-Vein lapset päiväkotiin he ovat noin 2/3 kertaa viikossa noin kolmen tunnin ajan.Lähinnä omaa työtäni helpottaakseni ja lasten kaverien puutosta.Mutta vanhempi eli viiden vanha on kovasti itkuinen kun lähdetään.Ruokailu on suur kammotus tälle lapselle,itkua tuhertaa heti kun on ruokailu.Kotona on ollut aina hyvä syömään ihan jo pienestäkin asti.Miten minun äitinä tulisi suhtautua?Säälittää tietenkin kun reippaasta iloisesta tuli itkeväinen.Kun sitten nuorempi tykkää olla ja on sopeutunut.Neuvoja?ideoita?
päiväkoti(ahdistusta?
uutta
12570
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Joo, nuoremman on helpompi sopeutua ja onhan hänellä siinä se turvallinen ja ihailemansa isosisko/-veli mukana.
Viidenvanhalle lapsellesi tämä on mielestäni silti hyvä asia, näin hän ja sinäkin voitte jo sopeutua siihen, mikä kohta on muutenkin väistämätöntä eli kouluun menoon. Toisaalta hän oppii siellä tiettyä päivärytmiä (vaikka onkin vain puolipvhoidossa). Vaikken ymmärräkään, mitä 2/3 x vk tarkoittaa, ...2-3 kertaa viikossa?, ei se silti ole liikaa lapsilta vaadittu, että muutamana pv:nä he ovat toisen hoidossa.
Tämä alkuvaihe voi olla hieman kapinallista eli lapsi kokeilee sinua, jos sittenkin kuitenkin antaisit periksi ja hän saisi tahtonsa läpi eli jäisi kotiin. Keskustelepa päiväkodin johtajan ja lastesi hoitajien kanssa asiasta ja yritä saada selville, näkevätkö he sopeutumisessa jotain erikoista. Sitten pyydät henkilökuntaa olevan erityisen mukavia lapsellesi ja tukevan häntä näinä alkuaikoina, että lapsi tuntee olonsa turvalliseksi.
Mikä siinä ruoassa sitten mättää? Kaikki ruokalajitko vain jotkut tietyt, mitä lapsi ei ole tottunut kotona saamaan? Jos vain jotkut kuten joghurt, niin kuin meillä, saa lapsen irvistämääm, sovi henkilökunnan kanssa siitä, etteivät pakota lastasi sitä syömään.
Kun aikaa menee, lapsi löytää pvkodista kavereita ja kun hän siellä säännöllisesti käy, alkaa hän siihen tottumaan ja normaalisti myös pitämään asiasta.
Niin ovat hoidossa siis 2-3 kertaa viikossa.Ruoka on semmoinen juttu että olikohan se kolmas hoitopäivä oli ruokaa jota hän ei ole syönyt,ja sitten koki painostuksena ruokailutilanteen ja kammoaa nyt jo etukäteen kaikkea mikä vain ruokaan liittyy,ruokapöydässä pääsee itku heti joka johtuu paljon jännityksestä,sitten kun itkee vain ei pysty syömään.Olen yrittänyt neuvoa kysyä ja että jos mitenkään voitaisiin huomioida se että hän jänniittää niin kovasti,mutta en ole saanut juur vastakaikua enkä neuvojakaan.
Tämä on vain yksi kauhuskenario, eikä välttämättä ole totta lastesi kohdalla, mutta...
Uskomatonta kyllä joillain varsinkin vanhoilla lastentarhanopettajilla on vielä se muinainen asenne, että kaikki ja kaikkea on syötävä vaikka pakolla.
Tarkistapa kaiken varalta henkilökunnalta, minkälaiset periaatteet heillä on ruokailussa.
