Harkitsen Saabin ostoa ja löysin yhden ehdokkaan,
joka sopisi kukkarolleni; Saab 900 S 2.0 1995,
ajettu n. 160 tkm. Mitä noilla kilometreillä
ajetusta Saabista kannattaa huomioida/tarkistaa?
Onko odotettavissa jotain kalliimpaa remonttia?
Tiedoista etukäteen kiittäen...
joka sopisi kukkarolleni; Saab 900 S 2.0 1995,
ajettu n. 160 tkm. Mitä noilla kilometreillä
ajetusta Saabista kannattaa huomioida/tarkistaa?
Onko odotettavissa jotain kalliimpaa remonttia?
Tiedoista etukäteen kiittäen...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Itselläni on ollut 900 S 2.0 automaatti vm. -95
reilun puoli vuotta. Kilometrejä mittarissa on
tosin vasta 120 tkm, mutta eipä siitä
sataankuuteenkymppiinkään pitkää matkaa ole.
Itse olen joutunut vaihdattamaan takapöntön,
virtalukon pohjan, öljynpaineanturin ja
kampiakselin stefan (vaihdelaatikko ensin
irti!!!). Lisäksi laturin ym. käyttöhihna
vaihdettiin hihnapyörineen. Tältä palstalta
saatujen tietojen mukaan tuo vaihto olisi
kuulunut tehdä 110 tkm huollossa, mutta ei
ainakaan oltu tehty! Hihna oli aivan
katkeamispisteessä! Siitä näki melkein läpi!
Kyseisessä automallissa esiintyy kuulemma
joitakin tyyppivikoja tai lähinnä kai
ominaisuuksia. Etujousten väitetään katkeilevan
vähän toisella sadalla tuhannella (tosin menee
niitä saksalaisistakin!). Ovien alareunojen
maalaus on alkusarjan autoissa luvattoman heikko,
joten tarkista! Itse taidan joutua vielä
maalaamolle...
Lisäksi etupää saattaa pitää melkoista rutinaa ja
pauketta töyssyihin ajettaessa, mutta ainakin oma
autoni on tutkittu kahteen kertaan etupään
suhteen ja kaikki on kunnossa äänistä huolimatta!
Kai siihen pitää uskoa. Ensin tutki paikallisen
korjaamon mies ja sitten rengasliikkeen mies. Ei
ääni mitenkään häiritse, mutta sen kuulee
jos "haluaa" kuulla. Rutiskoon, kun ei kerran
rikki ole.
Yleisesti auto on ihan ok ajettava. Bensaa tosin
palaa vähän keskivertoa enempi, mutta
automaatillakin on osansa asiassa. En ainakaan
puolen vuoden kokemusten jälkeen ole pois
vaihtamassa. Merkkiliikkeen hinnoittelussa olisi
kyllä toivomisen varaa, on nimittäin aina tonnin
keikka, kun siellä poikkeaa. Joskus palaa parikin
tonnia. Toisaalta onpahan tuo hyvä sikäli, ettei
tartte paljoa hintoja kysellä, sen tietää jo
etukäteen... ;-)
Hei !
Olen tyytväisenä ajellut -85 vuosimallisella Saab
90:llä matkamittarin siihen jamaan, että lukemat
ovat 350 000 ja vaihto on tullut ajankohtaiseksi.
Toki olin sillä mielellä, että seuraavakin saa
olla samaa merkkiä, mutta olen yllättynyt näiden
pääkaupunkiseudun merkkiliikkeissä tarjolla
olevien max. 100 000 markkaa maksavien
rupisuudesta. Maalipinnoissa (niissä harvoissa
joiden nokkapellin maalia ei ole hiekkapuhallettu
edellä ajavien peräpeilissä roikkumalla pilalle)
on havaittavissa käsittämätöntä maalin
lohkeamisia paloina. Ja nimenomaan kohteissa,
joiden ei pitäisi joutua kiveniskujenkaan
kohteeksi eli mm. keskellä ovipeltiä.
Nyt kun vielä sitten ajattelin pitää ihan totisen
tuumaustauon tämän asian tiimoilta ja olen
lueskellut vanhoja koeajo- ja
kestotestiraportteja, niin kaikissa valitellaan
lämmityslaitteen kelvottomuutta Suomen oloihin
myös maahantuojan jälkikäteen tekemien
vippaskonstivirityksien jälkeen. Myöskään
kolaritestitulokset eivät ole mitenkään
mairittelevia ja samoin todetaan, että
kaksilitraisen perusmallin moottori-
vaihteistoyhdistelmä on täysin kelvoton.
Onko asiat todellakin noin huonolla tolalla?
Tuskinpa minä omia vaivalla hankittuja rahojani
sittenkään arvaan sijoittaa kyseiseen autoon.
Kertokaa ihmeessä, mikäli totuus on toinen, sillä
en minä nyt sadantonnin autossa ainakaan palella
halua!!
Jukkis
Kaikki riippuu siitä, mihin verrataan... Omassani
lämpö riittää vallan mainiosti. Vertailukohtana
rapea ranskalainen (Peugeot 306), jonka lämppärin
säädintä ei voinu maksimista pudottaa ollenkaan
ja jalkatila oli silti kuin Siperiassa.
