Onko maailma paha?

Kristinuskon mukaan Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Olen ymmärtänyt, että perisynnillä tarkoitetaan kristillisessa teologiassa syntiinlankeemuksesta juontuvaa syntitaipumusta, ihmisen lihan alttiutta syntiin. Jumalinen ulottuvuus ja kaipuu jumalyhteyteen on edelleen ihmisessä, mutta ihminen lankeaa.

Käsittääkseni myös islamissa ajatellaan, että ihminen on erehtyväinen, ja synnitöntä ihmistä ei ole (poislukien pyhiksi julistetut esim. profeetat).

Mielestäni näissä ajatuksissa on yhtymäkohtia.

Jumalan lapsi kirjoitti:

Kristinuskon mukaan Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Olen ymmärtänyt, että perisynnillä tarkoitetaan kristillisessa teologiassa syntiinlankeemuksesta juontuvaa syntitaipumusta, ihmisen lihan alttiutta syntiin. Jumalinen ulottuvuus ja kaipuu jumalyhteyteen on edelleen ihmisessä, mutta ihminen lankeaa.

Käsittääkseni myös islamissa ajatellaan, että ihminen on erehtyväinen, ja synnitöntä ihmistä ei ole (poislukien pyhiksi julistetut esim. profeetat).

Mielestäni näissä ajatuksissa on yhtymäkohtia.

...ja perisyntikin ymmärretään monin tavoin. Mutta esimerkiksi tällainen ajattelu on käsittääkseni muslimeille ja tuntemilleni islamin suuntauksille hyvin vierasta:

"Syntiinlankeemuksen myötä kaikki muuttui. Yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema. Nyt synti ja kuolema hallitsevat luomakunnassa ja ihminen on täysin turmeltunut, synnin lain vaikuttaessa hänessä täysivaltaisesti (Ro 5:12-14). Jumalan arvio ihmisestä syntiinlankeemuksen jälkeen näkyy Raamatun kuudennessa luvussa: Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat. (1Ms 6:5)."

http://weppipakki.com/sdg/articles/tulip-t.htm

old_profile_3400 kirjoitti:

...ja perisyntikin ymmärretään monin tavoin. Mutta esimerkiksi tällainen ajattelu on käsittääkseni muslimeille ja tuntemilleni islamin suuntauksille hyvin vierasta:

"Syntiinlankeemuksen myötä kaikki muuttui. Yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema. Nyt synti ja kuolema hallitsevat luomakunnassa ja ihminen on täysin turmeltunut, synnin lain vaikuttaessa hänessä täysivaltaisesti (Ro 5:12-14). Jumalan arvio ihmisestä syntiinlankeemuksen jälkeen näkyy Raamatun kuudennessa luvussa: Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat. (1Ms 6:5)."

http://weppipakki.com/sdg/articles/tulip-t.htm

ja sen tulkinta ovatkin mielenkiintoisia aiheita.

Antamastasi lähteestä myös seuraava lause:
"Raamatullisen ihmiskuvan saamiseksi on tärkeää ymmärtää, ettei täydellinen turmelus johdu Jumalan luomistyöstä, vaan se on ihmisen valinnan seurausta."

Koska muslimit käsittääkseni uskovat vanhan testamentin sisällön, onko luomiskertomuksen kohdalla samoin? Jos ihminen syntyy islamin mukaan aina muslimiksi (ja hyväksi), miksi koraanissa on niin paljon varoituksia Jumalan hyvällä tiellä pysymiseksi?

Mitä ihmisen erehtyväisyys on muslimille? Onko se ihmisluonnon turmelusta ja pysyvä ominaisuus?

Jumalan lapsi kirjoitti:

ja sen tulkinta ovatkin mielenkiintoisia aiheita.

Antamastasi lähteestä myös seuraava lause:
"Raamatullisen ihmiskuvan saamiseksi on tärkeää ymmärtää, ettei täydellinen turmelus johdu Jumalan luomistyöstä, vaan se on ihmisen valinnan seurausta."

Koska muslimit käsittääkseni uskovat vanhan testamentin sisällön, onko luomiskertomuksen kohdalla samoin? Jos ihminen syntyy islamin mukaan aina muslimiksi (ja hyväksi), miksi koraanissa on niin paljon varoituksia Jumalan hyvällä tiellä pysymiseksi?