Siis ymmärsinkö oikein, ettei sinun olisi töiden takia pakko viedä lapsia tarhaan, mutta viet silti? Mikset hae heitä mieluummin johonkin kerhoon? Minä en ainakaan haluaisi lapseni olevan päiväkodissa, jollei olisi aivan välttämätön pakko. Ja jos lapsikin vielä voi pahoin siellä, niin harkitse, onko se todellakin sen arvoista. Kyllä sosiaalisuutta oppii muuallakin. On leikkipuistoja, perhekahviloita yms. Päiväkodit ovat "tiukkoja" laitoksia omine sääntöineen, mikä voi hyvinkin ahdistaa monia lapsia. Pyydän, että ajattelet lastasi ja mietit uudelleen tämän päiväkotiasian.
Kyllähän olen lasteni tunteita ajatellutkin.Ollut kotona (aina)ja tehnyt vuorotyötä jotta lapset voivat olla kotona.Tämä kaksi kertaa viikossa sen kolmisen tuntia on vain vähän pakko tilanne muuten ei onnistu tämä vuoro työ juttukaan.Ja kun elää on pakko ja nuorin täytti kolme=loppui rahantulokin.Olen siinä luulossa että ruokaa on pakko"syödä ainakin jonkin verran,ja tästä pakostahan tämä johtuukin eli laps pelästyi sitä pakkoa heti.Lapset ovat sen muutaman tunnin hoidossa välillä,niin en olisi toivonut ruuan ja sen pelon pilaavan tätä lapsen hoitoa,tietysti on hyvä harjoitella kouluun menoa varten noita ruokailu juttujakin.Mutta olisiko kellään vastaavanlaisia kokemuksia asiasta?Ja miten ne sitten ratkesi?
Voisin sen verran sanoa noin niin kuin ammatilliselta puolelta asiaa katsottuna (olen itse pk:ssa työssä/ollut jo yli 10 vuotta).
Ketään ei voi tenäpäivänä enää pakottaa syömään (onneksi se pakkosyöttöaika on ohi), jokaiselle lapselle kyllä laitetaan kaikkia ruokalajeja lautaselle tarjolle ja tottahan toki toivomme että jokaista ruokaa maistetaan mutta jos ei maista niin ei maista, puhumattakaan siitä että se olisi kaikki pakko syödä, lautaseltahan voi syödä vaikka pelkät perunat jos muu ei seinäpäivänä ole mieluista.
Toinen asia mikä tuli mieleeni on kyllä tuo aika minkä lapsesi on päiväkodissa 2-3 kertaa 3tuntia, 5-vuotiiaan on varmasti vaikea päästä ryhmään kiinni, sillä jo 5v:lla on ne omat hyvät kaverit ja siihen porukkaan on joskus vaikea päästä jos on harvoin ja vain hetken päiväkodissa, verrattuna niihin lapsiin jotka ovat siellä jokipäivä 8-10h. Tädit kyllä varmasti koittavat parhaansa jotta sinunkin lapsesi otetaan leikkeihin mukaan ja joskus se on tosi hankalaa.
Toivottavasti teillä on valoisampia päiviä edessä hoitopaikassa ja juttele avoimesti lastasi hoitavien henkilöiden kanssa kaikesta mikä sinua askarruttaa, molemminpuolinen avoimuus on tärkeää sinun ja henkilökunnan välillä!!!
olenhan yrittänyt jutellakin tästä,ja minusta on kurjaa kun lapsi ahdistuu niin kovin tästä ruokailusta,omien töiden takia haluan pitää lapsia paljon päivällä kotona koska työni painottuu iltaan/yöhön eli en näkisi näitä lapsukaisia muuten paljoakaan.Silti tämä ruokailu on nähdäkseni aika tiukkaa tässä päiväkodissa,eikä kyllä kovin (pehmeältä alotukselta tuntunut,onkohan se niin että itse koen sen rankemmin kuin se on?Mutta tämä lapsen itku ja hätä on kyllä todellista.
Olin lukioaikaan työharjoittelussa päiväkodissa. Muistan kauhulla erään latentarhanopettajan, joka väkisin tukki lusikallisen maksalaatikkoa pikkutytön suuhun. Pikkutyttö itki, huusi ja rimpuili sylissä. Mutta pitihän tädin näyttää, kuka on "pomo". Tuon harjoittelun aikaan päätin, etten vie omia (tulevia) lapsiani koskaan kunnalliseen päiväkotiin.