Takajalkatilaan ei oltu edes yritetty vetää
lämpökanavia!!!
Saabissa lämpöä tulee aluksi vähän hitaasti,
mutta kun kone on saavuttanut käyntilämpötilansa,
alkaa löylyä pukata kabiinin puolelle hyvinkin
reilusti. Jalat lämpiävät ja myös takana
tarkenee. Ainoa seikka, missä olisi toivomisen
varaa on sivulasien herkkä huurtuminen kovemmilla
pakkasilla. Tosin niin ne taitaa kaikissa
huurtua, kun pakkasta on riittävästi...
Sitä en tiedä, onko autooni asennettu
maahantuojan toimesta lämppärin (suutinten?)
korjaussatsi. Mistähän sen näkisi?
Jostain muistan lukeneeni myös vaihteisto-
ongelmista (Hesarin vikasarjasta??) ja käsitin,
että se koskee manuaalivaihteistoa. Oma
automaattini pelaa ihan mukavasti - ainakin
vielä. Joskin itse vaihtaminen on paljon
karskimpaa kuin esim. Pösön automaatissa, mutta
väittävät Saabin laatikon olevan kestävämpi juuri
siksi (taitaa olla ZF:n valmistama?).
Itselläni tuo maaliongelma esiintyy lähinnä
kylkilistan alapuolella ja sielläkin jostain
kumman syystä pahemmin apukuskin puolella. Hioin
ja paikkamaalasin itse helmoja viime keväänä.
Onneksi ei ole metallihohtomaali - paikkaukset
häviävät lähes huomaamattomiin! Jos alle puolesta
metristä tutkii helmoja, niin paikkaukset huomaa,
mutta ei muuten. Jos paikkaukset eivät ensi
kevääseen mennessä pukkaa ruostetta, niin ei
tarvinne maalauttaa uudelleen. Yleisesti maalin
laatu on kai parempi myöhemmissä vuosimalleissa?!?
Sitten kolaritesteistä:
On totta, että Saba meni aika heikkoon kuntoon
virallisessa törmäystestissä. Siltikin joku
väitti taannoin tällä palstalla, että auto olisi
ruotsalaisen vakuutusyhtiön tilastoissa
turvallisin auto vuosina 1993-1996 tai jotain
sinne päin. En muista ihan tarkkaan. Onhan
autossa kuitenkin kokoa ja massaa aika paljon,
joten tuskinpa tuo nyt kaikkein turvattominkaan
kulkupeli on!
Tulipa mieleeni vielä juttu lämppäristä:
Itse otin auton vuorokaudeksi koeajoon, kun
pakkasta oli -28 astetta! Kyllä kotiin ajellessa
(100 km) sai takkia riisua, joten ei se ihan
jääkaappi voi olla!!! Ja takin riisuminen
tapahtui kyllä jo ihan alkumatkasta.
Euroncap tosiaan antoi ainoastaan kaksi tähteä
NG900:lle, mutta ruotsalaisen Folksamin mukaan
NG900 on yksi turvallisimpia 90 -luvun
perheautoja.
Euroncapin tulokset perustuvat simulaatioon (ei
tarkoita silti sitä, että ne olisivat
epäuskottavia), Folksamin tulokset perustuvat
Ruotsissa tapahtuneista oikeista auto-
onnettomuuksista kerättyihin tietoihin, joten sen
tulokset ovat "todellisuutta", eikä simulaatiota.
Mulla on -95 reilu 100tkm ajettu 900S turbo,
ostin autokuumeen viemänä viimekeväänä liikkeestä.
Pääosin olen ollut ihan tyytyväinen autoon,
muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Nimittäin
tuo jo täällämainittu mainuttu nurina ja pauke
töyssyissä pistää pidemmänpäälle vituttamaan.
Ostohetkellä se oli jostain syystä huolellisesta
koeajostakin huolimatta kumman hiljainen joten en
tuosta tietenkään ostohetkellä myyjälle voinut
mainita. Sen sijaan muut huomauttamani virheet,
esim keskuslukituksen kaukosäätö, ja osa
pakoputkistoa uusittiin kiltisti myyntihintaan
sisältyen, kuten asiallisen kauppiaan kuuluu
tehdäkin.
Vakioalusta oli erittäin hyvästä kunnostaan
huolimatta mun makuun aivan liian löysä, joten
vaihdoin tilalle samantien konit ja
madallussarjan. Vaihdon lieveilmiönä toivoin,
että toi nurina ja pauke olis kadonnut mutta eipä
vaan auttanut. Kyseessä kuitenkin lienee
ensimmäisten mallien (-94-95) tyyppiviaksi
luettava ongelma, eli kallistuksen vakaajien
kumit. Näistähän on nurinaa myös uutisryhmissä
ympäri maailmaa! Nämä puslat siis lähteekin nyt
seuraavaksi ensitilassa vaihtoon.
