En ole koskaan itse ollut todella ihastunut tai rakastunut ja haluaisin tietysti kokea tuon tunteen. Mutta lukiessani näitä tekstejä olen huomannut, että kun sellainen todellinen voimaperäinen tunne jostakin iskee niin moni harkitsee karkuun lähtöä tai lähteekin. Mikä sen tekee? Vanhat huonot kokemukset vai onko tunne vain niin järjettömän suuri ja mahdoton hallita, joten pakeneminen on ainoa keino???
Suuri ihastuminen
ja pelko
4954
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei sitä tunnetta kannata karkuunkaan lähteä. Jos se yksi ihminen on siellä jossain ja sinä toisaalla, mitäs sitten? Ei se pelaa joka pelkää! That's the beauty of life.
ajattelin vain noin ylimalkaan, että mikä on homman nimi..
olen avautunut TÄYSIN kahdelle eri miehelle, ja turpiin tuli kummaltakin. Ni ei tunnu enää mikään missään. Vituttaa vaan kun tulikin oltua niin typerä. Millonkahan oikein sitä tajuais ettei oikeesti kukaan rakasta mua. Ihanan itsesäälillistä ja niin totta. Voi helvetin helvetti sentään.
Minä tavallaan lähdin ihastukseltani pakoon, hän tarjosi kyytiä kotiin työpäivän päätteeksi ja livistin. Ainutlaatuinen tilaisuus jutella hänen kanssaan kahden ja minä pönttö ohitin tilaisuuden, et arvaakkaan kuinka olen katunut, jos tilaisuus tulee uudelleen en aio livistää.
Olen kyllä lähetellyt tekstareita kyseiselle hepulle, mutta enpä ole paljon kaikua saanut.
En kyllä aio luovuttaakkaan.