Tyttö 14 v ilmoitti, että haluaa tästä lähtien olla viikonloput isällänsä. Syy: minä olen "niin kiree" kotiintuloaikojen kanssa.
Kommentteja?
Kommentteja?
14-v haluaa uuden järjestelyn
viikot äidillä ja vkl isällä
141077
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Aika pahan pistit. Tuossa murkku iässä helposti tulee tuollaisia päähänpistoja. Onko isä sitten vastuuttomampi? Yhteishuolto vai yksinhuolto? Minusta isän pitäisi olla järkevä ja sanoa että hänen luona pätee samat säännöt kuin sinun luona määrätyissä asioissa. Isän on tietty helppo tuollaisilla asioilla tehdä itsestään "super isin". Minkäslaiset kotiintuloajat teillä sitten on? Tyttö on kuitenkin vielä nuori hillumaan myöhään ulkona, joten isänkin pitäisi se tajuta!
Isä ei mielestäni ole riittävän järkevä tämänikäisen lapsen hörhöilyjen kanssa.
Tyttö valittaa isällensä, että nipotan ja kiristän koulun kanssa (tyttö pyytää läppäriä ja ilmoitin, että kun keväällä keskiarvo on 8, niin läppäri ilmestyy tuossa tuokiossa) - onko tämä kiristystä, nyt tytöllä on vanha pöytäkone, "ihan romu" kun se on niin hidas...
Isä on tunnustanut isyyden, mutta ei ole huoltaja eikä holhooja.
Isän uusi pitää kyllä jöötä säännöistä, tytön isä tuntuu vaan menevän mukana.. Meillä on uuden naisen kanssa SURPRISE ihan keskusteluvälit:)
Kotiintuloaika on viikolla kello 8 ja vkl 9, erikseen sitten sovitaan myöhäisempiä (esmes yksi vkl hain koko populan paikallisesta limudiskosta kello puoli 12)
"Kotiintuloaika on viikolla kello 8 ja vkl 9, erikseen sitten sovitaan myöhäisempiä (esmes yksi vkl hain koko populan paikallisesta limudiskosta kello puoli 12)"
Itse olen 15-vuotias tyttö Helsingistä. Olen töissä vakituisesti, teen parina arkena viikossa iltavuoroa 18-21, jonka jälkeen tulen kotiin. Viikonloppuisin teen joko aamu- tai iltavuoroja... Iltavuorossa olen enintään klo. 22, oli se sitten arkipäivä tai viikonloppu. Töidenkään takia en voisi tuollaisia sääntöjä noudattaa.
Ymmärrän tyttäresi reaktion todella hyvin. Itse riitelin äitini kanssa ennen todella paljon ja halusin salata häneltä kaiken, tai sitten en vaan puhunut mistään vaikka ei olisi ollutkaan mitään salattavaa... Se johtui vain siitä, että äitini oli aika tiukka kurien suhteen (yli-huolehtiva äiti) ja myös todella utelias sen suhteen missä olen, mitä teen ja monelta tulen kotiin. Se oli jotenkin ahdistavaa, se utelu. Mitä enemmän äitini sääntöjä kiristi, sitä enemmän yritin sääntöjä rikkoa ja tehdä äidilleni olon, ettei hän vaan pysty tekemään mitään. Tekisin niinkuin itse rahdon. Tilanne muuttui noin 7-9kk sitten, kun äitini tajusi että jos löystää hiukan säännöissä eikä utele niin paljoa, niin saa myös minut luottamaan häneen enemmän ja minun kertomaan hänelle enemmän menoistani. Mieluumminhan itse kertoo, kuin että toinen kuulustelee ja tuomitsee kaiken. Nykyään tulen arkisin jos ei ole töitä viimeistään 22 maissa kotiin ja viikonloppuisin saa venähtää myöhempään eli ihan viimeistään 01. Kerron äidilleni nykyään lähes kaiken mitä teen ja miten menee muutenkin. Olemme todella hyvissä väleissä nykyään. Jos satun joskus menemään kavereitteni kanssa juomaan, niin uskallan jopa keskustella äitini kanssa asiasta etu- ja jälkikäteen. Hän tietää kenen kanssa olin, missä olin, kuinka paljon join yms. Uskallan mennä kotiin humalassa ja vastata puhelimeen, koska tiedän ettei äitini halua huutaa minulle... vaan hänelle tärkeintä on että minulle ei satu mitään ja tulen kotiin yöksi, etten sammuisi ulos kylmään jos pelkäisin tulla kotiin humalassa eikä kavereillekkaan olisi päässyt. Nykyään tajuan sen että äitini välittää minusta ja siksi kyseli aiemmin niin paljon perääni, ei hän halunnut tehdä minulle kaikkea mahdollisimman vaikeaksi.
Jotkut ehkä ajattelevat tämän luettuaan että äitini on vastuuton, mutta ei hän todellakaan ole. Hän välittää minusta ja haluaa pitää huolta. Hän on tajunnut keinon jolla saa luottamuksellisen suhteen lastansa kohtaan... Äitini muutos asioissa sai minutkin ymmärtämään mikä on hyväksi molemmille, enkä halua osoittaa mieltäni enää niinkun minulla oli tapana (olin todella kapinoiva, johtuen juuri liian tiukasta kurista) Parempi sopia asiat tällä tavalla kuin, että lapsi sitten ottaa vallat omiin käsiinsä, niinkuin minä aiemmin tein.
