Kannattaako melkein 300 t ajettua, vuoden 95
2.3l:n ysisatasta ostaa. Eikö 2.3:n nokka-akselit
pyöri ketjulla? Onko lastentauteja ehditty jo
korjata -95 vuoden malliin? Mitenkäs pellit, onko
ruostesuojaus parempi kuin esim. -89 9000:n? Entä
renkaiden pulttijako?
2.3l:n ysisatasta ostaa. Eikö 2.3:n nokka-akselit
pyöri ketjulla? Onko lastentauteja ehditty jo
korjata -95 vuoden malliin? Mitenkäs pellit, onko
ruostesuojaus parempi kuin esim. -89 9000:n? Entä
renkaiden pulttijako?
Vastaukset 12
Vanhimmat
1995 vuosimallin NG900:ssa on jo ehditty
korjaamaan ns. lastentaudit (ainakin suurimmalta
osin). Tietääkseni 9000:ssa ja NG900:ssa on
vanteissa eri pulttijako, joten vanteet eivät käy
päikseen. Ruotsalainen Speedparts myy kuitenkin
adapterisettiä, jolla 9000:een saa käymään
NG900/9-3/9-5:n vanteet. En kuitenkaan tiedä,
onko heillä "toisinpäin" toimivaa adapterisettiä.
Aika paljon on tuolla Saabilla ajettu! Jos
rehellisen mielipiteen voi tässä sanoa, niin
suosittelisin etsimään vähemmän ajettuja
yksilöitä, varsinkin josa autoa aikoo pitää
pitkään omassa käytössä.
NG900:n ruosteensuojaus on tehty varsin
mallikkaalla tavalla. Jopa riippumaton
saksalainen tarkastuslaitos TÜV totesi NG900:n
ruostesuojauksen olevan erittäin hyvä ja tältä
kantilta katsottuna kyseinen auto on loistava
valinta, jos on etsimässä itselleen käytettyä
autoa.
Käsittääkseni suomessa laki kieltää adapterit
vanteen ja navan välissä samoin kuin myös soikea
reikäiset "yleisvanteet" jne.
Tuota en tiennytkään! No kyseistä asiaa ei sitten
ilmeisesti ole kielletty Ruotsissa, koska
Speedparts tuollaisia adapterisettejä kauppaa.
Kiva, kun kyselyihin vastataan asiallisesti. Rahan
puute on tekijä, joka pistää etsimään myös
ajettuja Saabeja. Taidan kallistua vielä vanhan
9000:n puoleen. Se on ainakin jo kovaksi keitetty
menopeli, joka ei juuri yllätä.
Ihan tiedoksi vaan NG:n omistajille - ja
muillekkin, että raottakaapa ihan varmuuden
vuoksi oviaukkojen lattialistan tiivisteitä sen
verran, että näette onko tuossa tiivisteen alla
siinä tiivisteen päiden saumakohdalla
(suurinpiirtein keskellä lattialistaa) alkavaa
kukkasta. Mulla oli muuten täysin ruosteettomassa
ja ruostesuojatussa vm.95:ssa juuri näiden
kohdalla lähtenyt noin kynnen kokoinen täppä
ruostumaan per oviaukko. Satuinpa sattumalta
moisen huomaamaan tiivisteiden alusia
puhdistaessani. Korjasinkin nuo pois samantien
huolellisesti. sekä laitoin tuon tiivisteen
sisään metalliosan "päälle" ja peltikosketuksen
estämiseksi pari kerrosta sähköteippiä.
Tuon pitkän tiivisteen pääthän on yhdistetty
lähes saumattomasti alapuolelta metallisella
kappaleella mikä ajan myötä painautuu lujemmin ja
lujemmin peltiä vastaan ja aiheuttaa siten
ruostumista.
Samaan ongelmaan törmäsin myöskin
ruosteettomassa -88 900i:ssä.
>NG900:n ruosteensuojaus on tehty varsin
>mallikkaalla tavalla. Jopa riippumaton
>saksalainen tarkastuslaitos TÜV totesi NG900:n
>ruostesuojauksen olevan erittäin hyvä ja tältä
>kantilta katsottuna kyseinen auto on loistava
>valinta, jos on etsimässä itselleen käytettyä
>autoa.
Oma autoni on 1997 -vuosimallia ja kyseistä
paikasta ei ruostetta löydy.
Säännöllinen paikkamaalaus kannattaa:
kuten jo aikaisemmin olen kertonut,
paikkamaalautan autoni mm. kiveniskeymien takia
varmuuden vuoksi (jottei ruoste pääsisi
kuitenkaan iskemään) joka syksy ja kevät tutulla
maalarilla, joka ottaa auton käsittelystä 50-150
mk/kerta (riippuen kiveniskeymien määrästä). Kun
autoni väri (suurimmilta osin) on cirrus white
153B, niin paikkamaalauksesta ei jää pahempia
jälkiä.
