiva ollenkaan kun työtoveri ei muute tee kun jauhaa p****aa..
työkaverisi ei pidä sinusta ollenkaan. Voi olla että joutuu esittämään kohteliasta, vaikka haluaisi näyttää todelliset tunteensa. Oma käytöksesi voi provosoida häntä käyttäytymään sinuun nähden vielä oudommin, varsinkin jos hänestä tuntuu että puuhailet hänen selän takanaan jotakin hämärää. Kumppanin läsnäollessa toisen suutelu kuulostaa taas aivan oudolta. Sama tilanne, oliko tarkoituskin olla vihamielinen ja kenelle? Jotakin selvittämätöntä juuri teidän kahden välillä on, ehkä tiedät syyt paremmin vaikka et halua myöntää niitä itsellesi.
En ole mikään konservatiivinen vanha pieru, kyse on ilmiöstä, että tämä kyseinen henkilö valehtelee äärettömän paljon. Tulemme hyvin juttuun työssä, enkä usko että hän ei pitäisi minusta. Minun lisäkseni muutkin ovat huomanneet tämän valehtelun. Olemme kuitenkin ns. reiluja ihmisiä, emmekä puhu hänen selkänsä takana sen enmpää, kuin selvitämme asiat.
Kai ymmärrätte että valehtelu työasioissa mutkistaa asioita ja jatkuva huomionkerääminen vie kaikilta energiaa..
Mitenköhän lienee, "selvität" asioita toisen selän takana, mutta et puhu asioista toisen selän takana? Teitä on monta? Sitä parempi, sinulle. Antaa olla.
Esimies ratkaiskoon. Tietenkään, ei esimiehen sana välttämättä ole sama sana kuin totuuden sana, mutta viimeinen sana se sentään kai on.
Esimerkki asioiden selvittämisestä.
-Saku otatko auton viikonlopuksi?
-Otan.
-Viitsitkö viedä nämä paikkaan x?
-Okei.
-Saku veitkö ne paikkaan x?
-Vein.
Seuraavana päivänä Milla tulee paikalle ja sanoo joutuneensa hoitamaan asian..Tällöin selvitän asian.
-Siis sinä teit sen?
-Joo, vastaa Milla.
-Minä kun luulin, että Sakun piti.
-Hän sanoi ettei ollut koskenutkaan niihin.
-Vai niin.
Loppu
Aika asiallinen tapa selvittää asia, eikö? Ja kukaan ei häntä halua irtisanoa, mutta kyllä pitää ehtiä hoitamaan asiat, vaikka paukuttelisikin henkseleitään kaiken muun aikaa.
Alun alkaen toit tämän keskustelun mielenterveyspalstalle, huolestuneen "läheisen" roolissa ikään kuin.
Mielestäni tässä selkeästi on kysymys ihmissuhteista, ihmisten tavoista, kyvystä tai kyvyttömyydestä hoitaa asioita työpaikalla.
Sitä paitsi, kaikilla meillä "viiraa". Se on lähtökohta. Ei se ole tässäkään ongelma, vaan se miten asioita kyetään hoitamaan.
Se mitä kerrot omasta toiminnastasi osoittaa selkeitä puutteita sinussa myös. Kiertelet, kaartelet, pähkäilet ja jauhat. Olet haluton/kyvytön lähestymään vastupeluriasi suoraan, selvität asioita selän takana, kysymättä suoraan. Mutta, jos syyt ja vikapäät kerran löytyvät muualta kuin itsestäsi, miksi siis et tarttuisi toimeen?
Mikä siis tökkii? Itsetuntosi?
..tarkoitatako yksinkertaisesti sitä, että työkaverisi teettää työtehtävänsä muilla?
Jos näin on, täytyy pohtia mikä ihme kummallisen käyttäytymisen pohjalla mahtaa olla:
- pitääkö hän saamiaan työtehtäviä mitättöminä (ttettää muilla)?
- onko työtehtävät liian vaativia hänelle?
- eikö hän pidä työstään?
- onko hänet alennettu tehtävissään(ei koe nykytilannetta mielekkääksi)?
- onko käytös tyytymättömyyttä johtoa kohtaan?
- onko käytös kohdistettu työkavereita vastaan?
- onko hän työpaikkakiusattu?
- onko hänellä henkilökohtaisia ongelmia?
- mihin hän tarvitsee "varastettua" aikaa?