Tsemppiä kaikille murrosikäisille lapsille ja heidän vanhemmilleen :)
Ole vain tiukkana noiden kotiintuloaikojen kohdalla. Teini-ikäiset kapinoivat ja napisevat rajoituksia vastaan, mutta ovat kuitenkin helpottuneita siitä, että joku todella välittää niin paljon, että viitsii asettaa rajoja. Näin on oma 14-vuotias poikani minulle kertonut.
Kotiintuloaikojen on joskus taisteltu, meilläkin arkisin viimeistään kahdeksalta kotiin - vkl yhdeksältä, mutta olen kärsivällisesti perustellut, miksi meillä pitää tulla kotiin, vaikka "muut saavat olla myöhempään".
Kerro ehdottomasti lapsen isälle, miksi tytär nyt haluaisi viettää viikonloppuja siellä isän luona.
Varmista, että isä noudattaa samoja kasvatusperiaatteita. Kun tyttäresi on hänen luonaan, varmista, että tytär on tullut kotiin kotiintuloaikana. Tsemppiä!
Kolmatta yötä tässä kuuntelen(=valvon), kun tyttö yskii.
Kelleen ei isäpäässä tullut mieleen, että
pääsiäisenä ei bussit kulje niinkuin elokuvissa. Tyttö oli odottanut bussia pysäkillä lähes 2 tuntia, kotiin tullessa ihan jäässä ja kuumetta 38,5.
Ensimmäisen yön oksensi, nyt on vaan kuumetta ja huono olo. Tot kai lapsi voi tulla kipeäksi mutta tämän kyllä laitan isän piikkiin.
Moniko laittaisi lapsen pariksi tunniksi odottelemaan bussipysäkille?
Kiitti p**sti isä, ei tule toistumaan.
varmaan paikallaan. Yrittää vedättää kumpaakin vanhempaa; aivan tuttua juttua. Pelkästään sanat: "niin kiree", on yhtäkuin liian kireä kuri, lapsen mielestä.
Kerta nykyisellään on "tiukempi" kuri, lapsi luulee pääsevänsä "helpommalla" asumalla isällänsä; varsinkin viikonloppuisin, luulo vai tieto lapsella.
Mitä tulee toiseen kirjoitukseen; aivan normaalia on vaatia jotain, että voi antaa jotain. Onhan siinä jotain tavoiteltavaa, jos todella haluaa.
Samankaltaista vääntöä oli keskimmäisen kanssa, kun halusi muuttaa äitinsä luota, minulle ja luuli pääsevänsä löysemmällä kurilla; ainoa tie eteenpäin muutoissa on, joko täysi-ikäisenä omaan kotiin tai koulu/lastenkotiin vielä alaikäisenä, muttei missään tapauksessa takaisin äidillensä.
Vain kerran on joudutta keskustelemaan asiasta, jolloin homma tuli selväksi kristallinkirkkaasti.
Mitäs tossa. Et sinä sitä estämäänkään pysty. Ja miksi pitäisikään, ellet sitten halua pönkittää itseäsi.
kyllä äiti voi! Onhan se selvä kun tyttö on murrosiässä ja vain "tiukan kurin" takia isälleen haluaa!
Yhtä hyvin tuo voisi haluta joka viikonlopuksi mummolaan - enkä taatusti suostuisi.
Lapset eivät hyppyytä vanhempiaan, ei yh:ta eikä etää.
Etäisä on saatava sinun puolellesi asiassa pikimmiten.
Meillä poika haluaa olla äidillään koska tämä ei juurikaan rajoita hänen menojaan. Eikä kyllä juuri muutakaan.Kerran sanoo asioista ja jos poika tekee niin kun on sanottu niin hyvä on mut jos ei tee niin iahn sama sekin. Eli läksyt usein tekemättä ja niitä sitten isän luona yritetään värkkäillä kuntoon. Samoin suihkussa käynnit vähän niin ja näin äidin luona ollessa. Mut äiti ei suostu siihen et lapset olis enemmän isällään. Eli ei käsitä ettei hän kenties jaksa ottaa vastuuta lapsista kaiken aikaa.Mut sitten sillä ei olis tietenkään kiristyskeinoa jos lapset olis isällä.
...lapsellesi, että sinä pidät huolen nyt, ja saat käydä isäsi luona niin kuin ennenkin (jos esim. 2 vko:n välein, jos teillä on tällainen sopimus ollut). Parempi kun ei anna vaihtoehtoja. Aikuiset päättää nämä asiat, mielestäni. Et mitenkään ole huono äiti. Lapsilla vain on sellainen ajatusmaailma, että nyt mä muutan isin luo kun mä nyt en vain haluu asua äitin luona...
Meillä on suullisesti tehty sopimus, että tyttö on isällään joka toinen vkl, mitään virallista tapaamisjärjestelyä ei ole. Nämäkin visiitit alkoivat tytön ollessa lähes 6-vuotias:(
Asiasta keskusteltiin tytön kanssa pitemmän kaavan mukaan ja (toistaiseksi) tuntui menevän perille.
Nyt jatkoa seuraa merkillä "pääsiäisloma"....
Hienoo... kyllä homma pelaa, kun vain sanot kuinka asiat tehdään. Itselläni ei ollut rahaa niin valtavasti kun lapset asuivat luonani (nyt ovat täysi-ikäisiä)... toinen lapsistani sanoi, että muuttaa isin luo ku sillä on rahaa. En vain antanut periksi. Asiasta ei tarvinnut riidellä, vaan vakuuttava puhe riitti. Uskon että lapsesi myös hyväksyy asiat, kun vain sanot asiat varmasti... Murkut on niin oikukkaita ja niiiiin kivoja. Itsekin joskus murkkuna sanoin, että varmasti muutan heti pois kotoo kun vain pääsen... en vain lähtenyt...Kaikkee hyvää sulle...