Mitä ihmisen erehtyväisyys on muslimille? Onko se ihmisluonnon turmelusta ja pysyvä ominaisuus?

pyhä kirja samalla tavalla kuin kristityillä, jos muslimit kerran uskovat VT:n todeksi? En ole tiennytkään, että muslimit lukevat sitä.

Minni-Matleena kirjoitti:

pyhä kirja samalla tavalla kuin kristityillä, jos muslimit kerran uskovat VT:n todeksi? En ole tiennytkään, että muslimit lukevat sitä.

koska lukutaito ei ensinnäkään ole 100% monissa köyhissä muslimimaissa. Koska koraania pidetään Jumalan täydellisenä ja viimeisenä ilmoituksena, sitä vanhempia kirjoituksia ei käytännössä tarvitse käyttää. Sen sijaan olen käsittänyt, että oppineiden keskuudessa Vanhaa Testamenttia pidetään pyhänä kirjana ja tutkitaan.

Jumalan lapsi kirjoitti:

ja sen tulkinta ovatkin mielenkiintoisia aiheita.

Antamastasi lähteestä myös seuraava lause:
"Raamatullisen ihmiskuvan saamiseksi on tärkeää ymmärtää, ettei täydellinen turmelus johdu Jumalan luomistyöstä, vaan se on ihmisen valinnan seurausta."

Koska muslimit käsittääkseni uskovat vanhan testamentin sisällön, onko luomiskertomuksen kohdalla samoin? Jos ihminen syntyy islamin mukaan aina muslimiksi (ja hyväksi), miksi koraanissa on niin paljon varoituksia Jumalan hyvällä tiellä pysymiseksi?

Mitä ihmisen erehtyväisyys on muslimille? Onko se ihmisluonnon turmelusta ja pysyvä ominaisuus?

...VT:n sisältöä sellaisenaan luotettavana.

Syntiinlankeemuksesta islamissa esitetään yleensä sellainen käsitys, että kielletty hedelmä kylläkin syötiin, mutta sen jälkeen Aatami katui, sai anteeksi ja asia oli sillä selvä. Ihmistä ei siis nähdä turmeltuneeksi.

Ihminen on käsittääkseni islamin mukaan erehtyväinen, taipuvainen ylpeyteen, laiskuuteen ja tottelemattomuuteen, mutta tätä ei pidetä ihmisluonnon turmeluksena. Sen vain katsotaan kuuluvan ihmisluontoon, ei olevan sinänsä mitään erityistä pahuutta, vaan pikemminkin osoitus ihmisen epätäydellisyydestä.

Siis: Koraanin lukuisat varoitukset johtuvat käsittääkseni nimenomaan siitä, että ihminen katsotaan epätäydelliseksi, erehtyväiseksi, ja hänen katsotaan tarvitsevan opastusta. Koraanihan on pitkälti eräänlainen elämän käyttöopas.

Jumalan lapsi kirjoitti:

koska lukutaito ei ensinnäkään ole 100% monissa köyhissä muslimimaissa. Koska koraania pidetään Jumalan täydellisenä ja viimeisenä ilmoituksena, sitä vanhempia kirjoituksia ei käytännössä tarvitse käyttää. Sen sijaan olen käsittänyt, että oppineiden keskuudessa Vanhaa Testamenttia pidetään pyhänä kirjana ja tutkitaan.

Tämäehkä olisi kuvaava ilmaus.

old_profile_3400 kirjoitti:

...VT:n sisältöä sellaisenaan luotettavana.

Syntiinlankeemuksesta islamissa esitetään yleensä sellainen käsitys, että kielletty hedelmä kylläkin syötiin, mutta sen jälkeen Aatami katui, sai anteeksi ja asia oli sillä selvä. Ihmistä ei siis nähdä turmeltuneeksi.

Ihminen on käsittääkseni islamin mukaan erehtyväinen, taipuvainen ylpeyteen, laiskuuteen ja tottelemattomuuteen, mutta tätä ei pidetä ihmisluonnon turmeluksena. Sen vain katsotaan kuuluvan ihmisluontoon, ei olevan sinänsä mitään erityistä pahuutta, vaan pikemminkin osoitus ihmisen epätäydellisyydestä.

