Olen entisenä vanhoillislestadiolaisena huomannut, että lestadiolaisyhteisön säännöyt ja kiellot vaihtelevat melko huomattavasti eri paikkakunnilla (vaikka näinhän ei tietty pitäisi olla). leensä Helsingin seudulla rajat on löysempiä, siellä vl-äidit kuuntelevat suomi iskelmiä ja sävyttävät väreillä hiuksia, kotona myös on videot, ja myös telkkareita löytyy.
Jokaisen oma asiahan se on, muta näin pääsiäisen alla minulle tuli mieleen omasta lapsuudesta erilaisia asioita (jotka silloin vihastuttivat, nykyään lähinnä nauran niille.)
Vl-kodissa kun vartuin, minä en päässyt virpomaan (kaikki kaverini virpoi, tuli meidän ovellekin, jä tietenkin sai vähän rahaa, karkkia tms.) Kyllä se sillin lapsena oli kova pala... Kun kysyin syytä miksen minä saa virpoa, oli se epämääräisesti perusteltu :Tämä on pyhää iakaa, ja sitä ei voi käyttää niin tyhmään kun virpominen...
Toinen muisto liittyy sm-liiga matseihin (tiedän että moni vl:nen käy tsiikaan pelit), mutta minun aikaan kun olin luokkani kanssa peliä menossa katsoon, niin vl:sen luokkakaverini isä soitti minun äidilleni kja kielsi minun katsomasta peliä. Niinpä jouduin soittamaan opettajalleni ja pyytämään että hän myisi minulle jo ostetun lipun jollekin toiselle halukkaalle... Voi hemmetti että se silloin otti kunnian päälle ja vihastuttaa vieläkin.
Näissä on yksi syy miksi itse en enää ole vl:ien lailla uskomassa. Eli siksi, kun jotenkin tunnen että koko lapsuus oli melko rajoitettua (siis normaaliasiat rajoitettiin )...ja nyt aikuisena jos olis vl, ei sais tehä niitä asiota jotka mulle on tärkeitä (musiikki,urheilu...)
Onko muilla samantyyppisiä kokemuksia, joita on joutunut kokemaan ja jotka nyt lähinnä vaan huvittaa...? :)
Jokaisen oma asiahan se on, muta näin pääsiäisen alla minulle tuli mieleen omasta lapsuudesta erilaisia asioita (jotka silloin vihastuttivat, nykyään lähinnä nauran niille.)
Vl-kodissa kun vartuin, minä en päässyt virpomaan (kaikki kaverini virpoi, tuli meidän ovellekin, jä tietenkin sai vähän rahaa, karkkia tms.) Kyllä se sillin lapsena oli kova pala... Kun kysyin syytä miksen minä saa virpoa, oli se epämääräisesti perusteltu :Tämä on pyhää iakaa, ja sitä ei voi käyttää niin tyhmään kun virpominen...
Toinen muisto liittyy sm-liiga matseihin (tiedän että moni vl:nen käy tsiikaan pelit), mutta minun aikaan kun olin luokkani kanssa peliä menossa katsoon, niin vl:sen luokkakaverini isä soitti minun äidilleni kja kielsi minun katsomasta peliä. Niinpä jouduin soittamaan opettajalleni ja pyytämään että hän myisi minulle jo ostetun lipun jollekin toiselle halukkaalle... Voi hemmetti että se silloin otti kunnian päälle ja vihastuttaa vieläkin.
Näissä on yksi syy miksi itse en enää ole vl:ien lailla uskomassa. Eli siksi, kun jotenkin tunnen että koko lapsuus oli melko rajoitettua (siis normaaliasiat rajoitettiin )...ja nyt aikuisena jos olis vl, ei sais tehä niitä asiota jotka mulle on tärkeitä (musiikki,urheilu...)
