Aborttiko???

lapsesi voit antaa hoitoon toistaiseksi joko itse sijoittamalla hänet kasvattiperheeseen tai sitten sossujen kautta sijaisperheeseen. itsekin voin hoitaa lapsesi jos haluat? kirjoita mulle [email protected] jos olet oikeasti kiinnostunut tuosta hoitovaihtoehdosta, susta tuntuu nyt ettet jaksa hoitaa mutta ihhminen saa voimia, alkuraskauden aikana väsyttää ja kaikki tuntuu hankalalta...

Siis vaikka vastuullisesti ehkäisimme on tapahtunut vahinko... Näitä sattuu, ja kaikki ei siis ole aikuisen ihmisen tietämättömyyttä/ tyhmyyttä

mutta jos kerran olet jo kaksinkertainen äiti, niin miten sinulla ei ollut käsitystä, miltä sen ikäinen sikiö näyttää? Miten se konkreettinen näkeminen asiaa muuttaa?

Yritä päästä asian yli. Sinulla on kaksi ihanaa lasta, joita et varmasti auta mitenkään surkuttelemalla ja syyttämällä itseäsi. Ne "itsekkäät" syyt olivat kuitenkin mielestäsi niin päteviä, että aborttiin päädyit, joten eivät ne aivan huonoja voineet olla. Yritä antaa itsellesi anteeksi.

pahalla, kirjoitti:

mutta jos kerran olet jo kaksinkertainen äiti, niin miten sinulla ei ollut käsitystä, miltä sen ikäinen sikiö näyttää? Miten se konkreettinen näkeminen asiaa muuttaa?

Yritä päästä asian yli. Sinulla on kaksi ihanaa lasta, joita et varmasti auta mitenkään surkuttelemalla ja syyttämällä itseäsi. Ne "itsekkäät" syyt olivat kuitenkin mielestäsi niin päteviä, että aborttiin päädyit, joten eivät ne aivan huonoja voineet olla. Yritä antaa itsellesi anteeksi.

Äidin side lapseen vahvistuu, joka kerta kun hän näkee lapsen ultrassa. Varsinkin alkuraskaudessa se on tärkeää..joillekin.
Aikaisempien lasten jälkeen masennunnuin ja tunsin olevani huono äiti. Tämänkin raskauden hormonit vaikuttivat jo odotusaikana masentavasti. Ei tietenkään mikään puolustus,mutta en osannut ajatella mitään muuta kuin sitä masennusta mitä koin lasten jälkeen. En enään ajatellut mitään muuta kuin sitä miten se vaikutti minuun aiemmin. Toivon että voin antaa itselleni anteeksi, joskin ei näytä todennäköiseltä.

edellinen kirjoitti:

Äidin side lapseen vahvistuu, joka kerta kun hän näkee lapsen ultrassa. Varsinkin alkuraskaudessa se on tärkeää..joillekin.
Aikaisempien lasten jälkeen masennunnuin ja tunsin olevani huono äiti. Tämänkin raskauden hormonit vaikuttivat jo odotusaikana masentavasti. Ei tietenkään mikään puolustus,mutta en osannut ajatella mitään muuta kuin sitä masennusta mitä koin lasten jälkeen. En enään ajatellut mitään muuta kuin sitä miten se vaikutti minuun aiemmin. Toivon että voin antaa itselleni anteeksi, joskin ei näytä todennäköiseltä.

Kun tulit raskaaksi ja mietit eri vaihtoehtoja, niin entä jos olisit valinnut kolmesta vaihtoehdosta:
1. abortti
2. adoptio
3. pidät lapsen

Jos olisit ajatellut että et halua pitää lasta, ja jos abortti ei tuntunut maailman parhaimmalta ratkaisulta, niin olisit voinut miettiä että annat lapsen adoptoitavaksi. (Kuten tiedät on hyvin plajon vanhempia jotka haluaisivat adoptiolapsen.)
Samalla olisit saanut miettimisaikaa, sinun ei olisi tarvinnut tehdä lopullista päätöstä heti. Olisit saanut miettiä rauhassa noin yhdeksän kuukautta.
Ja jos jo nyt olet sitä mieltä että sinun olisi pitänyt pitää lapsi, niin sinulla olisi siihen vielä kaikki mahdollisuudet.
Päätös abortista on lopullinen, lasta ei saa ikinä takaisin.
Mutta kaikissa muissa mahdollisuuksissa on vaihtoehtoja ja monta kuukautta aikaa tehdä lopullinen ratkaisu.
Miksi te ette käytä näitä vaihtoehtoja hyväksi?

