vain sukulainen

Ja sukulaisiinko ei sitten koskaan välit viilene :)

Itselläni on ollut kuusi kummia, joista puolet sukulaisia, tosin kaukaisia sellaisia, ja toinen puoli sitten vanhempieni ystäviä. Ja kaikkien kanssa välit ovat olleet olemassa siihen asti, kunnes he ovat alkaneet yksi toisensa jälkeen kuolla vanhuuttaan.

Kannattaa myös valita ehdokas, joka asuu mahdollisimman lähellä ja on mahdollisesti jo hiukan vanhempi.

Tuo sukulaisuussuhde ei kyllä ole aivan riittävä perustelu. Mielestäni ihminen, joka kuuluu selvästi perheen arkeen ja on muutenkin osa läheistä ystäväpiiriä, on sopivin.

Itselleni kävi niin, että olin jo parin vuoden ajan ottanut pesäeroa serkustani, joka oli myös joskus paras ystäväni. Muutin kauas kotikylästä, enkä käynyt kontuja katsomassa kuin harvoin lomien aikaan. No hänpä ratkaisi asian niin, että pyysi minut lapsensa kummiksi. Itse en välttämättä olisi vastaavassa tilanteessa toiminut samoin!

ja ennemmin tai myöhemmin tulee perintö yms riitoja ja siinä on sitten tuokin logiikka koetuksella..

Yhtälailla ne välit viilenee sukulaisiinkin jos sikseen. Ei tarvita kun perintöriita tai ero.

Syytön olin siihen kun kummilikkani perhe erosi ja sen jälkeen uusi kumppani ei hyväksynyt lapsen sukulaisia lähelleen. Sukulainen ei ole aina sukulainen, vaikka mitä väittäisit. Uusperheet yleistyy ja silloin häädetään sukulaisetkin ympäriltä. Uusperheiden myötä hajotetaan sukulais suhteet monissa perheissä.

Jos olet perustanut uusperheitä niin tiedät mitä katkeruutta ja kateellisuutta ne sisältää pääasiassa. Epäkypsä ihminen voi häätää koko toisen suvun pois lastenkin elämästä. Toinen on heikko ja toinen jyrää vahvana kumppaninsa sukulaiset pois kokonaan. Ei siinä auta hyvä sydämisyys.

Sukulaisuus ei siis auta välien pysymistä vaan voi olla pahempaa! Sydän paikallaan ei auta jos ei vastapuoli hyväksy tai arvosta sitä!

Sellainen näkökulma, että jospa niitä lähisukulaisia ei ole tai eivät käy kummiksi. Meillä aikoinaan oli tämä ongelma. Äidillä yksi veli, joka asuu kaukana. Isällä kaksi veljeä, joista toinen ei kuuluu kirkkoon. Ja toinen huomattavasti vanhempi. Kummalekin pojalle saatiin yksi kummi läheltä, mutta toiset piti miettiä ystäväpiiristä. Sekään ei ole kovin suuuri.

ottaa kummeja suvusta, meillä suku on pahin! Mutta toisilla suvun kanssa on tiiviit välit, meillä ei ole. Pakollisissa tilaisuuksissa käydään, ei muuta. Eivätkä paljon meilläkään ravaa, hyvä niin. Kavereita tarvii kaikilla olla, ilman niitä ei tule toimeen!

Joku kirjoitti, että kummiksi pitäisi valita sellainen joka asuu lähellä. Mutta kuinka varmaa se on, että ko. ihminen asuu lopun ikää kummilapsen lähellä? Meidän kummitytön perhe muutti toiseen kaupunkiin. Nykyään ei sitten kovin usein nähdä, ja se tietenkin harmittaa. Aika epävarmaa on tänäpäivänä laittaa kummivalinta siihen varaan että "asuu lähellä", kun perheet muuttavat :)