Onko muilla samantyyppisiä kokemuksia, joita on joutunut kokemaan ja jotka nyt lähinnä vaan huvittaa...? :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
ja raivostuttaa vieläkin. tekopyhää pelleilyä koko usko. kotona sai selkään, koulussa sai olla nolona, seuroissa sai saarnaa. aina piti mielistellä ja teeskennellä. nyt otan viinaa ja käyn naisissa ihan vaan kostoks koko uskonnolle...
uskon jatkona. Kun joku heitetään pihalle tai pakenee itse, hän tuntee niin suurta arvottomuutta, että pilaa elämänsä. Tästä vastuu on vl-piirien mustavalkoisella kasvatuksella!
Itselleni kävi niin, että kiellettyäni uskon, tuli sitten tavallaan otettua monen menetetyn vuodenkin edestä viinaa ja pantua kaikenlaisia naisia. Kannabistakin tuli poltettua ja joskus heräsin putkasta.
Nykyään olen onneksi löytänyt elämääni tasapainon, eikä äärimmäisyyksin tarvitse mennä. Firman pikkujouluissa yms. kekkereissä tulee toki joskus humalluttua, mutta varsinainen humalahakuinen juominen on jäänyt taka-alalle.
Psyykkisesti muutos entisestä hyvin kaavamaisesta elämästä oli suuri ja siksi kai mielen valtasi melkoinen tyhjyys. Kun aiemmin kävi RY:n eri toiminnoissa monta kertaa viikossa ja kaverit oli kaikki uskovaisia, niin yhtäkkiä ei ollutkaan mitään entisestä jäljellä. Tyhjyyteen sitten kukin hakee jotain täytettä ja jos ei mitään mielekästä heti löydy, tilalle voi tulla päihteet ja irralliset seksisuhteet.
En kuitenkaan voi tuomita vanhempiani siitä, että he kasvattivat minua niin kuin kasvattivat. Uskoivathan he itse tekevänsä oikein eli heidän tarkoituksensa oli hyvä. Aina lopputulos ei vaan ole se mikä oli tavoitteena ja mitä odotettiin.
Ei noihin oo mitään lisättävää.
Tuo just itseänikin otti silloin päähän ja samoin yhäkin että vl-uskovaiselle ei riitä että itse uskoo syntinsä anteeksi ja itse elää miten sitten elääkin, kieltäen itseltään (ihan normaaleja) asioita. Ei, vaan hänen pitää käydä toisten uskovaisten kimppuun, kuten kerroit: mmies alkoi soitellatoisten lasten vanhemmilel että TEIDÄN lapsi ei saa mennä katsomaan urheilukilpailuja.
Tuo vallankäyttö ja toisten ihmisten kontrollointihalu on sairasta.
Kun tätä palstaa lukee, tulee joka kerta iloiseksi. On niin onnellinen että on päässyt eroon ja saa elää vapaana ratkaisujaan harkiten.
"Olen entisenä vanhoillislestadiolaisena huomannut, että lestadiolaisyhteisön säännöyt ja kiellot vaihtelevat melko huomattavasti eri paikkakunnilla (vaikka näinhän ei tietty pitäisi olla). leensä Helsingin seudulla rajat on löysempiä, siellä vl-äidit kuuntelevat suomi iskelmiä ja sävyttävät väreillä hiuksia, kotona myös on videot, ja myös telkkareita löytyy."
Eikö tämä juuri kerro sen, että mitään "sääntöjä" ei itse asiassa ole? Jos sääntöjä olisi, niin totta kai vaadittaisiin, että ne olisivat kaikille samat... ;)
äkkiä luulis että sääntöjä ei ole koska niien pitäs olla kaikille samat. mutta säännöt on kuitenkin! Ne on erit, riippuen ihmisestä. kuka haluaa tehdä mitäkin (tai siis uskaltaa..) Vähän niinku joku leikki, jotkut pelaa sitä omilla eri säännöillä, mutta leikkiipä kuitenkin.. :=9