Kun ei ole elämässä mitään sisältöä, ei ystäviä, ei elämää, ei työtä, ei yhtään mitään, niin olisiko lyhyin tie onneen pläjäyttää pää muusiksi?
Pää mössöksi
Minä
15807
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Sulla elämä ja voit tehdä kaikkee kivaa varsinkin jos et ole sairas.Monilla on sekin mennyt!
Ellen olisi tälläinen j(m)ulkku, niin kivaaaaaa riittäisi!
Jos menee aivot paskaksi niin et enää olisi elossa ja sillä selvä. Ja jos joudut koko elämäsi viettämään eristetyssä ympäristössä, ilman normaalin sosiaalisen kanssakäymisen mahdollisuutta, niin kyllähän sitä alkaa omaa mieltään ja ruumistaan palkitsemaan. Varsinkin jos siellä ei ole omasta tahdostaan. Myös sellainen lyhytaikainen eristys voi olla pahasta, koska kaikilla ei välttämättä ole voimavaroja luoda uusia ihmissuhdekontakteja, jotka tuolloin mahdollisesti katkeavat ja muut voivat pitää outona, jos tällaisia ei entuudestaan ole.
Olen tahdosta riippumattomamana julkkiksena ja olotilaani vaikuttaa moni muukin asia, mutta sitä paheksen, etten saa edes liukuhihnalla työskennellä rauhassa.
On minulla parempi olla, mutta vielä parempi olo voisi olla ;)
Onni on kemiallista kytkentää aivoissa, jos muusaa aivot ei ole mahdollista kokea onnea.
Kokeilisit mielummin vaikka laittomia huumeita. Niillä saa oiottua synapsejaan ainakin periaatteessa onnellisempaan ärsykeympäristöön. Jotkut huutaa että "ei oo aitoa onnea!", mut eivät raukat tajua että samaa endorfiinia siitä heroiinista irtoaa kuin seksistä tai onnistumisesta urheilusuorituksessa.
Mitä sitten, jos kyky kokea onni luonnollisessa muodossa häviää? Olisikin vain onneton koko ajan tai vielä pahempaa täysin tyytyväinen tilanteessa kuin tilanteessa. Ei olisi enää tarpeita mitä täyttää. Täytyisi itse täyttää oma elämänsä mahdollisesti muiden odotuksilla. Todella sairasta...
Missä tässä maassa menee raja siitä, mitä ihmiseltä voidaan edellyttää pakolla? Mihin kaikkeen ihmisen on sopeuduttava muiden ihmisten parhaaksi? Periaatteessa kaikkeen, jopa omaan kuolemaansa. (virallisesti vain miesten) Muuten kaikki onkin vain kiinni asenteesta.
Mielestäni tälläinen edellä mainittu tilanne rikkoo lähes kaikkia olemassaolevia ihmisoikeuksia. Ihmisen täytyy saada olla ihminen, omilla haluillaan, omilla odotuksillaan, omilla tavoillaan, omilla tunteillaan. Tämä on vain ihmisyyttä.
Ihmisellä täytyy olla aikaa itselleen, jotta hän "löytää" itsensä, löytää ne omat halunsa, toiveensa, odotuksensa ja tätä kautta omat selviytymiskeinonsa. Näiden avulla voidaan selvitä jatkuvasti muuttuvassa yhteiskunnassa, jossa on omat norminsa ja lakinsa eli kirjoitetut ja kirjoittamattomat säännöt.
Kyllä mä onneni löydän kunhan saan vain rauhallisuuteni takaisin ja asiat luistamaan.
Onni on pienistä asioista kiinni.Ite oon kärsiny masennuksesta vuosia ja välil tuntuu et ei millään saa onnesta kiinni.Teinkin itelleni nyt selväks et kaikki arkiset asiat on muutettava ennalleen.Liikuntaa paljon ja juominen saa nyt jäädä vähemmälle.Nää asiat ei oo mitään ratkaisuja onneen mut varmasti tuntee ittesä pirteemmäks ja näin elämässä on enemän sitä sisältöä.Ihmissuhteet on myös hyvä pitää hyvinä.Oon pitkän aikaa vaa möllöttäny himas ja miettiny pääni puhki et voi kun oon laiska ja riittämätön.Laiskuus voittaa jos sille vallan antaa..voimia sulle!!arska paistaa taas kohta..se piristää!!
Joo, perustuneehan esim. ssri-lääkkeiden käyttö masennuksen hoidossa siihen, että aivoissa lisääntynyt serotoniinin määrä muuttaa aivoja siten, että ihminen pystyisi lääkkeet lopetettuuaan tuntemaan olonsa hyväksi.
Jollain psykedeeleillä taas pystyy muuttamaan ajatusratojaan. Pohjimmiltaan nekin jotenkin vaikuttavat aivojen rakenteeseen.
En ole heroiinia kokeillut, joten siitä vaikea sanoa mitään. Onko sulla kokemuksia siitä? Mulla on vaan ollut sellanen käsitys, ettei heposta juuri mitään pysyviä _hyviä_ vaikutuksia saisi...paitsi jos jotain riippuvuutta nyt pitää hyvänä asiana...
Joo. Ihmis-suhteet meni aivan kuin raittius ja hyvä olo. Nyt olen ulkoillut ja olo parempi ja kaljakset jääneet vähemmälle ja toivottavasti pian normaalille ,eli 0 tasolle ja paino tippunut n. 13-kiloa ja toiset 13 jäljellä.
Kaipa niitä onnistuisia sa muustakin kuin urheilusta tai seksistä? En mä häkkin mene oloni vuoksi!
No jos kamppailee jonkun asian parissa ja siitä sitten joskus selviää, niin tuleehan sitä väkisinkin hieno olo. Onhan näitä, uuden kielen opiskelu esim, varmaan esimerkiksi mielikuvituksen puutetta toi aineiden kanssa oleminen, loppujen lopuksi.
Saan pian aivan laillisia nappeja kunhan vain pääsen sängyn pohjalta ylös ja käveltyä suomen lakirappuset ylös asti. Siihen asti vaikka läheisyys kelpaisi.
Sillä ne ongelmat ratkeaa.