Toisin kävi edellisen Saabin kanssa, joka oli
tummahkon punainen. Punaisen auton maalipinta
hapettuu ajan kuluessa, jolloin paikkamaalaus
näkyi aika selvästi. Sitä varten jouduin ostamaan
ainetta, joka "poisti" hapettuman maalin päältä,
jotta paikkamaalaus ei olisi erottunut niin
selvästi alkuperäisestä maalipinnasta.
... sillä saa suomessakin vanneadaptereita myydä,
mutta käyttää saa vain suljetulla alueella...
Onko tietoa miten metallihohtoisen hopeisen auton
paikka maalaus mahtaisi onnistua
Mutta nyt olikin (tai ainakin oletettiin että
oli) kysymys yleisessä liikenteessä ajamisesta.
Saahan viritetyllä mopollakin ajaa suljetulla
alueella, mutta ei yleisessä liikenteessä...
Kyllähän sekin onnistuu, mutta siitä voi jäädä
kuitenkin heikosti havaittava jälki.
Työkaverini kävi maalauttamassa samalla
maalaajalla Ford Focustaan (metallin
tummanpunainen), jonka vaimo oli peruuttanut
portin pylvästä päin (auton perästä oli
vasemmalta puolelta pellistä ja puskurista
hankautunut maali pois), siis samalla
maalaajalla, jolla itse käytän autoani.
Maalaaja teki vähän yli puolen päivän duunin ja
tulos oli kyllä upea hintaansa verrattuna.
Työkaverini maksoi 500 markkaa maalauksen
pohjatöistä ja maalauksesta, ja kauempaa
katsottuna autosta ei voinut erottaa, että se oli
paikkamaalattu. Metrin päästä paikkamaalauksen
kyllä huomasi, mutta koska auto oli aika uusi, ei
sävyeroa ollut kovin paljoa. Sama
työ "valtuutetussa Ford -maalaamossa" olisi
maksanut maltaita!
Eli kyllä metallinhohtoautonkin paikkamaalaus
kannattaa, kun on vain asiansa osaava maalari.
Maalit kannattaa käydä hakemassa itse
autoliikkeestä. Yleensä autoliikkeet myyvät
paikkamaalia pienissä erissä, jolloin saat juuri
oikeansävyistä maalia autoosi. Paikkamaalaukseen
ei yleensä tarvitse hirveästi maalia, joten
liikkeestä saatava pieni maalierä riittää
mainioisti. Itse olen käynyt maalauttamassa
autoani ainakin kahden vuoden ajan (keväisin ja
syksyisin) em. maalarilla ja minulla on vieläkin
jäljellä Saab Touch Up Paint -maalia, jota
myydään 150 ml:n spray -pulloissa.
Maalien suhteen kannattaa olla hieman varovainen.
Jos autoa täytyy maalata enemmän kuin muutama
neliömilli on tarvike- ja merkkiliikkeiden
paukkumaalipullot ja kynsilakkapurkin kaltaiset
maalit aivan turhia leluja. Toisaalta myös kun
auto on jo hieman vanhempi niin pigmentti on jo
kärsinyt sen verran että valmissävyt eivät käy.
Asiantunteva automaalikauppias osaa mallin mukaan
vaalentaa sävyn sopivaksi ja maalia
saa "irtotavaranakin" pienissä erissä (itse olen
ostanut dl kerrallaan). Joskus valmissävytkin
toimivat, mutta esimerkiksi punainen on erityisen
hankala väri paikkailla, punainen pigmentti
kestää aurinkoa heikosti ja siten jo muutaman
vuoden vanhan auton sävy voi olla selkeästi
haalistunut. Eniten pään vaivaa itselleni
aiheuttanut väri on ollut saabin 'cameo beige',
ei tahtonut sävytys onnistua millään. Nykyisen
tonnarin 'le mans blue' taas tuntuu olevan
erityisen helppo, ilman haalennuksia tulee
toimeen vaikka auto alkaa pian lähestymään
suomalaista keski-ikää.
Itse olen patologisena nysvärinä paikkaillut
kiven iskut kynäruiskulla, vaatii hyvän ruiskun
ja vakaan käden, mutta jäljen saa parhaimmillaan
täysin olemattomaksi kun vielä jaksaa hioa
lopullisen lakan ensin 1200 vesihiomapaperilla ja
sitten sopivilla vahoilla. Riittävän hyvää
kynäruiskua ei kyllä kievniskujen paikkailuhin
kannata ostaa, itselläni sellainen on muiden
harrastusten vuoksi.
Onhan noilla selvä ero ruosteen kestävyydessä,
eteenkin -90 vanhemmat tonnarit on varsin herkkiä
ruostumaan lokareista ja ovista. Ikäeroakin kun
on 6 vuotta. Tuon ikäisen NG900 ovet kannattaa
kuitenkin tarkistaa, koska tyyppiviaksikin
kutsuttu ovien huono maalipinta saattaa
hoitamattomana johtaa ruostumiseen, vaikka maali
muualla näyttäisi hyvältä.