mökötys

Lakkaa olemasta varovainen ja ala elämään omaa elämääsi. Mitä sinua hyödyttää häntä varoa, kun se ei kuitenkaan auta. Miksi sinun pitäisi elämä uhrata ja antaa tuollaisen määrätä siitä, miten sinä elät, kun mitään hyvää ei ole palkintona kuitenkaan.

Vai etkö uskalla tehdä itse päätöksiä ja ottaa elämää omiin käsiisi? Onko sittenkin helpompi olla toisen pomputettavana ja välttyä omilta päätöksiltä??!

"Jos et halua kalossin kuvia naamallasi, lakkaa makaamasta kynnysmattona." "Orja lakkaa olemasta orja, kun hän lakkaa olemasta orja!"

Olin naimisissa tämmöisen tapauksen kanssa.Mitään ei voinut sanoa, saatika sopia kun riita oli tullut. Alkoi mökötys. Kesti päiväkausia. Tämän myötä opettelin erilaisia keinoja selvitäkseni tämän ihmisen kanssa: maanittelin, mielistelin, suostuin, alistuin.
Vaan kun sekään ei auttanut.
Pitkäaikainen mököttäminen on henkistä väkivaltaa joka ajaa "uhrinsa" epätoivon partaalle.Pitkäaikainen mökötys ei ole myöskään tervettä, terve ihminen on kykenevä jättämään kohtuullisesssa ajassa negatiivisen tilanteen, kommentin tai riidan taakseen.
Itse ajauduimme mieheni kanssa eroon ja yksi suurimpia syitä oli tämä mökötys. En yksinkertaisesti kestänyt sitä, että asiat jäivät selvittämättä ja pidettiin mykkäkoulua kohtuuttomia aikoja.
Ikävintä näissä tapauksissa on se, että sinä et asialle mitään mahda.Hänen pitää itse haluta lopettaa kyseinen käytös.

Kuulostaa siltä, ettet jaksa häntä. Mikset lopeta suhdettanne? Hän ei välttämättä siihen itse kykene. Ihmiset ovat erilaisia. Itse saatan parisuhteessa nalkuttaa vuosikausia jostain toisten virheistä mua itseä kohtaan. Vetoan aina vanhoihin asioihin.

Olisi hyvä jos ihmiset osaisivat käyttäytyä toisiaan kohtaan rakentavalla tavalla. Maailma olisi paljon parempi paikka elää... Malttini menettäessäni saatan olla todella hankala. Ihan kuin kuka tahansa muukin stressin vallassa.

mulla on just tollanen ihminen lähipiirissä... tosin kaveri.. jos hänelle sanoo jotain pahasti hän saattaa mumista vain ja pahoittaa mielensä lähes pikkumaisesta asiasta... hän tosin muutenkin käyttäytyy todella oudosti... en itsekkään jaksa enään kaverini vaiteliaisuutta ja olen päättänyt elää omaa elämääni.. joka minun tapauksessani tarkoittaa sitä että minulla palaa välittömästi kiinni tämän kaverin kanssa kun hän rupeaa mököttämään ja loppuajan vain vittuilen hänelle erilaisista asioista

lienee jonkin sortin persoonallisuushäiriö. No, olet siinä "onnellisessa" asemassa, että kaveri on sentään hiljaa. Mun ex jäkätti toisinaan yöt ja päivät vaikka vaan siitä, että tulitikkuaski oli väärässä kulmassa pöytää tai suuttui, kun en aikaisin aamulla ollut heti ihastuttavan hymyilevä ja taas alkoi jäkätys ja riitely ja tekstiä riitti ja riitti. Olisin ollut ikionnellinen, jos se olisi pitänyt päänsä kiinni vaikka vuoden.

Jätä mokoma ja jatka omaa elämääsi. Ei se tuosta miksikään muutu etkä voi muuttaa sitä.

ensin mahdollisuuden toiselle miettiä asennettaan.

Kannattaa ensin nostaa kissa pöydälle ja sanoa että "nyt jos ei asenne muutu niin minä jatkan elämääni ilman sinua". Usein monikaan ei tajua mitä "lapsellisella mökötyksellä" tai muulla vastaavalla, suorastaan hulluksi tekevällä toimintatavalla oikeasti saa aikaan. Eivät käsitä että toinen on varsin tosissaan siinä että asiat pitää osata selvittää kerralla ja avoimesti puhumalla.

Itse elin eräänlaisen "lapsukaisen" kanssa vuosia, ja vasta kun olosuhteiden myötä muutin hetkeksi pois ja tapasin ja juttelin "normaalien" ihmisten kanssa, tajusin, ettei minunkaan tarvitse ihan kaikkea niellä ja sietää. Yksi niistä "puhumattomuus" ja sitä seuraavat selvittämättömät asiat.

Minä lopulta nostin kissan pöydälle ja johan alkoi asioista puhua, vaan suuttui myös siitä että haluan tietää asioiden oikeat laidat. Hän kertoi kamalia asioita, joita jätti aikoinaan kertomatta, ja jotka nyt minulle ovat tuoneet tunteen että olin typerä, enkä enää halua koko miestä nähdäkään, mutta ainakin hän heräsi, että asioista pitää puhua. Sitä en tiedä osaako vastaisuudessa käyttää, mutta varoituksen ainakin sai.

Antakaa kuitenkin ennen lähtöänne ovet paukkuen varsin selvä mahdollisuus toiselle puhua, ihminen joka tajuaa oman lapsellisuutensa saattaa hyvinkin havahtua ja muuttaa tapansa. Eivät tosin kaikki..

Fiksumpiakin on joten mitään ette menetä jos "lapsen" päätätte jättää, mutta eipä sillä, on niissä fiksuissakin ainakin jotain pikkuvikaa ;) kukaan ei ole täydellinen.