Nyt se tuli tehtyä taas. Raittiutta kesti melkein 10 viikkoa, kunnes nyt perjantaina ajattelin kokeilla, josko meikäläinen olisi oppinut jotain, miettinyt asiansa selviksi ja pystyisin ottamaan kohtuudella... Ei onnistunut, lauantaiaamuna sama ralli päällä kuin ennenkin. Eilinen meni aivan hunningolla, syömättä ja oksennettuakin tuli.
Mikä ihmeen pakkomielle minulla on? Mihin helvettiin minä sitä viinaa tarvin? Miksi siitä viinasta on niin vaikeaa päästää lopullisesti irti? Miksi en osaa elää?
Mikä ihmeen pakkomielle minulla on? Mihin helvettiin minä sitä viinaa tarvin? Miksi siitä viinasta on niin vaikeaa päästää lopullisesti irti? Miksi en osaa elää?
Vastaukset 9
Vanhimmat
samanlaisia tilanteita. Minulle selvisi, että olen alkoholisti ja aikaa myöden halusin lopettaa alkoholin käytön. Minut ohjattiin AA:han ja viina on jäänyt kuvioista Olen saanut uudenlaisen elämän ja uuden toveripiirin. Käyn AA-kokouksissa varmistamassa että tapahtunut muutos säilyy. Puh. 09-750200 antaa tietoja kokoontumisista ja toimintatavoista.
Olen käynyt säännöllisesti AA:ssa, tänään menen jälleen... Olen yrittänyt ajatella tätä kännäyskertaa siltäkin kannalta, että ehkä sen oli tarkoitus tapahtua? Että saisin vahvistusta sille, että raitis elämä on minulle kuitenkin se parempi vaihtoehto. Ehdin saada siitä jo jotain tuntumaa helmi- ja maaliskuun aikana. Kun osaisin ajatella tämän repsahtamisen osana toipumisprosessia, enkä kaiken nollaavana surkimuksen tekona kuten nyt mietin.
Vuonna 2001 tajusin olevani alkoholisti. Hakeuduin A-klinikalle ja sita kautta sain apua. Alku ei ollut kuitenkaan helppoa, retkahduksia tuli. Kahteen otteeseen laitatin antabus-kapselit, joiden avulla olin ilman alkoholia kuutisen kuukautta. Mutta ilman niita silloin talloin tuli otettua ja putket kestivat muutamista paivista pariin viikkoon. Vuonna 2003 muutto Italiaan ja taalla sama homma jatkui, loysin itseni katkolta ja sita kautta sain tietoa paikalliselta A-klinikalta, kayn myos AA-kerhon kokouksissa silloin talloin. Olin juomatta noin vuoden ajan, mutta valitettavasti tulin retkahtaneeksi jouluna. Nyt kuitenkin yritan menna taas eteenpain paiva kerrallaan ilman alkoholia. Olen juuri aloittanut tyot uudessa tyopaikassa ja elama muutenkin tuntuu tasapainoisemmalta. Tiedan, etta tulee vastaan tulevaisuudessakin halu taas aukaista viinipullon korkki. Pitaa yrittaa vaan rohkeasti taistella eteenpain ilman viinia, minulle se ei sovi koska en kuitenkaan osaa lopettaa. Meista alkoholisteista ei tule tekemallakaan kohtuukayttajia, joten on paras pysytella kokonaan irti. Hyvaa jatkoa sinulle ja kaikille muillekin viela alkoholista irtipaasyn kanssa taisteleville. Paiva kerrallaan eteenpain!
On alkoholismi niminen krooninen sairaus josta erittäin harvoin omilla voimilla toipuu.
Kolmatta kuukautta kuivilla on ihan OK.
Taitaa olla ihan yleistä se jos lennosta katkaisee hyvän ryypiskelyn jälkeen juopottelun niin sitten kun dokaa niin tulee dokattua kaksin käsin.
Se paha pikkaisessa repsahtamisessa noinkin pitkän kuivan kauden jälkeen on että suu juo ja kurkku nielee mutta toleranssi on palutunut jo jonkin verran ja sitten menee "normaali satsista" ihan kanttuvei.
Liekö ketään joka on kerrasta ratkennut raittiiksi? Älä huoli vaan jätät taas dokaamisen pois. Ei maailma ennenkään satunnaiseen kännäykseen ole kaatunut. Onhan niitä ihmisiä jotka harrrastavat juopottelua samalla lailla kuin kotiseksiäkin, pari kertaa vuodessa :DDDDDD
eroon päästä ole. Juo pullo tyhjäksi niin sillä siitä selviää. Ja huomenna alkosta lisää - pullo kerrallaan, niinkuin tipattomat asian ilmaisevat.
Kippis!
Silloin ennen, kauan sitten. Kymmenen vuotta minäkin "uskottelin" itsellenei oppineeni kohtuuteen. En oppinut, juominen kerta kerralta paheni.
Kokeilin, reviaa, antabusta, kirkossa käyntiä, antabusta, reviaa, kirkossa käyntiä, reviaa, antabusta, kirkossa käyntiä, siinä joskus ilman näitä ihan hampaat irvessä vaan, taas kokeilin reviaa, antabusta, kirkossa käyntiä, tässä järjestyksessä ja joskus järjestystä muuttaen, josko oppisin??????
EI!
Lopulta olin jo lopussa, oli pakko tehdä jotain.
Kokeilin AA:ta, tuota helvetin "hihhuleitten ja uskovien salaseuraa". Paikkaa jota olin aina vastustanut ja itselleni uskotellut; "Tuo on viimeinen paikka minne menen", ehei, omin voiminhan minä"......
Sinne siis. Ja....uskokaa tai älkää, sieltä sain raittiuden. En heti, ratkesinhan vielä silloinkin, mutta, pikkuhiljaa, pikkuhiljaa opin, opin elämään!
Siellä se, VIIMEINEN PAIKKA, siellä se.
Kokeile sinäkin noita kaikkia ja mene sitten vasta viimeisenä paikkana AA:han. Tuhoa ennen sitä elämäsi, perheesi, lapsesi, ihmissuhteesi, tuhoa kaikki, Siinä sivussa maksasi, aivosi, mitä vielä ehditkään tuhota?
Tai tee toisin kuin minä, mene suoraan AA:han ja vältä muitten virheet ja ja löydä raittius?
Jos ei heti natsaa se raittius, jatka kuitenkin.
Siellä se sinunkin raittiutesi saattaa odottaa ottajaansa....?
Kävin AA:ssa. Hyvältä tuntui mennä tuttujen ja tuntemattomienkin seuraan, kukaan ei tuominnut ja sain kuulla useammasta suusta tarinoita muidenkin retkahduksista raittiuden opettelun alkuaikoina. Jospa tämä etenee, jatkan elämän opiskelua :)
Hyvä että otit asian hoitaaksesi. Jos sinulla on oma halu raitistumiseen, AA:ssa sen myös saat. Ehkä et heti, pala palalta kuitenkin.
Onnea!