Venttiikikoneisto naksutti jo huolestuttavan
äänekkäästi ja ehdin jo huolestua... Aloin
tutkimaan asiaa ja huomasin, että öljyähän ei oo
edes tikun päässä. 100tkm ajettu kone ei vielä
pitäs syödä öljyä. Eikä eräs asentaja nähnyt
mitään vuotoja koneessa. Mutta onhan tuo
viritetty auto saanu reippaasti kenkää
tänäkesänä ;) Ja pitää muistaa että
öljynkulutushan on lähes verrannollinen bensan
kulutukseen joskin pienemmissä määrin. Plus että
viimeisessä öljynvaihdossa öljyä laitettiin liian
vähän, vanhemman saabin mukaan.
Ruostetta ei missään nimessä ole, mutta auton
ovihelmoja on aikaisemmin maalattu juuri tuon
tyyppivian, eli ovien huonon maalipinnan takia.
Takalokarin etuosaan lentää etupyörästä helposti
pikkukiviä mitkä ajan myötä haalistaa maalipinnan
pienin kiveniskemin ja jotka kannattaa laittaa
ajoissa ennenkun iskee ruosteeseen. Itse hoidin
hoidin tän kuntoon maalaamossa - taas vähäks
aikaa.
Muuta ihmeellistä tässä puolenvuoden sisään ei oo
autossa ollu. ainiin, nyt syksyn myötä
tuuletushormissa viheltää... kai siellä joku
lehti on tukkeena.
Tähän astiset investoinnit autoon: Pari
öljynvaihtoa laatuöljyin, poppikoneita, koni
sport iskarit, H&R jouset, speedparts steg1
viritys, sekä täydellinen ruostesuojaus.
Laita budjettiisi n. kymppitonni lisää ja ota
turbo, eroa on kuin yöllä ja päivällä! etkä pety
kunhan auto on kunnossa.
Kiitoksia tähän saakka tulleista tiedoista ja
kommenteista! Mutta miten on sen lämmityslaitteen
kanssa, riittääkö lämmintä ja pelaako tuuletus?
Kyllä ilmastointi ja tuuletus toimii. 1994 -
vuosimallissa nuo viat korjattiin valmistajan
piikkiin ja uudemmissa vuosimalleissa on
jo "Saab -tasoinen" lämmityslaite.
Omasta mielestäni kannattaisi NG900:sta ostaessa
keskittyä 1997-1998 vuosimalleihin, jos sellaisen
löytää jostain kohtuuhinnalla. 1997 vuosimallissa
parannettiin ABS -jarruja, joka oli varmaan
merkittävin parannus kyseisessä vuosimallissa.
Toki kaikki 1994-1998 hyväkuntoiset NG900:t ovat
todellakin ostamisen arvoisia, jos sellaisen
jotain pystyy kohtuuhinnalla
itselleen "skooraamaan".
Hei !
Itsekin olen katsellut nimenomaan noita myöhempiä
vuosimalleja, mutta tässä viime päivinä mm.Olarin
Länsi-Autossa olen joutunut jeesustelemaan niitä
kivipestyjä nokkapeltejä, joita esim. noin 150
000 kilsaa ajetuissa liki 90 000 maksavissa
esiintyy.
Onko myöhemmissä vuosimalleissa todistettavasti
tehty jotain tuon maaliongelman saattamiseksi
pois päiväjärjestyksestä ? Ainakin tuossa
samaisessa vaihtoautohallissa olevat 120 000
markan hintaluokassa olevat näyttivät hyviltä.
Ainakin vielä,,,
Jukkis
Omassa autossa maalia on lähtenyt pieninä
palasina irti lähinnä kiveniskeytymien takia.
Olen käynyt paikkamaalauttamassa autoani eräällä
tutulla maalarilla, joka ottaa autoni
käsittelystä noin 100 markkaa per kerta. Käytän
autoni paikkamaalattavana säännöllisesti joka
kevät ja syksy varmuuden vuoksi.
Konepelti on tosiaan kaikista "haavoittuvaisin"
noiden kiveniskeytymien osalta, mutta näyttäisi
siltä, että auto kuin auto (eikä pelkästään Saab
NG900), niin kiveniskeymät vievät pienen
maalipalan konepellistä mennessään.
Erilaisia ratkaisuja on tarjolla kiveniskujen
ehkäisemiseksi. Esim. Saab myy suojalistaa
kiveniskeymiä vastaan. Katso esim.
www.saabsverige.com, sieltä kohta tillbehör->Saab
Shop -> 9-3 -> detaljer -> Huvskydd.
Toinen asia on sitten kokonaan se, että onko
tuollainen lista hyvännäköinen kiinnitettynä
auton konepeltiin.
NG900:sta on "käytetty auto" -testeissä kuitenkin
kehuttu ruostesuojauksestaan. Jopa saksalainen
TÜV, joka on tutkinut paljon käytettyjä autoja,
on sitä mieltä, että NG900:n ruosteensuojaus on
tehty erittäin mallikkaasti, ja se on siksi
kannattava ostos käytettynä. Joten vaikka maali
hieman "karisisikin", niin tuskinpa tarvitsee
pelätä, että auto alkaa heti ruostumaan.