Siis: Koraanin lukuisat varoitukset johtuvat käsittääkseni nimenomaan siitä, että ihminen katsotaan epätäydelliseksi, erehtyväiseksi, ja hänen katsotaan tarvitsevan opastusta. Koraanihan on pitkälti eräänlainen elämän käyttöopas.

linkin. Olavi Peltolan kirjoitukset ovat tietysti kristillistä teologiaa.

Mutta asiallinen ja aika perusteellinen kirjoitus sekä vertailua kristinuskon ja islamin kesken perisynnistä, tekosynnistä, katumuksesta, pelastuksesta ja sovituksesta.

http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/teemat/Syntijasovitusislamissanyt.htm

Jumalan lapsi kirjoitti:

ja sen tulkinta ovatkin mielenkiintoisia aiheita.

Antamastasi lähteestä myös seuraava lause:
"Raamatullisen ihmiskuvan saamiseksi on tärkeää ymmärtää, ettei täydellinen turmelus johdu Jumalan luomistyöstä, vaan se on ihmisen valinnan seurausta."

Koska muslimit käsittääkseni uskovat vanhan testamentin sisällön, onko luomiskertomuksen kohdalla samoin? Jos ihminen syntyy islamin mukaan aina muslimiksi (ja hyväksi), miksi koraanissa on niin paljon varoituksia Jumalan hyvällä tiellä pysymiseksi?

Mitä ihmisen erehtyväisyys on muslimille? Onko se ihmisluonnon turmelusta ja pysyvä ominaisuus?

ole perisyntiä eikä luomiskertomustarina ole syntiinlankeemustarina.

Jumalan lapsi kirjoitti:

linkin. Olavi Peltolan kirjoitukset ovat tietysti kristillistä teologiaa.

Mutta asiallinen ja aika perusteellinen kirjoitus sekä vertailua kristinuskon ja islamin kesken perisynnistä, tekosynnistä, katumuksesta, pelastuksesta ja sovituksesta.

http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/teemat/Syntijasovitusislamissanyt.htm

teko ei ihmisen tai ihmiskunnan tila. Ihminen voi ja hänen pitää hallita tekojaan: "Eikö niin: jos teet hyvin, voit kohottaa katseesi; mutta jos et hyvin tee, niin väijyy synti ovella, ja sen halu on sinuun, mutta hallitse sinä sitä!" 1. Moos.4:7

old_profile_3400 kirjoitti:

Tämäehkä olisi kuvaava ilmaus.

näkyy ainakin ajattelevan, että islamilaisessa historiankirjoituksessa ja uskontotutkimuksessa koraania ja raamattua ei vertailla keskenään. Vertailuhan edellyttää objektiivista tasa-arvoista suhtautumista tarkastelun kohteena oleviin. Kun koraanin ja raamatun ilmoitus/teksti ovat keskenään ristiriitaiset, muslimeille raamattu on väärässä. Ja nyt Aabraham, arvaan, minkä lauseen laitat tähän perään. Siksi toistan, että tämä oli siis Heikki Palvan mielipide!

---

Kristityt tutkijat näkevätkin Koraanin tallettaneen paljon sekä kristittyjen että juutalaisten keskuudessa tuolloin liikkeellä olleita suullisia traditioita. Heikki Palva kirjoittaa: "Raamattu on epäilemättä Koraanin tärkein viitekehys. Se ei kuitenkaan ole sellainen kirjallisena dokumenttina, vaan moneen suuntaan polveilevana, värikkäänä suullisten traditioitten sikermänä, joka ei tee eroa kanonisten kirjojen ja muun aineiston välillä.” Palva jatkaa kuitenkin: ”Mahdollisuus tiiviimpään yhteyteen Raamatun ja Koraanin välillä hävisi Muhammedin Medinan-kauden kolmantena vuonna 624, jolloin profeetta lopullisesti katkaisi välinsä juutalaisiin. Kiisteltyään juutalaisten kanssa raamatullisen traditioon liittyvien viittausten oikeellisuudesta Muhammed päätyi selvään ratkaisuun: jos Muhammedin välittämä ilmoitus on ristiriidassa Raamatun kanssa, virhe on jälkimmäisessä. Tämä ero jatkuu islamilaisessa historiankirjoituksessa, johon raamatunhistoriakin kuuluu. Sen lähtökohta on kuitenkin aina Koraanissa ja siihen liittyvässä traditiossa, eivätkä muslimihistorioitsijat ole pitäneet sopivana verrata tietojaan Raamatun tekstiin" (Heikki Palva, Perusta 1995, 245).

