Olen henkisesti äärirajoilla. VAATIVA vauva, mies päivät koulussa, illat/yöt tekee läksyjä, mustasukkainen esikoinen, ei sukulaisia lähimaillakaan, ei ystäviä, ei lastenhoitoapua, ei juttukaveria...
Eli kysyisinkin kannattaisiko soittaa vaikkapa perheneuvolaan? Tk lääkärille EN mene. Olisi helpompi soittaa tuntemattomalle perhenlan työntekijälle mitä tutulle tk-lääkärille.
Tämä on niin vaikeaa... HÄVETTTTÄÄÄÄÄ myöntää että olisin masentunut ja tarvin apua. Minä jokaselviänkaikestaitse... :(
Eli kysyisinkin kannattaisiko soittaa vaikkapa perheneuvolaan? Tk lääkärille EN mene. Olisi helpompi soittaa tuntemattomalle perhenlan työntekijälle mitä tutulle tk-lääkärille.
Tämä on niin vaikeaa... HÄVETTTTÄÄÄÄÄ myöntää että olisin masentunut ja tarvin apua. Minä jokaselviänkaikestaitse... :(
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vai kuvittelet sinä tosiaan selviäväsi yksin koko elämästä...mistä olet saanut sellasta potaskaa päähäs?
Olet ihan liian yksin nyt lastesi kanssa, tarvitset kiireellisesti keskustelua jonkun kanssa, miten sua voitas auttaa.
'Miksei tk-lääkäri kelpaa? Älä ole kranttu ja valikoiva, sun tilanteessa voi apua antaa tuttukin ihminen.
Tartu puhelimeen ja SOITA JOLLEKULLE AMMATTI_IHMISELLE, joko lääkärille, terkkarille tai perheneuvolaan!
Älä aseta perhettäsi tai itseäsi vaaralle alttiiksi aina van siirtämällä avunpyyntöäsi.
SOITA HETI!
olisin valmis auttaan,jos vaan apu kelpaa tai haluut.onko sulla messengerii?tietokonetta kotona?voitas sil vaik eka tutustuu..
jäät yksin,jos et apuu hae.en ole ammattiauttaja,mutta tukihenkilönä toimin useammalle.meilaa mul jos haluat/jaksat
En tiedä mitä sanoisin...kuulostat liiaksi minulta paitsi että tiedostat tilanteesi ja haluat apua. Jos et ala nyt konkreettisesti raivaamaan itsellesi tilaa ja omia hetkiä saat raivata niitä vielä vuosikymmenien jälkeen.
Itse olen kantanut täydellisen äidin, puolison, työntekijän, naapurin ym. myyttejä sillä seurauksella että uuvuin täysin ja saatiin aikaiseksi yksi kaksisuuntainen mielialahäiriö Suomen maahan yhteiskunnan tuettavaksi jaloilleen.
Pystytkö raivaamaan edes hetkiä itsellesi päivittäin? Se, että mies opiskelee ei ole mikään syy jättää kaikki vastuu kodista ja lapsista sinun harteille. Miehien on usein niin vaikea sitä tajuta, että nainen lasten ja kodin edessä nöyrtyy vaikka mies kokeekin, että aina se jaksaa valittaa noita samoja asioita eikä tajua että tässä pitää jonkun esim. opiskella. Opiskelu on aina omaehtoista, siitä voi pitää paussia....jos vain todella haluaa.
Keinoja missä voit päästä puhumaan on mm. perhe-/neuvola tai yksityiset lääkärit / terapeutit...jos oma lääkäri ei ole se vaihtoehto. Mutta niin rankkaa kun se on, kun huolehtii toisten hyvinvoinnista, raaka totuus on silti se, että kukaan muu ei huolehdi sinusta kuin sinä itse.
Ole itsekäs ja arvosta itseäsi. Raivaa tilasi. Sinulla on oikeus joskus laittaa ovi kiinni ja irtaantua arjesta mennä vaikka tienpenkkaan istumaan jos ei muuta paikkaa ole. Toivon, että saat itsellesi tukea jaksaaksesi. Vasta sitten jaksat nauttia myös siitä vaativasta vauvasta ja esikoinenkin huomaa mustasukkaisuuden turhuuden jne.