Lisäksi virikkeitä tai toimintaa ei ollut juuri ollenkaan. Hoitajista huutava pula. Ja silti ulkoiluaikaan oli resursseja kerätä keskelle pihaa suuri juorurinki, jossa mm. haukuttiin päiväkodin johtajaa. Lastenhoito jäi taka-alalle. Kutsuisinkin kunnallista päivähoitoa eräänlaiseksi päivä-SÄILÖKSI.
tein saman päätöksen itse, olin aikanaan töissä pkssa ja se riitti.
vanhin lapsistani oli päiväkotilapsi.opettaja syöttäessään tyttöä, oli vääntänyt häneltä etuhammasta haarukalla. varmaan vahinko, mutta todistaa sen, että otteet ei varmasti olleet sopivat.
ja tämä on tosi!
nuoremmat kun syntyi kahden vuoden välein, olen hoitanut heidät kotona. nyt kuusivuotinen käy puolipv eskaria ja on sopeutunut hyvin porukkaan.
se siitä sosiaalisisten taitojen tärkeydestä..lapsi on kuusivuotiaana avoin ja oppii uuteen rytmiin helposti
meilä oli kanssa tuo lapsi arka ja hiljainen, mutta silti pärjää kaikkien kanssa.
pidä vaan lapsesi kotona jos vaan saat mitenkään järjestettyä hoitoa vaikka kotiin? mummot?
neljän äiti
-mitään hyvää päiväkodista?Minua alkoi sekin ahdistamaan"kun tulin huomanneeksi etteivät lapseni olleet niin kehittyneitä ja osaavia kuin päiväkoti lapset,sekä että heillä tulee sitten esikoulussa/koulussa tosi vaikeaa?
Kuulin tämmöistä että jos lapsi joutuu vaikka kiusatuksi tai jopa lyöntejen tai muun väkivallan kohteeksi päiväkodissa niin viimeseen asti henkilökunta vähättelee tai jättää vanhemmille kertomatta tämmöisestä?Eikö lasten vanhempien tulisi saada tietää jos lasta on vaikka lyöty?
Hei!
Elämänpiirin laajentuminen voi olla kotona olleelle lapselle suuri asia. Se on kuitenkin hieno mahdollisuus lapsellesi - tilaisuus oppia "selviämään" kodin ulkopuolisessa yhteisössä.
Kerrot, että toinen lapsistasi viihtyy päiväkodissa hyvin. Äitinä osaat varmasti sanoa, onko lastesi luonteissa eroa. Kenties itkuinen lapsesi on ujompi, herkempi, sopeutuu muutoksiin hitaammin? Lapsissa on eroja, ovathan he yksilöitä! Toiset lapset vain ovat "paksunahkaisempia", toiset herkempiä erilaisille muutoksille.
Ehkä voisit pyytää apua lapsesi hoitoryhmän omalta hoitajalta, joka varmasti mielellään seuraisi lapsen puuhailuja tarhassa tarkemmin. ehkä sitä kautta löytyy selitys siihen, mikä lastasi "harmittaa". Pyyntöhän voi toimia hienovaraisena vihjeenä henkilökunnalle - huomatkaa lapseni on yksilönä, jolla on yksilöllinen tapa kokea maailmaa! "Vikaa" ei kannata alkaa etsiä sen paremmin lapsesta kuin henkilökunnastakaan, he tekevät varmasti parhaansa. Osoittamalla miekenkiintoa lapsesi asioita ja tunteita kohtaan voit saada hoitajat "rinnallesi" tässä tärkeässä asiassa.Onhan tämä heille tilaisuus osittaa ammattiosaamistaan.
Lapsen ottaminen pois päivähoidosta ei mielestäni ole ensimmäinen vaihtoehto - silloin lapsesi jää vaille itsenäistymisen kokemusta ja takertuu sinuun yhä tiukemmin.
toivon teille mukavaa joulunodotusta ja mukavia ratkaisuja pulmaan!
t.erityispedagogiikan opiskelija Hansku 27v.