se olotila, jossa kaipaa jonnekin, eikä tiedä minne. Sen voi laukaista joku ajatus, sävelmä tai laulu. Miksi on kaihomielellä kun ei tiedä syytä.
Mikä on
nimeltään
30914
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
haikailua:)
????
saisi viettää sinisiä hetkiä ajatellen sinisiä ajatuksia jonkun sellaisen henkilön seurassa jonka ajatukset tuntee ja aistii niin hyvin ettei aina sanoja tarvita..
tuonne alemmas että rakkauden kaipuuta, eikös se sitä ole ?
sillain pelkistetysti sanottuna:9
minäkin olen monesti ihmetellyt...olen aatellut omalta kohdaltani,että kaipuu on ehkä kuitenkin johonkin vanhaan ja menneeseen aikaan...
sitä kaukokaipuuta etäiseen paikkaan ja aikaan vai pitäiskö sanoa paluuta tulevaisuuteen.
vain aivojen fysiologista toimintaa. Aivot on tallentaneet johonkin lokeroon sen tunteen johon liittyy sävelmä, laulu, haju, maku, ajatus, tms.
Kun tuo asia tulee tässä hetkessä esille, muistot aiheutttavat sen "tunteen".
Hyvä vaan jos sellaisia on säilynyt.
myös paljon puhuttujen hormoonien vaikutusta. Tai sitten se viidenkympin villitys aikoo iskeä, se voi aiheuttaa tuollaisia tuntemuksia. Miehet varmaan tietäis paremmin niillähän se tunnetusti on useammin kuin meillä naisilla.
Se on humala.
ole humala, ihan selvinpäinkin sen tuntee.
voi myös olla !
se 14-vuotiaan tytön sielu joka on jossain meissä vielä tallella, sniif.
Tuttu tunne, valitettavan kauan sitten.
mistä on kyse, tai ainakin suurin osa. Humalasta ei missään nimessä ole kyse, eikä hormoneistakaan, koska samanlaisia tuntemuksia oli jo nuorempana.
Ehkäpä se on tosiaan sitä aivojen fysiologiaa, joku hetki mihin tunne liittyy, mutta miksei siitä hetkestä saa koskaan kiinni?
on aika merkityksellinen osuus tässä asiassa. Joitakin ilon ja turvallisuuden tai pelon tunteita voi liittyä aikaan ennen murrosikää, mutta tuo kaipaus..kyllä se tunne tulee nuoruudesta alkaen.
aivojen fysiologiseen toimintaan, että silleen. Rakkauden kaipuuta se on.
paha tunne, mielestäsi ?
tunne, mutta samalla jättää surullisen olon. Niinkö sinullakin?
n. 12-15 vuotiaana (valittettavasi en tarkemmin, ehkä lähempänä 12 kuin 15) ton tunteen. Sanoin äidilleni silloin, että on kova kaipuu jonnekin.
Silloin ajattelin, että kaipuu elämään joka on jossain edessäpäin.
Äiti sanoi (viisaana ihmisenä), että keväisin tulee aina sellaine kaipuu. Ja olipa taas oikeassa. Se sama kaipuu on lähes joka kevät tullut. Viimeistään ensimmäisenä sinisenä iltana kun lumet on alkaneet sulaa ja vielä 17:sta jälkeen on valoisaa.
Se kaihoisa tunne tulee joka vuosi. Iästä huolimatta.
sanoisi. Täytyy vähän miettiä.
sitä tyhjän haikkailluu..:/
tunteesta on tyhjyys kaukana kun se täyttyy, se tunne.
jos noin sanot.
tyhjän haikailua?
Eikö se ole tyhää, kun ei kaipaa mitään, eikä muista mitään. Siihen olotilaan ehdimme myöhemminkin.
kokenut kun se tyhjyyden tunne täyttyy ja se on niin IHANA tunne että siitä on tyhjyys kaukana. Silloin ei kyllä kaipaa enää yhtään mitään
muka ole, kun ei kerran tiedä mitä haikailee..ja on vailla..? :)
Saattaa tuoda mukavan muiston menneisyydestä eli
sen tilanteen joka on koettu juuri tuon sävelen soidessa.
Se voi merkitä myös saavuttamattomia unelmia.
Sanat voivat aikaansaada sen.
Tähän samaan hengenvetoon, vois ihmetellä miksi toiset ihmiset ovat niin levottomia "sieluja?
Jatkuvasti riennetään paikasta toiseen.
ja kaikki ihmiset sen tietää ja tuntee,jokainen sen kokee joskus.Kaipaus johonkin tuntemattomaan.
Sellaisen kaipuu mitä ei ole olemassakaan.
että sellaista voi kaivata! Mutta totta se on.