Kun tässä yrittää hahmottaa tätä islam-juttua, niin pitää heittää tänne keskeneräisiäkin ajatuksia. Jospa niistä syntyisi keskustelua ja sitten asia taas hahmottuisi lisää.
Olen siinä käsityksessä, että useammassa muslimienemmistöisessä maassa (lyhyesti: islammaassa) huivin käyttö koulussa on kielletty. Turkki ja Marokko (tai Tunisia?) tulee mieleen.
Tästä huiviasiasta (johon en ole vielä lyönyt kantaani lukkoon) tulee sellainen erikoinen tilanne mieleen, että joidenkin muslimien on helpompi harjoittaa puhtaaksi kokemaansa islamia Suomessa kuin Turkissa. Jos ihminen kokee, että Allah vaatii hänen pitävän huivia, hän voi tehdä niin suomalaisessa koulussa, mutta ei turkkilaisessa. Ts. suvaitsevaisessa länsimaassa voi hrjoittaa äärimmäisempää (tai puhtaampaa) islamia kuin islammaassa.
Tuosta äärimmäisyydestähän oli esimerkkejä Lontoosta, missä jotkut vihauskonnon kylväjät saivat vapaasti saarnata siihen asti, kunnes veri alkoi virrata. Ja nuo saarnaajat olivat nimenomaan saaneet turvapaikan Britanniasta paettuaan jostakin islammaasta.
Jotkut rajat ovat tarpeen. Rajat luovat myös turvallisuuden tunnetta. Äärimmäinen suvaitsevaisuus (=rajattomuus) johtanee anarkiaan. Eihän sananvapauskaan ole rajaton, vaan vastaan tulee mm. kunnianloukkausasiat yms. Samoin uskonnonvapauskaan ei voi olla rajaton, vaan ensiksikin tulee vastaan käytännöllisyyden rajat, joiden jälkeen uskonnon harjoittaja kärsii jotain haittaa ja myöhemmin laillisuuden rajat, jonka jälkeen uskonnon harjoittaja kärsii tuomiota.
Käytännöllisyyden raja voinee tulla vastaan joissakin työtehtävissä huivin tai rukoushetken osalta, laillisuuden raja tulee Suomessa vastaan esim. tyttöjen ympärileikkauksessa tai omankäden kosto-oikeudessa.
Demokratiassa me itse pitkälti päätämme, missä rajat ovat. Jos enemmistö tekee päätökset rukoillen Jumalalta viisautta, voisi uskoa tai ainakin toivoa, että asetetut rajat ovat Jumalan mielen mukaiset.
Olen siinä käsityksessä, että useammassa muslimienemmistöisessä maassa (lyhyesti: islammaassa) huivin käyttö koulussa on kielletty. Turkki ja Marokko (tai Tunisia?) tulee mieleen.
Tästä huiviasiasta (johon en ole vielä lyönyt kantaani lukkoon) tulee sellainen erikoinen tilanne mieleen, että joidenkin muslimien on helpompi harjoittaa puhtaaksi kokemaansa islamia Suomessa kuin Turkissa. Jos ihminen kokee, että Allah vaatii hänen pitävän huivia, hän voi tehdä niin suomalaisessa koulussa, mutta ei turkkilaisessa. Ts. suvaitsevaisessa länsimaassa voi hrjoittaa äärimmäisempää (tai puhtaampaa) islamia kuin islammaassa.
Tuosta äärimmäisyydestähän oli esimerkkejä Lontoosta, missä jotkut vihauskonnon kylväjät saivat vapaasti saarnata siihen asti, kunnes veri alkoi virrata. Ja nuo saarnaajat olivat nimenomaan saaneet turvapaikan Britanniasta paettuaan jostakin islammaasta.