- eikö hän pysty suoriutumaan töistään (masentunut), eli teettää muilla jos pystyy?
- onko päihdeongelmia?
- onko parisuhdeongelmia? ..jne
Teidän tehtävä ei ole tietenkään suojella luikuria työkaveria. Tietenkin on epäilemättä selvää, että paljastamalla hänet, aiheutatte hänelle mahdollisesti hänen työpaikan menetyksen. Siitä huolimatta työnjohdon pitäisi tiedostaa asia ja tehdä tarvittavat parannukset (ohjata henkilökohtaisten asioiden selvittämiseen tai parantaa työyhteisön ristiriidat).
Ihan pyöristäen asiat voisi epäillä, että on ongelmia työyhteisössä tai että työkaverisi kärsii muista henkilökohtaisista ongelmista.
No siis, jos on tarkkana niin hän kertoo päivässä keskimäärin 2-3 kertaa sivulauseessa tai sanavalinnoissa mikä hänen todellinen perimmäinen ongelmansa on. Etenkin jos omassa keskustelussa hiukan tönii oikealla tavalla. Alitajunta nimittäin avaa suun ja asia paljastuu :)
Ihmiset on ällistyttävän helppoja tulkita, myös sairaat persoonat (paitsi ehkä ihan totaalisen sairaat, niillä se rakennelma on suurempi kuin alkuperäinen syy). Pitää vain katsoa ohi niistä millä asioita peitetään ja sitten kuunnella. Ja se ei ole mitään "kautta rantain" kertomista, vaan yleensä asiat todetaan lähes suoraan. Kaikki keekoileminen on vain sitä että koitetaan pehmittää totuutta joka kerrotaan suoraan.
Jos taas olet sentyyppinen ettet osaa katsoa puheen yli ja kuulla olennaista - tai tulkitset annettuja "koukkuja" niin sitten et pääse ikinä jyvälle. En suosittele silloin psykoanalyytikon uraa alkuunkaan.
Näin alustavasti voisin esittää taulukon:
70% todennäköisyydellä vanhemmat oli epänormaalit jollain tavalla, pohjimmiltaan emotionaalinen ongelma.
20% todennäköisyydellä seksilähtöinen ongelma (raiskaus, epävarmuus, saamattomuus, vääränlainen suhtautuminen jne). Pelko syynä loppujen lopuksi.
10% todennäköisyydellä jokin mielenkiintoisempi syy.
Eli siis, antamiesi kuvausten perusteella ei voi vetää mitään johtopäätöstä. Todellinen syy voi paljastua vain suoraan hänen kanssaan käytävästä dialogista, nuo ovat vain oireita.
Miten sinun tulisi suhtautua? Ihan kuin kaikkiin ihmisiin tulee suhtautua. Fiksusti. Asiallisesti. Huomaavaisesti. Ei alentuvasti, ei alentavasti vaan assertiivisesti. Toki kannattaa huomioida hänen esteellisyytensä mutta se ei estä normaalia kanssakäymistä. Yksinkertainen vinkkini on: Ole välittämättä niistä ominaisuuksista joita luettelit, tai jos ne vaikuttavat niin anna niiden vaikuttaa vain työn puolesta.
Jos taas tahdot porautua sieluun niin sitten ... niin no. Sitten on vaan oltava kyky nähdä ja kuulla ja ymmärtää asiat niinkuin ne on ja osata tulkita tulkitsematta itsetarkoituksena.
En tajua miksi jotkut epäilevät pakonomaisesti minun olevan asiassa se paha susi? En sanonut missään vaiheessa esim. että hän on minulle hyvin läheinen ihminen vaan työtoveri.
Töiden vuoksi olemme viettäneet juhlissakin aikaa yhdessä, eli vapaa-ajalla. Häntä ei kiusata, vaikka hän jääkin osasta asioita paitsi, koska on niin epäluotettava, henkilökohtaisissa asioissa hän valehtelee vielä runsaammin. Siis tarkoitan, että hän jää paitsi vaikka vapaa-ajan parisuhdekuulumisista jne, kun hänen kanssaan pitää aina miettiä, mitä voi sanoa, ettei se lue paikallislehdessä seuraavana päivänä.
Hänellä voisi olla ongelmia päihteiden kanssa, mutta pääongelma lienee hänen päässään ja tarpeessa valehdella joka lauseessa.
