Jos kuulen että joku ihminen on yksinäinen tulee heti mieleeni että onko tyyppi alkoholiongelmainen, narkkari tai muuten vaan hullu. Olen itse yksinäinen mutta en kuitenkaan hullu. Hieman masentunut ja ahdistunut olen mutta muuten ei ole mitään ongelmia. En tiedä ajattelevatko muut yksinäiset samalla tavalla mutta koen itse itseni muuten normaaliksi paitsi että ole juuri kavereita tai ketään muitakaan. Viikonloppuiltaisin istun normaalisti vain kotona katsomassa telkkaria ja jos on hyvä sää saatan käydä kävelyllä. Semmoista minun elämäni on. Tylsää ja yksinäistä. Minussa on kuitenkan jatkuvasti pieni innostuksen kipinä ja olisin kyllä aina valmis lähtemään tai tekemään jotakin muuta kunhan joku saisi minut liikkeelle. Yksin en siihen pysty, kavereita saisi olla enemmän. Parasta olisi löytää seurustelukumppani mutta vaikeata se on. Aion kuitenkin muuttaa elämäni vaikka se onkin vaikeata, en vain tiedä vielä miten. Aloitan kuitenkin kirjoittamalla tänne näin.
Muut yksinäiset pelottavat
Yksinäinen
3560
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sen sijaan että itkee ja valittaa yksinäisyyttään voisi tehdä jotain. Muutos lähtee itsestä. Jos tosiaan ei halua olla yksin niin sillon voi aina yrittää tehdä jotakin. Ja jos on työssä käyvä ihminen, niin ainahan sitä voisi vaikka liittyä johonkin taidemaalaus-kurssille, tai jollekin kielten opiskelu-kurssille tai vastaavalle. Tapaa uusia ihmisiä.
Sentään yhden piirteen joistakin yksinäisistä löytää on erilainen ajatusmaailma. Joskus jos ajattelee eri tavalla kuin muut ihmismassat niin sitä tahtomattaankin joutuu eristyksiin.
Jostakin on iskostunut ihmisille että yksinäinen on automaattisesti jotenkin viallinen vaikka niin ei olisi, saattaahan yksinäisyys johtua mm. siitä että on joutunut muuttamaan toiselle paikkakunnalle jossa ei ystäviä vielä ole, kannattaa yrittää tiirailla olisiko siellä toinen samanlainen kohtalotoveri ...
Itsekin ajattelen, että yksinäiset on jotenkin "poikkeavia", vaikka koen itseni "normaaliksi". Olen ollut jonkin aikaa yksin. Tänään otti päähän käydä yksin shoppaamassa, kun koko kauppakeskus on täynnä kaveruksia ja pariskuntia. Käyn joskus kävelyllä, mutta nyt olen siihen kyllästynyt. Kaipaan järeämpää (ulko)liikuntaa, joten pyöräilyä vois kokeilla :)