Jumalan lapsi kirjoitti:

näkyy ainakin ajattelevan, että islamilaisessa historiankirjoituksessa ja uskontotutkimuksessa koraania ja raamattua ei vertailla keskenään. Vertailuhan edellyttää objektiivista tasa-arvoista suhtautumista tarkastelun kohteena oleviin. Kun koraanin ja raamatun ilmoitus/teksti ovat keskenään ristiriitaiset, muslimeille raamattu on väärässä. Ja nyt Aabraham, arvaan, minkä lauseen laitat tähän perään. Siksi toistan, että tämä oli siis Heikki Palvan mielipide!

---

Kristityt tutkijat näkevätkin Koraanin tallettaneen paljon sekä kristittyjen että juutalaisten keskuudessa tuolloin liikkeellä olleita suullisia traditioita. Heikki Palva kirjoittaa: "Raamattu on epäilemättä Koraanin tärkein viitekehys. Se ei kuitenkaan ole sellainen kirjallisena dokumenttina, vaan moneen suuntaan polveilevana, värikkäänä suullisten traditioitten sikermänä, joka ei tee eroa kanonisten kirjojen ja muun aineiston välillä.” Palva jatkaa kuitenkin: ”Mahdollisuus tiiviimpään yhteyteen Raamatun ja Koraanin välillä hävisi Muhammedin Medinan-kauden kolmantena vuonna 624, jolloin profeetta lopullisesti katkaisi välinsä juutalaisiin. Kiisteltyään juutalaisten kanssa raamatullisen traditioon liittyvien viittausten oikeellisuudesta Muhammed päätyi selvään ratkaisuun: jos Muhammedin välittämä ilmoitus on ristiriidassa Raamatun kanssa, virhe on jälkimmäisessä. Tämä ero jatkuu islamilaisessa historiankirjoituksessa, johon raamatunhistoriakin kuuluu. Sen lähtökohta on kuitenkin aina Koraanissa ja siihen liittyvässä traditiossa, eivätkä muslimihistorioitsijat ole pitäneet sopivana verrata tietojaan Raamatun tekstiin" (Heikki Palva, Perusta 1995, 245).

...harjoittama vieraiden uskontojen pyhien kirjoitusten vertailu omiin pyhiin kirjoituksiin on oman kokemukseni mukaan hyvin harvoin tasa-arvoista. Lähtökohtanahan on, että tunnustuksellinen teologi pitää omaa uskontoaan oikeana. Eli olen tässä kohden varsin samaa mieltä Heikki Palvan kanssa.

Jos tarkastelemme Koraanin kehityshistoriaa uskonto- ja aatehistoriallisesti, olen samaa mieltä Palvan kanssa myös Raamatusta - tai pikemminkin kristillisistä ja juutalaisista traditioista - Koraanin keskeisimpänä viitekehyksenä. Mutta aivan samalla tavalla voidaan sanoa, että Uuden Testamentin keskeisin viitekehys ovat Vanhan Testamentin kirjoitukset, mahdollisesti myös juutalainen suullinen traditio ja - ennen kaikkea Johanneksen evankeliumin alussa ja Paavalin kirjoituksissa - uusplatonistinen kansanomaistettu filosofia (Filo (Philo) Aleksandrialainen eritoten).

Uskonnot eivät ala tyhjästä.

Palva kirjoitti: "Mahdollisuus tiiviimpään yhteyteen Raamatun ja Koraanin välillä hävisi Muhammedin Medinan-kauden kolmantena vuonna 624, jolloin profeetta lopullisesti katkaisi välinsä juutalaisiin."

Mahdollisuus tiiviimpään yhteistyöhön myös juutalaisten ja kristittyjen välillä hävisi siinä vaiheessa, kun kristityt katkaisivat lopullisesti välinsä juutalaisiin ja juutalaisuuteen, omivat kanonisoimansa juutalaisten vanhat kirjoitukset itselleen ja alkoivat tulkita niitä oman teologiansa valossa.

Vastaavaa on tapahtunut monta kertaa silloin, kun uusi uskonto on syntynyt. Samaa tapahtuu yhä.