Suhtaudun häneen niin, että kuuntelen asian vierestä kuten joku kysyi, mutta työtä tehtäessä on hyvin raskasta kunneella työtoveria ja yrittää löytää hänen sanomansa keskeltä, jokin totuuden siemen. Kohtuutonta, kun muiden kanssa sanotaan totuus ja thats it. Työporukka on rento ja mukava..nuorekaskin. Me emme kiusaa ketään, olemma pahoillamme hänen puolestaan. Hänen valehtelunsa vie pohjan kaikelta, kun työyhteisössä on aina joku epävarma tekijä hänen takiaan. Hän on itse se joka mielellään "sekoittaa pakkaa" ja vihjailee toisille toisista ikäviä asioita ja antaa ymmärtää väärin omaksi edukseen.
Jos ei pysty tai halua keskustella tämän työkaverin kanssa suoraan asiasta, niin sitten asiasta on keskusteltava esimiehen kanssa ja hänen tehtävänsä on hoitaa epäkohtia.
Mikäli kaveri on sairas, niin hän ei ehkä ole sopiva kyseiseen työhön. Tai sitten keskustelu auttaa asiaa.
Kurjaahan se sun elosi varmaan on, täällä epätäydellisten maailmassa. Montako lähtee? Käytät monikkomuotoa, porukalla siis esimiehen tykö. Homma hoituu. Action, please.
Moi Tender! Mulla on yksi aikalailla kuvaustasi vastaava kaveri: valehtelija(ihan käsittämättömiä eikä pelkästään omaa etua tavoittelevia valeita),korostaa niitä puolia itsessään mitä kukaan ei ole juurikaan nähnyt esim.just toi rehellisyys, ja sit hän muka siivoaa ja laittaa ruokaa, auttaa muita , hoitaa vanhempiaan ym.,erittäin epäluotettava, myöskin jollain tapaa hyväksikäyttävä, ei tunnu omaavan omaa persoonaa lainkaan vaan muuttaa persoonaansa aina uuden kaverin mukaan (kaverit vaihtuukin aika usein ja entisiin poltetaan sillat), kääntää myöskin hylkäämiset, potkut, erot, ystävyyssuhteiden katkemiset yms.aina toisen osapuolen syyksi, Hän on ollut lapsesta asti samanlainen, työssä ei ole pystynyt olemaan koskaan, eikä huolehtimaan lapsistaan. Kyseessä on alle nelikymppinen nainen ja ainakin hänellä on diagnosoitu rajatilapersoona mutta varmasti on myös muutakin jolle ei välttämättä ole edes nimeä niin omituiselta tuo sairaus tuntuu. Apua olis kyllä ollu saatavilla mutta häneltä tuntuu puuttuvan sairaudentunto kokonaan, ainakin tossa psyykkisessä puolessa. Ja koska hän ei omasta mielestään ole sairas, eläkkeelläkin kuulemma selästään niin ei hän apua huolikkaan. Useita sairaalajaksoja takana mutta nekin hän selittää esim. stressaantumisella eron takia tms. Selityksiä löytyy kyllä ja joka lähtöön.Ooonkin aatellu ettei hänenlaisiaan voi olla muita mutta onpa hyvä huomata ettei tapaus olekaan niin ainutlaatuinen. Valitettavasti en osaa sanoa mikä sinun tuttavallasi on mutta kuulostaa kyllä tutulta.Suosittelisin että pitäisit välit häneen mielummin hiukan etäisinä niin tulet säästämään itseäsi monelta harmilta. Ikävä sanoa mutta näin se vain on.
Mä tiedän mkä tuolla sun tutullasi oikeen on! tahtoisin tietää vielä että kopioiko tuo tuttusi myös muiden ihmisten puhetyylejä sekä tapoja sanoa asioita? mulla on tuo samanlaine vika. Tuntuu että koko elämäni olen vaihtanut persoonallisuuteeni kuuluvia asioita , hups vaan ja taas on uudet tavat sekä tuulet. esimerkikis omaa käsialaani mulla ei ole eikä vaihtumatonta allekirjoitusta tms..mulla on todettu persoonallisuuden hajanaisuutta . tämä on myös esimerkiksi parisuhteessa myös riippuvuutta tuova vaiva, sitä ikäänkuin tarvitsee aina toista ihmistä näyttämään mallia ja sitä saa helposti tuuliviirin maineenkin. myöskin helposti maniaan sekoitetaan.läheisriippuvuutta jne kuuluu siis taudin kuvaan.