Vaihtoehtoja on! kirjoitti:

Kun tulit raskaaksi ja mietit eri vaihtoehtoja, niin entä jos olisit valinnut kolmesta vaihtoehdosta:
1. abortti
2. adoptio
3. pidät lapsen

Jos olisit ajatellut että et halua pitää lasta, ja jos abortti ei tuntunut maailman parhaimmalta ratkaisulta, niin olisit voinut miettiä että annat lapsen adoptoitavaksi. (Kuten tiedät on hyvin plajon vanhempia jotka haluaisivat adoptiolapsen.)
Samalla olisit saanut miettimisaikaa, sinun ei olisi tarvinnut tehdä lopullista päätöstä heti. Olisit saanut miettiä rauhassa noin yhdeksän kuukautta.
Ja jos jo nyt olet sitä mieltä että sinun olisi pitänyt pitää lapsi, niin sinulla olisi siihen vielä kaikki mahdollisuudet.
Päätös abortista on lopullinen, lasta ei saa ikinä takaisin.
Mutta kaikissa muissa mahdollisuuksissa on vaihtoehtoja ja monta kuukautta aikaa tehdä lopullinen ratkaisu.
Miksi te ette käytä näitä vaihtoehtoja hyväksi?

Huvittaa lukea näitä vaihtoehtoja on tyyppejä....
onkohan ne kokokeneet oikeaa elämää ikinä, kun kaikki asiat tässä elämässä ei mene niin kuin kirjoissa. Elämä on täynnä pieniä ja suuria vastoinkäymisiä, voimia kaikille niille jotka sitä tarvitsevat!!! Jokaisella meistä on oma tarinansa, eikä sitä voi kukaan tietää mitä asioiden taakse kätkeytyy. Arvostan suuresti ihmisiä, joilla on kykyä asettua toisen saappaisiin..sen sijaan että heti tuomitsevat.
Jatkoja tälle palstalle, ei mitenkään kehittävää keskustelua ylipäätään. Kaikki apua tarvitsevat, etsikää parempi foorumi.

Vaihtoehtoja on! kirjoitti:

Kun tulit raskaaksi ja mietit eri vaihtoehtoja, niin entä jos olisit valinnut kolmesta vaihtoehdosta:
1. abortti
2. adoptio
3. pidät lapsen

Jos olisit ajatellut että et halua pitää lasta, ja jos abortti ei tuntunut maailman parhaimmalta ratkaisulta, niin olisit voinut miettiä että annat lapsen adoptoitavaksi. (Kuten tiedät on hyvin plajon vanhempia jotka haluaisivat adoptiolapsen.)
Samalla olisit saanut miettimisaikaa, sinun ei olisi tarvinnut tehdä lopullista päätöstä heti. Olisit saanut miettiä rauhassa noin yhdeksän kuukautta.
Ja jos jo nyt olet sitä mieltä että sinun olisi pitänyt pitää lapsi, niin sinulla olisi siihen vielä kaikki mahdollisuudet.
Päätös abortista on lopullinen, lasta ei saa ikinä takaisin.
Mutta kaikissa muissa mahdollisuuksissa on vaihtoehtoja ja monta kuukautta aikaa tehdä lopullinen ratkaisu.
Miksi te ette käytä näitä vaihtoehtoja hyväksi?

jos hän erityisesti raskauden aiheuttaman masennuksen vuoksi teki abortin niin kuinka tuo adoptio olisi ollut hyvä juttu?!

perään kuulutan ajatuksella lukemista!