Mitä kaikkea liittyy sosionomien pääsykokeisiin? Kyselläänkö esim. miksi haluat sosionomiksi jne?? Mitä itse vastasitte??
sosionomi pääsykokeet
jenska
62015
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kun minä hain pari vuotta sitten DIAKiin, valintakoe koostui 3 tuntisesta kirjallisesta osuudesta ja opettajaparin haastattelusta. haastallelussa piti perustella miksi haluaa juuri tälle alalle, mitkä ovat omat vahvuudet ym. sanoisin että todellakin kannattaa etukäteen miettiä mitä tuohon ekaan vastaa, sillä on suuri merkitys. Eräältä opettajalta kuulin että sillä rankkaavat jo osan pois. muuten en suosittele miettimään vastauksia valmiiksi, parempi kun menee vaan rennosti omana itsenään siihen tilanteeseen.
Ajattelin ettei kai kukaan nyt vastaa tuollaiseen aloitukseen...jos ei itse tiedä MIKSI hakee - on parempi olla antamatta vastausta.
Kerros nyt siis, mitä vastata että pääsee sisälle ;)))? Mitkä vahvuudet pitää olla ;))))?
Ei ole olemassa yhdenlaisia oikeita vahvuuksia tai heikkouksia, mutta on olemassa ihmisiä, jotka tuntevat itsensä, ovat pohtineet asioita, ja toimineet niiden mukaan. On myös ihmisiä, joiden alatoiveet perustuvat realismiin ja siihen, että on joko jo toimittu ko alalla tai otettu siitä kunnolla selvää. Ja on haihattelijoita, joiden mielestä "mä vaan ajattelin, et mä voisin olla hyvä" tai "mä vaan tykkään olla nuorten kanssa" ja "lapset on varmaan ihanii". Kannattaa oikeasti miettiä, miksi johonkin hakee ja mitä se opiskelu ja työ sitten on. Se näkyy ja erottuu ja se yleensä on oikein.
Olen nimittäin haastatellut satoja sosionomiksi pyrkiviä viime vuosina.
Olet siis opettaja tai psykologi ;)??
OK, olit tai et - niin kyllä näköjään on myös siitä kiinni "tykkääkö" haastattelija vai ei. Ei saisi vaikuttaa, mutta tasan tarkkaan vaikuttaa.
Mä esim. hain toisen asteen koulutukseen ja olin ottanut hyvin selvää mitä se työ on. Mutta ukko ei tainnut pitää mun yhdestä!! muusta vastauksesta (avioliitto asia)!!
Näki naamasta kun luki sen lapusta ja silmät pyörähti päässä. Ja kyse oli vain siitä ettei mun mielestä avioliitto oo välttämätöntä hyvässä suhteessa!
Paperissa oli perusteluna kuulema motivaatio-ongelma ja jaksaminen työssä!
Pääsin kuitenkin sosionomiksi ja tässä se toinen probleema oli. Sanoi itse että ottaisitko MUKA tosissaan toisen asteen paikan??
Ja kaikki testiosiot meni siis muutoin kummassakin keskitasoa paremmin.
No, onneksi pääsin sosionomiksi.
Toki olen alan töissä, siksipä haastattelemassakin. Olkoon nyt tarkempi taustani esittely kuitenkin tällä kertaa.
Mielipiteistä sanoisin ihan samoin kuin edellisessä vastauksessani: Ei ole olemassa oikeita tai vääriä mielipiteitä. Mutta on parempia ja huonompia tapoja perustella näkemyksensä ja on parempia ja huonompia tapoja ilmaista mielipiteensä. Sosionomiopiskeluun pyrkivältä edellytetään ennemminkin vaihtoehtojen perusteltua pohtimista kuin tiettyjä mielipiteitä. Ainakin näin pitäisi olla ja näin haastattelukoulutuksissa ja valintakokouksissa haastattelijaa ohjataan. Olen itsekin törmännyt haastateltaviin, joilla on ollut niin vahva oma mielipide suuntaan tai toiseen, ettei sijaa minkäänlaiselle pohdinnalle ole jäänyt. Silloin kyllä miettii, minkälaisena arjen työkenttä aikanaan tällaiselle työntekijälle näyttäytyisi. Jaksaisiko hän itse, ja miten kohtelisi toisinajattelevia asiakkaitaan.
Tuon edellisen viestin motivaatioepäilynkin olen kuullut. Jos ensisijaisesti pyrkii sosionomiksi tai yliopistoon, ja haastattelija näkee papereista, työkokemuksesta yms, että sinne on myös hyviä mahdollisuuksia päästä, tulee kyllä epäilleeksi, onko henkilö oikeasti ottamassa toisen asteen paikan, jos tulisi valituksi. Tai olisiko siellä vain seuraavaan mahdolliseen hakuun asti. Oppilaitos ei välttämättä halua valita todennäköisiä keskeyttäjiä, jos motivoituneita tulijoita on muutenkin.
Hankala tilanne, hankala ratkaistava sekä oppilaitoksen että hakijan kannalta. Eikä siihen mitään yksiselitteistä ratkaisua ole.
"Tykkääminen" kuulostaa näissä tilanteissa negatiiviselta, mutta miten ihmisten välisessä vuorovaikutustilanteessa voisi kokonaan välttyä tietynlaiselta onnistuneen vuorovaikutuksen tuomalta myönteiseltä vaikutukselta? Ja eikö haastattelutilanne muutenkin ole sellainen, että siinä haastateltavan on edullista tuoda itsestään esille se, että pärjää uusissa ihmisten välisissä tilanteissa, eli tavallaan miellyttää myös haastattelijaa? Enkä mitenkään tarkoita tällä mielistelyä, vaan ihan tilannetajua ja sosiaalista silmää puolin ja toisin. Sitähän työssäkin tarvitaan.
Juu, minähän olin molemmilla kerroilla sama ihminen, näyttelemättä yhtikäs mitään - mutta kahta haastattelijaa miellytin ja sitä "vanhaa ukkoa" en ;)
Ja tuo mileipide, se oli siis jatko niihin täydennä juttuihin ja se siinä haastattelutilanteessa luki sen ääneen - ja sanoin siihen että "niin ei se tärkeintä ole,vaan rakkaus ja luottamus"
OLiko muka paha ;)))?
Muttta tää oli varmaan ite joku himouskova ja susiparit on hyihyikauhistus kun ikääkin on jo 30.
Ja tuskin lääketyöntekijä tarvii sen enempää jaksamista ja parempia sosiaalisia tapoja kuin sosionomi - väittäisin vahvasti tosinpäin.
Ja uskon ja tiedän että sain pakit vain siksi kun hain ja olin aiemminkin hakenut amk.uun mutta olin oikeasti valmis ottamaan myös tuon toisen asteen paikan. Sillä kyllä mua kiinnosti myös tuo lääketehtaissa työskentely ja asuin paikkakunnalla jossa on tehtaat.
Nyt saimme muuttaa upeaan isompaan kaupunkiin (sekin oli hassua että pääsin isompaan kaupunkiin ylemmälle tasolle vaikka hakijoita paljon enemmän ja korkeempi tasoista).
Vai olinko vain niin "täydellinen sosionomi-tapaus ;))"