Jotkut rajat ovat tarpeen. Rajat luovat myös turvallisuuden tunnetta. Äärimmäinen suvaitsevaisuus (=rajattomuus) johtanee anarkiaan. Eihän sananvapauskaan ole rajaton, vaan vastaan tulee mm. kunnianloukkausasiat yms. Samoin uskonnonvapauskaan ei voi olla rajaton, vaan ensiksikin tulee vastaan käytännöllisyyden rajat, joiden jälkeen uskonnon harjoittaja kärsii jotain haittaa ja myöhemmin laillisuuden rajat, jonka jälkeen uskonnon harjoittaja kärsii tuomiota.
Käytännöllisyyden raja voinee tulla vastaan joissakin työtehtävissä huivin tai rukoushetken osalta, laillisuuden raja tulee Suomessa vastaan esim. tyttöjen ympärileikkauksessa tai omankäden kosto-oikeudessa.
Demokratiassa me itse pitkälti päätämme, missä rajat ovat. Jos enemmistö tekee päätökset rukoillen Jumalalta viisautta, voisi uskoa tai ainakin toivoa, että asetetut rajat ovat Jumalan mielen mukaiset.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Noinhan se asia on. Jos se järjestys siellä on hyvä niin miksi on pitänyt tulla tänne.
että pienelle lapsellekin vanhemmat asettavat ne rajat.
Rajat ja rajoitukset ovat miinusmerkkisiä, ne eivät tunnu kivalta ja yleensä nousee protestihenki niitä vastaan.
Mutta kuitenkin raja kehystää tarkasteltavaa asiaa, antaa rauhan hahmottaa maailmaa, turvallisten ja suojaavien rajojen sisältä.
Nyky(länsi)eurooppalainen yhteiskunta (Japani, Australia, Uusi-Seelanti ja Kanada myös) sallii luultavasti enemmän yksilöllistä vapautta kuin mikään edeltävä tai mikään muu nyt olemassaoleva yhteiskunta. Se on mahdollista vain siksi, että tällaisessa yhteiskunnassa on
- käytännössä sataprosenttinen lukutaito,
- suhteellisen vastuunalainen ja kriittinen lehdistö,
- maailman kaikkien aikojen laajin ja kattavin koulutusjärjestelmä,
- verraten laajalle levinnyt halu ja kyky seurata oman yhteiskunnan ja maailman asioita ja lisätä oaa tietouttaan,
- edellisiin liittyen kanalaisten suhteellisen korkea ja kattava yleissivistys,
- riittävän laaja konsensus yhteisistä periaatteista.
Tällainen yksilöllinen vapaus myös edellyttää henkilökohtaisen vastuun ottamista, mikä tarkoittaa, että yhteiskunta vaatii, että ihminen itse kykenee tajuamaan rajat, joita ei kuulu ylittää. Tämä on aika monille vaikeaa. Koska yhteiskuntamme sallii verraten laajan yksilöllisen vapauden, se saattaa johtaa harhakuvitelmaan, että rajoja ei olisi lainkaan. Ne kuitenkin ovat olemassa ja yhteiskunnallamme on käytössään aika kovatkin keinot niiden ylläpitämiseen.
Suomen lain mukaan rasismi on rikos, niinpä syytös: "sinä olet rasisti" on käsittääkseni aika lähellä jotain kunnianloukkausta tms. Vähän samankaltainen on syytös "ryhmään x kuuluvat ovat rasisteja", missä x on joku etninen ryhmä.
Koskaan en ole kuullut, että tuollaisesta olisi nostettu syyte, enkä niinmuodoin kuullut sitäkään, että joku olisi tuomittu.
Jos kansalaiset ottaisivat tiukat rajat tuonkaltaiselle herjaamiselle vetäen syyttelijät oikeuteen ja oikeuslaitos rankaisisi tuosta, se käytäntöhän vähenisi nopeasti.
Mites tämä liittyy islamiin? Eipä ihan suoraan mitenkään, mutta joidenkin islamin puolustus saattaa joskus perustua tuohon "sinä olet rasisti" -väitteeseen. Esim. jos menee neuvomaan mamumuslimia maan tavoille, voisi kuvitella, että tuollaista palautetta joskus saa. Kuvitteluni perustuu yksittäisiin luotettavien ihmisten kertomuksiin.